Jäätävä uutinen – innokkaasti edelläkävijänä… ja kuinkas sitten kävikään!
”Robotin korvanneet opettajan –opettajat etsivät identiteettiään”
”MOP minun oma palvelupaketti”
”HOKS on osaamisperusteisuuden sydän”
”Seinätön amis – amikset myydään – opettajat ja opiskelijat siirtyvät yrityksiin”
Näiden kirkuvien lööppien äärelle seisahdumme viiden vuoden kuluttua, kun olemme jo todeksi eläneet ammatillisen koulutuksen uudistuksen, mahdollisesti uutta uudistusta odotellen. Uudistuva opettajuus on jokaisen opettajan uutta arkea: opiskelijatiimit, joustavat polut, yksilöt huomioidaan. Toimintakulttuuri mahdollistaa osaamisperusteisuuden ja osaamisperusteisuus toteutuu myös opetus- ja ohjaushenkilöstölle, käytössä on open hoks. Rohkeina rakastamme epävarmuutta ja olemme palveluntarjoajia. Koulutus on muuttunut palvelutoiminnaksi: opiskelija on nro 1, hän äänestää jaloillaan ja hakee itselleen sopivan palvelun sieltä, mistä se parhaiten saa. Opiskelijalla on käytössä palvelusetelit, joilla hän ”ostaa ” tarvitsemansa ohjauksen ja oppimismahdollisuudet: tarjolla on osallisuuden tukemispalvelua, opetuspalvelua, ohjauspalvelua, oppimisympäristöjen tarjoamispalvelua, mahdollistamispalvelua. Mitä laitetaan juuri sinulle?
Mikä sitten on opettaja 2023? Identiteettipositioiden saralla pedagoginen osaaminen korostuu, opettaja on oppimaan oppimisen meta-taitojen vahvistaja. Opettajan substanssiasiantuntijuuden merkitys vähenee, sillä työn muutos on niin nopea, ettei voi perässä pysyä. Sen sijaan verkostojen merkitys kasvaa, pitää tietää, kuka tietää ja osaa. Oppilaitosten rakenteet tukevat oppimisympäristöajattelua. Palvelusetelit edellyttävät parasta palvelua opiskelija-asiakkaan ohjaus- ja oppimismahdollisuustarpeeseen. Ennakoiva ketteryys rakentaa oppijoille osaamisen polkuja ja syntyy yhteiskampuksia.
Osaamisperusteisuudesta visioitiin hieman karmaisevastikin: Pedagogiikka kuoli 1.1.2018. Hieman lohdullisempaa kuitenkin on se, että opettajan sydän sykkii HOKSin tahdissa. Tulevaisuudessa yksilölliset mahdollisuudet korostuvat: ymmärretään yksilöllisten osaamistarpeiden merkitys, opiskellaan vain sen verran kerralla kuin sillä hetkellä tarvitaan. Sisäiset rakenteet mahdollistavat sen, että oppija oppii vain sen, mitä ei jo osaa. Toisaalta saattaa olla myös näin: osaamisperusteinen ajattelu on viiden vuoden kuluttua jo vanhentunut.
Työelämä oppimisympäristönä kirvoitti huikeaa pohdintaa seinättömästä ”amiksesta” ja siitä, että opiskelijat ja opettajat siirtyvät yrityksiin. Tulevaisuudessa opettaja on ”oikeasti” työpaikoilla opiskelijoiden kanssa. Tarvitaan aikaa ja halua ohjaukseen, mahdollistavaa otetta. Opettajalla tarvitaan uuden identiteetin rakentamista jo opettajankoulutusvaiheessa: valmentajuus vaatii taustalle pedagogisen otteen.
Amk- ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivillä visioitiin Round Table-sessiossa Innokkaasti edelläkävijänä – kohti opetus- ja ohjaushenkilöstön uudistuvia identiteettipositioita –julkaisun pohjalta, missä olemme julkaisun teemojen, uudistuva opettajuus, osaamisperusteisuus, työelämä oppimisympäristönä, opetus- ja ohjaushenkilöstön identiteettipositiot, osalta viiden vuoden kuluttua. Työskentelyssä käytettiin open space -”parveilumenetelmää”, jonka tulokset kiteytettiin kaiken kansan pysäyttäviksi lööpeiksi. Työskentelyä luotsasivat Annukka Tapani TAMKista ja Ritva Ylitervo JAMKista.
Linkki kirjaan: Innokkaasti edelläkävijänä! – artikkelikirja
KIRJOITTAJA: Annukka Tapani
