ohjaus arkistot

tekoÄlykäs ohjaus tarvitsee apua

Ehkä tässä vielä oppii leijumaan bittiavaruudessakin.

Helmikuun 2022 OHTO+ webinaarissa teemana oli tekoäly ja oppimisanalytiikka ohjauksessa. Teeman myötä moni opinto-ohjaaja, kasvatustieteilijä, joutui hyppäämään osaamisvajeensa mustaan aukkoon. Xamkin tutkimuspäällikkö Milja Manninen sai kuitenkin luotua tekoälyyn ja oppimisanalytiikaan johdattelevassa puheenvuorossaan kuulijalle sellaisen tunteen, että ehkä tässä vielä oppii leijumaan bittiavaruudessakin. Ennen kaikkea hän antoi monia hyviä syitä siihen, miksi meidän ohjaajien tulee oppia ymmärtämään ja olla kiinnostuneita algoritmien maailmasta. Yritänkin seuraavassa tehdä ymmärrettäväksi omia oivalluksiani. Kaikki tekstin virheet, joita en todennäköisesti edes huomaa, ovat omia virheitäni.

Aloitetaan alusta eli siitä, mitä tekoäly tarkoittaa. Maailma on tulvillaan tietoa. Tekoälyn avulla informaatiota voidaan käsitellä siten, että sen tekemistä ei tarvitse jatkuvasti avustaa tai valvoa. Algoritmi on ihmisen ohjelmoima yksityiskohtainen ohje siitä, miten tietoa käsitellään, jotta haluttu ongelma voidaan ratkaista. Tekoäly adaptoituu eli oppii toistuvista samankaltaisista tapahtumista mukauttamaan toimintaansa ja toimii jokseenkin siihen suuntaan kuin se on ohjelmoitu. Esimerkiksi oppilaitosten chattibotit on opetettu löytämään usein kysyttyihin kysymyksiin vastauksia ilman, että kukaan ihminen on oikeasti tai reaaliaikaisesti vastaamassa kysymyksiin.

Oppimisanalytiikka puolestaan kerää, mittaa, analysoi ja raportoi tietoa, jota oppijasta on saatu lupa kerätä. Tässä kohtaa vertaan asiaa oman työtietokoneeni käyttöjärjestelmään, joka mm. seuraa kalenteriani ja kertoo säännöllisin väliajoin sähköpostiviestillä, että ”nyt kannattaisi varata aikaa palavereilta keskeytymättömälle työajalle”.

Olen Milja Mannisen kanssa yhtä mieltä siitä, että tekoälyn ja oppimisanalytiikan käyttöön koulumaailmassa ja ohjauksessa liittyy SUURIA eettisiä kysymyksiä. Ensinnäkin, kun ohjauksen tavoitteena on toimijuuden tukeminen, on pohdittava mitä ohjaus on, millaisia prosesseja siinä on ja miten tekoälyä voitaisiin hyödyntää. Millaista ohjausajattelua ja ihmiskäsitystä tekoälyn perustana käytetään? Miten suureen dataan perustuvat tekoälyratkaisut taipuvat huomioimaan yksilölliset prosessit? Mitä lisäarvoa tekoäly tai oppimisanalytiikka tuo tai vie? Miten varmistetaan, että ohjattava on tietoinen ja päätäntävaltainen omaan prosessiinsa ja siitä oppimiseen? Miten varmistetaan prosessin eri vaiheiden läpinäkyvyys? Kenellä on vastuu ohjauksesta?

Näitä perustavanlaatuisia kysymyksiä on paljon, paljon enemmän. Niitä ratkomaan tarvitaan ennen kaikkea ohjausalan osaajia. Lohdullista tässä onkin, että me ohjaajina voimme vaikuttaa tekoälyn oppimiseen, sillä koneet eivät ohjelmoi itse itseään. Ainakaan vielä.

Tutkimuspäällikkö Milja Manninen Xamkista vieraili OHTO+ hankkeen webinaarissa 18.2.2022. Hänen esityksensä pohjalta asiaa pohdiskeli OHTO+ hankkeen asiantuntija Tarja Juurakko-Koskinen, ohjauksen lehtori Tampereen ammattikorkeakoulusta, Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta.

Ohjaaja tulevaisuuden mahdollistajana

Ohjaajan perustehtävä ei kuitenkaan tule toivottavasti muuttumaan. Meidän tehtävänämme on tulevaisuudessakin ohjata ohjattavia suuntautumaan tulevaisuuteen mahdollisuutena.

