Tarvitaanko oppimiseen opettajaa?

ei ja kyllä!

Lapsi oppii puhumaan kuuntelemalla puhetta eli sitä ei tarvitse opettaa. Aikuinen voi oppia soittamaan kitaraa kuuntelemalla musiikkia, sitäkään ei tarvitse opettaa. Oppia voi opiskelemalla, opettelemalla tai harjoittelemalla. Tarvitaanko siis opettajia ja opetussuunnitelmia?

Tutkinnon perusteet uusiutuvat 3-5 vuoden välein, jotta sinne saadaan uusin tieto, joka pahimmassa tapauksessa vanhenee ennenkuin opiskelija valmistuu ammattiinsa. Opetussuunnitelmien sijaan kouluissa tulisi tehdä oppimissuunnitelma, jossa oppija itseohjautuisi parhaalla mahdollisella tavoilla sellaisten asioiden ääreen, jotka aidosti kiinnostaa ja joista hän innostuu. Innostumista ei voi opettaa, sen voi tartuttaa.

Tulevaisuuden koulun oppimissuunnitelmaan tulisi kirjata menetelmiä, joilla oppija tuntee kuuluvansa johonkin yhteisöön, jossa saa suunnata energiansa omaan  kiinnostuksen kohteeseen ja jossa kokee onnistumisen ja oppimisen ilon.

Kouluissa opettamisen  tulisi huomattavasti enemmän siirtyä asioiden johtamisesta ihmisten johtamiseen ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. Opettajia tarvitaan tulevaisuudessa valmentamaan oppijoita siten, että he oppivat tuntemaan itsensä ja muut. Kun opiskelija tuntee itsensä, niin hänellä on mahdollisuus oppia tuntemaan muita. Yksi tärkeimmistä työkaluista on dialogi, jota kouluissa pitäisi harjoitella joka päivä.

Dialogissa muun ryhmän jäsenten kanssa opiskelija oppii kuuntelemalla vertaisiaan. Oppimistaan voi jäsennellä puhumalla itse, mutta kuuntelu on tärkein. Mitä enemmän kuuntelet, sen enemmän opit. Muutos käyttäytymisessä on oppimista. Et voi muuttaa toisten käyttäytymistä, ole siis itse se muutos, jonka haluat nähdä ympärilläsi.

Paras palkinto minkä opettaja voi saada onnistuneen ongelmaratkaisudialogin jälkeen on: ”ethän sinä ope sanonut mitään”.

Kokemus on paras oppi. Kokemuksia saa, kun on rohkeutta käytännössä tehdä jotain mitä ei ole ennen tehnyt. Oppiminen on sitä, että joku muuttuu ajattelussasi tai kädentaidoissasi. Lapsi oppii ajamaan pyörällä matkimalla kaveriaan, kaveri ei siis tietoisesti opeta, mutta silti lapsi oppii.

Elämyspyramidilla voi kuvata oppimisen työkaluja ja tuloksia. Koulujen tavoitteena on, että ihminen oppii (älyllinen taso). Sen yläpuolella on kuitenkin se olennaisin mihin kannattaisi pyrkiä. Parhaimmillaan oppiminen ja osaaminen aiheuttaa hyvän olon tunteen, elämyksen. Riittävästi elämyksiä kokiessaan ihmisessä tapahtuu muutos, jonka haluaa nähdä myös ympärillään.

Miten päästään muutokseen? Siinä opettaja voi auttaa järjestämällä oppijoille aitoja vuorovaikutus-, läsnäolo- sekä toiminnalliskokemuksellisia tilanteita. Hyvässä vuorovaikutuksessa syntyy luottamuksen ilmapiiri, joka on kaiken perusta. Motivaatio ja kiinnostus opittaviin asioihin syntyy, kun ilmapiiri on turvallinen.

Opettajia siis tarvitaan, mutta opettajuus pitää ymmärtää uusiksi. Tulevaisuuden opettajan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat sosiaalinen tunneälykkyys, läsnäolo, kuuntelun taito sekä nöyryys. Näistä voisi tehdä opettajakoulutuksen arviointikriteerit.