Arktinen talvivaellus Kebnekaiselle

21.4-29.4.2015 Ryhmä arktisesta vaelluksesta kiinnostuneita eräopaskouluttajia, yrittäjiä ja opiskelijoita toteuttivat ”arktisen vaelluksen” Kari ”Vaiska” Vainion opastuksella.

 

Kebnekaisen tunturivaellus vei retkikuntamme vuoristoiseen erämaahan Ruotsin korkeimpien tuntureiden äärelle. Jylhän vuoristoisen alueen sydämen muodostaa Kebnekaisen tunturimassiivi, jonka kiersimme vaelluksen aikana.

Seitsemänpäiväisen noin 100 kilometrin hiihtovaelluksen  aikana hiihdimme päivittäin 7-8 tuntia ja yöpyminen tapahtui pääosin teltoissa. Lisäksi vietimme yhden yön itse tehdyissä lumimajoitteissa.  Huiputus Kebnekaisen Sydtoppen (2099m) eteläistä reittiä (Durlings leden) pitkin keskeytettiin turvallisuusriskien vuoksi.

Olosuhteet vaellukselle olivat erinomaiset (5 päivää tyyntä ja aurinkoa, 2 päivää kohtalaista tuulta ja lumisadetta).

Tässä kooste vaelluksen kulusta ja päiväkirja kokemuksista

 

Päiväkirja

Torstai 15.4.15

Valmistelut

Viikon talvivaellukselle on tarkkaan mietittävä tarpeellisten varusteiden määrä ja pakkaaminen. Retkikunta on jaettu telttapareihin.

Henkilökohtaiset varusteet:

päiväreppu,  vaellussukset ja sauvat, nousukarvat, talviolosuhteisiin sopiva makuupussi- ja -alusta, irtohihnoja, henkilökohtaiset korjausvälineet, hiihtojalkineet, leirijalkineet, vaihtokerrastot, pipot (päivä ja yö) ja hanskat, villasukat, varasukkia, tuulen pitävä hupullinen vaellusasu, hiihtokäsineet tai – rukkaset, putkihuivi, laskettelulasit, taukotakki juomapullo, termospullo, ruokailuvälineet,  puukko, henkilökohtainen ea-laukku, wc-paperi, henkilökohtainen hygieniapussi, nenäliinoja, aurinkolasit, aurinkovoide, huulirasva, tulitikut, kartta, kompassi, otsalamppu ja telttalamppu varaparistoineen, kamera

Ryhmäkohtaiset varusteet:

kirves, saha, lumilapio, lumiveitsi, teltta, ahkio, kaira, sondi, keitinlaatikko, bensakeitin ja polttoaine, kattilat, korjausvälineet, (teippi, rautalanka, narua, neula ja lankaa), suksen varakärki ja varasauva, EA-tarvikkeet, GPS-laite, pikaluistovoide

Ruokavalmistelut

Ruokavalmistelut aloitin jauhelihan ja kananmurun kuivatuksella. Paistoin 1,4 kg jauhelihaa (rasvaa 20%, parempi olisi vain 10%). Kananmurusta 0,8 kg. Painosta hävisi 2/3 ja proteiinierä säilyy hienosti annospusseissa.

Vaelluksella toimimme telttapareittain ja sovimme oman telttaparin kanssa, että hankimme seuraavat ateriat: aamupala, lounas, päivällinen/illallinen, iltapala. Sovimme parini kanssa, että molemmat huolehtivat 3 lounasta ja 3 päivällistä. Aamupalana on puuro, leipä ja kahvi, lounaaksi pastaliha-ateria, päivälliseksi ”yllätys”, iltapalaksi kuuma juoma ja leipä, lisäenergiaa suklaan ja kuivattujen hedelmien muodossa. Myös pähkinää, ruissipsiä ja urheilujuomajauhetta on mukana.

Ajatuksena on aamupalan valmistamisen yhteydessä ladata ruokatermokseen kuivattu liha ja pata-ainekset. Kuuma vesi päälle ja annos valmistuu kivasti hautumalla lounasajaksi. Näin ei tarvitse käyttää aikaa lounaan valmistamiseen. Päivällinen/Illallinen valmistetaan ”tunteella ja nautinnolla”.  Ruuat on aikomus valmistaa bensakeittimellä. Polttoainetta meidän telttakunta varaa 1l/pv. Toivottavasti riittää vähän teltan lämmittämiseenkin. Nähtäväksi jää:)

Tiistai 21.4.2015

Lähtö Jämsästä kohti Leviä. Retkikunta tapasi toisensa Jyväskylän matkakeskuksella, josta lähdettiin yhtä matkaa kohti Vaiskan Levin tukikohtaa. Perille saavuttiin 21.00, majoituimme ja kävimme retki- ja turvallisuussuunnitelman läpi.

