Digitalisuus sulautuu ohjaustyöhön

OHTO+ -hankkeen päätöstapahtumassa ”Digiohjauksen aallonharjalla” visioitiin digitaalisen ohjauksen tulevaisuudennäkymiä. Seminaari toteutettiin hybridisti Paidiassa, joka on elävä tutkimus-, kehittämis- ja oppimisympäristö. Se sijaitsee fyysisesti uudella Nokia-areenalla. Oppimisympäristön tavoitteena on tuoda korkeakouluyhteisön toimintaa lähemmäksi ihmisiä ja kehittää tapaa lähestyä tutkimusta vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa, mikä sopikin mainiosti seminaarin teemaan. Suurin osa kutsuvieraista osallistui tilaisuuteen etänä ja tilaisuus lähetettiin suorana ulos. Seminaarin juontaja, taikuri ja mentalisti Jose Ahonen avasi tilaisuuden niin mystisellä lusikan taivutuksella ajatuksen voimalla, että jopa pääpuhuja Teemu Arina jäi sanattomaksi – mitä ei usein tapahdu. Teemu Arina on digitalisaation asiantuntija, biohakkeri, tietokirjailija sekä teknologia-alan sarjayrittäjä.

Arina lähti näkemyksestä, että teknologia on ihmisen jatke ja saa merkityksen siitä, miten sitä käytämme. Voimme valita välineet, joita käytämme mutta voiko kone imitoida opinto-ohjaajaa? Kysymys voi tuntua jopa absurdilta, mutta teknologian käyttöprosessi menee yleensä niin, että ensin jotakin uutta innovaatiota ihmetellään, sille ehkä nauretaan, sitä vastustetaan ja lopulta kaikki käyttävät sitä (esim. kännyköiden kehitys). Työ on muuttumassa sellaiseksi, että olennaista on päästä mukaan sellaisiin verkostoihin, joista tieto löytyy. Nykyään ei enää tarvitse tietää tai muistaa yksin. Tästä Arina käyttää Siemensin & Downesin (2005) kehittämää käsitettä konnektivismi: tieto omaksutaan verkostoiden rakenteista. Ei tarvitse tietää yksin, vaan oppiminen tapahtuu osana sosiaalista verkostoa, jossa tietoa jaetaan ja sitä sovelletaan tilanteen mukaan uudelleen. Koulussa pohdinnan arvoista on, että osaammeko antaa välineitä siihen, että koko ajan muovaudumme uudestaan. Arinan mukaan nykyinen koulu on kuin huonosti suunniteltu peli, jossa tutkinto voi jumiuttaa ihmisen tietylle alalle sen sijaan, että hänen olisi tärkeää adaptoitua ja uudistua. Oppimisympäristöt ovat oikeasti opetusympäristöjä, jotka palvelevat instituutioita eivätkä yksilöitä.  Ihminen on koko ajan enemmän algoritmien tuote. Tulevaisuudessa parhaat oppimispolut perustuvat datan analysointiin (esim. Duolingo, joka adaptoituu koko ajan suhteessa osaamistasoon). Miten teknologia voisi monipuolistaa ja rikastuttaa esimerkiksi etäkokouksia eikä köyhdyttää niitä? Digitaaliset kokemukset ovat myös todellisia kokemuksia. Etäoppiminen voi jatkossa olla sitä, että opiskelija menee kouluun ja lähioppiminen sitä, että asiat tapahtuvat verkossa.

Arina esitti kolme ydinkysymystä nykypäivän työelämässä menestyjälle: voiko asian automatisoida, voiko sen optimoida ja miten sen voi ulkoistaa? Digitaalinen teknologia on oppijan teknologiaa, jossa tärkeimpiä taitoja ovat geneeriset taidot kuten viestintätaidot, yhteistyötaidot, luovuus, ja kriittinen ajattelu. Koko ajan pitäisi miettiä, kenen kanssa asioita voi oppia, sillä oppiminen on toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutusta. Ymmärrystä tulee rakentaa ja kehittää yhdessä. Mark Weiserin (1991) mukaan merkittävimmät teknologiat ovat niitä, jotka katoavat. Ne sulautuvat jokapäiväiseen elämään erottamattomalla tavalla.

