Italian plussat ja miinukset

Ciao!

Lentokentältä Milanosta kirjoitellaan. Selvittiin check in:stä ja turvatarkastuksesta läpi, vaikka veihän ne oman aikansa, kun oli niin paljon ihmisiä. Tunnin ja viiden minuutin kuluttua lähtisi Finnairin nokka takaisin Suomeen. Tuntuu ihan uskomattomalta, miten nopeasti aika loppujen lopuksi meni ja, että ollaan oikeasti menossa kotiin.

Tän neljän ja puolen viikon aikana tuli kyllä huomattua monia Italian miinuksia ja plussia (tai oikeastaan Torinon, koska eihän me tiedetä onko näin muuallakin Italiassa :D).

PLUSSIA:

+julkinen liikenne (voi seisoskella pysäkillä, busseja tulee muutamien minuuttien välein, trämit on oikein hyödyllisiä)

+Mozzarella (koska sitä saa joka kaupasta ja se on vaan niin hyvää, arvailla voi vaan kuinka paljon me sitä syötiin!)

+Osa vihanneksista ja hedelmistä on paaljon halvempia kuin Suomessa

+Nähtävyydet tottakai! Päällimmäisenä niistä voi kai mainita Supergan, mikä oli ihan mielettömän hieno! (Se on siis sellanen vanha kirkko Piemontessa Torinossa vuoren päällä)

+Vihreetä ympäri vuoden, näyttää niin ihanalle, koska kesä on parasta aikaa!

+Pizzat ja jäätelöt! Ai että niitä tulee ikävä, ihan taivaallista. Varsinkin sipuli pizzassa on mun ehdoton uus suosikki. Ja joo, muutama jäätelökin syötiin. Hasselpähkinä oli aika kova, lakritsi ja pistaasikin pääs suosikkilistalle 🙂

+Halpa pepsi, vaikka ei Suomessa oikein tule juotua limsoja, niin tätä halpaa pepsiä tuli juotua muutama tölkki 😀 (0,33 l maksoi 0,31 snt)

+Google Maps! Yllättävää kyllä, mutta google maps pelasti yllättävän monet eksymiset ja bussireittien etsinnät. Niin kätevää, kun sieltä pystyi katsomaan milloin tulee seuraava bussi ja mistä se tulee ja google kertoi reitinkin. (plussaa oli myös se, että google mapsin avulla pystyi seurata, missä bussi oli menossa)

+Vaikka sää meidän oloaikana ei aina ollut mikään hehkein, silti se lämpö ja kaikki muukin oli ihanaa! Pari ukkostakin me koettiin, ja sähkökatkosta kotona. (Tosin sähkökatkot ei johtuneet ukkosesta)

MIINUKSET:

-Autoilijat. Italialaiset ajaa ihan törkeän kovaa ja mitä ahtaimmistakin väleistä, päin punaisia. Aina piti katsoa huolella suojatietä ylittäessä, että kukaan ei varmasti aja päälle mistään kulman takaa. Tähän samaan voi kai mainita siitä tööttäilystä. Jokaisissa liikennevaloissa, liikenneympyröissä ja ihan missä vaan. Aina töötättiin edessä olevalle. Se oli aluksi niin outoa, kun Suomessa töötätään tyyliin vaan, jos on pakko.

-Ei puhuta englantia. Harmillista sinänsä, sillä niin monelta vastoinkäymiseltä ja mutkalta olis vältytty, jos ihmiset oikeesti ois puhuneet englantia.

-Harmillista kyllä, mutta meillä ei ollut kunnon peittoja, nukuttiin vaan sellasilla lakanoilla, joiden sisässä oli fleecepeittoja. Kyllä siihen ajan mittaan tottui, mutta aluks oli vähän kylymä.

-Kierrätys kuuluis sekä plussiin että miinuksiin, mutta koska kukaan ei kierrättänyt Italiassa, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus niin siksi tälle iso miinus!

-Ei ruisleipää, voi kun sitä olikin niin ikävä!

-Kaikki ruuat ja muut ostokset pakataan muoviin. Ihan turhaa jätettä, kun banaanitkin pakataan muovi- ja pahviastioihin. 🙁 Tähän voi varmaan lisäks mainita sen, että italialaiset juo ihan törkeesti pullovettä, vaikka se hanavesikin on ihan juomakelpoista. Tääkin on melko turhaa muovijätettä, ja kun kysyttiin miks ihmiset siellä oikeesti juo pullovettä, vastaus oli vaan, että se on tapa.

