Pitkän viikonlopun jälkeen töihin meno ei ollut se kivoin asia..mutta innolla kun tiesi että pääsee näkämään  jotain uutta pitkästä aikaa.no se ilo ei kauaa kestänyt..n.2-3tuntia…esin odoteltiin millon pääleipuri ilmestyy paikalle..sitten he ilmoittaa että kukaan ei puhu sanaakaan englantia..kiva no ei oikeastaan..edes perus ei/kyllä riittäs mut ei osata tai haluta puhua.. No heti aluksi pisti silmään eräs miespuolinen leipuri joka oli hieman miten sen kauniisti sanoisi no vauhdikas..hän sitten siinä juoksi ympäriinsä hoputtaen kaikkia muitakin..ja kun me saatiin jotain tekemistä niin ei ei noin..hän tuli itse ja teki..ei antanut mahdollisuutta yrittää kun kerran..harmittavaa kun muut oli niin auttavaisia ja yrittivän kääntäjän kanssa jutella ja kysyä asoita niin yksi ihminenpilaa ne pienenkin kummunikoiti yritykset. No Mira parka oli ekan tunnin jälkeen aivan hiki märkä ja kuumuus alkoi kyllä olee aika ikävää..ulkona +32°C ja kosteutta n.70%..niin voitte arvata kuinka kuuma olin leipomossa jossa on kaksi isoa arinauunia,kaksi yhdistelmä uunia ja kohotuskaapit..no se varmaa oli lähempänä +45°C sisällä vailka ns.ilmastointi oli täysillä. Onneksi päästiin tauolle jonka jälkee meille tultiin kertomaan että menette nyt takas kondiksen puolelle. Syyksi antoivat kuumuuden mutta meiltä ei kysytty että onko kaikkin hyvin ,jaksatteko olla täällä tai mitään vastaavaa.. No mikäs siinä sinne siis takasin. Voin kyllä myöntää että olin onnellinen kun pääsin sieltä leipomosta pois… Kondiksessa saa kuitenkin tehdäkkin jotain. Iltapäivällä saatiin kuulla että päästään kyllä vielä sinne päiväksi katsomaan niiden tuotteiden valmistusta. Toivottavasti se päivä olisi positiivisempi kokemus kun tämä päivä.. Moikkis tältä erää.