Matkaamme voi seurata SPOT-linkistä koko viikon ajan

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0TQrS8ZBkt84Fs6e4InOESOtv8ZkFStjB

Keskiviikko 22.4

Aamulla tarkistimme kaluston, pakkasimme ja matkasimme Leviltä Kolarin ja Kirunan kautta Nikkaluoktaan. Kaikki oli mukana ja aloitimme hiihtämisen noin klo 15.00 aikoihin. Viimeinen ”ateria” nautitiin Kirunalaisessa pitseriassa. Kiruna oli karu ja mielestäni kolkon näköinen paikka. Kaivosteollisuus oli raiskannut maiseman, mutta onneksi 60 km päässä oli lähes koskematon Kebnekaise.

Arktisen vaelluksen peruskurssilla opimme hiihtämään 50 min legejä, jonka jälkeen 10 min tauko. Tämä rytmi toimii mielestäni erinomaisesti, kun hiihdetään 10 hengen retkikunnan kanssa yhdessä. Ryhmä pysyi 1. päivänä hyvin kasassa. Eteneminen oli hidasta, koska lämmin ilma oli sulattanut lumen upottavaksi. Lisäksi alkuperäinen reittimme oli suunniteltu nyt sulaa jokea pitkin. Puikkelehdimme mutkien kautta 1. yöpymispaikalle. Kuljimme 1 päivänä 5 legiä ja noin 12 km.

Torstai 23.4

Aamuherätykset sai itse sovittaa ryhmän lähtöhetkeen 9.00. Ensimmäisenä aamuna muutamat olivat valmiina jo puolituntia ennen starttia. Hyvällä kelillä se ei haitannut, mutta jos keli on kylmä ja tuulinen, niin valmis kannattaa olla 5 min ennen hiihtostarttia.

Ahkiot pakattiin huolellisesti siten, että alle painavimmat tavarat ahkion keskipisteen takaosaan painottuen. Päälle kevyemmät ja tarkoitus oli välttää liian korkeaa kuormaa. Teltta rullattiin siistiin rullaan ja asetettiin ahkion päälle. Päiväreppuun legieväät ja juomat valmiiksi.

Meidän telttakunta keitti illalla 4 litraa ja aamulla 2 litraa vettä lumesta, jotka ladattiin ruoka- ja juomatermareihin. Tällä pärjättiin koko päivä. Bensaa olimme varanneet telttapareittain vähintään 1l/päivä. Jos halusi lämmittää telttaa, niin 1,5 litraakin/päivä kulkee ahkiossa kivasti.

Hiihdimme 8 legiä kohtuullisen mutkittelevasti, koska joki oli sula ja tunturikoivikko paikoin tiheä. Päivä oli lämmin ja paikoitellen upottava hanki hidasti menoa. Saavuimme kuitenkin tavoiteleiriimme Nallu-tunturin maisemiin klo 18.00 aikoihin. Matkaa kertyi vaatimaton alle 20 km.

Perjantai 24.4

Aamurutiinien jälkeen pakkaus ja hiihtämään 9.00. Edessä reissun hienoin päivä (ei tuulta, ei pilviä, aurinkoa ja mielettömän hienoja maisemia). Luvassa oli mukavasti nousua ja 8 legiä. Hienoa oli päästä kuivalle, kannattelevalle hangelle.

Henkilökohtaisesti yksi vaikuttavimmista hetkistä oli hiihtää tämä päivä omiin ajatuksiinsa uppoutuneena (ei ajatuksia). Päivä oli satumaisen kaunis, vauhti verkkainen ja vastaavia maisemia en ole ennen kokenut. Ihmeteltiin mitä kartassa lukevat ”meditationplatsit” tarkoittavat…Nyt ymmärrän.

Lauantai 25.4.2015

Tänään oli tarkoitus nousta Kebnekaisen huipulle  2100 mmpy. hiihtäen (Durlings leden). Perusleiriin päästyämme totesimme kelin olevan liian tuulinen ja lumipyryinen. Leiriydyimme ja nautimme lounaan telttojen suojassa. Lounaan ja lepotauon jälkeen taivas aukeni, tuuli tyyntyi ja retkikunnan johtaja päätti yrittää huiputusta halukkaiden kanssa…kaikki lähti. Nousua oli luvassa 5 km matkalle noin 1000 m, joten verkkaisesti jonossa hiihtäen lähdimme nousemaan.

Koskaan en ole nauttinut niin paljon ylämäkihiihdosta, kuin nyt. Jatkoimme huiputusta 1500 m:n korkeuteen 50 min legeissä (2 kpl). Edessä olisi jyrkimmät 600 m, irtolunta ja jäätä. Johtaja päätti keskeyttää huiputuksen vedoten turvallisuuteen. Mukana olisi pitänyt olla jääraudat ja köysi.

Harmitti! Itse olin sitä mieltä, että huiputus olisi ollut mahdollinen, koska samana päivänä vapaalaskijat olivat tulleet huipulta alas. Vaativampaa olisi ollut alas laskeminen tunturisuksilla isossa porukassa. Lähdimme laskemaan varovasti alas kohti perusleiriä.

