https://m3.jyu.fi/jaomv/ohjelmat/jamsan-ammattiopisto/keijo-vehkakoski/luonto24-5b

15.-17.5 Tiimimestarileiri Vilppulan rapukartanolla – teemana innovointi

Olen lukenut ennakkoon muutaman aiheeseen liittyvän kirjan, jotka avarsivat käsitystäni uuden synnyttämisestä.

Oma innovointiprosessi liittyy luontomatkailun kehittämiseen ja uusien verkostotuotteiden kehittämiseen.

Osuuskunta Pegosuksen valmentajana toimiminen antaa hyvät puitteet toteuttaa tiimimäisen oppimisen menetelmiä. Lukuvuodelle 2014-2015 on jo laadittu  Osuuskunnalle tiimioppisen malli.

16.5.2014 – innovointipäivä II

Aamun tehtävä:

Listaa omaan työhösi liittyviä haasteita tai ongelmia, jotka laitetaan kiertoon muiden ratkaistavaksi!

Omat ajankohtaiset haasteet liittyvät erätys-hankkeeseen:

Suomalaisten luontomatkailutuotteiden tulevaisuus, tuotteistaminen, myynti ja markkinointi ?

• Kuinka myydä luontomatkailutuote suomalaiselle kuluttajalle, joka on tottunut itse liikkumaan luonnossa?
• Miten saada Jämsän seudun pienyrittäjät Himoksen markkinoille, jossa 350 000 vuotuista kävijää?
• Miten ennakoin ja ”ennovoin” tulevia luontomatkailutuotteita?
• Miten tuotteistan luonnon hyvinvointivaikutuksia? (vaikutuksia vaikea tieteellisesti todentaa)

Jaettiin ongelmat toisille tiimeille ratkaistaviksi. Reflektoitiin toisen ryhmän kanssa ratkaisuja. Tässä esille nousevia ongelmia ja ratkaisuja:

Maaseutumatkailukoulutuksen markkinointi

• palvelun käyttäjille markkinointi (maaseutumatkailun kuluttajille)
• koulutusständi rapukartanoon
• yhteydet muihin kurssijärjestäjiin
• korosta voimaantuminen ja eheentyminen

Mistä löydän pehmeitä mittareita arviointiin

• fiilismittari
• cool wall: Mikä minussa syvältä, ärsyttävää, ok, superia (jokaisella oma tyhjä paperi, johon liimataan post it lappuja)

Miten saada luottamus palaamaan

• vaihda ihmiset
• puhu ja selvitä syyt
• selviytymisleiri ja tiimiytyminen
• puuttumattomuuden laki
• palautemetodit

Mihin ammattiaineen opettajat tarvitsevat valmennusta

• tiimitaidot
• keskeneräisyyden sietäminen
• joustavat kokeilut, innostaminen, mahdollisuus
• yhdessä tekeminen innostaa
• annetaan ohjausta oppilaiden itseohjautuvuuteen

Ideoita koulutuspaketin muotoilemiseen (vammaisohjaajuus)

• ideapakka
• tarinat (esim. videoiden muodossa)
• opiskele haastattelemaan asiakkaita

Miten tuotteistan luonnon hyvinvointivaikutuksia

• myy oma puu japanilaisille (olli hietanen)
• GreenCare
• Yhdistä voimat kipinän kanssa (Kirsi N.)
• yhteistyötä hoitokotien kanssa
• kokonaispaketti kuntoon (majoitus, ruoka, kuljetukset)
• myy Vierumäelle (Poke)
• luontoliikuttaa.blogspot.com
• monialaisuuden hyödyntäminen
• tartu hyvinvointitrendiin nuorten parissa (ei uskallusta lähteä)
• ulkolaiset, isojen kaupunkien ihmiset
• eheytyminen, voimaantuminen, faktaa (luonnon vaikutuksista psyykkeeseen ja fysiologiaan)
• aistipolut (Hugo Miskala – Rautalammi)
• Nuuksion kansallispuisto – shamaanivideo)

Millaisista osaajista minun verkostoni voisi koostua:

• hyvinvointialan osaajista
• matkailualan osaajista (Harri ja Tomi)
• liikunta-alan osaajista (Poke ja Jarmo)
• e-osaajia (Jarno)
• media-alan  osaajista (Tomi)
• tuotteistamisen osaajista
• myynnin osaajista

ennovoinnin osaajista

Miten vakuutan levy-yhtiön ihmiset osaamisestani

• taiteilijanimi erottuvaksi – brändi – laaja verkosto
• tv-formaatteihin osallistuminen
• maailman ensimmäinen laulava r-kioski myyjä – näkyvyyttä

Kuinka johdan johdettavani ylittämään itsensä

• pienin askelin positiivisuuden kautta eteenpäin
• tarkista ryhmäsi tavoitteet
• selvitä syyt, miksi ei saa tehtyä sovittua
• oma polku – henkilökohtaistaminen – vertaistuki

