Tekijä: Tiina Partanen

Nyt ollaan Malpensan lentokentällä ja odotellaan koneeseen pääsyä. Bussimatka meni tosi nopeasti ja selvittiin turvatarkastuksista oikealle lähtöportille.

Viimeinen vajaa viikko meni tosi nopeasti, kun oli paljon tekemistä.

Maanantaina meillä oli vapaapäivä ja seikkailtiin Torinon keskustassa etsimässä vielä tuliaisia ja lähettämässä postikortteja Suomeen. Sieltä päätettiin lähteä käymään Villaggio Leumannissa, josta löytyy vanhoja saksalaistyylisiä taloja. Se oli vähän pettymys, ehkä ei löydetty juuri sitä oikeaa kohtaa, jossa hienommat talot olisi olleet. Tämäkin oli melkoinen seikkailu, kun mentiin monella eri bussilla, eikä ollut mitään hajua että missä ollaan. Illalla syötiin pizzaa ja jäätelöä ja katsottiin Armania ja Suomen rikosmysteereitä (on muuten hyvä ohjelma) Oli kiva päivä, kun oli lämmintä ja hyvä keli.

Tiistaina meillä oli viimeinen työpäivä Capitano Rossossa. Päivä oli ihan tavallinen, paitsi että illalla lähdettiin koko porukalla syömään pizzaa. Oli tosi mukavaa ja jäi hyvä fiilis tästä reissusta, vaikka aluksi olikin vähän haasteita. Kiitos Capitano Rossolle ja kaikille ihmisille siellä! Saatiin vielä muistoksi paljon suklaata, heh.

Keskiviikkona oli vapaapäivä ja oli tosi lämmintä, täydellinen keli siis. Käytiin vielä kerran Torinon keskustassa etsimässä viimeiset tuliaiset kotiin ja päätettiin lähteä illalla piknikille Valentino Parkiin, mutta bussin venailu pilaantuvien ruokien kanssa ei kauheasti houkutellut, niin päädyttiin vain kävelemään lähipuistoon, oli mukavaa.

Torstaina meillä oli palaveri Formazione 80:ssa. Tarkastettiin siellä papereita ja huomattiin, että tarvitaan vielä Rossolta parit allekirjoitukset. Siinä kohtaa ärsytti ihan huolella lähteä turhaan sinne, mutta haettiin pizzaa, syötiin ne ja lähdettiin Capitano Rossoon viimeisen kerran. Saatiin allekirjoitukset ja otimme suunnaksi Supergan. Sinne piti mennä kolmella eri bussilla, jotka kulkivat tyyliin puolen tunnin välein ja vaihtoaika oli sekuntin murto-osia. Juoksemiseksi meni se reissu, mutta ehdittiin vuoren päälle menevän pikkubussin kyytiin. Päästiin katsomaan Supergaa ja oli kyllä wörtti reissu. Maisemat oli upeat ja aurinko paistoi. Sitten tuli aika lähteä takaisin alas. Bussi ajoi reipasta vauhtia mutkittelevia pikkuteitä ja lopulta pysähtyi random pysäkille. Mietittiin missä ollaan ja kysyttiin kuskilta, että missä ollaan. Hän ei puhunut englantia, mutta pyysi yhtä poikaa tulkkaamaan meille. Asia selvisi, että sama bussi jatkaa kohta matkaa Sassi-Supergaan, eli pysäkille johon ollaan menossa. Matka oli hauska ja tuuli puhalsi viilentävästi ikkunasta. Ihan kiva päivä loppujen lopuksi!

Perjantai meni pakatessa ja siivotessa. Ehdittiin kuitenkin käydä meidän hostien kanssa syömässä pizzaa ja oli mukavaa jutella heidän kanssaan. Illalla syötiin ofc hasselpähkinäjäätelöä ja katsottiin Armania ja Suomen Rikosmysteereitä. Uni ei meinannut tulla, kun odotti vain kotiinlähtöä.