Miltä sinusta kuulostaisi, että jatkossa opiskellaan biosalapoliisiksi, etäkokiksi, peukutusmanageriksi, AI-psykologiksi tai kaupunkiviljelijäksi? Näetkö ne mahdottomina, hassuina, järjettöminä, pelottavina vai kenties mahdollisuuksien urina? Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun faktantarkistaja ja somevaikuttaja kuulostivat utopistisilta. Silti heidän ammattikuntansa ovat tärkeä osa tätä päivää. Ohjaajan tehtävä yhteiskunnassamme on vanhaa perua, mutta sekin on kokenut vähintään muodonmuutosta; on opinto-ohjaajia, uraohjaajia, yksilövalmentajia, opintoneuvojia jne. Ja varmasti muutos kaikilla saroilla tulee jatkumaan – tehtävät monimuotoistuvat ja spesifioituvat.

Ohjaajan perustehtävä ei kuitenkaan tule toivottavasti muuttumaan. Meidän tehtävänämme on tulevaisuudessakin ohjata ohjattavia suuntautumaan tulevaisuuteen mahdollisuutena. Haasteena ja samalla myös mahdollisuutena on Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkö Johanna Ollilan mukaan se, että tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, ei ennustettavissa eikä kenenkään hallussa. Jokainen voi vaikuttaa omilla teoillaan ja valinnoillaan. Ohjaaja vaikuttaa oman työnsä ja suhtautumisensa kautta siihen, miten ohjattavat tulevaisuuteen katsovat.

Tulevaisuususkon syntyminen ja kokemus toimijuudesta perustuu siihen, että yksilö kokee olevansa merkityksellinen osa ympäristöään esimerkiksi koulussa, erilaisissa ryhmissä, harrastuksissaan ja perheessään. Lisäksi hänen tekemillään valinnoilla on merkitystä – vähintäänkin hänen omaan tulevaisuuteensa. Tulevaisuususkon synnylle otollinen maaperä löytyy identiteettipohdiskelussa. Siinä ohjaaja, mutta myös vertaiset ovat merkittäviä rinnalla kulkijoita. Tulevaisuususko ei perustu tiedon jakamiseen, vaan on aktiivista uusien näkökulmien luomista ja uskallusta katsoa pidemmälle vaikeidenkin kysymysten äärellä.

Ennen kaikkea ohjaajan tehtävänä on itsekin uskoa tulevaisuuteen ja sitä kautta luoda tilaa vaihtoehtojen näkemiselle, pohdiskella ohjattavien kanssa mahdottomiakin mahdollisuuksia ja kasvattaa valmiuksia kohdata muutoksia.

Tutkimuspäällikkö Johanna Ollila Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta vieraili OHTO+ hankkeen webinaarissa 21.1.2022. Hänen esityksensä pohjalta blogia kirjoitti OHTO+ hankkeen asiantuntija Tarja Juurakko-Koskinen, joka toimii ohjauksen lehtorina Tampereen ammattikorkeakoulussa, Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

Hyvää nimipäivää, Ohto!

Tänään 11.10. juhlitaan Ohton nimipäivää. Merkkipäivän kunniaksi pohdiskelkaamme tämän komean nimen historiaa ja sitä, kuinka Ohto päätyi hankkeemme nimeksi.

Kansalliseläimeemme karhuun viittaava Ohto on perinteikäs miehen etunimi, jota on tavattu maassamme jo 1300-luvulla. Silloin tosin Ohtoi-muodossa. Perinteikkyydestä huolimatta Ohto on varsin harvinainen ja vähän käytetty nimi. Digi- ja väestötietoviraston tuoreen tiedon mukaan Ohtoja on Suomessa tällä hetkellä vain 322. Suomen suosituin nimi -vertailussa Ohto pärjäisi kehnosti. Kärkisijaa pitää tällä hetkellä Juha 45 067 nimeämisen voimin.

Projektimaailmassa Ohto on vieläkin harvinaisempi. Rakennerahastotietopalvelun mukaan Euroopan Sosiaalirahastosta on vuosina 2014-2020 rahoitettu lähes 11 000 hanketta, joista ainoastaan kaksi projektia on varustettu Ohto-nimellä: vuosina 2015-2018 toteutettu Ohto ja nyt käynnissä oleva, ensimmäisen Ohto-hankkeen jatkohanke Ohto+.

Molemmissa projekteissa mukana olleena tiedän tarinan projektinimen taustalla. Tiedän, että ensimmäisestä Ohtosta ei pitänyt tulla Ohto. Hankkeen työnimenä oli tylsääkin tylsempi Osaamista osuvaan ohjaukseen. Onneksi rahoittajan edustaja ehti väliin. Kokenut rahoitusasiantuntija ohjeisti, että lyhenteet ja erisnimet vetoavat ihmisiin ja antavat hankkeelle kaivattua boostia. Hänen ehdotuksensa hankkeen nimeksi oli Topi. Täydennyskoulutusta Opintopolku-palveluun.