Miten tiimioppimisen malli myydään oppilaitoksen muille opettajille

• johdon sitouttaminen
• hyötynäkökulmat ja kannattavuus
• osuuskunnan käytännön esimerkkejä, joita esitellään muille
• opettajan kehityskaaren poluttaminen

 Miten varmistan johtamiskoulutuksen resurssit tulevaisuudessa

• kohderyhmän laajentaminen
• hinta – laatu – hyötynäkökulma
• riittävästi tekijöitä
• verkostojen hyödyntäminen

 Miten taidot saadaan kehittymään työelämän vaatimalle tasolle

• asiakasprojektit
• taitoprofiilin käyttöönotto: suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus
• opiskelija omistaa oman oppimisensa ja osaamisensa – vastuuttamista
• jokaisella oma polku
• asiakkaiden hankkiminen ja turvallinen epäonnistuminen
• pariopettajuus
• ensin elinikäisen oppimisen taidot ja sitten ammattitaidot

 Iltapäivälllä konvergoidaan tiimissä nousseita keskeisiä ydinongelmia

Miten pääsee tutuilta urilta uusille poluille – ravistele rakenteita, arvoja, normeja ja kulttuuria

Miten luodaan oikeat olosuhteet innovaation syntymiselle?

Voiko innovaatio syntyä ilman motivaatiota?

Innovointi ja ideointi sekoitetaan?

Miten tuotteeseen syntyy brändi?

Äänestyksen voitti:

Miten pääsee tutuilta urilta uusille poluille. Ravistele rakenteita, arvoja, normeja.

Lue kirja: kuuletko linnun laulun!

• Uteliaisuuden kehittäminen tärkeää!
  • hankkiudu tilanteisiin, jotka eivät ole sinulle ominaisia
  • inspiroituneet ihmiset inspiroivat sinua huomaamatta

Analysoitiin ongelmaa kuuden ajatteluhatun avulla

Kuusi ajatteluhattua

Hyvin tuotteistettu on puoliksi myyty!

Mitä tuotteistaminen tarkoittaa?

Asiantuntemus tai osaaminen jalostuu myynti-, markkinointi- ja toimituskelpoiseksi palvelutuotteeksi.

Mistä tunnistat hyvin tuotteistetun palvelun?

Palvelu on hyvin tuotteistettu, jos täysin uudet työntekijät pystyvät sen toteuttamaan lyhyellä perehdytyksellä. Avainsana on dokumentointi: Palvelun suunnittelu, myynnin menetelmät, markkinointimateriaali, hinnoittelu, sopimukset, graafinen ilme dokumentoidaan niin yksityiskohtaisesti, että joku muukin pätevä henkilö voisi sen perusteella ryhtyä palvelusi tuottajaksi.

Palvelu alkaa hahmottua tuotteeksi, kun sillä on nimi, toimitussisältö vakiintuu, palvelu alkaa monistua ja on valmis jälleenmyytäväksi.

Hyvin tuotteistetusta palvelusta löytyy käsikirjoja ja työohjeita, tarkistuslistoja, videoita, koulutusmateriaalia ja kehitystyösuunnitelmia. Franschising-yritykset perustuvat käsikirjaan, joka parhaimmillaan ohjeistaa yrityksen liiketoimintamallin pienintä piirtoa myöten. Käsikirjan avulla yrittäjä voi monistaa jopa kokonaisen liiketoimintakonseptin.
Mihin tuotteistushankkeet kaatuvat?

• Vaihdat kohderyhmää jatkuvasti
• et usko tuotteistamisen hyötyihin
• päätät asiakkaan tarpeesta kysymättä häneltä
• keskityt teknisiin yksityiskohtiin, joita asiakas ei arvosta
• aliarvioit työmäärän ja kehityskulut

Myy palvelu ensin, kehitä vasta sitten!

Jos tuotteistamisprosessi on tarpeeksi ketterä, niin voit antaa asiakkaallesi lupauksen jo siinä vaiheessa, kun palvelusta on valmis vain kaunis ajatus.Liiallinen tuotteen hiominen vie aikaa ja rahaa, eikä tilauksia siltikään välttämättä saada. Pitkän tuotteistamisprosessin aikana markkinat saattavat muuttua ja kilpailijat ehtivät edelle. Palvelua kannattaa kehittää yhdessä asiakkaan kanssa. Palvelun tulee olla mahdollisimman yksinkertainen ja helposti monistettavissa oleva.
Tuotteistamisen hyödyt

Yksi tärkeimmistä tuotteistamisen hyödyistä on ostamisen helpottaminen. Ostamisen on oltava joustavaa ja yksinkertaista ja tuotteen tulee erottua muista. On turhaa markkinoida sanoilla luotettava, laadukas ja ammattitaidolla tehty, koska kaikki lupaavat samaa.  Tuotteistajan on mietittävä miten erottua kilpailijoista, miten paketoida palvelu sekä kuinka poistaa riskin tunne asiakkaan mielestä.

