Siinä se vierähti tämäkin vappu työn merkeissä. Ei tunnu kuuluvan  tämän kaupungin kulttuuriin samanlainen juhliminen kuin Suomessa. Itse asiassa ei ollut minkäänlaista kansanjuhlaa. Tänään töissä olin paljolti katseluoppilaana. Seurasin vierestä ”mestarin” työntekoa, toki pääsin itsekin vähän palettia heiluttamaan. Tehtiin Ferin kanssa erilaisia kreemejä mitä sitten laitettiin useamman sentin kerros voitaikinan ja leivospohjan päälle. Kreemien pohja oli kaikissa pitkälti samanlainen, vesi ja maitojauhe kuumennettiin. Toisessa astiassa sekoitettiin keltuaiset,  vehnäjauho tai perunajauhoja ja suola ja vaniljasokeri keskenään. Valkuaiset ja sokeri vaahdotettiin. Lämmintä maitoseosta kaadettiin vähän jauhoseokseen ja sekoitettiin. Loppu maito kiehautettiin ja lisättiin seokseen. Lopuksi tähän yhdistettiin valkuaisvaahto. Ja näin oli kreemi valmis. Erittäin hyvä ja miedosti makea. Erilaisia kreemejä saatiin sitten käyttämällä rommia, kookoshiutaleita ja ruskeaksi keitettyä sokeria. Oli kyllä hienoa seurata tätä mestaria työssään ja vaikka sanaakaan emme ymmärtäneet toistemme puheesta niin jopa paremmin ymmärsin häntä kuin vähän englantia puhuvia työtovereita. Elekielellä pärjää uskomattoman pitkälle. Hyvänä esimerkkinä tästä oli kun Feri yritti selittää minulle miksi käyttää sähköistä moottorilaitetta sekoittamiseen; silitti minun poskea, mikä tietenkin tarkoitti että seoksesta tulee sileää Ja ehdin tänäänkin ansaita Mikon minulle antaman tittelin; munakeisari. Pari sataa kananmunaa tuli taas eroteltu.  Konekin tähän tarkoitukseen olisi ollut mutta en oikein ystävystynyt tämän laitteen kanssa joten käsipelillä tein.