Motivaatio on kokonaistila, motiivien summa. Se on päämäärään suuntautumista; kuinka paljon haluamme saavuttaa jotakin. Ihminen voi itse vaikuttaa omaan motivaatioonsa, joten emme voi vain ajatella, että ”on tai ei oo motii”.
Motivaatiosta voidaan tunnistaa neljä osatekijää:
- Tavoite: ihminen kokee tavoitteen itselleen tärkeäksi ja tavoittelemisen arvoiseksi.
- Selviytymisennuste: ihminen on motivoitunut, jos hän uskoo pystyvänsä saavuttamaan tavoitteensa.
- Tunteet: ihminen on motivoitunut toimintaan, joka herättää hyviä tunteita tai estää huonot, tunteet lisäävät motiivien voimakkuutta; toisaalta tunteet ovat ailahtelevia.
- Strategiat: ihminen on motivoitunut käyttämään keinoja, joilla keinot, joilla ihminen käyttää päästäkseen tavoitteeseensa.
Motivaatio voi olla ulkoista tai sisäistä. Kun motivaatio on sisäistä, ihminen haluaa tehdä jotain ilman ulkoisia palkintoja, koska saa itse tekemisestä mielihyvää tai pitää sitä tärkeänä tai arvokkaana. Jos teemme jotakin vain ”palkinnon” toivossa (raha, maine, arvosana), motivaatio on ulkoista.
Jos motivaatio on usein hukassa, voi olla aiheellista pysähtyä miettimään, miksi jotakin asiaa tekee (treenaa kovaa, opiskelee tiettyä alaa)? Onko kyse omasta kiinnostuksesta vai tekeekö jotakin jonkun toisen mieliksi?
Ulkoisen ja sisäisen motivaation raja on liukuva ja joskus aluksi ulkoinen motivaatio voi muuttua sisäiseksi, esim. jos ulkoinen motivaatio koetaan arvostukseksi tai hyvin numeroiden saaminen luo aidon innostuksen ja kiinnostuksen asiaan. Usein tavoitteilla on välinearvoa, eli meidän pitää saavuttaa jokin tavoite, jotta pääsemme seuraavaan tavoitteeseemme. Esim. ajokortti, tutkintotodistus.