Tuotteistamisessa kannattaa yhdistää palveluja keskenään. Esimerkiksi IKEA:n menestys sai alkunsa palveluiden yhdistelmästä: huonekaluliike, huoltoasema ja ravintola. Meillä osuuskunta Pegosuksessa voisi yksinkertainen ohjelmapalvelupaketti sisältää: lumikenkäilyn, eräruokailun, savusaunan jälkeisen hieronnan (jalat, niskat).

HITTITEHDAS, TEORIAA OMAAN TUOTTEISTAMISPROSESSIIN (LEIRIKOULUT)

Palveluliiketoiminnan kolme vaihetta

1. Valitse asiakas ja hänen ongelmansa
2. Anna lupaus, että ratkaiset ongelman
3. Lunasta lupauksesi, eli toimita palvelu

Ensimmäiseksi etsi asiakasryhmä, joka tässä esimerkkitapauksessa olisi alakoulujen leirikoulut. Mieti mikä ongelma on leirikoulujen järjestämisessä asiakkaan näkökulmasta. Toiseksi anna asiakkaalle selkeä lupaus, että aiot ratkaista ongelman. Kolmanneksi joudut lunastamaan lupauksesi, jossa mielellään jopa ylität asiakkaan odotukset.

Tarvitaan ketterä tuotteistamisprosessi, jossa tuote muuttuu matkan varrella. Jos tuote ei muutu, niin se ei ole onnistunut. Ota asiakas mukaan tuotteistamisprosessiin. Osuuskunta Pegosuksen vahvuus on monialainen osaaminen ja henkilöresurssit, joita tulee käyttää tehokkaasti tiimimäisen suunnittelun keinoin. Selvitetään seuraavat perusasiat:

1.asiakasryhmä , 2.tunnistetaan ongelma 3.kiteytetään oma lupaus, 4.erotutaan kilpailijoista, 5.kerroaan asiakkaalle hyödyistä, 6.annetaan tuotteelle hyvä nimi, 7.määritetään hinta, 8.listataan toimitussisältö ja laaditaan tuotekortit

1. Alakoululaiset 3-6 lk.
2. Järjestäjien puute, raha, matkustaminen, valvonta
3. Hissipuhe:”Leirikoulu lähellä luonnossa”Lupaamme järjestää edullisia leirikoulupäiviä lähellä koulua. Ohjelmasta ja valvonnasta vastaa osuuskunta Pegosuksen erä- ja luonto-opastiimi, joilla on tarvittava pätevyys ensiavusta, hygieniasta, turvallisuusosaamisesta sekä ohjelmapalvelun tuotteistamisesta. Räätälöimme asiakkaalle toivomusten mukaisesti esim. talvikalastusta, lumikenkäilyä, eräruokakurssia, lumileikkejä, savusaunaa, tiimipelejä, seikkailurataa, luonnontuntemusta.
4. Kilpailijoilla ei ole mahdollisuutta käyttää useampaa opasta yhtäaikaa, pedagogisen osuuskuntamme tavoitteena on oppiminen ei taloudellinen voitto
5. Asiakasryhmä saa elämyksellisyyden kautta oppia luonnosta ja yhdessä toimimisesta
6. ”Meidän luontoleiri”
7. Hinta-arvio
8. Tuotekortit: ohjelmapalvelu, ruuat, majoitus, sauna….hinnoittelu, esite/mainos

Markkinoidaan ja myydään palvelu henkilökohtaisen kontaktin kautta. Toteutetaan tuote ja kerätään palaute. Muista jälkimarkkinointi.

ESSEE 1.

Barbara Prashnig: erilaisuuden voima

Minulle sopii parhaiten lukea ja kirjoittaa lähes samanaikaisesti kolahdukset ylös. Käytän tässä reflektiossa menetelmää, jossa luen muutaman kappaleen, kirjaan paperille mielestäni keskeisiä asioita, jonka jälkeen kirjoitan keskeiset asiat auki kokemuksiani peilaillen.

kolahdukset

Kirjassa lähestytään oppimista eri oppimistyylien kautta ja pohditaan miten kouluissa on opetettu (perinteinen koulu) ja miten pitäisi oppia. Ei ole huonoja oppijoita, mutta saattaa olla  huonoja opettajia. Ihmisiä on kolmenlaisia: niitä, jotka tekevät, niitä jotka seuraavat vierestä ja niitä, jotka ihmettelevät, mitä oikein tapahtuu?

Vasen ja oikea aivopuolisko, analyyttinen vai holistinen

Kuinka opiskelen mieluiten? Analyyttinen….

Viihdyn luokkahuoneissa. Keskityn parhaiten hiljaisessa ympäristössä Pidän kirkkaasta valaistuksesta. En tarvitse välipaloja työskennellessäni. Opiskelen mielelläni yksin tai auktoriteetin läsnä ollessa. Tarvitsen selkeät ohjeet. Suoritan tehtävät loppuun ilman taukoja.

Holistinen….

