Suomalainen koulutusjärjestelmä on ollut kovan kritiikin kohteena PISA-tulosten laskun seurauksena. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010034948.html (HS 5.12.2023).

”Pisa-tulokset heikkenivät jälleen, ministeriö luokitteli tilanteen erittäin huolestuttavaksi”

Pitäisikö olla huolissaan? Itse kävin peruskoulun -70-80 luvun taitteessa. Oppitunnit koostuivat siitä, että opettaja opetti miten lasketaan ja sitten laskettiin. Reaaliaineissa luettiin kirjasta, että hauki on kala ja täydennettiin se tieto työkirjaan. Yleistieto kasvoi, opittiin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Tärkeitä sivistyksen taitoja. Nyt Z-sukupolven PISA-tulokset ovat laskeneet kuin ”lehmän häntä” ja loppua ei näy. Maailma on muuttunut, mutta samat mittarit on käytössä edelleen. Miksi?

Voisiko koulutusjärjestelmää muuttaa siten, että oppivelvollisten oppiaineiksi nousisi läsnäolon taito, resilienssi (psyykkinen selviytymiskyky), kohtaamis- ja vuorovaikutustaito, innostumisen taito, uteliaisuus ja suvaitseminen. Niitä ei olekaan niin helppo mitata ja laittaa exceliin ja siksi niitä todennäköisesti ei löydy lukujärjestyksestä. Ne on kirjattu ”piilo-opetussuunnitelmaan” ja niistä kyllä puhutaan, niitä mietitään opetussuunnitelmien työryhmissä, johtoryhmissä sekä aivomyrskypajoissa. Niistä laitetaan lappuja seinälle, mutta kukaan niitä ei oikeasti mieti – niiden kokeilu pitäisi lukea lukujärjestyksessä.

Kokeileminen on yksi tärkeimmistä ajattelun muodoista, mutta siihen ei ole kouluissa aikaa tai uskallusta. Nämä uudet oppiaineet haastaisivat opettajat ihan uudella tasolla, mikä tulisi ottaa huomioon opettajakoulutuksessa. Opettajan perinteinen tehtävä on ollut opettaa ja innostaa oppijaa. Voisiko sen kääntää siten, että opettaja inspiroituisi oppijasta ja valmentaisi häntä vahvuuksien kautta? Siihen on olemassa työkaluja ja osaamista, mutta miten se saadaan PISA-exceliin? Muistan muuten vieläkin pohjanmaan joet ulkoa ja toisen asteen yhtälön. Derivointi on unohtunut 🙂

”MUUALLAKIN VOI OPISKELLA MATKAILUA, MUTTA MIKSI?”

Kuva: Timo Marjala, Himos-Jämsä

Tule mukaan keskelle matkailualan kasvutarinaa, oppimaan!

TE-toimisto ja Gradia järjestävät työvoimakoulutuksena matkailualan kapasiteettikoulutuksen 8.1.-8.3.2024. Tavoitteena on kouluttaa osaajia Himos-Jämsän matkailuyritysten todellisiin tarpeisiin. Opiskelu viedään työpaikoille opettajajohtoisesti yhteistyössä yritysten ja työpaikkaohjaajien kanssa. Koulutus voi jatkua matkailualan yrityksessä oppisopimuksella tai koulutussopimuksella.

Kuva: Antti Hakonen – HimosEpicMtb2023

Ei-tutkintotavoitteisen kapasiteettikoulutuksen tavoitteena on löytää veto- ja pitovoimaa Himos-Jämsän matkailutöihin. Koulutukseen voi hakeutua työttömänä olevat työnhakijat. Punaisena lankana on monialaisen toiminnan ja monialaisten työtehtävien tarjoaminen oppijoille, joilla on koulutuksen jälkeen mahdollisuus siirtyä tutkinnonosa- tai tutkintotavoitteiseen koulutukseen. Himos-Jämsän matkailutyö on monipuolista, monialaista ja ympärivuotista.

Kuva: Tomi Pohja, Himos-Jämsä

Työvoiman tarve on suuri kaikkiin matkailu-ja ravitsemusalan työtehtäviin. Isoja investointeja tulossa ja uusimpana tammikuussa 2024 valmistuva Willi Länsi https://www.jamsanseutu.fi/uutiset/art-2000009541853.html sekä uutta Keskimaan suunnittelemaa chalet-tyyppistä majoitusta.

Himos valittiin vuonna 2022 vuoden hiihtokeskukseksi ja Himos-Jämsässä on juuri valmistunut uusi matkailustrategia 2022-2026.

Tule mukaan, oppimaan!

Yhteistyössä:

Työ tekijäänsä opettaa. Hyväksi työntekijäksi voi oppia Suomessakin mestari-kisälli ohjelman kautta. Oppiminen on kuitenkin paljon hitaampaa kuin luulemmekaan. Ammatin oppimiseen kuluu helposti 10 vuotta elämästä ja silloinkin ollaan vasta perustasolla. Laadukkaaseen työn jälkeen tarvitaan laadukasta valmennusta, mestarointia ja oppijan asennetta sekä kurinalaisuutta. Sinäkin voit olla jonakin päivänä alasi mestari.

