Töitä ja lomapäiviä

Täällä ollaan huomenna majailtu viikko. Aika menee kyllä aika nopeesti, kun on tekemistä. Tietysti koti-ikävä vaivaa välillä, mutta kuukauden päästä ollaan taas takaisin Suomessa.

Ollaan oltu nyt töissä kaksi oikeeta päivää. Täällä tehdään töitä klo 8.30-13, sit on kahen ja puolen tunnin ruokatauko. Puoli neljä takaisin töihin ja kotia päästään siinä puoli kaheksan maissa. Ei oikeen olla osattu vielä päättää, että onko toi toimiva systeemi mut ainaki ehtii kotiin syömään.

Ollaan päästy tekemään suklaalaboratoriossa erilaisia suklaahommia, sekä auteltu kanssa konditorian puolella. Vielä on tosi avuton olo, kun ei oo tottunut talon tavoille, mut henkilökunta on tosi mukavaa, vaikka välillä on vähän ymmärtämisvaikeuksia.

Päästiin irrottelemaan suklaasta tehtyjä eläimiä muoteista, oli muuten operaatio
Suklaakukat koristellaan laittamalla keskelle värjättyä sokeria
Kun pääsiäinen on ohi niin suklaamunista irrotetaan kukat ja kehdet ja ne sulatetaan.

Meillä on yleensä sunnuntait ja maanantait vapaata, joten tänään päätettiin lähteä seikkailemaan ja ottamaan kuvia. Päädyttiin sitten johonkin kummalliseen kauppaan, joka oli täynnä vaatteita. Löydettiin myös OVS-niminen vaatekauppa, tosi kiva paikka kyllä. Ja sitten ostettiin ekat jätskit täältä! Ihan superhyvää! Täällä rupee jo olemaan aika lämmin, niin on hyvä mieli kun paistaa aurinko.

Suklaa- ja mangojätski. Aivan superhyvää!!

SITTEN, erittäin mainitsemisen arvoinen asia. Nimittäin me löydettiin täältä näkkäriä! Ihan parasta!! Voi varmaan arvata, et mitä syödään loppuaika täällä, heh.

Ihan parasta löytää jotain ruispitosta. PS. Ollaan myös nähty Arlan tuotteita kaupassa.

Ensimmäinen työpäivä Pasticceria del Capitano Rossossa

Tänään meillä oli ensimmäinen työpäivä. Aamulla heräiltiin puoli 7 aikoihin ja varattiin oikeasti hyvin aikaa siihen, että kerettäisiin paikalle ajoissa. Tajuttiin kuitenkin aamulla, että tänään (torstai 25.4) on paikallisilla lomapäivä, joten julkinen liikennekkään ei kulje samalla tavalla kuin joka päivä. Joten tulikin sitten aamulla pieni paniikki, että ehditään varmasti töihin.

Lähdettiin sitten kipittelemään kohti Orbassano Nordia, josta ensin ajateltiin, että otetaan trami, mutta niitä ei tainnut tänään edes kulkea, joten mentiin sitten 2 eri bussilla työpaikalle. Toista bussia sai kyllä pysäkillä odotella, mutta ehdittiin silti töihin ihan ajoissa.

Odoteltiin bussia Agnelli C.3 pysäkillä (ja kateltiin, kun kaikki Italialaiset ajaa Fiateillaan meidän ohi :D)

Ensimmäisenä töissä päästiin vaihtamaan vaatteita erittäin pelottavaan kellarissa sijaitsevaan punkkeriin. Sieltä päästiin sitten pienen hukassaolemisen jälkeen ylös ja lähdettiin Gianfrancon kanssa suklaalaboratoriolle. Siellä meille ensin esiteltiin paikkoja ja sitten päästiin näkemään kuinka temperoidusta suklaasta alettiin tehdä konvehteja, päästiin myös itse kokeilemaan sitä, mutta eihän me tosiaan niin mestareita siinä oltu kuin Franco itse. Päästiin myös tekemään temperoidusta suklaasta kakkujen ”koristekylttejä” ja erilaisia suklaakukkia muoteilla. (fun fact: muottien piti olla pakastekylmiä ja niitä pystyi käyttämään vaan yhtä kerrallaan, että suklaan sai niistä paremmin ja nopeammin irti).