-Kuuma ja kylmä vesi, hanasta tuli joko kuumaa tai kylmää vettä ja voi kuinka usein sitä poltti kätensä, kun hanasta tuli suoraan jotain 80 asteista vettä. Onneks meillä Suomessa on sopivan lämpöstä vettä. Ja huonot tiskialtaat, ei ole kuin yksi allas ja siinä oli hieman vaikea tiskailla, kun ne oli niin pieniä.

Loppujen lopuksi kuitenkaan miinuksista huolimatta reissu oli kaikin puolin unohtumaton kokemus!

Tässä vielä muutama kuva meidän asunnosta 🙂

Viimeinen kokonainen viikko Italiassa

5 päivää 10 tuntia ja 5 minuuttia siihen, että lähdetään kotia kohti

Viikko oli aikas tavallinen niin kuin yleensäkin. Vähän täytellään esimerkiksi tuulihattuja ja sitten tiskataan ja siivotaan, mutta kyllä sekin ihan mukavaa rupesi jo olemaan, kun samalla voi jutella työkavereiden kanssa.

Täällä on nyt tosi kylmää ja sataa vettä, niin ei kauheasti ole mitään viitsinyt tehdä.

Tiistaina oli tavallinen päivä, paitsi että Roberta oli ihana ja toi jäätelöä töihin ja voin sanoa, että mangojäätelö on edelleenkin aivan superhyvää!

Kyllä jätski kivasti piristää päivää

Keskiviikkona tehtiin puolipallon muotoisia kakkuja, joiden nimi oli ehkä mimosa

Kakku on jonkinlaista moussea, ja siihen päälle laitetaan murustettua kakkupohjaa (täällä kakkupohjan nimi on pan di Spagna)

Yksi päivä päästiin kokeilemaan myös hieman perusteellisempaa siivoamista. Täällä siivotaan kaapit joka viikko, kun koulussa ne putsataan kahdesti vuodessa. Mitään tikkaitahan ei löytynyt vaan sanottiin, että kiipeä kaulintakoneen päälle. Vähän tuli mietittyä, että mitähän meidän opettaja sanoisi, jos näkis meidät kiipeilemässä koulullakin tuolla tavalla.

Näin täällä Italiassa siivotaan

Ollaan tehty myös panna cottaa, eli siis kermaa, liivatetta ja sokeria pistetään silikonimuotteihin. Tuota härveliä oli hauska käyttää.

Perjantaina me käytiin syömässä työkavereitten ja heidän poikaystävien kanssa syömässä, syötiin kummatkin spagetti carbonaraa ja oli kyllä ihan hauskaa, vaikka rupesikin illalla väsyttämään niin paljon, että kummatkin vaan koomasi siinä ruokapöydässä. Kuvia ei nyt siltä reissulta saatu, kun nälkä oli niin kova, heh.

Aina mekään ei jakseta mitään gourmet-ruokia kokkailla kun menee aina iltaisin niin myöhään, joten syötiin vaan kinkku-paprika-munakasta ja oli yllättävän hyvää kun on syönyt pastaa melkein koko ajan. Kulutetaan aivan liikaa maissikakkuja ja mozzarellaa, mutta ehkä se on ihan fine 😀

Tässä toinen taidonnäyte meidän italialaisesta ruoasta 😀
Perunoita ja kasviskalapuikkoja

Cecilia pääsi yksi päivä tekemään suklaalevyjä tummasta suklaasta suklaalaboratorioon, ja minä sitten pakkailin niitä mukavasti muutaman tunnin.

Tänään eli sunnuntaina ei olla tehty mitään järkevää paitsi käyty kaupassa ja siivottu. Ulkona on tosi kylmää ja sataa vettä niin ei edes viitsi tehdä mitään. Ollaan ehditty kattoo jo Luokkakokous 2 ja kolme jaksoa Armania ja Suomen rikosmysteereitä, mutta meneehän se päivä näinkin. Ehkä sitä huomenna voisi lähteä vaikka Torinon keskustaan seikkailemaan.

Viikko kolme

Ollaan nyt täällä kolme viikkoa oltu, ja vielä jäljellä 11 päivää, 12 tuntia ja 27 minuuttia siihen, että lähdetään kotia kohti.