”Shu Ha Ri” elinikäiseksi opetussuunnitelmaksi

Martial arts on kiehtonut minua teinistä asti. Aloitin karaten harrastamisen 1985 ja suoritin lajissa 1.dan mustan vyön vuonna 1994. Käytin siis 9 vuotta elämästäni oppiakseni lajin hienoudet kehon kautta. Tuo 9 vuoden matka opetti kehon- ja mielen hallintaa, toisten kunnioitusta ja kurinalaisuutta. Elämäni paras opintomatka. Nyt 30 vuotta myöhemmin nuo tiedot ja taidot on edelleen lihasmuistissa. Toki tekniikat vähän kankeampia jo. Mistä on kyse? Japanilaisesta kulttuurista ja opetusmenetelmistä:

1. Shu (守:しゅ ”säilyttää”, ”noudattaa”) — opetellaan asia — jäljitellään opettajaa ”orjallisesti”
2. Ha (破:は ”irtautua”, ”poiketa”) — sovelletaan asiaa — etsitään uusia näkökulmia jäljiteltyyn
3. Ri (離:り ”poistua”, ”erkaantua”) — asia on opittu — voidaan soveltaa asiaa intuitiivisesti

Shu-vaihe juurruttaa lajin harjoittajaan teknistä ja periaatetasoista sisältöä. Se auttaa tekniikoiden siirtymisessä lihasmuistiin. Shu-vaiheessa siis apinoidaan mestariopettajan tyyliä ja jäljitellään häntä tarkasti mitään kyseenalaistamatta. Liikesarjoja toistetaan tuhansia ja kymmeniätuhansia kertoja, jolloin ne siirtyvät lihasmuistiin. Niitä ei unohda. Ammattitaitoisia opettajia ja työpaikkaohjaajia siis tarvitaan.

Shu-vaihe voi kestää 5-10 vuotta, jonka jälkeen osaamisen jäljittely on selkärangassa. Tämän jälkeen siirrytään ”Ha” vaiheeseen, jota voisi kutsua mustan vyön tasoksi. Aletaan soveltamaan liikkeitä eri tilanteisiin ja etsitään uusia näkökulmia. Prosessi ei ole lineaarinen, vaan välillä joutuu palaamaan Shu-vaiheeseen takaisin oppimaan.

Ri-vaiheessa erkaannutaan opettajasta ja aletaan itse toteuttamaan lajia ja opettamaan muita. Ri-vaiheestakin olisi hyvä palata elinikäisen oppimisen periaatteella palata päivittämään osaamistaan. Hyvä olisi muistaa, että ammattikoulusta valmistuva on Shu-vaiheen alussa. Mitä ammattikoulussa sitten pitäisi opettaa? Itse puhuisin opettamisen sijasta valmennuksesta kohti ammatillisen oppimisen alkua, jossa kohdataan oppija kokonaisvaltaisena ihmisenä. Oppiminen alkaa, kun perustarpeet on kunnossa. Ammattikoulun oppiaineita tulisi olla mm. itsetunto, oman elämän hallinta, yritteliäisyys, projektiosaaminen, itsensä johtaminen, tiimityö, empatia, kunnioittaminen, kurinalaisuus, sinnikkyys, työmoraali sekä liikunta ja hyvinvointi.

Hyvää lisätietoa aiheesta:

https://management30.com/blog/shu-ha-ri-agile-leadership/

Suomessa matkailuala työllisti ennen koronaa vuonna 2019 yhteensä 153 100 henkilöä. Työvoiman määrä kasvoi 2010-luvulla 18%. Sitten iski korona! Korona vei matkailu- ja ravintola-alalta yli 20 000 henkilöä muihin töihin. Lisäksi väestön huoltosuhde on huolestuttava, koska vuonna 2020 jokaista 100 työssäkäyvää kohden oli 142 ei-työssäkäyvää.

Nyt vuonna 2023 Suomen matkailu on alkanut taas vetämään hyvin ja työvoiman tarve on kova. Pulaa on erityisesti kokeneista ja osaavista työntekijöistä. Osaavia työntekijöitä saadaan koulutuksen ja oppisopimusten kautta. Oppilaitosten ja matkailuyrittäjien tulisi yhdessä pohtia kohtaanto-ongelmaa ja etsiä siihen aktiivisesti ratkaisuja. Ratkaisuja voisivat olla oppilaitosten, matkailuyrittäjien ja matkailukeskusten välinen aktiivinen vuoropuhelu ja rohkeat koulutuskokeilut. Työ tekijäänsä opettaa, joten koulutusta tulisi järjestää siellä missä asiakkaita palvellaan.

Kausiluonteisuuden vuoksi osa yrityksistä on hyvin riippuvaisia osa-aika- ja kausityöntekijöistä ja niiden on panostettava tavallista enemmän työntekijöiden rekrytointiin, kouluttamiseen ja säilyttämiseen. Kouluttaminen vie yrityksen resursseja ja miten voidaan taata, että henkilö palaa seuraavaan sesonkiin? Osa-aikatyön vastaanottaminen täytyisi olla sosiaaliturvaa parempi vaihtoehto ja yritysten kannattaisi panostaa ympärivuotisuuteen, jos haluaa pysyvää työvoimaa. Isoimmat hiihtokeskukset ovatkin havainneet mm. kesätapahtumien ja pyöräilymatkailun uudet liiketoimintamahdollisuudet.

Oppilaitosten ja matkailukeskusten väliset yhteistyösopimukset mahdollistaisivat sen, että koulutus kohtaisi osaamisen tarpeen työpaikoilla. Tutkinnon perusteet määrittelevät osaamisen, mutta kohtaavatko ne tarvetta? Maailma muuttuu yhä nopeammin ja muutokseen pitäisi pystyä reagoimaan ketterästi.

Matkailualalla tutkinnon tavoittelun sijaan tulisi keskittyä osaamisen kehittämiseen ja yli tutkintorajojen oppimiseen. Matkailualan työtehtävät ovat moninaisia ja jos halutaan ympärivuotista työllisyyttä alalle, niin on mietittävä monialaista koulutusmallia. Eri perustutkinnoista ja ammattitutkinnoista löytyy tutkinnon osia, joista opiskelijalle voi henkilökohtaistaa juuri kyseiseen työpaikkaan soveltuvan koulutuspaketin.