Lauantaiaamu tuli ja Carlo heitti meidät Porta Susan asemalle bussiin kohti Milanoa, kiitos hänelle ja hänen perheelleen vielä. Grazie!

5 päivää 10 tuntia ja 5 minuuttia siihen, että lähdetään kotia kohti

Viikko oli aikas tavallinen niin kuin yleensäkin. Vähän täytellään esimerkiksi tuulihattuja ja sitten tiskataan ja siivotaan, mutta kyllä sekin ihan mukavaa rupesi jo olemaan, kun samalla voi jutella työkavereiden kanssa.

Täällä on nyt tosi kylmää ja sataa vettä, niin ei kauheasti ole mitään viitsinyt tehdä.

Tiistaina oli tavallinen päivä, paitsi että Roberta oli ihana ja toi jäätelöä töihin ja voin sanoa, että mangojäätelö on edelleenkin aivan superhyvää!

Keskiviikkona tehtiin puolipallon muotoisia kakkuja, joiden nimi oli ehkä mimosa

Yksi päivä päästiin kokeilemaan myös hieman perusteellisempaa siivoamista. Täällä siivotaan kaapit joka viikko, kun koulussa ne putsataan kahdesti vuodessa. Mitään tikkaitahan ei löytynyt vaan sanottiin, että kiipeä kaulintakoneen päälle. Vähän tuli mietittyä, että mitähän meidän opettaja sanoisi, jos näkis meidät kiipeilemässä koulullakin tuolla tavalla.

Ollaan tehty myös panna cottaa, eli siis kermaa, liivatetta ja sokeria pistetään silikonimuotteihin. Tuota härveliä oli hauska käyttää.

Perjantaina me käytiin syömässä työkavereitten ja heidän poikaystävien kanssa syömässä, syötiin kummatkin spagetti carbonaraa ja oli kyllä ihan hauskaa, vaikka rupesikin illalla väsyttämään niin paljon, että kummatkin vaan koomasi siinä ruokapöydässä. Kuvia ei nyt siltä reissulta saatu, kun nälkä oli niin kova, heh.

Aina mekään ei jakseta mitään gourmet-ruokia kokkailla kun menee aina iltaisin niin myöhään, joten syötiin vaan kinkku-paprika-munakasta ja oli yllättävän hyvää kun on syönyt pastaa melkein koko ajan. Kulutetaan aivan liikaa maissikakkuja ja mozzarellaa, mutta ehkä se on ihan fine 😀

Cecilia pääsi yksi päivä tekemään suklaalevyjä tummasta suklaasta suklaalaboratorioon, ja minä sitten pakkailin niitä mukavasti muutaman tunnin.

Tänään eli sunnuntaina ei olla tehty mitään järkevää paitsi käyty kaupassa ja siivottu. Ulkona on tosi kylmää ja sataa vettä niin ei edes viitsi tehdä mitään. Ollaan ehditty kattoo jo Luokkakokous 2 ja kolme jaksoa Armania ja Suomen rikosmysteereitä, mutta meneehän se päivä näinkin. Ehkä sitä huomenna voisi lähteä vaikka Torinon keskustaan seikkailemaan.

Ollaan nyt täällä kolme viikkoa oltu, ja vielä jäljellä 11 päivää, 12 tuntia ja 27 minuuttia siihen, että lähdetään kotia kohti.

Tämä viikko on ollut kyllä aika melkoinen. Tiistaina me lähdettiin syömään pizzaa meidän työkavereiden kanssa, ja voin sanoa että oli muuten hyvää. Ihan erilaista kuin Suomessa ja italialaisten pizzassa ei ole IKINÄ ananasta. Kyllä silti kinkku-ananas-aurajuusto on hyvää. Oli mukavaa viettää aikaa heidän kanssa ja puhua kaikkea. Kiva ilta ja näin, vaikka sitten aamulla väsyttikin.