Tämä viikko on ollut kyllä aika melkoinen. Tiistaina me lähdettiin syömään pizzaa meidän työkavereiden kanssa, ja voin sanoa että oli muuten hyvää. Ihan erilaista kuin Suomessa ja italialaisten pizzassa ei ole IKINÄ ananasta. Kyllä silti kinkku-ananas-aurajuusto on hyvää. Oli mukavaa viettää aikaa heidän kanssa ja puhua kaikkea. Kiva ilta ja näin, vaikka sitten aamulla väsyttikin.

Margherita pizza oli hyvvää
Jälkkäriksi vielä tiramisua

Keskiviikkona oli tavallinen päivä, oltiin töissä, käytiin kaupassa ja tehtiin ruokaa. Se huono puoli siestassa on, että työpäivät venyy meilläkin ilta seitsemään asti, ja kotona on joskus kahdeksalta. Sitten täytyy käydä kaupassa ja on ruoanlaitto-operaatio, niin nukkumaanmeno venyy. Ollaan muuten valvottu varmaan puoli kahteentoista meidän pyykkikoneen takia, kun saatiin laitettua siihen joku toooosi pitkä ohjelma! Torstai, perjantai ja lauantaikin meni tavallisella tavalla, lukuunottamatta perjantai-iltaa kun saatu palaute aiheutti harmia, vaikka tiedettiin ettei se ole totta.

Sitten tuli sunnuntai ja äitienpäivä. Se on kiireinen päivä Capitano Rossossa, sillä kaikki haluavat ostaa kakun äidilleen. Oli yllättävän kiva päivä, sillä tekemistä riitti paljon ja sai itsenäisesti tehdä kaikkea, tunsi kerrankin itsensä hyödylliseksi. Mentiin töihin puoli yhdeksäksi ja päästiin puoli kolmelta viikonlopun viettoon (eli maanantain).

Maanantaina eli tänään meillä oli tapaaminen Formazione 80:ssa meidän tutorin kanssa. Puhuttiin siellä vaihdon sujumisesta ja muista asioista ja hän kertoi kivoja paikkoja, joissa kannattaa käydä. Sieltä lähdettiin seikkailemaan Torinon keskustaan postikortteja ja etsimään kissakahvilaa, josta tutor oli puhunut (se ei ollut auki). Päädyttiin syömään aivan superhyvää jäätelöä ja miettimään seuraavaa tekemistä. Jotenkin eksyttiin ravintolaan, jonka pizza ei nyt ollut aivan parasta, ja se oli tosi kallista, mutta ainakin saatiin ruokaa. Tämän jälkeen koitettiin löytää kissakahvilan toinen kahvila, mutta sekin oli kiinni :(. Sitten lähdettiin etsimään suihkulähdettä, josta oltiin nähty kiva kuva. (Fountain of the 12 months) Oli kyllä tosi hieno paikka ja siinä vieressä on Parco del Valentino, puisto, josta löytyy hienoja kasveja ja maisemia. Molemmat on kyllä älyttömän upeita paikkoja, kannattaa käydä! Kun oltiin lähdössä ja mentiin odottamaan bussia, niin oli niin lämmintä, että oli kertakaikkiaan aivan pakko käydä ostamassa vielä toisetkin jätskit, heh! Edelleen superhyvää.

Jätskit numero 1, pistaasi-lakriktsi ja suklaa-vanilja

Vesiputous oli tosi hieno, ja siellä sai hienoja kuvia

Parco del Valentino oli ihanan vihreä ja kesäinen paikka
Jätskit numero 2, mangoa ja mansikkaa

Huomenna taas takaisin töihin, ei ole enää kovin montaa työpäivää jäljellä.

Melkoista rutiinia jo

Kokonainen työviikko jo takana, nyt istun tässä keittiön pöydän äärellä ja mietin vaan, miten melkosen nopeasti tästä jo tuli rutiinia. Aamulla 8.30 töihin, 12.30 tauolle. Ja 15.30 takaisin. Päivät menee ihan käsittämättömän nopeasti, kun 5 päivää viikosta käytetään kokonaan töihin. Tottakai siinä välillä käydään kaupassa, tehdään ruokaa, pestään pyykkiä ja siivotaan omaakin kotia. (parasta on se, kun tätä kämppää voi kutsua Italia-kodiksi)

Töissä ollaan päästy jo tekemään vähän muutakin kuin tiskaamaan ja ylipäänsä siivoamaan, mikä on ihan mielettömän kivaa. Näytettiin myös kuvia kaikista jutuista mitä me ollaan päästy koulussa tekemään, ja työkaverit oli aika ihmeissään, miten erilaista leivontakulttuuri voikaan olla.