Ehdotus oli täydellinen. Varsinkin, kun samalla rahoituskierroksella pitkäaikainen kumppanimme Jyväskylän ammattikorkeakoulu sai oman Tessu-hankkeensa läpi. Näimme JAMK:n projektipäällikön kanssa mielessämme jo Disney-tematiikasta ammentavat menestyksekkäät Topi & Tessu -hankekiertueet. Unelmamme kuitenkin murskaantui, kun kuulimme, että Itä-Suomen ESR-alueella Topi-niminen hanke oli jo edennyt rahoitusputkeen. Kuopiolaiset ehtivät ensin, ja meidän piti keksiä uusi nimi.

Tälläkään kertaa rahoittajan edustaja ei jäänyt sanattomaksi. Uusi nimiehdotus oli Ohto. Nimi kuulosti hienolta, mutta projektipäällikkönä pohdiskelin, mistä elementeistä oletettu lyhenne muodostui. Alkuperäistä ideaa kun oli vaikeaa modifioida kyseisen lyhenteen raameihin. Rahoittajan edustaja rauhoitteli kokematonta projektipäällikköä: ei nimen tarvitse olla lyhenne, vakuuttava erisnimi on tärkeämpi. Ja näinhän se todella oli.

Vuodesta 2015 lähtien Ohto on harvinaisesta nimestään huolimatta, tai ehkä siitä johtuen, dominoinut projektikentällä. Ensimmäiseen Ohto-hankkeeseen osallistui satoja ohjausalan toimijoita. Ohto+ -hankkeen webinaareihin ja työpajoihin on tähän mennessä osallistunut vieläkin enemmän ohjausalan ammattilaisia. Projekti tullee ylittämään kaikki sille asetetut tavoitteet. Vanhaa sananlaskua mukaillen, ei nimi projektia pahenna, jos ei projekti nimeä.

Hyvää nimipäivää, Ohto!

Kirjoittaja Mikko Mattila toimii projektipäällikkönä Tampereen kesäyliopistossa. Mikko vastaa Ohto+ hankkeen webinaarien toteutuksesta ja on sitä mieltä, että projekteissa vaikeinta on niiden nimeäminen

Mitä OHTO+ tarjoaa ohjaajalle?

Hankkeessa jaetaan yhteisesti hyviä käytänteitä ja kokemuksia eli hyödynnetään vertaisoppimista. Arjessa usein unohtuu, että myös muut vastaavat toimijat painivat samanlaisten kysymysten kanssa.

OHTO+ Ohjauksen tehostaminen digi- ja verkkopalveluja hyödyntämällä. Hanke, jonka tavoitteena on vahvistaa ohjaus- ja koulutuspalveluiden asiantuntijoiden kykyä käyttää aktiivisesti Opintopolkua ja muita digitaalisia palveluja ohjaustyössään, asiakkaan ohjausprosessin tukena. Mitä hanke antaa ohjaajalle?

Ensimmäisten webinaarien perusteella paljonkin. Itse tarkastelen työssäni asioista usein järjestelmä- ja Opintopolku-lasien läpi, omaan organisaatiooni keskittyen. Webinaareissa ja työpajoissa linjoilla on ohjausalan ammattilaisia ympäri Suomen ja erilaisista ohjaustehtävistä. Esiin tulee monia erilaisia näkökulmia ja kokemuksia. Asiantuntijapuheenvuorot antavat ajattelemisen aihetta ja kommenttipuheenvuorot tuovat esiin ohjauksen arkea eri oppilaitoksissa. Näihin tuokioihin meillä ohjaajilla on lupa pysähtyä kahvikuppiemme kanssa ja keskittyä oppimaan, jakamaan ajatuksia ja pohtimaan.

Hankkeen tavoitteena on vahvistaa ohjaus- ja koulutuspalveluiden asiantuntijoiden kykyä käyttää aktiivisesti Opintopolkua ja muita digitaalisia palveluja ohjaustyössään. Yhteisissä tapaamisissa ja keskusteluissa on hyvinkin eri tavalla näitä palveluja hyödyntäviä. Toiset ovat syvemmällä asiassa kuin toiset.