Neljän päivän ylämäkihiihto oli kireyttänyt omat reiteni, niin että laskussa oikea takareisi revähti. Onneksi seuraava päivä oli hiihtovapaa ja sain vaivaan ensiapua kylmästä lumesta ja buranasta.

OPETUS: Älä ota mitään ylimääräistä riskiä, vaan harkitse.

 

Sunnuntai 25.4.2015

Sunnuntaiaamu oli lepoa. Aloitimme lumiluolan ja iglun rakentamisen klo 12.00. Itselleni Iglu oli täysin uusi kokemus. Yöpyminen iglussa osoitti, että kyllä ”pingu” ja eskimot osaavat hommansa. Hiljaista ja lämpöä riitti.

Iglun teko aloitettiin tiilityömaalla, jossa syvästä hangesta kartoitettiin tiiviin lumen paksuus. Tässä tapauksessa sitä riitti. Kaivoimme perustukseen isompia tiilejä ja kerros kerrokselta pienempiä. Perustuksistamme teimme liian ison (max.säde 1,5 m). Vaikeuksia tuli 3-4 varvissa. Neljän tunnin ähertämisen jälkeen purimme iglun ja aloitimme alusta. Uskokaa tai älkää, niin 6h päästä aloittamisesta iglu oli valmis. Kiitos kärsivälliselle tiilitehdasväelle ja muurausparilleni.

Lumiluola kaivettiin 6 hengelle, jossa oli käytävä, vessa ja kaksi makuuholvia. Uskomattoman hieno luomus syntyi 5 tunnissa.

Seuraava yö vietettiin uusissa majoitusrakenteissa. Kokemus oli hyvä, mutta hätämajoitteena toimii mielestäni parhaiten lumikuoppa.  Hiihtopäivän päätteeksi on kohtalaisen rankkaa lähteä rakentamaan iglua tai isoa lumiluolaa.

maanantai 27.4

Aamulla herätys 7.00 (henkilökohtainen 5.00 /omaa aikaa). Liikkeelle lähtö lumipyryssä ja tuulessa klo 9.15 (huom. 15 min myöhässä-liekö väsymys). Reissun vaativimmat legit edessä kumpuilevin laskuineen ja nosuineen. Itselläni vapaata ahkion vedosta takareisiongelman vuoksi. Avustin telttaparia vetämään isossa ahkiossa molempien tavarat. Onneksi sattui hyvävoimainen pari:)

Yhdellä vaeltajalla kantapää oli kuoriutunut orvaskedestä ja rakko oli pahinta, mitä olen nähnyt. Kantapää teipattiin ja buranan voimalla sitkeästi hiihdettiin tämäkin päivä. Päivään kertyi 8 legiä ja 26 km. Fjällstationilla saatiin juoda virvokkeet ja ostaa suklaata.

6. leiri pysytytettiin kosteisiin olosuhteisiin Kebnen alamaastoihin 9 km Nikkaluoktasta Fjällstationin suuntaan.

tiistai 28.4

Viimeinen vaelluspäivä sujui ongelmitta kosteissa olosuhteissa. Kolmella legillä vedettiin Nikkaluoktaan.

Jämsän ammattiopiston tavoitteena oli saada arktisen vaelluksen kokemus ja selvittää mahdollisuutemme tulevaisuudessa toteuttaa vastaavaa moniammattillisesti halukkaiden opiskelijoiden retkikunnan toimesta. Keskustelu jatkuu ja toivon, että huhtikuussa 2016 meillä on Jämsän ammattiopistolaisia toteuttamassa ”unelmiaan”.

Henkilökohtaisesti kokemus oli ainutlaatuinen. Pidän rutiineista ja tämän kaltainen vaellus sopii minulle. Fyysisesti en ollut missään vaiheessa kovilla ja uskon psyykkeeni kestävän pidemmänkin reissun.

Tämän kaltainen vaellus on lähinnä asenne ja välinelaji. Kohtalaisesta kunnosta ja tiimityötaidoista on myös merkittävää hyötyä.

Arktiset avotunturit – koulutusohjelma on hyvin tuotteistettu ja sopii hyvin erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinnon jälkeiseen erikoistumiseen.

Ohjelma on yksinkertainen ja toimiva. Jos olet kiinnostunut, niin yhteyttä allekirjoittaneeseen tai suoraan Kari Vainio ”arktisen avotunturit”

-peruskurssi 2 pv.
-viikon arktinen vaellus 7 pv. (kebnekaise, sarek, halti)
-vaativampi kolmen viikon vaellus (huippuvuoret, islanti)
-vaativa kuukauden vaellus (Grönlanti, Pohjois-napa)

Kiitos retkikunnalle ja erityisesti telttaparille. Kohti uusia seikkailuja.

T. Keijo Vehkakoski