Suklaakreemillä ja kermavaahdolla täytettyjä tuulihattutaikinasta valmistettuja leivoksia. (me kutsuttiin näitä Italian versioiksi laskiaispullista)
Yks iltavuoro tällä viikolla päästiin täyttelemään nutellatäytteellä näitä keksejä, joita oltiin edellisenä päivänä tehty. Ja niitä oli ihan sikana!
Kuorruteltiin myös tällä viikolla näitä supersöpöjä olevinaan kuppikakkuja, ei oikeasti mitään hajua mitä nää on! 😀
(kuvassa voit myös huomata Cecilian tekemässä suklaasotkua kookospallojen suklaataikinasta)

Suklaasotkustakin voi saada aikaan jotain ihan nättiä, ja aivan törkeän hyvän makuista! Kookospallot best!
Kermaleivoksia, ihan törkeän hyvänmakusia (ja näköisiä) Löytyy myös mauissa kahvi, suklaa ja hasselpähkinä. Ja kuten työkaverit sanoo, it’s hazelnut everywhere!
Kuvassa on kookosrullia, jotka yksi paikan työntekijöistä on itse kehitellyt! Maistoin vaan täytettä, mutta sekin oli tosi hyvää.

Me valitettiin ihan todella kauan siitä, että täältä ei mistään kaupasta löytynyt edes kaurahiutaleita. Kerrottiin siitä sitten meidän yhelle työkaverille Robertalle, joka sitten sanoi että niitä saattaa löytyä läheisestä Esselunga-supermarketista. No mepä lähdettiin sitten tauolla sinne shoppailemaan ja löydettiin kaurahiutaleita. Elämänpelastus! Samana päivänä iltavuorossa kun oltiin, Roberta toi meille kaupasta vielä lisää kaurahiutaleita. Se oli niin ihana illan piristys!

Ollaan myös ensviikolla menossa Robertan ja Ciaran kanssa pizzalle, koska ne kummatkin järkyttyi, kun kuuli, että me ollaan oltu täällä kohta 2 viikkoa ja syöty vaan kerran pizzaa. He lupasivat myös kierrättää meitä Torinon keskustassa ja muutenkin viettää aikaa meidän kanssa. Ihan parasta! <3

Vaikka aluks tuntukin siltä, että ei oikein tiennyt mitä tästä paikasta piti ajatella ja koti-ikävä vaivasi, niin nyt voi sanoa, että täällä rupee olemaan jo aika kivaa! 🙂

Enspostauksiin

Seikkailu Torinossa ja Egypti-museo

Vihdoin ja viimein tuli taas viikonloppu! Tutkittiin ohjelappusta, joka saatiin kun saavuttiin tänne ja siinä puhuttiin Egypti-museosta. Myös mestari Rosso puhui museosta joku päivä.

Eli siis suunta kohti Egypti-museota. Tutkittiin taas Google-Mapsista reitti sinne, ja hypättiin bussiin. Bussi meni melkein museon viereen ja oli niin hienot maisemat, että kulutettiin varmaan tunti vaan Instagram kuvien ottoon ja maisemien ihailuun. Kun sitten päästiin museoon niin oli ihana huomata, että ihmiset puhuivat englantia.

Lippu museoon maksoi 15 euroa ja siihen saatiin kuulokkeet ja joku härveli mistä kuului infoa enganniksi eri museoesineistä. Museo oli tosi hieno ja nähtävää tosi paljon. Oli ihan mielenkiintoista, mutta ehkä nähtävää oli lopulta liikaa ja alkoi kyllästyttämään.

Museon nettisivut:
https://museoegizio.it/en/

Museossa oli vaikka mitä nähtävää!

Kun päästiin museosta pois niin huomattiin, että oltiin päädytty paikkaan, jossa oli tosi upeita rakennuksia ja paljon ihmisiä, pääteltiin että vissiin löydettiin Torinon oikea keskusta.