Kommenttipuheenvuorossaan Sari Miettinen (UTU, Tulevaisuuden tutkimuskeskus) pohti teknologian käyttöön liittyviä uhkia ja mahdollisuuksia. Teknologian käyttö ohjauksessa korostaa välineitä ja sovelluksia, jolloin on syytä pohtia, kuka nämä sovellukset on tehnyt, millaisilla oletuksilla ja tarkoitusperillä. Miten digitaalinen ohjaus vaikuttaa ohjattavaan, ohjaukseen ja vuorovaikutuksen luonteeseen? Ihminen valitsee yleensä sitä, mikä on hänelle jo tuttua – algoritmit suosittelevat yleensä tuttua ja mieleistä, mutta se ei ole välttämättä oppimisen näkökulmasta tärkeää. Erilaiset digitaaliset sovellukset keräävät ihmisistä paljon tietoa. Kuka tämän tiedon omistaa? Tällaiset asiat on tehtävä näkyviksi.

Tulevaisuuden visioissa tekoäly voi pian ohjata ihmistä tekemään tarkempia ja realistisempia tulevaisuuden valintoja omien senhetkisten kykyjensä ja toiveidensa pohjalta, mikä voi lisätä ihmisen jaksamista ja itsetuntemusta.  Näin ihminen siirtyy teknologian passiivisesta käyttämisestä aktiiviseksi oman elämänsä suunnittelijaksi. Verkossa tapahtuva ohjaus voi myös sujuvoittaa moniammatillista yhteistyötä ohjauksen laajalla kentällä – ohjaus tulee ohjattavan luokse eikä ohjattavan tarvitse siirtyä ihmiseltä toiselle. Kaikenlainen oppiminen ja ohjaus tulee olemaan yhteisöllistä ja mahdollistaa tiedon jakamisen verkostoissa tehokkaasti. Tällainen mahdollisuus on jo esimerkiksi ohjaustaverkossa.fi – palvelussa.

OHTO+ hanketuloksia esiteltiin monipuolisesti. Ammatillisten oppilaitosten kehittäjäverkoston vertaisoppimisen työpajoja pidettiin eri aiheista (mm. digitaalisen ohjauksen kipupisteet, ohjaajan digitaalinen hyvinvointi, tekoäly ja analytiikka ja digitaalisen ohjauksen itsearviointityökalu). Mikko Mattila Tampereen kesäyliopistosta esitteli 17webinaarin tuloksia digitaaliseen ohjaukseen liittyen, jonka jälkeen Mikko Turunen Tamkista esitteli hienon 360 virtuaalisen ohjaajan työtilan, josta pääsee tutustumaan hankkeessa kehitettyihin välineisiin. Hankkeen projektipäällikkö Janniina Määttä kertoi opintopolku.fi -palvelun käytön tehostamisesta ja Mervi Pasanen sekä Virpi Koskelo Jamkista avasivat vertaisoppimisen ja -kehittämisen prosessia. Kehittäjäkumppaneiden videotervehdyksen jälkeen he esittelivät digitaalisen ohjausosaamisen itsearviointityökalun.  Sen tavoitteena on toimia ohjaajan ammatillisen kehittymisen tukena. Työkalu auttaa tunnistamaan digi- ja verkkopalveluja hyödyntävän ohjauksen osaamista ja kehittämiskohteita sekä asettamaan tavoitteita oman digitaalisen ohjaustoiminnan kehittämiseen. Digitaalisella ohjauksella tarkoitetaan verkkovälitteisesti tapahtuvaa ohjausta, jossa hyödynnetään tieto- ja viestintäteknologiaa.