Teen opiskelutehtäviä lattialla tai sohvalla. Keskityn parhaiten kuullessani ääniä (musiikki, keskustelu). Suosin hämärää valaistusta. Syön välipaloja työskennellessäni. Opiskelen mielelläni ryhmässä. En tarvitse tarkkoja ohjeita, muotoilen ohjeet itse. Pidän taukoja, voin tehdä useita töitä samanaikaisesti.

Opettajan olisi hyvä selvittää oma hallitseva aivopuoliskonsa ja oma oppimistyylinsä. Tuntemalla itsensä voi paremmin ymmärtää erilaisia oppijoita. Itse olen holistinen ja vahvasti kinesteettinen tyyppi, mutta tunnistan itsessäni myös aivojen toisen puolen piirteitä. Minulle jää esim. musiikki ja laulun sanat mieleen suhteellisen helposti, joten käytän ehkä molempia aivopuoliskoja ainakin tässä asiassa samanaikaisesti. Holistinen käsittelee sanat ja analyyttinen musiikin/melodian. Soitan kitaraa ja laulan omaksi ilokseni.

mielenkiintoinen linkki, jossa voi testata omia aivojaan

http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/?page_id=158

Oppmistyylit ja niiden huomioiminen

Oppimistyylit ovat avainasemassa hauskaan ja innostuneeseen oppimiseen. Omat lapseni tekee aina läksynsä olohuoneessa keskellä arkihässäkkää, jossa melua riittää. Välillä keskeyttävät ja jatkavat, syövät ja laulavat. Silti kokeista tulee 9-10! Minulle opetettiin lapsena, että pitää istua hiljaa omassa huoneessa ja lukea, tottelin. Minulla on tarve liikkua ja keskeytellä työtä, jotta saan aikaa ajatella. Yksilöllisyyttä pitäisi kunnioittaa koulussakin, jotta saadaan oppijoille rakentumaan hyvä itsetunto.

Oppiminen voi tapahtua kuuntelemisen, katselemisen, puhumisen, keskustelun, lukemisen, ajattelun, mielikuvien, käsillä tekemisen, kokemisen tai tuntemisen kautta. Opettajien tulisi analysoida oppijansa, ennekuin alkaa perinteisellä tavalla asioita luennoimaan. Lisäksi oppimisympäristöllä ja ajankohdalla on olennainen merkitys oppimiseen.

Ongelmien monet syyt

On olemmassa vain huonoa opetusta, ei oppimisvaikeuksia. Kaikki muutosehdotukset ovat aluksi hankalia mutta tuntuvat helpommilta ajan mittaan. Jos oppilaasi kiinnostus opetettavaa ainetta kohtaan – tai oppimista kohtaan yleensä – vähenee opetuksessasi, olet syyllistynyt vääränlaiseen opetukseen.

Jos opettajat eivät ota huomioon ihmisten erilaisuutta luokkahuoneessa eivätkä ole valmiita käyttämään yksilöllisiä tyylejä opetuksessaan, liian monet jäävät alisuoriutujiksi ja kokevat olevansa huonoja oppijoita. Alisuoriutujatkin ovat usein jossain erittäin lahjakkaita, lahjakkuus pitää löytää. Alisuoriutujien piirteitä:

1. haluavat liikkua 2. haluavat että oppimismenetelmiä vaihdellaan 3. pitävät himmeästä valosta 4. kinesteettisiä, eivät ole auditiivisia 5. pitävät ei autoritaarisista opettajista

Opettajat toistelevat lauseita ”Meistä olisi mukava käyttää oppimistyylejä, mutta luokissa on liikaa oppilaita”. ”Ajatus on hieno, mutta meillä ei ole resursseja”. Olen itsekin syyllistynyt tähän, kun opetukseni ei ole mennyt perille, vika on ajan puutteessa ja resursseissa. Mitä voisin tehdä? Voisin kokeilla pienellä ryhmällä opetusmetodia, joka aktivoisi molempia aivopuoliskoja! Tästä musiikki ja laulun sanat ovat hyvä esimerkki. Aivot joutuvat jumppaamaan molemmin puolin. Taktiiliset opiskelijat keskittyvät näpertämällä sormillaan jotain esinettä, tätä on turha kieltää. Vahvasti kinesteettiset oppilaat tarvitsevat fyysisiä harjoituksia käsittääkseen ja oppiakseen opetettavat asiat.

Mitä on lahjakkuus? ”lahjakkuus viittaa henkilön luoviin saavutuksiin tietyn ajanjakson aikana jollain alueella, joka on tälle henkilölle erittäin tärkeä”. Tutkimusten mukaan lahjakkaiden oppimistyylit eroavat merkittävästi keskitason oppilaiden tyyleistä. Lahjakkaiden oppilaiden piirteitä:

1. vasemman ja oikean aivopuoliskon yhdistäminen 2. moniaistikyvyt 3. aikainen aamu parasta 4. hiljaisuuden tarve 5. sosiaalisuus, yksin tai vertaisten kanssa 6. auktoriteettia ei tarvita, omat säännöt 7. hyvä motivaatio 8. vastuuntunto

Uusi opettajuus tuo mukanaan haasteita. Opettaja vieraantuu oppijoista, jos ei huomioi oppimistyylejä. Yhä suurempi joukko oppilaista osaa vaatia moderneja opetuskäytäntöjä. Opettajien olisi vastattava tähän haasteeseen oppijoiden ja myös itsensä kehittämisen vuoksi. Opettajankoulutuksessa on tulevaisuudessa otettava entistä vahvemmin mukaan tämä näkökulma.