Löydettiin tämmönen hieno käytävä
Maisemat museon ikkunasta oli hienot

Kauppoja Torinon keskustassa oli paljon. Löytyi merkkivaateliikkeitä ja pikkuisia kojuja, mutta parasta oli englannintaitoiset ihmiset ja mukava palvelu. Saatiin koko päivä hyvin kulutettua seikkaillessa eri kauppoja läpi. Nyt löytyy jo muutamat tuliaiset ja saatettiin kumpikin ostaa korkokengät juhlia varten, miten ne sitten mahtuu matkalaukkuun niin hyvä kysymys, heh.

Töitä ja lomapäiviä

Täällä ollaan huomenna majailtu viikko. Aika menee kyllä aika nopeesti, kun on tekemistä. Tietysti koti-ikävä vaivaa välillä, mutta kuukauden päästä ollaan taas takaisin Suomessa.

Ollaan oltu nyt töissä kaksi oikeeta päivää. Täällä tehdään töitä klo 8.30-13, sit on kahen ja puolen tunnin ruokatauko. Puoli neljä takaisin töihin ja kotia päästään siinä puoli kaheksan maissa. Ei oikeen olla osattu vielä päättää, että onko toi toimiva systeemi mut ainaki ehtii kotiin syömään.

Ollaan päästy tekemään suklaalaboratoriossa erilaisia suklaahommia, sekä auteltu kanssa konditorian puolella. Vielä on tosi avuton olo, kun ei oo tottunut talon tavoille, mut henkilökunta on tosi mukavaa, vaikka välillä on vähän ymmärtämisvaikeuksia.

Päästiin irrottelemaan suklaasta tehtyjä eläimiä muoteista, oli muuten operaatio
Suklaakukat koristellaan laittamalla keskelle värjättyä sokeria
Kun pääsiäinen on ohi niin suklaamunista irrotetaan kukat ja kehdet ja ne sulatetaan.

Meillä on yleensä sunnuntait ja maanantait vapaata, joten tänään päätettiin lähteä seikkailemaan ja ottamaan kuvia. Päädyttiin sitten johonkin kummalliseen kauppaan, joka oli täynnä vaatteita. Löydettiin myös OVS-niminen vaatekauppa, tosi kiva paikka kyllä. Ja sitten ostettiin ekat jätskit täältä! Ihan superhyvää! Täällä rupee jo olemaan aika lämmin, niin on hyvä mieli kun paistaa aurinko.

Suklaa- ja mangojätski. Aivan superhyvää!!

SITTEN, erittäin mainitsemisen arvoinen asia. Nimittäin me löydettiin täältä näkkäriä! Ihan parasta!! Voi varmaan arvata, et mitä syödään loppuaika täällä, heh.

Ihan parasta löytää jotain ruispitosta. PS. Ollaan myös nähty Arlan tuotteita kaupassa.

Ensimmäinen työpäivä Pasticceria del Capitano Rossossa

Tänään meillä oli ensimmäinen työpäivä. Aamulla heräiltiin puoli 7 aikoihin ja varattiin oikeasti hyvin aikaa siihen, että kerettäisiin paikalle ajoissa. Tajuttiin kuitenkin aamulla, että tänään (torstai 25.4) on paikallisilla lomapäivä, joten julkinen liikennekkään ei kulje samalla tavalla kuin joka päivä. Joten tulikin sitten aamulla pieni paniikki, että ehditään varmasti töihin.

Lähdettiin sitten kipittelemään kohti Orbassano Nordia, josta ensin ajateltiin, että otetaan trami, mutta niitä ei tainnut tänään edes kulkea, joten mentiin sitten 2 eri bussilla työpaikalle. Toista bussia sai kyllä pysäkillä odotella, mutta ehdittiin silti töihin ihan ajoissa.