Keskiviikkona oli tavallinen päivä, oltiin töissä, käytiin kaupassa ja tehtiin ruokaa. Se huono puoli siestassa on, että työpäivät venyy meilläkin ilta seitsemään asti, ja kotona on joskus kahdeksalta. Sitten täytyy käydä kaupassa ja on ruoanlaitto-operaatio, niin nukkumaanmeno venyy. Ollaan muuten valvottu varmaan puoli kahteentoista meidän pyykkikoneen takia, kun saatiin laitettua siihen joku toooosi pitkä ohjelma! Torstai, perjantai ja lauantaikin meni tavallisella tavalla, lukuunottamatta perjantai-iltaa kun saatu palaute aiheutti harmia, vaikka tiedettiin ettei se ole totta.

Sitten tuli sunnuntai ja äitienpäivä. Se on kiireinen päivä Capitano Rossossa, sillä kaikki haluavat ostaa kakun äidilleen. Oli yllättävän kiva päivä, sillä tekemistä riitti paljon ja sai itsenäisesti tehdä kaikkea, tunsi kerrankin itsensä hyödylliseksi. Mentiin töihin puoli yhdeksäksi ja päästiin puoli kolmelta viikonlopun viettoon (eli maanantain).

Maanantaina eli tänään meillä oli tapaaminen Formazione 80:ssa meidän tutorin kanssa. Puhuttiin siellä vaihdon sujumisesta ja muista asioista ja hän kertoi kivoja paikkoja, joissa kannattaa käydä. Sieltä lähdettiin seikkailemaan Torinon keskustaan postikortteja ja etsimään kissakahvilaa, josta tutor oli puhunut (se ei ollut auki). Päädyttiin syömään aivan superhyvää jäätelöä ja miettimään seuraavaa tekemistä. Jotenkin eksyttiin ravintolaan, jonka pizza ei nyt ollut aivan parasta, ja se oli tosi kallista, mutta ainakin saatiin ruokaa. Tämän jälkeen koitettiin löytää kissakahvilan toinen kahvila, mutta sekin oli kiinni :(. Sitten lähdettiin etsimään suihkulähdettä, josta oltiin nähty kiva kuva. (Fountain of the 12 months) Oli kyllä tosi hieno paikka ja siinä vieressä on Parco del Valentino, puisto, josta löytyy hienoja kasveja ja maisemia. Molemmat on kyllä älyttömän upeita paikkoja, kannattaa käydä! Kun oltiin lähdössä ja mentiin odottamaan bussia, niin oli niin lämmintä, että oli kertakaikkiaan aivan pakko käydä ostamassa vielä toisetkin jätskit, heh! Edelleen superhyvää.

Huomenna taas takaisin töihin, ei ole enää kovin montaa työpäivää jäljellä.

Vihdoin ja viimein tuli taas viikonloppu! Tutkittiin ohjelappusta, joka saatiin kun saavuttiin tänne ja siinä puhuttiin Egypti-museosta. Myös mestari Rosso puhui museosta joku päivä.

Eli siis suunta kohti Egypti-museota. Tutkittiin taas Google-Mapsista reitti sinne, ja hypättiin bussiin. Bussi meni melkein museon viereen ja oli niin hienot maisemat, että kulutettiin varmaan tunti vaan Instagram kuvien ottoon ja maisemien ihailuun. Kun sitten päästiin museoon niin oli ihana huomata, että ihmiset puhuivat englantia.

Lippu museoon maksoi 15 euroa ja siihen saatiin kuulokkeet ja joku härveli mistä kuului infoa enganniksi eri museoesineistä. Museo oli tosi hieno ja nähtävää tosi paljon. Oli ihan mielenkiintoista, mutta ehkä nähtävää oli lopulta liikaa ja alkoi kyllästyttämään.

Museon nettisivut:
https://museoegizio.it/en/

Kun päästiin museosta pois niin huomattiin, että oltiin päädytty paikkaan, jossa oli tosi upeita rakennuksia ja paljon ihmisiä, pääteltiin että vissiin löydettiin Torinon oikea keskusta.

