Hankkeessa on rakennettu suomea toisena kielenään puhuville opiskelijoille ohjauksen polkua, jotta opiskelija voi valita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, opiskeleeko hän suomen kieltä äidinkielen vai toisen kielen tasoisesti. Ohjauksen periaatteena olisikin, että S2-opintoihin pyritään ohjaamaan heti opintojen alussa, jos opiskelijalla on puutteita kirjoittamisen ja lukemisen perustaidoissa.
Opiskelijat voivat valita lukioon tullessaan S2-oppimäärän, jolloin heidät ohjataan luonnollisesti aloittamaan S2-opinnot. Ohjauksellisesti haastavampia ovat kuitenkin opiskelijat, joilla olisi oikeus kirjoittaa suomi toisena kielenä, mutta he aloittavat lukiossa äidinkielen opinnot. Tämän vuoksi ainevalintakortissa voisi kysyä (1.) opiskelijan äidinkielen, (2.) montako vuotta opiskelija on perusopetuksessa osallistunut S2-opetukseen, (3.) mitkä ovat hänen kotikielensä ja (4.) onko hän opiskelut perusopetuksessa jollain muulla kuin suomen kielellä. Tällöin koululla olisi tieto kaikista opiskelijoista, joiden olisi mahdollisuus kielitaidon puutteiden vuoksi siirtyä S2-opintoihin, jos äidinkielen opinnoissa tulee haasteita luku- tai kirjoitustaidossa.
Jotta siirtyminen äidinkielestä S2-opintoihin olisi sujuvaa, kaikki äidinkielen valinneet opiskelijat, joiden olisi mahdollista siirtyä opiskelemaan suomea toisena kielenä, ohjataan opiskelemaan äidinkieltä samaan palkkiin, jossa S2-opetus toteutetaan. Tämän jälkeen opinto-ohjaaja tiedottaa opiskelijoita mahdollisuudesta siirtyä S2-opetukseen. Äidinkielen opettaja voi myös tarvittaessa arvioida ja erityisopettaja testata kielitaidon tasoa. Ohjauksellisesti olisikin oleellista, että sekä opinto-ohjaajalla että äidinkielen opettajalla on tieto opiskelijoista, joiden on mahdollista siirtyä S2-opetukseen. Tällöin esiin tuleviin opetuskielen hallinnan puutteisiin voidaan reagoida mahdollisimman pian ja oikea-aikaisesti.
Jonna Kulju
Vastaa