Odoteltiin bussia Agnelli C.3 pysäkillä (ja kateltiin, kun kaikki Italialaiset ajaa Fiateillaan meidän ohi :D)

Ensimmäisenä töissä päästiin vaihtamaan vaatteita erittäin pelottavaan kellarissa sijaitsevaan punkkeriin. Sieltä päästiin sitten pienen hukassaolemisen jälkeen ylös ja lähdettiin Gianfrancon kanssa suklaalaboratoriolle. Siellä meille ensin esiteltiin paikkoja ja sitten päästiin näkemään kuinka temperoidusta suklaasta alettiin tehdä konvehteja, päästiin myös itse kokeilemaan sitä, mutta eihän me tosiaan niin mestareita siinä oltu kuin Franco itse. Päästiin myös tekemään temperoidusta suklaasta kakkujen ”koristekylttejä” ja erilaisia suklaakukkia muoteilla. (fun fact: muottien piti olla pakastekylmiä ja niitä pystyi käyttämään vaan yhtä kerrallaan, että suklaan sai niistä paremmin ja nopeammin irti).

Päästiin myös sen ”lomapäivän” takia tänään normaalia paljon aikasemmin, eli joskus 12.30. Normaalisti päästään töistä vasta 18.30-19.30 välillä. Oli kyllä ihana, kun eka työpäivä oli vähän lyhyempi, niin siinä ehti vähän tutustua paikan toimintaan ja huomenna ei ehkä ole ihan niin ulapalla.

Operaatio bussikortti ja julkisten käyttö

Bussikortti

Kun saavuttiin Torinoon, saatiin kansiot, joissa sanottiin, että meidän täytyy ostaa bussikortit Italiassa liikkumiseen. Jotta saataisiin kortit, täytyisi mennä Porta Nuovaan, joka on Torinon keskusta. Jotta päästään sinne, pitäisi osata käyttää Italian julkisia. Jouduttiin taas kerran vaivaamaan Carloa (meidän hostia), joka lähti ostamaan meidän kanssa bussilippuja jotta voidaan mennä bussilla meidän kämpiltä Via Osascosta Porta Nuovaan. Saatiin liput ostettua, ja lähdettiin seikkailemaan bussilla. Päädyttiin onneksi oikeaan osoitteeseen Porta Nuovan railway stationille. Siellä meidän piti löytää GTT:n toimisto.

Löydettiin se ja mentiin hommaamaan bussikortteja. Se olikin melkoinen operaatio, koska meitä palveleva nainen ei puhunut sanaakaan englantia. Välillä siellä olikin tulkkaamassa toinen virkailija. Saatiin selville että itse kortti maksaa 5€, viikko 12€ ja kuukausi 25€, eli yhteensä 42€. Ostettiin kortit, ja saatiin kuitit, vähän jo ärsyyntyneen näköinen nainen osoitteli uloskäyntiä ja puhui italiaa. Koitettiin sanoa, että anna myös Cecilian bussikortti, ja olikin melkoinen homma saada nainen tajuamaan, ettei hän ollut muistanut antaa sitä korttia.

Italiassa on vähän henkilökohtaisemmat bussikortit

Julkisten käyttö

Italiassa bussit onneksi menee tosi usein. Se on hyvä kun meillä ei ole nettiä käytettävissä ulkona. Ja Google Maps näyttää bussien ja ratikoiden liikkumiset reaaliajassa.

Seuraavana päivänä meidän piti päästä meidän kämpiltä Formazione 80:een bussilla, sillä siellä oli tapaaminen meidän koko vaihdon järjestäjien kanssa. Onneksi se paikka oli saman reitin varrella kuin Porta Nuova, joten menimme vain samalla bussilla sinne. Meitä vastassa oli Jonny, joka kertoi meille paljon erilaista käytännön tietoa ja muita tärkeitä asioita. Sitten lähdimme käymään meidän työpaikalla.

Jonny antoi meille tehtäväksi selvitä sieltä julkisilla pois, ja no ihan hyvin selvittiin. Pikku hiljaa alkaa tajuta, miten bussit ja ratikat kulkee. Hypättiin ensin bussiin numero 2, jäätiin pois, venattiin ratikkaa numero 10 ja päästiin kotiin.

Porta Nuova

Kun oltiin päästy kotiin, kello oli aika vähän ja mietittiin että mitä tehtäisiin. Päätettiin lähteä uudestaan käymään Porta Nuovassa, koska keli oli jo parempi. Hypättiin taas bussiin 64 ja selvittiin perille. Käveltiin siellä ja päädyttiin jonnekin kivaan puistoon, mikä oli todella kaunis. Tutkittiin erilaisia kauppoja ja kierreltiin ympäriinsä. Aiotaan mennä vielä monta kertaa tuonne ottamaan parempia kuvia, mutta paikka oli todella kiva.