Päästiin myös sen ”lomapäivän” takia tänään normaalia paljon aikasemmin, eli joskus 12.30. Normaalisti päästään töistä vasta 18.30-19.30 välillä. Oli kyllä ihana, kun eka työpäivä oli vähän lyhyempi, niin siinä ehti vähän tutustua paikan toimintaan ja huomenna ei ehkä ole ihan niin ulapalla.

Operaatio bussikortti ja julkisten käyttö

Bussikortti

Kun saavuttiin Torinoon, saatiin kansiot, joissa sanottiin, että meidän täytyy ostaa bussikortit Italiassa liikkumiseen. Jotta saataisiin kortit, täytyisi mennä Porta Nuovaan, joka on Torinon keskusta. Jotta päästään sinne, pitäisi osata käyttää Italian julkisia. Jouduttiin taas kerran vaivaamaan Carloa (meidän hostia), joka lähti ostamaan meidän kanssa bussilippuja jotta voidaan mennä bussilla meidän kämpiltä Via Osascosta Porta Nuovaan. Saatiin liput ostettua, ja lähdettiin seikkailemaan bussilla. Päädyttiin onneksi oikeaan osoitteeseen Porta Nuovan railway stationille. Siellä meidän piti löytää GTT:n toimisto.

Löydettiin se ja mentiin hommaamaan bussikortteja. Se olikin melkoinen operaatio, koska meitä palveleva nainen ei puhunut sanaakaan englantia. Välillä siellä olikin tulkkaamassa toinen virkailija. Saatiin selville että itse kortti maksaa 5€, viikko 12€ ja kuukausi 25€, eli yhteensä 42€. Ostettiin kortit, ja saatiin kuitit, vähän jo ärsyyntyneen näköinen nainen osoitteli uloskäyntiä ja puhui italiaa. Koitettiin sanoa, että anna myös Cecilian bussikortti, ja olikin melkoinen homma saada nainen tajuamaan, ettei hän ollut muistanut antaa sitä korttia.

Italiassa on vähän henkilökohtaisemmat bussikortit

Julkisten käyttö

Italiassa bussit onneksi menee tosi usein. Se on hyvä kun meillä ei ole nettiä käytettävissä ulkona. Ja Google Maps näyttää bussien ja ratikoiden liikkumiset reaaliajassa.

Seuraavana päivänä meidän piti päästä meidän kämpiltä Formazione 80:een bussilla, sillä siellä oli tapaaminen meidän koko vaihdon järjestäjien kanssa. Onneksi se paikka oli saman reitin varrella kuin Porta Nuova, joten menimme vain samalla bussilla sinne. Meitä vastassa oli Jonny, joka kertoi meille paljon erilaista käytännön tietoa ja muita tärkeitä asioita. Sitten lähdimme käymään meidän työpaikalla.

Jonny antoi meille tehtäväksi selvitä sieltä julkisilla pois, ja no ihan hyvin selvittiin. Pikku hiljaa alkaa tajuta, miten bussit ja ratikat kulkee. Hypättiin ensin bussiin numero 2, jäätiin pois, venattiin ratikkaa numero 10 ja päästiin kotiin.

Porta Nuova

Kun oltiin päästy kotiin, kello oli aika vähän ja mietittiin että mitä tehtäisiin. Päätettiin lähteä uudestaan käymään Porta Nuovassa, koska keli oli jo parempi. Hypättiin taas bussiin 64 ja selvittiin perille. Käveltiin siellä ja päädyttiin jonnekin kivaan puistoon, mikä oli todella kaunis. Tutkittiin erilaisia kauppoja ja kierreltiin ympäriinsä. Aiotaan mennä vielä monta kertaa tuonne ottamaan parempia kuvia, mutta paikka oli todella kiva.

First morning in Italy

Ensimmäinen aamu Italiassa. Heräiltiin puoli 9 aikoihin ja heti ensimmäisenä hypättiin kummatkin suihkuun, koska eilen ei päässyt, kun ei tullut lämmintä vettä. Oli ihanan virkistävää ja paras fiilis kun oli taas puhdas. Sitten rupeskin iskemään vähän nälkä, kun edellisen kerran oltiin syöty edellisenä iltana pizzaa, jonka meidän hostiperhe tarjosi (joka oli muuten ihan sikke hyvää). Me ei kuitenkaan eilen keretty juoksemaan kauppaan, kun oltiin tietyistä syistä vasta aika myöhään perillä, tais olla paikallista aikaa 22.30.

