Kehityksellä tarkoitetaan muutoksia, joita yksilössä tai lajissa tapahtuu ajan kuluessa. Kehityspsykologia tarkastelee erityisesti yksilönkehitystä, eli millaisia psyykkisiä muutoksia  ihmisessä tapahtuu eri ikäkausina.

Kehitys jatkuu läpi elämän ja on joustavaa ja dynaamista, jotkin kyvyt vähenevät, toiset lisääntyvät. Yksilön kehitys sisältää herkkyyskausia, jolloin taidon oppiminen on helppoa, ja kriittisiä kausia, joiden jälkeen oppiminen on vaikeampaa.

Kehitys on kasautuvaa ja vaiheittaista, eli aiempi taito on usein uuden edellytys.

Kehityspsykologiassa puhutaan usein elämänkaaresta, jolloin painotetaan kehityksen jatkuvuutta ja ajanjaksojen yhteyttä toisiinsa.

Ihmisen elämä jaetaan ikäkausiin:

Lapsuus 0 – 12 (vauvaikä, leikki-ikä, kouluikä)
Nuoruus 12 – 25 (varhais- (puberteetti), keski- ja myöhäisnuoruus)
Aikuisuus 23/30 – 65 (aikuisuus, keski-ikä)
Vanhuus, eläkeiän jälkeinen aika (kolmas- ja neljäs ikä)

Kouluikä (7-12)

Pikkulapsi iästä ei aina muista paljoakaan, mutta yleensä ekat kouluvuodet ovat jääneet mieleen. Kouluun lähtijän on oltava koulukypsä. Lapsen on oltava fyysiseltä, kognitiiviselta ja sosiaalis-emotionaaliselta kehitykseltään tarpeeksi kypsä. Lisäksi on oltava tarpeeksi oppimismotivaatiota ja kykyä opiskeluun.

On siis oltava valmiudet selvitä itse arjen tilanteista: pukeminen, syöminen, koulumatkat, vessakäynnit, tavaroista huolehtiminen, ohjeiden kuunteleminen, toisten lasten ja aikuisten kanssa toimeen tuleminen. Jännitystä aiheuttavia voivat olla uimataito, fillarilla ajaminen ja kengännauhojen solmiminen.

Pohdittavaa:
Muistatko ekan koulupäiväsi? Osasitko kaiken ”tarvittavan” vai oliko jossakin ongelmia. Mihin menit koulun jälkeen? Mitä fiiksiä jäi?
Piditkö koulun käynnistä, mikä oli kivaa, mikä ei? Kuka oli paras ystäväsi, mitä yleensä teitte?

Nuoruus 

Nuoruus on välivaihe lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Nuoruus voidaan määritellä biologisen kypsymisen, sosiaaliset kypsyyden tai juridisen täysikäisyyden kautta.

Nuoruusvuosina nuoren suhde itseen, omaan ulkonäköön ja fyysiseen olemukseen muuttuu; myös ajatukset, mielipiteet ja tunne-elämä voivat olla myllerryksessä. Suhtautuminen muihin ihmisiin muuttuu.

Pohdittavaa:
Nykyään lapsista tulee nuoria yhä aiemmin ja nuoruus kestää paljon pidempään kuin ennen. Miksi? Onko se hyvä vai huono asia?
Miksi juhlapukeutuminen aiheuttaa usein riitaa nuoren ja vanhempien välillä?

Aikuisuus

Pohdittavaa:
Minkä ikäinen on aikuinen? Millainen on aikuinen? Millainen ”kunnon aikuisen” pitäisi?

Psykologisesti aikuinen on löytänyt oman identiteettinä ja itsenäistynyt vanhemmistaan. Hän kantaa vastuuta itsestään ja toista. Hän suunnittelee elämäänsä ja harkitsee tekemiään ratkaisuja. Nuorten siirtyminen aikuisuuteen on siirtynyt entistä myöhäisemmäksi, ja moni lain silmissä aikuinen ei ole sitä psykologisesti tai sosiaalisesti tarkasteltuna.

Aikuisuus on pitkä ajanjakso ja siinä on ihmisestä riippuen hyvinkin erilaisia kehityskulkuja ja vaiheita, joten mitään yleispätevää kuvaa aikuisuudesta ei voida antaa.