Kauppoja Torinon keskustassa oli paljon. Löytyi merkkivaateliikkeitä ja pikkuisia kojuja, mutta parasta oli englannintaitoiset ihmiset ja mukava palvelu. Saatiin koko päivä hyvin kulutettua seikkaillessa eri kauppoja läpi. Nyt löytyy jo muutamat tuliaiset ja saatettiin kumpikin ostaa korkokengät juhlia varten, miten ne sitten mahtuu matkalaukkuun niin hyvä kysymys, heh.

Täällä ollaan huomenna majailtu viikko. Aika menee kyllä aika nopeesti, kun on tekemistä. Tietysti koti-ikävä vaivaa välillä, mutta kuukauden päästä ollaan taas takaisin Suomessa.

Ollaan oltu nyt töissä kaksi oikeeta päivää. Täällä tehdään töitä klo 8.30-13, sit on kahen ja puolen tunnin ruokatauko. Puoli neljä takaisin töihin ja kotia päästään siinä puoli kaheksan maissa. Ei oikeen olla osattu vielä päättää, että onko toi toimiva systeemi mut ainaki ehtii kotiin syömään.

Ollaan päästy tekemään suklaalaboratoriossa erilaisia suklaahommia, sekä auteltu kanssa konditorian puolella. Vielä on tosi avuton olo, kun ei oo tottunut talon tavoille, mut henkilökunta on tosi mukavaa, vaikka välillä on vähän ymmärtämisvaikeuksia.

Meillä on yleensä sunnuntait ja maanantait vapaata, joten tänään päätettiin lähteä seikkailemaan ja ottamaan kuvia. Päädyttiin sitten johonkin kummalliseen kauppaan, joka oli täynnä vaatteita. Löydettiin myös OVS-niminen vaatekauppa, tosi kiva paikka kyllä. Ja sitten ostettiin ekat jätskit täältä! Ihan superhyvää! Täällä rupee jo olemaan aika lämmin, niin on hyvä mieli kun paistaa aurinko.

SITTEN, erittäin mainitsemisen arvoinen asia. Nimittäin me löydettiin täältä näkkäriä! Ihan parasta!! Voi varmaan arvata, et mitä syödään loppuaika täällä, heh.

Bussikortti

Kun saavuttiin Torinoon, saatiin kansiot, joissa sanottiin, että meidän täytyy ostaa bussikortit Italiassa liikkumiseen. Jotta saataisiin kortit, täytyisi mennä Porta Nuovaan, joka on Torinon keskusta. Jotta päästään sinne, pitäisi osata käyttää Italian julkisia. Jouduttiin taas kerran vaivaamaan Carloa (meidän hostia), joka lähti ostamaan meidän kanssa bussilippuja jotta voidaan mennä bussilla meidän kämpiltä Via Osascosta Porta Nuovaan. Saatiin liput ostettua, ja lähdettiin seikkailemaan bussilla. Päädyttiin onneksi oikeaan osoitteeseen Porta Nuovan railway stationille. Siellä meidän piti löytää GTT:n toimisto.

Löydettiin se ja mentiin hommaamaan bussikortteja. Se olikin melkoinen operaatio, koska meitä palveleva nainen ei puhunut sanaakaan englantia. Välillä siellä olikin tulkkaamassa toinen virkailija. Saatiin selville että itse kortti maksaa 5€, viikko 12€ ja kuukausi 25€, eli yhteensä 42€. Ostettiin kortit, ja saatiin kuitit, vähän jo ärsyyntyneen näköinen nainen osoitteli uloskäyntiä ja puhui italiaa. Koitettiin sanoa, että anna myös Cecilian bussikortti, ja olikin melkoinen homma saada nainen tajuamaan, ettei hän ollut muistanut antaa sitä korttia.

Julkisten käyttö

Italiassa bussit onneksi menee tosi usein. Se on hyvä kun meillä ei ole nettiä käytettävissä ulkona. Ja Google Maps näyttää bussien ja ratikoiden liikkumiset reaaliajassa.