Älä opeta minua, vaan anna minun oppia

Aistien modaliteetit ovat visuaalinen, taktiilinen, kinesteettinen ja auditiivinen. Visuaalinen haluaa lukea, näkeä ja luoda mielikuvia. Taktiilinen haluaa hypistellä käsillään, kun pohtii asioita. Auditiivinen oppii kuuntelemalla ja puhumalla. Kinesteettinen on tekemisen kautta oppiva.

Mikä minä olen? Selkeästi kinesteettinen, koska opin kokemisen, tekemisen, tuntemisen ja intuition kautta. Ala-astelaiset ovat pääosin taktiilisia ja kinesteettisiä, kun taas opettajat valtaosalta visuaalisia ja auditiivisia. Yhtälö on huono!

Oppimisympäristö ja oppiminen tulisi siis sitoa oppimistyyliin. Luovaa opetusta on se, että kuormitetaan molempia aivopuoliskoja ja tarjotaan eli oppimistyyleille sopivia ärsykkeitä. Musiikki on yksi hyvä keino kehittää asioiden välisten yhteyksien oivaltamista. Mielestäni säveltäjä-sanoittaja muusikot ovatkin lahjakkaita ja älykkäitä. Musiikkia voi käyttää myös rentoutumiseen ja oppimiseen virittäytymiseen.

Oppimisen ja opetuksen uusi ilme

Aikaisemmin arvostettiin sitä mitä ihmiset osaavat ja tietävät, mutta nykyisin sitä miten ihmiset oppivat. Virallisessa koulujärjestelmässä istutaan lukemassa ja tehdään tehtäviä, jotka voivat monen mielestä tappavan tylsiä. Alle 7-vuotias on vielä aidon luova, mutta koulujärjestelmä sosiaalistaa lapsen äkkiä systeemin osaksi ja luovuus tapetaan, miksi?

Opettajan pitäisi tutkia ensin omaa oppimistyyliään, koska ihminen opettaa niin kuin haluaisi oppia. Sopiiko se kaikille opiskelijoille? Se sopii opiskelijoille joiden oppimistyyli on sama kuin opettajan. Muodostuu lempiopettajia ja inhokkeja.

Älykkyyden ja lahjakkuuden muotoja on lukuisia. Kielellinen, loogis-matemaattinen, spatiaalinen, kinesteettinen, musikaalinen. Tunnista nämä!

Lahjakkaat motivoivat itse itseään ja oppivat kontrolloimaan mielijohteitaan, muuttavat ajatukset teoiksi ja tietävät miten parhaiten voi hyödyntää kykyjään. Lahjakaat eivät pelkää epäonnistumista, eivät haali itselleen liikaa tehtäviä, keskittyvät päämäärään, ovat itsevarmoja ja hyvällä itsetunnolla varustettuja. Tunteiden tunnistaminen on mielestäni avainasemassa, kun arvioidaan ihmisen lahjakkuutta. Liikaa on mielestäni painotettu matemaattis-kielelliseen lahjakkuuteen.

Elämän laadun viisi perustaa

Elossapysyminen, rakkaus, omat voimat, vapaus, hauskuus. Nämä kaikki löytyvät ihmisen elämään perheen ja harrastusten kautta. Miten voisimme viedä samat elementit työhön ja oppimiseen. Oppimisen pitäisi olla hauskaa ja tuottaa mielihyvää, siksi olisi hyvä pohtia miten minä opin?

Erilaisuus

Valitsemme mielellämme työtovereita, joiden työskentelytyyli on samanlainen kuin omamme. Olen huomannut tämän itsessänikin. Erilaiset tyylit ovat johtaneet ristiriitoihin. Parisuhteeseen en ota kantaa, mutta työpaikalla tämä näkyy selvästi. Mitä voisimme tehdä, jotta saataisiin erilaisuudesta voimaa eikä se veisi voimaa? Mieti miten riitatilanteet saavat alkunsa? Mikä aiheutti ne? Miltä sinusta tuntui? Mitä ajattelet toisesta? Kuka tai mikä päätti riidan?

Oppijat oppivat eritavoilla siis. Hyvä esimerkki on ottaa omasta kotoa lasten läksyjen tekemisen kautta. Minä tein opettajan ja vanhempien pyynnöstä läksyt oman koulupöydän ääressä hyvässä valossa ja hiljaisuudessa. Minulle läksyt olivat aina suorittamista, enkä koskaan nauttinut niistä. Jouduin todella ponnistelemaan ja koska olin tunnollinen ja opettelin ulkoa asioita, vaikka en ollut siinä hyvä, niin sain hyviä numeroita.