Teknologian kehitys on monipuolistanut ohjauksen toimintaympäristöjä. Asiakkailla ja ohjaajilla on käytössä monia eri vuorovaikutuskanavia ja sekä kahdenvälinen vuorovaikutus että yhteisöllinen työskentely ovat mahdollista yhtä aikaa niin fyysisessä tilassa kuin verkossakin. Laadukas ja saavutettava ohjaus edellyttää ohjaajilta digitaalisen ohjausosaamisen lisäämistä sekä taitoa käyttää teknologiaa sujuvasti osana ohjaustyötä tai ohjauspalveluiden hallinnointia.

Digiohjauksen tulevaisuudesta keskusteltiin paneelissa, jossa olivat mukana Sara Peltola Jyväskylän yliopistosta, Sari Miettinen Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta, Topias Kähärä Opetushallituksesta, Tea Remahl Koulutuskuntayhtymä OSAO:sta sekä Tarja Juurakko-Koskinen ja Jukka Kemppi TAOK:sta. Paneelissa pohdittiin kolmea teemaa: Suurin muutos, joka on muuttanut ohjausta digitaalisuuden myötä, miltä ohjaus näyttää vuonna 2032 ja miten tulisi huolehtia ohjaajan sekä ohjattavien hyvinvoinnista digitaalisissa ympäristöissä. Panelistien mukaan ohjaus on laadukasta, kun se on savutettavaa kaikille, mahdollistaa moniammatillisen vuorovaikutuksen (niin kasvokkain kuin verkossakin) ja on olemassa yhteinen, valtakunnallinen visio ohjauspalveluista.

Seminaarin huipensi Solosen, Kosolan ja Xmiehen muodostama Lyömättömät, joka räppäsi freestylellä digiohjauksesta yleisön antamilla termeillä.

Downes, S. 2005. An Introduction to Connective Knowledge. Media, Knowledge &Education. Exploring New Spaces, Relations and Dynamics in Digital Media Ecologies. Conference Series. https://library.oapen.org/bitstream/handle/20.500.12657/33882/449459.pdf?sequence=1#page=84

Weiser, M. 1991. The Computer for the 21 st Century. Vol. 265, No. 3, SPECIAL ISSUE: Communications, Computers and Networks: How to Work, Play and Thrive in Cyberspace (SEPTEMBER 1991), pp. 94-105. https://www.jstor.org/stable/24938718

Kirjoittaja on Jukka Kemppi. Hän työskentelee Tampereen ammattikorkeakoulussa, Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja toimii OHTO+-hanketiimissä asiantuntijana.

Askelmerkkejä ohjaajan digitaalisen ohjausosaamisen itsearviointiin

Teknologian kehitys on monipuolistanut ohjauksen toimintaympäristöjä, mutta samalla se on myös haastanut ohjaajien osaamista. Asiakkaan kohtaamisosaamisen lisäksi ohjaustyötä tekeviltä vaaditaan jatkuvasti päivittyvää osaamista koulutuksesta, työmarkkinoista sekä palvelujärjestelmistä. Lisäksi heillä tulee olla kykyä integroida teknologisia ratkaisuja joustavasti osaksi ohjaustyötä ja ohjauspalveluiden hallinnointia.

Ohjaus on parhaimmillaan tavoitteellista ja vuorovaikutuksellista toimintaa, jossa tavoitteena on asiakkaan toimijuuden vahvistuminen. Myös digitaalisesti toteutettavassa ohjauksessa on oleellista, että asiakas tulee kuulluksi, kohdatuksi ja ymmärretyksi omista lähtökohdistaan käsin. Ohjauksen kesto, muoto, toteutustapa ja palvelukanava sekä tavoitteet vaihtelevat tilanteesta ja asiakkaasta riippuen. Tämä edellyttää digitaalisen ohjauksen erityispiirteiden tunnistamista, digitaalista ohjausosaamista sekä erilaisten digi- ja verkko-ohjauspalveluiden tuntemista.