Seuraavana päivänä meidän piti päästä meidän kämpiltä Formazione 80:een bussilla, sillä siellä oli tapaaminen meidän koko vaihdon järjestäjien kanssa. Onneksi se paikka oli saman reitin varrella kuin Porta Nuova, joten menimme vain samalla bussilla sinne. Meitä vastassa oli Jonny, joka kertoi meille paljon erilaista käytännön tietoa ja muita tärkeitä asioita. Sitten lähdimme käymään meidän työpaikalla.

Jonny antoi meille tehtäväksi selvitä sieltä julkisilla pois, ja no ihan hyvin selvittiin. Pikku hiljaa alkaa tajuta, miten bussit ja ratikat kulkee. Hypättiin ensin bussiin numero 2, jäätiin pois, venattiin ratikkaa numero 10 ja päästiin kotiin.

Porta Nuova

Kun oltiin päästy kotiin, kello oli aika vähän ja mietittiin että mitä tehtäisiin. Päätettiin lähteä uudestaan käymään Porta Nuovassa, koska keli oli jo parempi. Hypättiin taas bussiin 64 ja selvittiin perille. Käveltiin siellä ja päädyttiin jonnekin kivaan puistoon, mikä oli todella kaunis. Tutkittiin erilaisia kauppoja ja kierreltiin ympäriinsä. Aiotaan mennä vielä monta kertaa tuonne ottamaan parempia kuvia, mutta paikka oli todella kiva.

Noniin. Ollaan oltu Italiassa kohta 18 tuntia. Oli kyllä melkoinen operaatio selvitä Torinoon asti!

Ensimmäisenä lennettiin Malpensan lentokentälle, oltiin siellä kuuden jälkeen. Sitten odoteltiinkin bussia, joka lähtisi kohti Torinoa. Nälkä, kuumuus ja päänsärky kiristi hieman tunnelmaa, mutta selvittiin lentokentältä oikeaan bussiin, joka olikin hieman myöhässä.

Kun päästiin bussiin, meidän käskettiin Paololle viestiä, että ollaan tulossa Torinoon. Noh, kun aikaa oli mennyt puoli tuntia ja vastausta ei kuulunut, soitimme jo vähän paniikissa opettajallemme Suomeen. Hän sitten soitti Paololle, joka vihdoin ja viimein vastasi viestiin; ”Okay, I understood everything you told me”. Vähän kyllä ihmeteltiin vastausta, mutta paniikki helpotti kun tiesi jonkun olevan meitä vastassa.

No, päästiin sitten Porta Susan pysäkille ja vastassa meitä oli Paolo, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Paikalle tuli sitten auttamaan, mutta ei siitä paljoa apua ollut kun hänkään ei puhunut englantia. Sen verran saatiin selville, että kaikki oli kuvitellut meidän tulevan vasta seuraavana päivänä. Soitettiin taas meidän opettajalle Suomeen, että meidän piti näiden mukaan tulla vasta huomenna. Siinä vaiheessa ei voinut enää tehdä muuta kuin nauraa.

Jäätiin kahden kielitaidottoman kanssa bussiasemalle odottelemaan Carloa, joka on siis meidän host-isäntä. Hän kuskasi meidät sitten meidän asuntoon, joka on btw ihan superhieno. Hän itse asuu vaimonsa Lauran kanssa ihan naapurissa, niin he voivat auttaa jos tulee ongelmia.

Oli niin ihanaa päästä sänkyyn ja nukkumaan ilman mitään hätää!

Seikkailu jatkuu…

Tänään on se päivä, kun me vihdoin vuoden odotuksen jälkeen ollaan oikeasti lähdössä Italiaan! Ei ole oikein vielä sitä tajunnut, että ollaan menossa kuukaudeksi ulkomaille kahdestaan.

Check-in:stä ja turvatarkastuksesta selvitty, nyt vain odotellaan että päästään lentokoneeseen. Kummallakaan ei oikeastaan ole aiempaa reissukokemusta Ruotsin laivaa ja Kreetan reissua lukuunottamatta, mutta hyvin selvittiin.

Päivitellään tätä aina kun ehditään, ja kun on nettiä (hope so että se toimii)