Harjoitukset alkavat

Ensimmäisen kerran huhtikuussa 2014 meiltä,  Anne Maliselta, Markku Rinta-Pollarilta ja minulta, kysyttiin, että tekisimmekö yhteisprojektina konsertin Jyväskylän kaupungin Lasten lysti-tapahtumaan. Markun opetusohjelmassa syksyllä oli maailmanmusiikkityöpaja ja teemana afrikkalainen musiikki. Ja meillä Annen kanssa on vetovastuu Trombin toiminnasta. Hetken tuumattuamme sanoimme, että mikä ettei. Katsotaan, mitä syntyy. Nimeksi keksittiin Kaiken maailman musiikkia. Varhaisiän musiikkikasvattaja, kotoisammin muskariope,  Päivi Pitkänen liittyi suunnitteluporukkaamme ja siitä se sitten lähti. Sitten vaan jäimme jännittämään, ketä meidän orkestereihimme syksyllä tulee.

Kun palasimme kaikista ilmansuunnista kesän jälkeen paikkaan X Pitkäkadulle, alkoi ajatusten hyrinä ja hurina. Soittajia orkestereihin alkoi kasaantua mukavasti. Trombin harjoituksiin saapui 25 innostunutta soittajanalkua ja maailmanmusiikkityöpajassa aloitti kymmenkunta muusikko-opiskelijaa.

Rytmien, ryhmäyttämisen ja laulamisen merkeissä aloitimme harjoittelun keskiviikkoisin Siltasalissa kello 17.15-18.15. Ensimmäinen kappale, jota trombilaiset saivat tehtäväkseen opetella, oli Pantterilaulu, Gou-Gou. Lastenlauluksi sorvautunut kansansävelmä tarjosi meille heti alkajaisiksi hienon sanarytmillä toimivan rytmiostinaaton, jota käytettiin myös konsertissa.   Sovituksia aloimme kirjoitella Noteflightilla, joka mahdollistaa partituurin jakamisen usean henkilön kesken. Jokaisen instrumentin opettaja kirjoitteli omille oppilailleen räätälöityjä stemmoja kappaleisiin, jotka konserttiin valittiin. Instrumenttivalikoima tänä vuonna Trombissa on huilu, nokkahuilu, oboe, klarinetti, trumpetti, pasuuna, kitara, piano, lyömäsoittimet sekä viulu ja alttoviulu. Orkesterissa ja soittotunneilla harjoiteltiin Trombin kappaleita.

Vierailin eräänä lokakuun alun maanantaina maailmanmusiikkityöpajan treeneissä ja kuulin ryhmän harjoittelemat kappaleet. Samalla teimme konserttiohjelman valmiiksi yhdessä Markun kanssa. Markku näytti oman sävellyksensä ”Afrikassa on kuuma” partituurin ja se valittiin oitis konsertin aloituskappaleeksi. Pikku hiljaa sävelet selkiytyivät. Muistin, että lapsillani on afro-kuubalainen kansansatu kirjana. Tästä rummun äänen synnyn tarinasta muusikko-opiskelijat ja tuottajamme Pirta muokkasivat konserttiin tarinan.

Ja sitten oli ansaitun syysloman vuoro. Jännitys kihelmöi kaikkien sormenpäissä ja varpaissa. Syysloman jälkeen oli sovittu ensimmäinen harjoitus, jossa Trombi ja maailmanmusiikkityöpajan soittajat musisoivat yhdessä. Ihmeteltiin puolin ja toisin mitä molemmat ryhmät olivat saaneet aikaiseksi. Ihan vielä ei soittajilla ollut ehkä kuvaa siitä, mitä konsertista on tulossa.

Yllätyksiä oli vielä luvassa.

Kirjoittanut Sirpa Berg

Trombin pyörteissä – Lasten sinfoniaorkesterin toimintaa

Trombi-sanana on italiankielinen suppiloa ja torvea tarkoittava ilmaus, joka on käytössä useissa Euroopan maissa kuvaamaan lyhytkestoista sääilmiötä, pyörrettä. Saman ilmiön toinen nimi, tornado, tulee espanjan ja portugalin verbeistä ”tornar”. Lastensinfoniaorkesteri Trombi harjoittelee kerran viikossa Jyväskylän ammattiopiston musiikinopetuksen Siltasalissa ja sisarorkesteri Tornado harjoittelee Tikkakoskella Liinalammen koulun musiikkiluokassa. Orkesterissa soitetaan tyypillisesti 1-3 vuotta soitonopiskelun alkutaipaleella. Sitten on aika siirtyä seuraaviin orkestereihimme, joita ovat Vire, Puhuri, Minijouset ja Silta sinfonia.

Kun viisi-kymmenen-vuotias lapsi haluaa oppia musiikkia ja soittamista, tarvitaan siinä positiivista pyörrettä joka suunnalta. Tarvitaan lapsen halu soittaa, vanhemman tahto mahdollistaa asia ja oppilaitoksen luoma oppimisympäristö, joka pyöräyttää ensi hetkestä asti harrastuksen oikealle tuulensuunnalle.

Alkuun lähdetään lapselle tutuista elementeistä: oman kehon liikkeestä ja omasta äänestä. Perussykkeen löytyminen kaikkeen tekemiseen on laajemmin tarkasteltuna pohja hyvin monien ilmiöiden ymmärtämiseen ja oppimiseen sekä myöhemmässä vaiheessa jo opitun taidon soveltamiseen. Tutusta lähdetään askel askeleelta kohti tuntemattomampia asioita. Instrumentin kautta äänen tuottaminen on vahva ja intiimi kokemus. Isommassa ryhmässä kokemus vaan vahvistuu ja oma paikka orkesterin rivissä selkiytyy joka harjoituskerralla. Lapset kokevat yhdessä soittamisen ihmeen, saman koukun, johon on itsekin jäänyt vapaaehtoisesti.

Postmodernin yhteiskunnan yksi tunnusmerkki on valtava tarjonta erilaisia musiikillisia virikkeitä, tyylejä ja tapoja. Tutusta siirrytään kohti uusia seikkailuja. Lastenlauluista kuljetaan kohti  sinfoniaa. Kun meidän musiikkioppilaitoksen alkeisorkesterissa aloittanut oppilaani tulee soittotunnille ja kertoo nauttivansa Beethovenin  ja Bartokin teoksista, joita soitetaan Silta sinfonian harjoituksissa, tunnen oikeaa opettajan riemua!

Olemme osanneet avata uuden oven nuorelle soittajalle.

Kirjoittanut Sirpa Berg