Ihminen vai excel
Ammatillinen koulutus on muutoksessa. Koulutuskuntayhtymien talous sakkaa ja nyt vedetään kerralla käsijarru pohjaan ja nopeasti. Muutoksen on tapahduttava heti vai onko? Voisiko muutos olla prosessi, joka olisi suunnitelmallinen ja hallittu?
Nopean käsijarrun vedon ja organisaatiomuutoksen kärsijöitä ovat erityisesti nuoret. Nuori ei ole luku excel-taulukossa, nuori on ihminen. Ihminen haluaa kuulua ryhmään, kokea onnistuvansa ja iloita. Koulu on nuorelle kohtaamispaikka ja toinen kotipesä, jossa on turvallisia ihmisiä ympärillä, ihmisiä jotka kuuntelee. Koulussa voi kokeilla ja epäonnistua, jos luottamus toisiin on vahva. Siitä syntyy oppiminen.
Raha
Jos koulutuksen järjestäjä mittaa ihmistä rahana ja tuottona, niin ollaan sivuraiteilla oppimisesta. Koulutuksen järjestäjä, joka tuotannollis-taloudellisista syistä ohjaa nuoret isoihin luokkiin, ryhmäauditoreihin ja moodleen oppimaan ammattin teorian ei tarjoa yhteenkuuluvuutta saati iloa oppijalle. Toiseksi koulutuksen järjestäjä, joka lisää työssäoppimista ja olettaa pienyrittäjän kouluttavan käytännön ammattitaidon oman tilipussin kustannuksella on täysin väärässä junassa.
Meidän koulu
Maailma muuttuu, joten myös ammatit muuttuu. Me emme välttämättä tiedä mitkä ammatit ovat suosittuja 2030-2040- luvuilla, mutta me tiedämme, että tärkeitä asioita ovat edelleen ihmisten välinen vuorovaikutus, tiimiyrittäminen ja hyvinvointi. Pahoinvointi maksaa jo nyt liikaa yhteiskunnalle. Meidän tulisi tarjota nuorelle mahdollisuus löytää uusia kavereita ja luoda uusia ihmissuhteita, verkostoa. Meidän tulisi tarjota nuorille oppimisympäristö missä voi turvallisesti kokeilla ja epäonnistua, ympäristön missä viihtyy.
Ammatillisessa koulutuksessa käytännön perustaidot tulisi oppia koulussa. Nuoret haluaa haluaa käydä koulua ja oppia. Opettajan tehtävä on järjestää oppimisen olosuhde ja mahdollistaa oppiminen. Amiksessa kädentaidot ja tieto yhdistetään osaamiseksi. Jos koulusta ei saa tietoa ja käytännön taitoja, niin on vaikea viihtyä työssäoppimispaikassa. Auditoriossa ja massaluokissa sekä moodlessa tieto siirtyy opettajalta oppijalle käymättä kummankaan ajatuksissa tai ajatusprosesseissa.
Ratkaisumalli
Ratkaisu. Luodaan pienryhmiä- ja tiimejä, jotka kulkevat koko ammattikoulun ajan yhdessä ja heillä on kotipesä. Kotipesästä voidaan useinkin käydä isoissa oppimisporukoissa, mutta tiedon prosessointi suoritetaan dialogissa, omassa tiimissä. Käytännön harjoitteet tehdään NY-nuori yrittäjyysmallin mukaan eli perustetaan oma tiimiyritys, joka tuottaa ja toteuttaa palveluita oikeille asiakkaille. Asiakaspalautteen avulla reflektoidaan omaa osaamista ja tiimin osaamista. Alkaa oppiminen. Mikä parasta, voidaan laatia oma excel-taulukko palkanmaksua varten.
Vastuu osaamisesta ja oppimisesta siirtyy oppijalle, mutta opettaja on kokoajan rinnalla ja varmistaa osaamisen. Oppiminen ei ole myöskään paikkasidonnaista. Oppimista tapahtuu joka hetki arjessa, se pitää pystyä vain prosessoimaan ja jakamaan tiimin kanssa. Valveutunut opettajavalmentaja vie oppijatiimin välillä työelämäprojekteihin ja ohjaa kentällä, ei tarvitse työpaikkaohjaajia. Se vaatii rohkeutta ja verkostoa eikä opettaja voi piiloutua omien powerpointtien tai exceleiden taakse.
No nyt lipsahti Gradia Jämsän malli tähän. Sorry.
Lopulta koulutuksen järjestäjä voi ylpeänä esitellä exceliä, jossa ei ole pahoinvointia tai keskeyttämisiä. Ihmisen olisi hyvä olla. Ystävällisiä terveisiä kaikille ammatillisen koulutuksen järjestäjille, jotka tuskailette laskukaavojen kanssa. Tämä malli tuo rahan moninkertaisesti yhteiskunnalle myöhemmin takaisin.