Turvallinen ja hyvä olla

Gradian opiskelijoiden tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma on vain yksi työkalu yhdenvertaisuuden edistämiseksi, ja sen tekeminen ei ole sama asia kuin yhdenvertaisuuden toteutuminen. Hyvän suunnitelman tulee olla toiminnallinen ja sisältää konkreettisia kehittämistoimenpiteitä, joita voidaan suunnitelman päivittämisen yhteydessä seurata ja arvioida. Yhdenvertaisuutta edistetään kaikissa arjen toiminnoissa ja vuorovaikutustilanteissa. Edistämisen ei kuitenkaan tule rajoittua vain suunnitelman toimenpiteisiin, vaan sen on oltava aina läsnä ja vastattava arjessa esiin nouseviin tarpeisiin.  

Tiedoilla, taidoilla sekä tunne- ja asenneosaamisella, kuten myös toimintaympäristöllä, jossa opetus- ja ohjaustyötä tehdään, on vaikutusta ohjaajan ja opettajan osaamiseen. Pelkästään tiedon jakaminen tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta ja lain velvoitteista ei riittävästi vie tosiasiallista yhdenvertaisuutta eteenpäin. Osaamisen eri puolia, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja kohtaamisosaamista, tulee edistää. Yhdenvertaista kohtaamista ja vuorovaikutusta voi jokainen oppia. Vuorovaikutustaitojen ja kohtaamisosaamisen kehittäminen ennen pitkää näkyy myös yhdenvertaisuuden lisääntymisenä.

Yhdenvertaisuus ei kuitenkaan ole synonyymi suvaitsevaisuudelle. Tarve esiintyä suvaitsevana kertoo usein siitä, ettei tiedetä, mitä se tarkoittaa. Suvaitsevaisuus kätkee sisälleen valta-asetelman: suvaitseva subjekti kokee olevansa suvaitsevaisuuden kohteen yläpuolella. Yhdenvertaisuus purkaa epätoivottavan valta-asetelman eikä aseta ketään toisen asenteiden armoille. Yhdenvertaisuus ei myöskään kätke sisälleen ajatuksia toisen huonommuudesta vaan se asettaa kaikki samalle viivalle. Yhdenvertaisuus ymmärretään joskus samalla lailla kohteluksi. Kun kohtelen kaikkia opiskelijoita samoin, olen kohdellut heitä yhdenvertaisesti. Samalla lailla kohtelu ei kuitenkaan ota huomioon opiskelijoiden erilaisia tarpeita. Todellista yhdenvertaisuutta on kohdata ja kohdella opiskelijoita heidän tarpeidensa mukaan.

Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudet ovat käsitteitä, joilla viitataan kaikkeen siihen identiteettikirjoon, mitä niiden alle mahtuu. Kun halutaan puhua vain sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä, käytetään usein erilaisia kirjainyhdistelmiä. Niistä ehkä tunnetuin on lhbti (lesbot, homot, biseksuaalit, transihmiset ja intersukupuoliset). Viime vuosina on kuitenkin yleistynyt sateenkaari-sana ja sen eri johdannaisten käyttö. Puhumme sateenkaarinuorista, -lapsista, -perheistä, -ihmisistä, -senioreista ja -liikkeestä. Termit sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen voivat ensivaikutelmaltaan tuntua yksinkertaisilta ja selkeiltä asioilta. Näin ei kuitenkaan ole. Jokainen meistä antaa termeille tiedostamattaankin omia merkityksiä, eikä niiden määrittelystä ole Setan mukaan käsitetasollakaan konsensusta. Voidaanko tulevaisuudessa siis kokonaan luopua käsitteistä seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuolen moninaisuus ja kohdata kaikki yksilöinä riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolesta?

Perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmat velvoittavat opettamaan sateenkaariteemoista. Ammattioppilaitoksissa ei ole valtakunnallista opetussuunnitelmaa, joka velvoittaisi kaikkia oppilaitoksia samalla tavalla. Siitäkin huolimatta kaiken toiminnan pohjana pitää olla henkilöstön avoimuus ja toisaalta velvollisuus etsiä tietoa ja oppia uutta, jos törmää itselle uusiin ilmiöihin.

Lisää aiheesta: Sateenkaari oppilaitoksessa. Setan julkaisut 2021.

Lisätietoja Ari Porki

ari.porki@gradia.fi

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.