Temperamentilla tarkoitetaan yksilön synnynnäistä tapaa reagoida sekä ympäristöön että yksilön omiin sisäisiin tilanteisiin, nälkään, kipuun, tunteisiin tai väsymykseen. Se on kullekin ominainen reaktiotyyli.
Temperamentti on riippumaton älykkyydestä ja kognitiivisista taidoista, mutta se on hyvin tärkeä yksilön kehityksessä, sillä se säätelee vuorovaikutusta ympäristön kanssa (-> muovaa persoonallisuutta).
Voidaan sanoa, että aikuisella ihmisellä temperamentti on jäänyt persoonallisuuden alle.
Pohdittavaa:
Mitä sinulle on kerrottu lapsuudestasi? Olitko ”helppo” vai ”vaikea” vauva? Hitaasti lämpenevä?
Miten opit ajamaan pyörällä, luistelemaan tai uimaan? Suutuitko, murjotitko, heittelitkö tavaroita, löitkö kaveria nenään? Miten toimit nykyään?
Millaista oli mennä ekaluokalle kouluun?
Temperamentti vaikuttaa oppimiseen, stressinsietokykyyn ja tapaan suhtautua uusiin tilanteisiin. Esim. joitakin melu häiritsee, toisia ei; joku ei siedä yhtään kritiikkiä, toinen vaan kohauttaa olkiaan; esim. ujous on synnynnäinen ominaisuus.
Huom! Temperamentilla ratkaiseva merkitys koulussa selviytymiseen, eli yhtä älykkäät, taidoiltaan samanlaiset oppilaat menestyvät eri tavoin, koska toisen temperamentti sopii paremmin kouluympäristöön (Goodness of fit).
Temperamenttia oppii säätelemään, kun kognitiiviset ja sosiaaliset taidot lisääntyvät. Tulista luonnetta ei voi käyttää tekosyynä huonosti käyttäytymiselle! Toisaalta ei ole hyväksi persoonan kehitykselle, jos ei koskaan saa olla vapaasti omanlaisensa.
”Poorness of fit” on keskeinen tekijän stressin syntymisessä ja se tarkoittaa, että yksilön temperamentti ja ympäristön vaatimukset ovat ristiriidassa.
Huom! Temperamentti ei koskaan ole sinänsä hyvä tai huono, kyse on siitä, kuinka se sopii yhteen ympäristön odotusten kanssa. Esim. villi tyttö.
Temperamenttipiirteitä
- aktiivisuus (puhti, nopeus ja voima tehdä asioita)
- sensitiivisyys (aistiherkkyys, reagointiherkkyys ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin)
- häirittävyys (keskittymiskyky)
- sopeutuvuus (sopeutuminen muutoksiin ja uusiin asioihin)
- sinnikkyys (sitkeys ja periksiantamattomuus)
- rytmisyys (tarkka sisäinen kello)
- lähestyminen ja välttäminen (reagoiminen uuteen asiaan)
- intensiivisyys (tunteiden imaisun voimakkuus)
- mieliala (hyväntuulisuus tai huonotuulisuus)
Kiinnostavia käsitteitä:
Stigma- eli polttomerkki: jos henkilössä on jokin kielteinen persoonallisuudenpiirre, hänessä ajatellaan automaattisesti olevan muitakin huonoja puolia.
Sädekehävaikutus eli haloefekti: kun yksilöllä on arvostettuja taitoja tai hän on korkeassa asemassa, hänen ajatellaan olevan taitava kaikessa muussakin.