OHTO+ -hankkeen tavoitteena on ollut tukea ohjaushenkilöstöä käyttämään digitaalisia ohjauspalveluja tarkoituksenmukaisella tavalla. Hankkeen toimesta on jaettu yhteisesti hyviä käytänteitä ja kokemuksia erilaisten digitaalisten ohjauspalveluiden ja -alustojen käytöstä niin monipuolisissa tiedollisissa webinaareissa kuin toiminnallisissa vertaisoppimisen ja -kehittämisen työpajoissakin. Näiden sekä hankkeen alussa kehittäjäverkostolle toteutettujen digi- ja verkkopalveluja koskevien kartoitusten sekä hankkeessa tehdyn kehittämistyön tuloksena on tuotettu digitaalisen ohjausosaamisen arviointityökalu.

Arviointityökalun tavoite

Arviointityökalun tavoitteena on toimia ohjaajan ammatillisen kehittymisen tukena. Sen avulla ohjaaja voi arvioida ja tunnistaa digi- ja verkkopalveluja hyödyntävän ohjauksen kipupisteitä ja kehittämiskohteita niin omassa kuin oman organisaationkin toiminnassa. Se auttaa myös asettamaan tavoitteita oman digitaalisen ohjaustoiminnan kehittämiselle. Työkalua voidaan hyödyntää niin ohjaushenkilöstön osaamisen itsenäisessä arvioinnissa kuin tiimin tai työyhteisön osaamisenkin arvioinnissa joko kertaluonteisesti tai pidemmän aikavälin arvioinnin apuna. Työkalun kehittämistyössä ovat olleet mukana TAMKin ja Jamkin ammatillisen opettajakorkeakoulun asiantuntijat, OHTO+ -hankkeen kehittäjäkumppaniorganisaatioiden edustajat. Pilotointiin on osallistettu myös ammattikorkeakoulujen ohjausalan opiskelijoita.

Arviointityökalu koostuu kolmen keskeisen teeman ympärille (Ohjausosaaminen digitaalisissa ohjausympäristöissä, Digitaalisuus osana monikanavaista ohjausta, Opintopolku.fi -palvelun käyttö osana ohjausta) laadituista väittämistä, joiden tarkoituksena on herätellä vastaajaa pohtimaan monipuolisesti omia / organisaation digitaalisen ohjauksen toimintatapoja sekä omaa digitaalista ohjausosaamistaan. Väittämät ovat tarkoituksella moniulotteisia ja pohdiskelua vaativia. Vastattuaan kyselyyn, vastaaja saa yhteenvetona osaamiskuvaukset teema-alueittain, jotka auttavat osaamisen edelleen kehittämisessä.

Tekninen toteutus

OHTO+ -hankkeessa kehitetyn ohjaushenkilöstön digitaalisen ohjausosaamisen itsearviointityökalun tekninen toteutus aloitettiin pohtimalla, millaiseen muotoon itsearvioinnin tulokset haluttiin. Aluksi sisällön tuottajien päämääränä oli viiden muuttujan timanttimainen kuvio, josta olisi voitu teknisesti kyselyn tuloksista saada aikaan graafista palautetta kenttäalueiden avulla. Kysymysten teemoja virtaviivaistettiin kuitenkin jatkossa niin, että tuloksena oli kolme erillistä teemakokonaisuutta. Näin ollen timantista syntyvä kenttämäinen palaute ei enää soveltunut tulokseksi. Lisäksi pohdittiin sitä, voitaisiinko itsearvioinnin kohteena olevalle tuottaa palautteista huoneentaulu, jossa olisi listattuna huomioita ja toimintaohjeita jatkoa varten.

Teknisen toteutuksen ryhmä ryhtyi pohtimaan sitä, tulisiko toteutus ostaa ohjelmointina ulkoiselta toimittajalta. Tällöin vastuu teknisestä toteutuksesta olisi langennut projektin ulkopuolelle ja mahdolliset muutokset olisivat saattaneet olla haasteellisia toteuttaa. Tästä syystä päädyttiin käyttämään päätoteuttajana toimivan oppilaitoksen (Gradia) käytössä jo olevaa Google Forms-järjestelmää.