Omat lapseni ovat älykkäitä ja tekevät läksynsä olohuone-keittiössä kaikkien muiden keskuudessa ja hälyssä. Oppimistulokset ovat todella hyviä. He ovat varmaankin holisteja?  Pelkään, että koulussa heidän motivaationsa hiipuu, kun saavat jatkuvasti analyyttisiä tehtäviä. Eivät hekään nauti läksyjen teosta, miksi? Oppimisympäristö kotona on sellainen kuin haluavat, mutta tehtävät ovat tylsiä. Oikeesti! Miksi esimerkiksi 4. luokkalaisen on opeteltava ulkoa Suomen kunnat vaikka ne lakkautettiin jo muutama vuosi sitten, puhumattakaan jokilorusta, joka minun piti osata: Oulun, Siika, Pyhä, Kala jne…tosin se jäi mieleen 🙂

Yhteenveto:

Olipa hyvin jäsennelty kirja, josta sai hyvän käsityksen erilaisista oppimistyyleistä ja aivojen toiminnasta. Hauskinta oli todeta, että olen ÄLYKÄS eli pyrin tietoisesti käyttämään molempia aivopuoliskoja omaan oppimiseeni ja muiden opettamiseen. Olen testin perusteella HOLISTI, mutta havaitsen käyttäytyväni myös analyyttisesti. Tärkein on mielestäni tunneälykkyys, jonka avulla opettaja pystyy lukemaan ja tulkitsemaan oppijan oppimistyylejä ja tunteita. Olen siis oikealla tiellä ja suurimmat haasteet on saada koulutusjärjestelmä muuttumaan nykyaikaisempaan suuntaan. Se ei ehkä onnistu minun työuran aikana, mutta pala kerrallaan ja ainakin itse viihdyn paremmin työssäni. SE, JOLLA ON KEHITTYNYT MIELI, LÖYTÄÄ ITSESTÄÄN UUDEN YHTEISKUNNAN RAKENNUSAINEET (Luis Machado).

Oppimistyylit ja -käsitykset ovat minulle tuttuja, koska auskultoin vuonna 2000,  jolloin konstruktivismi teki vahvasti tuloaan. Kolbin kehän taisin piirtää opinnäytetyöhönikin. Nyt puhutaan sosiokonstruktivismista, jossa opitaan vertaisverkoissa toisia kuunnellen dialogin kautta. Uusimpana havaintona pidän konnektivismia, jossa oppijat ovat sosiaalisen median, tablettien ja kännykköjen välityksellä jatkuvassa yhteydessä toisiinsa. Voisimmeko siis käyttää energiaa sosiokonnektivismin kehittämiseen oppimisessa ja säästää energiaa härpäkkeiden kieltämiseen koululaitoksissa. UGH!

ESSEE 2.

Heikki Peltola: yhtenä

Osa 1. MINÄ

Minä on tärkeä, mutta me saamme aikaan. Peltola kirjoittaa hyvin ja me-hengessä. Itsetunto rakentuu lapselle rohkaisevan palautteen kautta ja ryhmän hyväksynnän saavuttaa usein aktiivisella osallistumisella. Jokainen askel vie yksilöä eteenpäin, kunhan muistaa keskittyä tavoitteisiin, mitä kulloinkin on itselleen asettanut. Kesken matkan on arvioitava onko suunta oikea ja on osattava ottaa vastaan muiden palautetta. Yksilön olisi hyvä asettaa itselleen sopivan haastavia tavoitteita ja hänen on heittäydyttävä tekemiseen.

Peltola puhuu Flow-tilasta, jonka voi saada innostavasta tekemisestä. Itse olen kokenut flow-tilan pitkissä urheilusuorituksissa eli fyysisellä puolella. Tämä henkinen flow on vähän uudempi juttu minulle, mutta antaa virran viedä.

Niin tekee kuin kokee. Työ on yhä suorituskeskeisempää ja analyyttiset ihmiset selviävät tehokkaimmin. Yksilön on vakuutettava toiset, jotta saa hyväksyntää ja voi sytyttää toiset tekemään. Mahtavat projektit ovat elämyksiä, eivät pelkkiä suorituksia. Ne ilmentävät elämäniloa, intohimoa ja jättävät pysyvän muistijäljen. WOW! suoritus vs. elämys, tulee tehdyksi vs. muuttaa jotain, pakkopullaa vs. elämäniloa, päättyy kun on tehty vs. jättää jäljen. Joskus olisi hyvä pohtia elämässään tehtyjä projekteja, että mitkä on ollut tympeitä, haaleita tai sytyttäviä hankkeita ja miksi?