Jos en vielä oo kehunut, niin se tiistain OHTO+ -työpaja oli taas tosi hyvä! Yhtä lukuunottamatta KAIKKI OHTO+-webinaarit sun muut on olleet tosi hyviä, käytännönläheisiä ja hyödyllisiä. Väittäisin jopa, että eniten omaa työtä rikastava hanke, missä oon ollut mukana!
Hankkeen toimintaan osallistunut opinto-ohjaaja

Hankkeen aikana teemaa tarkastellaan niin monesta eri näkökulmasta, että jokainen löytää väistämättä tarttumapintaa omaan työhönsä ja ohjaajuuteensa. On hyvinkin konkreettista asiaa esimerkiksi Opintopolun toiminnoista ja toisaalta taas hyvin erityyppistä pohdintaa siitä, millaista osaamista digiohjaajalta vaaditaan. Hankkeen loputtua tuskin on x-määrää ohjaajia, jotka kaikki käyttävät digitaalisia palveluita työssään samalla tavalla, mutta lopputuloksena on toivottavasti x-määrä ohjaajia, joilla on rohkeutta ja innokkuutta hyödyntää näitä palveluita aiempaa enemmän ja monipuolisemmin.

Hankkeessa jaetaan yhteisesti hyviä käytänteitä ja kokemuksia erilaisten digitaalisten palveluiden ja ohjausalustojen käytöstä eli hyödynnetään vertaisoppimista. Arjessa usein unohtuu, että myös muut vastaavat toimijat painivat samanlaisten kysymysten kanssa. Hyvien käytänteiden ja kokemusten lisäksi hanke antaa tilaa myös yhteiselle tuskastelulle. Muiden käytännön ratkaisut ja hyväksi tai huonoksi koetut toimintatavat kiinnostavat. Rento ilmapiiri ja käytännönläheinen lähestymistapa, jolla hankkeen yhteiset tapaamiset on pyöräytetty käyntiin, luovat pohjaa aidolle ajatustenvaihdolle, joka usein jää hektisessä arjessa muun hulinan jalkoihin.

Yhtenä keskeisenä ajatuksena hankkeessa on tuoda käyttäjäkokemusta Opintopolku.fi -palvelun ja muiden verkkopohjaisten alustojen sekä digitaalisten palvelujen kehittämiseen. Esimakua tästä saatiin kolmannessa webinaarissa, kun äänessä oli sekä Opetushallituksen edustaja että työssään Opintopolkua ahkerasti käyttävä opinto-ohjaaja. Yhteinen keskustelu on avattu. Kokemuksia, havaintoja ja perusteluja puolin ja toisin. Käyttäjiä ja tarpeita on erilaisia. Tässä kohtaa hankkeen anti ohjaajalle on varmastikin yhteisen ymmärryksen ja vuoropuhelun lisääminen. Yhteinen suunta on kohti unelmien digi- ja verkkopalveluita ohjauksen tukena, ei sen enempää eikä vähempää?

Kirjoittaja Anne-Maria Kinos toimii OHTO+ -hankkeen digikoordinaattorina. Lisäksi Anskun löytää työn touhusta Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian Hakupalveluista, jossa hän toimii hakupalveluohjaajana.

Kartoitukset tuottivat kiinnostavia tuloksia digiohjauksesta

Osana Ohto+ -hanketta pidettiin syksyllä 2020 siihen osallistuville kehittäjäkumppaneille kartoituskyselysessiot. Kartoitusten tarkoituksena oli selvittää ammatillisten koulutusorganisaatioiden digitaalisen ohjauksen toimintaympäristöjä. Lisäksi haluttiin selvittää ohjaushenkilöstön digitaalisia taitoja ja valmiuksia. Kartoituksia tekivät ammatilliset korkeakoulut TAMK ja JAMK.

Kehittäjäkumppanit aktiivisia

Kehittäjäkumppaneina kartoituksissa olivat Ammattiopisto SAMIedu Savonlinnasta, Jyväskylän koulutuskuntayhtymä GRADIA, Koulutuskuntayhtymä OSAO Oulusta, Länsi-Rannikon Koulutus Oy WinNova, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä RIVERIA, Lapin koulutuskeskus REDU Rovaniemeltä sekä Tampereen seudun ammattiopisto TREDU. Kartoituksia varten kumppaneille lähetettiin etukäteen kysymyksiä pohdittavaksi, koska verkossa tapahtuvassa kyselyssä rajallisessa ajassa oletettiin ilmenevän haasteita tiedon keräämiselle. Kartoitustilaisuudet olivat mukavan aktiivisia ja niissä syntyi mielenkiintoista keskustelua tästä hyvin ajankohtaisesta aiheesta.

Tuloksena saatiin merkittävä määrä hyödyllistä tietoa ammatillisen ohjauksen digitaalisista toimintaympäristöistä ja ohjauksen ammattilaisten digitaalisesta osaamisesta ja sen kehittämistarpeista.

