Ja kisat etenee. Tämä perjantai valkeni kirkkaassa auringonpaisteessa. Paikallisradion toimittaja totesi,  jotta talvinen Lahti on kauneimmillaan. Yhdyn hänen sanoihinsa. Olen tällä jaksolla löytänyt radion uudelleen, tv:n puuttuminen ei tee haittaa. Sanoisin melkein, että kun ympärillä tapahtuu riittävästi ja saa nauttia tällaisen tapahtuman tunnelmasta, ei kaipaa kotisohvaa ja kaukosäädintä.

Ihmiset liikkeellä enenevässä määrin. Huominen lauantai nimetty Talvikarnevaaliksi. Päivä on loppuunmyyty!! Hyvältä kuulostaa ja järjestäjät ovat varmasti tyytyväisiä. Karnevaalipäivän päättää vielä upea ilotulitus.

Mutta tulitusta nähty tänäänkin. Töiden jälkeen en voinut vastustaa After Skiitä ja Antti Tuiskua! Kun Sata Salamaa kajahti soimaan, valot säkenöivät ja Antti antoi kaikkensa tälle 100 vuotiaan Suomen juhlavuoden suurimmalle yksittäiselle juhlatapahtumalle. Ei huono!

Näppäriä ulkopöytiä tehdään näemmä näinkin helpolla tavalla… hyvin keksitty!

Hyppyrimäki iltavalaistuksessa on näkemisen arvoinen. Sen myötä iloisiin kuulemiin ja näkemiin!

Miesten ja naisten sprinttipäivä kisoissa, kyllä suksi luisti ja muutama kaatuikin. Suomalaisilla ei menestystä mitaleille mutta parhaansa tekivät. Maailman huippujen menoa on hieno katsoa läheltä, vauhti kovempaa kuin voisi edes kuvitella.

Luhdan ravintolateltassa myös hyvä tunnelma, keittolounasta kehuttiin kovasti, janojuomat tekivät kauppansa. Paikka saanut kovasti kehuja tyylikkäästä ilmeestä, viihtyisyyteen on panostettu. Lämmin teltta, isot tv-ruudut, hyvää musikikkia taustalla. Jos kisoihin suuntaat, poikkeapas teltalla ja totea itsekin.

Järjestyksenvalvonta myös hyvissä käsissä, katsokaa vaikka kuvaa ohessa.              

Kaikki kisavieraat mukavia, iloisia, tunnelmaa tulvillaan. Kielitaitoa saa käyttää, englanti ja ruotsi tarpeen; kannattanut minunkin niitä tänä opiskelutalvena kansalaisopistossa kerrata. Kansainvälinen avoin tunnelma välittyy asiakkaista…ja voi vaikka tavata jonkun menestyneen, tunnetun suomalaisenkin, kuva todisteena. Kysyin, josko koulun blogiin saa laittaa. Ihan mieluusti, sanoi Hän…….

Meinasinpa unohtaa, tänään työpaikan joukkueeseen tuli uutta puhtia. Saimme mukavia nuoria opiskelijoita liiketalouden puolelta avuksemme..

Samuli, Petra ja Sanni….jatketaan huomenna taas harjoituksia!

Kisojen avajaispäivä valkeni kirpeässä pakkasessa ja kylmässä viimassa. Mutta sekin kuuluu ikään kuin asiaan; kunnon vanhanaikainen talvisää sekoitettuna lämpimään, innostuneeseen kisatunnelmaan. Sen kokee ja näkee kaikkialla, ihmiset ovat hyvällä tuulella, ventovieraat ihmiset tulevat juttelemaan, kaikilla on sama innostus tuleviin päiviin. Avajaisiin osunut lumisadekin tuli kuin tilauksesta, ilmassa on siis todellakin Suuren Urheilujuhlan tuntua. Kuten Saulikin puheessaan mainitsi lähes 3000:sta vapaaehtoisesta, on se vaan sellainen saavutus, että Hyvä Lahti! Kiira Korpi, Maamme-laulu, Finlandia, upeat esitykset, monen kansallisuuden urheilijat yhdessä kannustavan yleisön kanssa Lahden talvisella torilla. Syke kohdallaan tällaisella isänmaallisella sielulla!

