Miksi innostuminen ja uteliaisuus häviävät valtaosalla ihmisistä iän myötä? Alle kouluikäinen on aidosti innostunut, utelias ja kiinnostunut lähes kaikesta. Yläasteella innostuneiden määrä vähenee ja toisella asteella monella uteliaisuus tai asioista aidosti kiinnostuminen on lopahtamassa. Peruskoulun opetussuunnitelmauudistuksesta ja ammatillisen koulutuksen reformista voisi löytyä työkaluja lapsuuden aikaisen innostumisen palauttamiseksi.
Suomesta löytyy maailman parhaat opettajat ja opettajakoulutus, mutta tuntuu siltä, että opettajien täydennyskoulutuksessa on paljon tehtävää. Emme voi jatkaa perinteisellä pedagogiikalla ja didaktiikalla vaan jatkuvasti on uudistuttava ja kehitettävä itseään. Jotta voisimme valmentaa lapsia ja nuoria selviytymään tuntemattomasta tulevaisuudesta, on meidän ensin tunnettava itsemme. Miksi lähden töihin, mistä innostun sekä mikä on oma ammatillinen unelmani?
Ammatillisessa koulutuksessa ollaan siirtymässä kokonaistyöaikaan ja peruskouluissakin se on tulevaisuutta. Kokonaistyöaika mahdollistaa sen, että oppilaitoksista voidaan tehokkaammin kehittää oppivia organisaatioita, jotka seuraavat aikaansa. Opettajien on hyväksyttävä, että kukaan ei ole enää kaikkitietävä lehtori, vaan jokainen meistä on oppija myös itse. Oppivat organisaatiot syntyvät tiimeistä ja tulevaisuuden opettaja on valmentaja, joka osaa kysyä, ei vastata.
Kouluissa olisi siirryttävä yhteisopettajuuteen ja valmentajuuteen. Oppimisen valmentajien päätehtävänä on mielestäni ohjata oppijaa asioiden äärelle, joista hän innostuu. Vielä parempi, jos innostuminen tapahtuu tiimissä. Tästä seuraa yhteenkuuluvuuden, oppimisen omistajuuden sekä lopulta osaamisen tunne.
Oppimisesta innostunut ihminen ei laske tunteja ja haluaa kokea oppimisen tunteen yhä uudelleen. Tiimissä koettu onnistuminen moninkertaistaa hyvän olon tunteen, me teimme sen. Työpaikat tarvitsevat ihmisiä jotka kehittävät omaa osaamistaan ja kulkevat kohti ammatillista unelmaansa. Se onnistuu, jos ihminen on aidosti innostunut tekemästään työstä.
Osaajaksi tullaan toistojen kautta, itse tekemällä ja yhdessä arvioiden. Perinteisen oppitunnin jälkeen oppija alkaa unohtamaan, mutta vertaistiimissä pohtimisen jälkeen oppija alkaa oivaltamaan. Siitä tulevaisuudessa on kyse.