Sosialisaatio tarkoittaa sitä, että ihminen oppii oman kulttuurinsa keskeiset tavat ja normit. Kehitys etenee kahtena samanaikaisena prosessina, individuaationa ja sosialisaationa, ja jatkuu läpi elämän.

Lapsuudesta lähtien ihminen kuuluu erilaisiin ryhmiin. Tärkein ja ensimmäinen ryhmä on perhe. Lapsi oppii vuorovaikutuksessa muitten ihmisten kanssa. Tärkeitä ovat lapsen ja nuoren vertaisryhmät eli muut samanikäiset päiväkodeissa, koulussa, opinnoissa ja harrastusryhmissä. Lapsen ja nuoren ystäväpiiri on vahva opettaja.

Koulussa vaikuttavat osakulttuurit: suositut tytöt, urheilijat, nörtit, hiljaiset, kovikset yms. Mitä muita ryhmiä peruskoulussa oli?

Lapsen on hallittava jonkin verran sekä sosiokognitiivisia taitoja että sosiaalisia taitoja. Sosiokognitiivisilla taidoilla tarkoitetaan taitoa havainnoida ja tulkita toisen ihmisen persoonallisuutta, tunteita ja tavoitteita sekä ennakoida oman ja muiden toiminnan tuloksia.

Sosiaalinen pätevyys eli sosiaalinen kompetenssi tarkoittaa yksilön kykyä saavuttaa itselleen tärkeitä sosiaalisia tavoitteita, esim. solmia ystävyyssuhteita.

Kaveripiirissa omaksutaan ryhmän normit, mitä kuuluu tehdä, mitä ei saa tehdä, mitä kerrotaan aikuisille ja mitä ei. Valtasuhteista pitää huolta ryhmän sosiaalinen kontrolli

Joskus sosiaalinen taitamattomuus johtuu siitä, ettei tunne normeja, ei ole perehtynyt tietyn tilanteen, ryhmän tai kulttuuriin kirjoittamattomiin sääntöihin. (Nuorten elokuvat)

Vuorovaikutustaidoilla eli viestintätaidoilla tarkoitetaan jatkuvaa ja tilannesidonnaista ihmisten välistä tulkintaprosessia.

Pohdittavaa:
Muistatko tilanteita, joissa toinen on loukkaantunut sanoistasi tai käytöksestäsi, vaikka et ole tarkoittanut olla loukkaava?
Nuorten alakulttuurit? Tunnetko kuuluvasi johonkin? Muistatko kuka oli esikuvasi pienempänä?

Kasvaessaan nuori kohtaa yhteiskunnan hänelle asettamia kehitystehtäviä, rooliodotuksia. Tietyssä iässä nuorten odotetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla. Esim. opiskelu, rippikoulu, seurustelu, ajokortti