First morning in Italy

Ensimmäinen aamu Italiassa. Heräiltiin puoli 9 aikoihin ja heti ensimmäisenä hypättiin kummatkin suihkuun, koska eilen ei päässyt, kun ei tullut lämmintä vettä. Oli ihanan virkistävää ja paras fiilis kun oli taas puhdas. Sitten rupeskin iskemään vähän nälkä, kun edellisen kerran oltiin syöty edellisenä iltana pizzaa, jonka meidän hostiperhe tarjosi (joka oli muuten ihan sikke hyvää). Me ei kuitenkaan eilen keretty juoksemaan kauppaan, kun oltiin tietyistä syistä vasta aika myöhään perillä, tais olla paikallista aikaa 22.30.

Päädyttiin sitten syömään aamupalaks suklaakeksejä ja jotain nutellatäytteisiä croissantin tapasia asioita. Ei ollu kovin hääviä, koska kummallakin oli aika kova nälkä, eikä herkut oikeen napannut, mutta kyllä niitä nälkäänsä söi. Päätettiinkin sitten lähteä heti ensimmäisenä käymään kaupassa, joka oli ihan muutaman kulman takana sijaitseva paikallinen lähikauppa. Se oli vähän niinkuin Suomen Lidl, mutta vaan eri nimellä. Ensin jouduttiin selvittelemään tarvitseeko irtotuotteita punnita ja onneksi eräs ihana vanhempi nainen kertoi, että ei tarvitse. Ostettiin sitten ihan sikana vihanneksia, koska se aamupala oli saanut aikaan jo ihan super huonon olon valmiiks. Kierreltiin kaupassa ja etiskeltiin vähän mitä tahansa ruokaa. Muun muuassa etittiin sellasta leipää, mikä ei olis pelkkää vehnäleipää ja kyllä me itse asiassa löydettiin! Kaiken lisäks ostettiin siis ihan perus ruokaa ja haluttiin vaan kaupasta ulos nopeesti, koska kumpaakin kävi jo nälkäkiukku ärsyttämään.

Nyt on kuitenkin massu kyllänen ja asiat taas hyvin. Tässä mietiskelläänkin mitähän sitä sitten seuraavaksi tekisi, kun meillä on tänään vapaapäivä.

Operaatio selviä Torinoon

Noniin. Ollaan oltu Italiassa kohta 18 tuntia. Oli kyllä melkoinen operaatio selvitä Torinoon asti!

Ensimmäisenä lennettiin Malpensan lentokentälle, oltiin siellä kuuden jälkeen. Sitten odoteltiinkin bussia, joka lähtisi kohti Torinoa. Nälkä, kuumuus ja päänsärky kiristi hieman tunnelmaa, mutta selvittiin lentokentältä oikeaan bussiin, joka olikin hieman myöhässä.

Kun päästiin bussiin, meidän käskettiin Paololle viestiä, että ollaan tulossa Torinoon. Noh, kun aikaa oli mennyt puoli tuntia ja vastausta ei kuulunut, soitimme jo vähän paniikissa opettajallemme Suomeen. Hän sitten soitti Paololle, joka vihdoin ja viimein vastasi viestiin; ”Okay, I understood everything you told me”. Vähän kyllä ihmeteltiin vastausta, mutta paniikki helpotti kun tiesi jonkun olevan meitä vastassa.

No, päästiin sitten Porta Susan pysäkille ja vastassa meitä oli Paolo, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Paikalle tuli sitten auttamaan, mutta ei siitä paljoa apua ollut kun hänkään ei puhunut englantia. Sen verran saatiin selville, että kaikki oli kuvitellut meidän tulevan vasta seuraavana päivänä. Soitettiin taas meidän opettajalle Suomeen, että meidän piti näiden mukaan tulla vasta huomenna. Siinä vaiheessa ei voinut enää tehdä muuta kuin nauraa.

Jäätiin kahden kielitaidottoman kanssa bussiasemalle odottelemaan Carloa, joka on siis meidän host-isäntä. Hän kuskasi meidät sitten meidän asuntoon, joka on btw ihan superhieno. Hän itse asuu vaimonsa Lauran kanssa ihan naapurissa, niin he voivat auttaa jos tulee ongelmia.

Oli niin ihanaa päästä sänkyyn ja nukkumaan ilman mitään hätää!

Seikkailu jatkuu…