Seitsemän syytä syttyä:

1. Saan käyttää taitojani
2. Tarvitsen tai joku muu tarvitsee sitä mitä teen
3. Saa tehdä toisten kanssa
4. Nautin siitä mitä teen
5. Opin uutta ja kehityn
6. Minut palkitaan tekemisestä
7. Tilaisuus muuttaa maailma

Minulla on tänä lukuvuonna mahdollisuus syttyä ja olenkin syttymässä ja innostunut uuden oppimiseen. Lukeminen on hyvä juttu, en ole vain ehtinyt juurikaan sitä tehdä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nyt luen, vaikka olen enemmän tekijätyyppi.

Motivaatio lähtee syttymisestä. Älä tee sitä hyvin, mitä et halua tehdä ollenkaan. Mitä tulee kun tulen paikalle? Iloa, valoa, ivaa, pelkoa, kunnioitusta, kyynisyyttä, nostetta vai apatiaa. Mistä se johtuu? Minusta vai muista. Älä syytä muita vaan tutki itseäsi. Itse on usein tiimin heikoin lenkki, jos asenne mättää.

Minun ympärillä on me. Meissä on voima, mutta minä olen tärkeä. Ympärillämme on monia verkostoja, joista ehkä tärkeimmät: perhe, lähimmäiset, työystävät, asiakkaat. Vietämme yllättävän paljon aikaa työystävien kanssa, joten on tärkeää että tiimi toimii. Työ on parhaimmillaan terapiaa ja on muistettava, että edellämainitut verkostot eivät ole irrallisia vaan vaikuttavat voimakkaasti toisiinsa. Työpaineet eivät jää työpaikalle, vaan purkautuvat kaikkialle mitä teemme. Minulle työpaikka on mukava paikka, jossa olen saanut tehdä töitä hyvien työtovereiden ja oppilaiden kanssa. En muista kovinkaan monta huonoa päivää viimeisen 13 vuoden ajalta. Aamulla on kiva herätä!

Ego on mielenkiintoinen asia. Olen aina ollut kiinostunut psykologiasta ja pohtinut mistähän johtuu, että joku on alimielinen (masentuu vertailusta, pelkää kritiikkiä, kaipaa arvostusta), ylimielinen (haluaa kilpailla, puolustautuu kritiikiltä, pätemisen tarve, haluaa olla hyväksytty). Jokaisen pitäisi pyrkiä terveeseen itsetuntoon, jossa ollaan nöyriä, uteliaita ja kohteliaita muita kohtaan. Usein lahjakkaat urheilijat voivat olla ylimielisiä, mutta kilpailemisessa voi olla hyvääkin, silloin kun ei yritetä päihittää toista vaan testataan omia rajoja. Itse olen urheillut/kilpaurheillut koko ikäni ja minulle kilpailu on tärkeää. Miksi? Haluan asettaa itselleni tavoitteita, tehdä töitä, nähdä tulokset.

Terve mieli, terve ryhmä. Kun ryhmän suhteet ovat terveet, kenenkään ei tarvitse vetäytyä eikä pullistella ja  jokainen saa arvoa ansionsa mukaan. Paras tapa kiertää egon ansat on keskittyä tekemiseen eikä egoihin. Alimielisen saa nousemaan, huomaamalla hänen tekonsa. Ylimielisen saa asioihin samalla tavalla. Jokaisen pitää huomata, että tuloksia ei tule ilman toisia. Terveellisesti itsetuntoisella ei ole tarvetta kilpailla muista vastaan, puolustella tekojaan tai hakea hyväksyntää. Hän keskittyy tekemään sen mitä osaa ja haluaa oppia virheistään.

OSA 2. KASVU

Kenet haluamme huoneeseen tai tiimiin. Usein hyvän työkaverin, joka ajattelee samalla tavalla. Opettavaisempaa olisi kerätä tiimi mahdollisimman erilaisista ihmisistä. Organisaatioissa olisi otettava tämän asian lisäksi huomioon se, että ei ylikorostettaisi mittaamista, ei oltaisi suorituskeskeisiä sekä luotettaisiin ihmisiin.

Joukossa ryhmyys tiivistyy! Kun ei ole yhtä oikeaa vastausta, niin ihmiset hahmottavat tilanteen eri tavoilla. Enemmistö on usein oikeassa. Kun tuhatta ihmistä pyydetään taputtamaan saman aikaisesti, konsensus löytyy parissa sekunnissa. Ryhmä onnistuu päätöksessään parhaiten, kun jokainen saa mahdollisimman itsenäisesti tehdä oman päätöksensä. Näin ei yleensä ole, sillä ryhmän jäsenet vaikuttavat toisiinsa innostaen tai lannistaen.

Minä, sinä ja me-mieli

Ihmiset on luotu toimimaan yhdessä, sillä ihmisen aivot on luotu luomaan yhteyksiä toisiimme. Olen pohtinut miksi joidenkin kanssa työtehtävien suunnittelu ja toteutus on vaan niin paljon helpompaa kuin toisten kanssa. Mielestäni työyhteisössä on ”voimaannuttajia” ja ”voiman imijöitä”. En haluaisi tehdä jälkimmäisten kanssa töitä, sillä innostukseni lopahtuu. Onko vika voiman imijässä vai minussa? Toisaalta olen pyrkinyt ymmärtämään toisen näkökulmaa ja saanut perusteluitakin, joskus ihan asiallisiakin. Innostukseni kuitekin hiipuu, kun kohtaan kyynikon, kriitikon tms.