Ohjauksen digitaaliset alustat varsin keskitettyjä

Kartoituksissa tulivat esille yleisimpinä ja kaikkien käyttäminä varsin odotetusti Teams, Opintopolku.fi ja sosiaalisen median työkalu WhatsApp. Muutenkin sosiaalinen media koettiin tärkeäksi yhteyskanavaksi. Aikuiset ohjauksen ammattilaiset käyttävät enemmän heille tutumpia välineitä, kuten Facebook ja Youtube, kun taas nuoret ovat jo jonkin aikaa sitten siirtyneet uusiin sosiaalisen median alustoihin, kuten TikTok. Kartoituksissa keskusteltiin siitä, voidaanko olettaa, että ohjaajat menevät kaikkiin uusiin some-välineisiin ja riittävätkö heidän osaamisensa ja toisaalta tietoturvan vaatimukset uusien välineiden käyttöön turvallisesti.

Lisäksi vanhat välineet puhelin ja sähköposti ovat edelleen runsaassa käytössä Nettisivustoista opintopolun lisäksi oppilaitosten omat sivut ja koulutushallinnon erilaiset palvelut mainittiin. Oppilaitosten sivujen haasteena on niiden käytettävyys ja erilaiset käytön painotukset.

Erilaisia alustoja erilaisiin ohjaustilanteisiin

Hakeutumisvaiheessa korostuvat verkon erilaiset koulutusinfot, kuten opintopolku.fi -palvelun koulutustarjonta, oppilaitosten nettisivut. Opintojen aikainen ohjaus tehdään luonnollisesti verkkopohjaisilla yhteydenpitovälineillä. Uraohjaus ja jatko-opintoihin ohjaus tehdään aiempien lisäksi myös oppilaitokselle räätälöidyllä ratkaisulla, kuten Zendesk. Työelämäyhteyksiin löytyy ratkaisuina Tiitus ja TE-palveluiden alusta. Kartoituksissa korostui tarve kohentaa osaamista erilaisten digitaalisten palveluiden luontevaan käyttöön niin, että teknologia kyetään jättämään taka-alalle ja huomio voidaan kiinnittää kohtaamistilanteeseen.

Opintopolusta löytyi hyviä ominaisuuksia, mutta kehitettävääkin löydettiin

OHTO+ -hankkeen yhtenä tavoitteena on tuottaa käyttäjien palautetta ja kehittämisehdotuksia Opetushallituksen ylläpitämän Opintopolku.fi -verkkopalvelun uudistamistyöhön. Keskusteluissa todettiin, että Opintopolku.fi -palvelussa on hyvät perustiedot ja sieltä löytyy näppärästi koko maan koulutustarjonta. Sivustolta pääsee helposti tutustumaan oppilaitoksiin ja löytää koulutuksia koskevat hakijalle tarpeelliset tiedot siten, että samalta alustalta pääsee tekemään hakemuksen. Toisaalta erilaisiin hakuihin toivottiin parannusta. Lisäksi tietojen päivittäminen sivustolle koettiin vanhanaikaiseksi ja monimutkaiseksi. Eräässä kehittäjäkumppaniorganisaatiossa todettiin myös, että jatkuvan haun hakeutuminen ja hakemusten käsittely pitäisi saada kuntoon. Ylipäätään Opintopolku koettiin joiltakin osin liian monimutkaiseksi sekä asiakkaalle että ohjaajalle.

Osaamista tarvitaan vielä

Erityistä osaamista tarvitaan vuorovaikutteisuuden lisääminen digiohjauksessa. Tämän lisäksi halutaan osaamista siihen, kuinka nuoria aktivoidaan tiedonhakuun ja digitaalisten alustojen käyttöön. Lisäksi koulutuksiin kaivattiin vinkkejä eri-ikäisten digiohjaukseen. Kaiken kaikkiaan tehdyt kartoitukset antoivat erittäin kattavan kuvan sekä ohjauksen digitaalisesta kentästä, että siellä vaadittavasta osaamisesta. Näitä tietoja tullaan käyttämään Ohto+ -hankkeen webinaarien ja työpajojen suunnittelussa. Digitaalisuus ja etäratkaisut tulevat olemaan vahvassa roolissa opinto-ohjauksessa myös epidemian jälkeen.

Kirjoittaja Mikko Turunen on Tampereen ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajankoulutuksen lehtori ja OHTO+ -hankkeen digi- ja ohjausalan asiatuntija. Ennen TAMKiin siirtymistään Mikko vietti lähes neljännesvuosisadan ammattioppilaitoksen palveluksessa.