Tänään meillä oli viimmeinen työharjoittelu päivä täällä Unkarin Szegedissä. Tänään meillä oli muutenkin hieman erinlainen päivä, aloitimme työt tuntia normaalia aikaisemmin. Miten voi olla mahdollista että kuudelta nouseminen tuntuu maailman lopulta, vaikka yleensä heräämme seitsemältä eli siinä on vain yhden tunnin erotus mielenkiintoinen havainto. Bussi aikataulutkin tekivät meille tepposen, kun seitsemän jälkeen ei tullut sitä bussia millä normaalisti tulemme ja jouduimme pikkuisen pähkäilemään millä pääsemme työpaikalle. Saavuimme kuitenkin Szeged Nova Prima, työpaikallemme ja pääsimme aloittamaan työpäivämme. Tänään meillä oli jälleen erityinen päivä eli Suomipäivä. Valmistimme tuotteemme ja sitten vain jäimme odottamaan. Odottaessamme pääsin valmistamaan jäätelöä.

Valmistimme suomalaisia leipomotuotteita ja itse johtaja tuli maistamaan niitä, taas niistä tykättiin myöskin todella paljon ja ihmetykseksemme tavallaan pilalle menneet kaurasämpylät

olivat niitä parhaimpia heidän mielestä. Muuten olivat todella hyviä sämpylöitä, mutta saivat vain uunissa hyvin rapean kuoren, olivat rapsakoita sämpylöitä vähän turhankin kirjaimellisesti.

Pullat olivat hyviä ja voisilmä on aina se parhain. Pääsivät maistamaan myös supisuomalaisia Karjalanpiiraloita oikein munavoilla. Sitten olikin vain reseptit englanniksi ylös, avaintenluovutus ja hyvästien sanominen enää, pienet muistolahjat vaihdetiin ja vapautemme koitti vihdoinkin.