Ja ennen juhlallisia  avajaistunnelmia toki jo työpäivä takana.    Näin tyylikäs kisaravintola, sinivalkoisissa väreissä sopii juhlavuodelle, niin Luhdan kuin Suomenkin. Tarjolla maittavaa lounasta seisovasta pöydästä, janojuomia, kahvia , glögiä tyylikkäästi sisustetussa ravintolateltassa. Mukava lämmitellä, viihtymistakuulla!

Himoksella on taas lähtenyt käyntiin vuosittainen Lasten hiihtolomaviikot tapahtuma. Alkuviikko on vierähtänyt hyvällä motivaatiolla aurinkoisissa merkeissä ja olemme jälleen saaneet paljon iloisia asiakkaita.

Tänä vuonna tapahtuma järjestetään matkailun kakkosten yrityksen nimissä eli T&T events on vastuussa. Mukana on myös matkailun JMAMO16 luokka sekä aikuisopiskelijat.

Päivät ovat sujuneet näppärästi ja olemme saaneet paikat kasaan ripeästi aamuisin ja tottakai aika iltapäivästä tavaroiden purku on nopeaa jotta kaikki pääsevät lämpöiseen kotiin 😉 Tosin tänään tuli ongelmia teltan kanssa, koska kesken ruokailun se päätti ottaa tuulesta kiinni ja lennähtää katolleen! Syötiin ruoka loppuun ja menimme porukalla nostamaan se takaisi, tosin teltta otti hieman itseensä tapahtuneesta mutta eiköhän se vielä tämän reissun pärjää.

Maanantaina meillä oli pääohjelmassa mönkijäajelua joka oli hyvin suosittu niinkuin myös eilisen pääohjelma poniajelu. Tänään jopa tultiin kyselemään että missäs se poni on tai milloin pääsee taas mönkijän kyytiin. Stiga-pujottelu sujui hyvin ensimmäisen kierroksen ja voittajaehdokkaita oli monta, kunnes muutama tenava törmäsi Dumle-tolppaan ja siitä koitui kiertävä kauhistus. Seuraavalle kierrokselle vedimme tolppia kauemmas toisistaan ja muutama uskaltautui vielä kokeilemaan.

Tällä kertaa en saanut tänne vielä kuvia ladattua, mutta huomenna sitten koko viikolta kuvia ja fiiliksiä toiminnasta.

Huomenna taas jatkamme Himoksella mönkijäajelun merkeissä!  🙂

-Anette Rutanen JMAMO15

Täällä  Suomen Lahti ja Tiina, aikusopiskelija matkailupuolelta.. Löytyipä minulle mieleinen ja myös opintoihini sopiva työpaikka Lahden kisoista Luhdan juhlateltasta. Ravintolan pitoa, lounasbuffettia ja janojuomia. Ollutkin alunperin minulla vastaavanlainen työ ammattina, ennen kuin tähän laajempaan matkailuun hurahdin. Saavuin paikkakunnalle jo eilen. Kiitos Laakson Sirpan, joka antoi hyvän vinkin kysyä asumusta Salpaus-koulutuskeskukselta. Kaksio koulun rakennuksessa, hyvät näkymät ja 5 minuutin kävely työpaikalle. Tuloiltana tein kävelylenkin, jolla varmistin työpaikan sijainnin ja pieni sightseeing myös keskustaan. En ole muistaakseni Lahdessa aikaisemmin vieraillut, muutaman kerran  läpi ajanut. Kaupunki näyttää ainakin näin kisojen kynnyksellä sykkivältä ja monenkielistä puhetta ja kansallisuuksia sisältävältä paikalta. Liikennejärjestelyt ja ajokiellot ovat astuneet voimaan jo viime viikon perjantaina. Haastattelin liikenteenohjaajia, jotka kertoivat, että alueen rakentaminen ja varustaminen alkoi jo silloin.                                                          

Kaupungin keskustaankin nousee monenlaisia baareja ja keitaita.