Kaikki päät käyttöön eli mission, vision ja arvojen luomisessa on MEIDÄN tehtävä yhteistyötä ja päästävä konsensukseen. Porukan välillä on erilaisuutta ja jännitteitä, mutta ne on käännettävä eduksi. Ihanne on tilanne, jossa systeemit auttavat ihmisiä selviytymään tehtävistään ja he myös kokevat näin tapahtuvan. Paljon ei tarvitse systeemi mättää, kun porukalta menee hermot ja valituksen kierre on valmis.

Vahvassa ryhmässä jokainen saa olla oma itsensä ja pääsee näyttämn mitä osaa. Tyhmässä ryhmässä ihmiset rikkovat sääntöjä tahallaan ja kaikki pakotetaan toteuttamaan jonkun toisen tahtoa. Vahva ryhmä voi tehdä ihmeitä, tyhmässä ryhmässä syytellään olosuhteita ja muita jäseniä.Vahvassa ryhmässä sitoudutaan tavoitteisiin, nostetaan toisia, tiedetään mitä tahdotaan, kunnia jaetaan, saa  mokata, henkeä huolletaan, pidetään hauskaa.

Työpalaverit ovat oiva paikka seurata ja analysoida omaa ryhmää/tiimiä. Huipputiimissä 85% kommenteista on myönteisiä, kun heikossa tiimissä luku on 26%. Huippuryhmässä esitetään yhtä paljon kysymyksiä kuin väitteitä, heikossa ryhmässä vain yksi kysymys kahdestakymmenestä sisältää kysymyksen. Parhaissa ryhmissä puhutaan meistä, huonoissa ryhmissä puhutaan teistä tai itsestä. Halu ymmärtää toista on lähtökohta hyvälle yhteistyölle.

OSA 3. ME

Työyhteisössä pitäisi puhuta MEISTÄ eli työtoverit ovat yksilöitä, joilla on sama tahtotila ja tavoitteet. Tämä on joskus vaikee ja minusta tuntuu pahalta, kun kahvipöydässä kuulee juttuja, että sen tai teidän olisi pitänyt tehdä se. Miksi siellä ei puhuttaisi myönteiseen sävyyn epäonnistumisistakin, esim. me olisimme voineet tehdä sen toisin. Muutokset yhdistävät kriitikot ja kyynikot sekä siitä innostuvat innovaattorit. Miten saisimme muutoksesta enemmän irti? Ei ainakaan vastustamalla sitä! Elämme kokoajan muutoksessa eli muutos ei tule vaan se on.

Saako ryhmässä olla erimieltä? Saa ja pitää, jotta asiat kehittyisivät. Tunneäly on kuitenkin tärkeä, kun erimielisyyksiä esittää. Suorapuheinen asioiden esittely on hyväksi, jos tiimi on hyvähenkinen, mutta se voi johtaa myös syyttelyyn ja asiat ovat enemmän solmussa. Aito avoimuus edellyttää , että ryhmässä on turvallista olla eri mieltä. Henkiälyn osatekijöitä kannattaa harjoittaa: luotettavuus, toisten huomioiminen, positiivisuus, lojaalisuus, avoimuus, lupausten pitäminen, vastuu, ystäällisyys, itsetunto, tietoisuus, tilannetaju, systeemitaju, riippumattomuus, nöyryys ja kyseenalaistaminen. Dialogilla voidaan harjoitella tunneälyä.

Me-henkeen saadaan nostetta yhteisillä haasteilla, tavoitteilla, avoimuudella, kunnioituksella, pelisäännöillä, huumorilla ja kannustuksella. Voidaan olla eri mieltä, mutta pysytään samalla puolella. Tiimissä kannattaisi pohtia sitä että saan tehdä työtäni, työni on arvokasta, mitä en osaa, niin opettelen, erilaisuus on rikkaus, luotan toisiin, kyllä ME tästä selviämme. Hyvä yhteistyö ei onnistu, jos siihen osallistuu vain omilla ehdoillaan eikä toisen valtaan tarvitse alistua. Kun minästä kasvaa me, mullistuvat käsitykset työstä ja sen tarkoituksesta.

On mukava tehdä työtä opettajana, kun huomaa kollegoiden osaavan eri asioita. Olenkin suosinut aina kaksoisopettajuutta ja tiimimäistä kurssisuunnittelua. Tulevaisuuden oppiminen perustuu yhä voimakkaammin tiimityöhön ja opettajan rooli on enemmänkin oppimistilanteiden järjesteleminen ja ohjaaminen. Tiimivalmentaja on mielestäni huono termi koulutukseen. Se sopii urheiluun. Tunnen olevani tällähetkellä eniten oppimisen ohjaaja kuin opettaja tai valmentaja.