Päädyttiin sitten syömään aamupalaks suklaakeksejä ja jotain nutellatäytteisiä croissantin tapasia asioita. Ei ollu kovin hääviä, koska kummallakin oli aika kova nälkä, eikä herkut oikeen napannut, mutta kyllä niitä nälkäänsä söi. Päätettiinkin sitten lähteä heti ensimmäisenä käymään kaupassa, joka oli ihan muutaman kulman takana sijaitseva paikallinen lähikauppa. Se oli vähän niinkuin Suomen Lidl, mutta vaan eri nimellä. Ensin jouduttiin selvittelemään tarvitseeko irtotuotteita punnita ja onneksi eräs ihana vanhempi nainen kertoi, että ei tarvitse. Ostettiin sitten ihan sikana vihanneksia, koska se aamupala oli saanut aikaan jo ihan super huonon olon valmiiks. Kierreltiin kaupassa ja etiskeltiin vähän mitä tahansa ruokaa. Muun muuassa etittiin sellasta leipää, mikä ei olis pelkkää vehnäleipää ja kyllä me itse asiassa löydettiin! Kaiken lisäks ostettiin siis ihan perus ruokaa ja haluttiin vaan kaupasta ulos nopeesti, koska kumpaakin kävi jo nälkäkiukku ärsyttämään.

Nyt on kuitenkin massu kyllänen ja asiat taas hyvin. Tässä mietiskelläänkin mitähän sitä sitten seuraavaksi tekisi, kun meillä on tänään vapaapäivä.

Operaatio selviä Torinoon

Noniin. Ollaan oltu Italiassa kohta 18 tuntia. Oli kyllä melkoinen operaatio selvitä Torinoon asti!

Ensimmäisenä lennettiin Malpensan lentokentälle, oltiin siellä kuuden jälkeen. Sitten odoteltiinkin bussia, joka lähtisi kohti Torinoa. Nälkä, kuumuus ja päänsärky kiristi hieman tunnelmaa, mutta selvittiin lentokentältä oikeaan bussiin, joka olikin hieman myöhässä.

Kun päästiin bussiin, meidän käskettiin Paololle viestiä, että ollaan tulossa Torinoon. Noh, kun aikaa oli mennyt puoli tuntia ja vastausta ei kuulunut, soitimme jo vähän paniikissa opettajallemme Suomeen. Hän sitten soitti Paololle, joka vihdoin ja viimein vastasi viestiin; ”Okay, I understood everything you told me”. Vähän kyllä ihmeteltiin vastausta, mutta paniikki helpotti kun tiesi jonkun olevan meitä vastassa.

No, päästiin sitten Porta Susan pysäkille ja vastassa meitä oli Paolo, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Paikalle tuli sitten auttamaan, mutta ei siitä paljoa apua ollut kun hänkään ei puhunut englantia. Sen verran saatiin selville, että kaikki oli kuvitellut meidän tulevan vasta seuraavana päivänä. Soitettiin taas meidän opettajalle Suomeen, että meidän piti näiden mukaan tulla vasta huomenna. Siinä vaiheessa ei voinut enää tehdä muuta kuin nauraa.

Jäätiin kahden kielitaidottoman kanssa bussiasemalle odottelemaan Carloa, joka on siis meidän host-isäntä. Hän kuskasi meidät sitten meidän asuntoon, joka on btw ihan superhieno. Hän itse asuu vaimonsa Lauran kanssa ihan naapurissa, niin he voivat auttaa jos tulee ongelmia.

Oli niin ihanaa päästä sänkyyn ja nukkumaan ilman mitään hätää!

Seikkailu jatkuu…

Tästä se lähtee!

Tänään on se päivä, kun me vihdoin vuoden odotuksen jälkeen ollaan oikeasti lähdössä Italiaan! Ei ole oikein vielä sitä tajunnut, että ollaan menossa kuukaudeksi ulkomaille kahdestaan.

Check-in:stä ja turvatarkastuksesta selvitty, nyt vain odotellaan että päästään lentokoneeseen. Kummallakaan ei oikeastaan ole aiempaa reissukokemusta Ruotsin laivaa ja Kreetan reissua lukuunottamatta, mutta hyvin selvittiin.

Päivitellään tätä aina kun ehditään, ja kun on nettiä (hope so että se toimii)