Tänään ensimmäisenä työpäivänä siis sananmukaisesti rakensimme meille varattuun isoon telttaan (asiakaspaikkoja 200) ravintolan. Baaritiski oluthanoineen, kassakoneineen: buffet-linjasto, liinoitetut pöydät.  Olen itse yksi kolmesta vastaavasta , huomenna työntekijöitä tulee lisää alan kolmannen vuoden opiskelijoista. Tapahtumissa ennenkin mukana olleena aina aistii tekijöissä arkisesta työstä poikkeavan innostuksen.                                                                                                      Kaikilla tekijöillä sama tavoite: huomenna                                                                                                    avajaisissa kaiken oltava valmiina!

Kauan odotettu ja pelätty päivä koitti.

Stressitason ja unettomien öiden perusteella voisin väittää, että jonkinasteista jännitystä on ilmassa.

Olen toiminut tässä projektissa projektipäällikkönä. Ensimmäinen kerta kun tällaisen vastuun otin harteilleni.

Tapahtuman suunnittelusta itseni lisäksi on vastannut aikuisopiskelijat Ekaterina Perflilyeva, Tiia Niemelä, Noelle Ruuhinen, Riina Piiroinen ja Daniela Jurgens.

Olemme saaneet tehdä saumatonta yhteistyötä yhdessä nuorisopuolen opiskelijoiden kanssa.

Nuoret osallistuivat valmisteluvaiheessa mm. muistolahjojen askarteluun.

 Tapahtumapäivän aamu alkoi jännittävissä merkeissä. Yksi merkittävässä osassa oleva opiskelija oli sairastunut. Järjestelmällisen tehtäväjaon muokkaamisen myötä saimme puuttuvat aukot täytettyä. Onneksi meidän tekijäporukka on valmis hyppäämään tehtävään kuin tehtävään jos tilanne niin vaatii. Se on suuri vahvuus.

Olimme edellispäivänä jo käyneet valmistelemassa Aarresaareen niin valmiiksi kuin vain mahdollista, joten tähän aamuun ei jäänyt kauheasti ennakkovalmisteluja.

Ainut paniikinlietsoja oli näytelmä, jota emme olleet ehtineet ennakkoon harjoitella juuri yhtään ja käsikirjoitukseenkin tuli vielä viimehetken muutoksia tapahtuma-aamuna.

Ensimmäisten asiakkaiden saapuessa olimme vielä harjoittelemassa näytelmää, sen yhden ja ainoan kerran ennen H-hetkeä.

Itse tapahtuma-aika sujui ongelmitta ja sujuvasti. Kaikki hoitivat roolinsa vastuullisesti ja hymyissä suin.

Vieraat pääsivät seuraamaan näytelmää, kuuntelemaan joulumuorin kertomia satuja, vapauttamaan tontun vankilasta aidolla joulunhengellä, askartelemaan kortteja, ajelulle ponin vetämällä kärryllä ja kasvomaalaustakin oli saatavilla.

Asiakasmäärän kuulimme lähes tuplaantuneen edellisvuoteen, suuri kiitos siitä kuulunee loistavalle markkinointitiimille. Tapahtuma on ollut hyvissä ajoin esillä niin sosiaalisessa mediassa kuin mainosmuodossakin.

 Saimme nauttia TAIANOMAISESTA illasta. Tähtitaivas, kuun loiste, pimeys, jätkänkynttilät, lyhdyt, vieraiden iloiset kasvot ja nauravat suut…se onni..

Tunnelma oli kuin aika olisi pysähtynyt. Sanoinkuvaamatonta. Tunnelma sai varmasti juroimmankin henkilön hieman herkistymään.

Kerroinkin opiskelijoille loppuillasta, että kun kerran tunnelma on tällainen, ei edes malttaisi lähteä pois. Mutta sekin aika koitti.

 Tapahtuman purku tapahtui erittäin sujuvasti ja tunti tapahtuman päättymisen jälkeen olimme jo palauttaneet tavarat paikoilleen ja valmiina kotiinlähtöön.

 Kotiin ajellessa ajatukset kokosivat tätä koko projektia kasaan, kuinka suuri työ tehtiin ja kuinka suuri palkinto siitä saatiin. Väitän, että paremmin ei olisi voinut mennä.

Me tehtiin se mihin pyrittiinkin, paras Wanhan ajan joulu ikinä!

 Koko projekti alusta loppuun saakka sujui ongelmitta ja käsittäisin että se on aika harvinaista kun isossa porukassa tehdään töitä.

Näin projektipäällikkönä en voi kun koko sydämestäni kiittää kaikkia mukana olleita.

Teitte todella mahtavaa työtä ja jokaisen pieninkin työpanos oli merkittävä. Meillä oli todella loistava tiimi.

 Palaute, mitä ollaan tapahtuman jälkeen saatu, niin asiakkailta, kotiseutuyhdistykseltä ja opettajiltakin, on ollut niin ylipositiivista että kyllä se laittaa hymyilemään seuraavat viikot kuin Naantalin aurinko.

Onnistumisen tunne on hieno tunne.

KIITOS!.

 Aino Lepola

WAJ-Projektipäällikkö

Tänään JMaMo16 on ahkerana ja tekee muistoja tulevaan joulutapahtumaan.

Ahkerat sormet ja hyvä tiimi – valmista tulee! 🙂

Tänään totesimme, että alkuhankaluuksista huolimatta retkipäivästä voi tulla tosi mukava!

Aurinko paistoi, pakkasta -11 astetta ja lettujen paisto muurikalla onnistui jokaiselta! Opimme, miten lappilaiset pesevät muurikkapannun oikeaoppisesti ja miten vaatimattomaltakin näyttävällä tulisijalla onnistuu ruuan valmistus joukolle. Saimme maistaa muurikalla paistettua soijaa – joku taisi kutsua sitä pienen eläimen kieleksi…. 😉

Löysivätpä kolme onnellista metsästä aarteenkin! 🙂

Upea, harvinainen marraskuun pakkasperjantai! 

Perjantaina 28. lokakuuta luokkamme, JMaMo14, suuntasi kohti Tamperetta. Minä, Jack ja Remu suunnittelimme luokallemme opastetun reissun Tampereelle. Tampereelle päästyämme ensimmäinen ongelma oli edessä: mihin pysäköidään autot? Parkkipaikan etsiminen oli aluksi yhtä tuskaa, mutta sitten löysimme sopivan paikan, josta lähdimme kävelemään kohti Tampere-taloa.

Tampere-talolla mitä oli vastassa oppaamme Pekka Mäkisalo. Hän kierrätti meitä ympäri rakennusta ja esitteli paikkoja. Hyvän ja tiedon täyteisen kierroksen jälkeen kiitimme opasta ja lähdimme Finlaysonille. Siellä minä, Jack ja Remu pidimme oman opastuksen Finlaysonista.

Oman opastuksemme jälkeen pidimme pienen tauon, jonka jälkeen jatkoimme matkaa Vakoilumuseoon. Siellä meidät otti nuori mies vastaan ja toimi oppaanamme. Hän esitteli meille vakoilun menetelmiä. Itse menin ihan kananlihalle kuullessani, että museoon on lähetetty käytössä olleita vakoiluun tarkoitettuja esineitä nimettömänä. Hänen todella mielenkiintoisen, sekä mieleenpainuvan opastuksen jälkeen jokainen luokkalaisistamme sai viettää omaa aikaansa valitsemallaan tavalla melkein pari tuntia.

Lähdimme Tampereelta noin kahden aikaan takaisin Jämsään. Palautetta kysellessäni luokkalaiseni kehuivat meidän suunnittelemaa Tampere-päivää.

* Milla