Sen kohdalla kuitenkin havaittiin jo heti alussa, että palvelusta ei suoraan saanut teemakohtaista pisteytystä ja siitä tuotettua pisteisiin pohjautuvaa verbaalia palautetta. Tästä syystä lähdettiin etsimään verkosta sellaista palvelua, jonka avulla Google Formsia voisi pystyä räätälöimään projektille sopivaksi. Tällainen palvelu löytyi Intiasta, nimeltään FormFacacde. Tähän tutustuttuaan ryhmä löysi samalta toimittajalta myös toiminnon nimeltään Scorecery. Nämä kaksi pluginia liittämällä Google Formsiin kykenimme saamaan aikaiseksi toiminnon, jossa kolmeen eri teemaan vastaamalla ohjausalan toimija sai sekä pisteytyksen omasta senhetkisestä osaamisestaan, että siihen liittyvät toimintaohjeet.

Teknistä järjestelmää jouduttiin jonkin aikaa opettelemaan ja sen käyttöä testattiin mallikysymyksillä. Kysymysten pisteytykset koodattiin niin, että tietyn pisterajan sisällä oleva tulos antoi tietyt jatko-ohjeet ja osaamisen kuvauksen. Samaan aikaan hankkeen AMKien sisällöntuottajat tuottivat varsinaiset teemakohtaiset väittämät sekä niihin liittyvät palautteet. Yhdessä näiden kahden avulla tekninen työkalu saatiin valmistumaan ajallaan ja sitä pääsivät lisäksi testaamaan TAMKin opinto-ohjaajaopiskelijat osana omia opintojaan.’

Arviointityökalu käyttöön ja osaamisen arvioinnin avuksi

Arviointityökalu julkaistaan käyttöön OHTO+ -hankkeen loppuseminaarissa 15.9.2022. Tämän jälkeen työkalu on kaikkien vapaassa käytössä ja löytyy tältä blogisivustolta. Toivomme työkalun tuovan aineksia oman digitaalisen ohjausosaamisen arviointiin ja jäävän monipuoliseen käyttöön hankkeen päättymisen jälkeenkin. Hyödynnä ja tunnista oman digitaalisen ohjausosaamisen vahvuudet sekä seuraavat kehittämisaskeleet – tai ties vaikka olisitkin jo edelläkävijä!

Kirjoittajat ovat asiantuntijoita OHTO+-hanketiimissä.

Virpi Koskelo, Jamk
Mervi Pasanen, Jamk
sekä Mikko Turunen, TAMK

Digiohjauksen aallonharjalla -päätösseminaari 15.9.2022

Digiohjauksen aallonharjalla on verkkoseminaari, jossa keskustellaan tulevaisuudesta ja ohjauksen nykytilasta digitaalisuuden näkökulmasta.

Päätösseminaarin ohjelmassa on paneelikeskustelua ja hankkeemme huomioita päivän teemaan sekä pääpuhujana Teemu Arina. Arina tunnetaan digitalisaation asiantuntijana, biohakkerina, tietokirjailijana sekä teknologia-alan sarjayrittäjänä. Tilaisuuden huipentaa Solosen, Kosolan ja Xmiehen muodostama Lyömättömät, joka tarjoilee digiohjausta käsittelevää freestyle-räppiä.

Aamupäivän ohjelma
klo 10.00-11.30
Seminaarin avaus / Jose Ahonen
Puheenvuoro: Ohjauksen digitaaliset mahdollisuudet / Teemu Arina
Kommenttipuheenvuoro / Sari Miettinen, Turun yliopisto

Iltapäivän ohjelma
klo 12.15-15.00
Hanketulosten esittely ja kehittäjäkumppaneiden tervehdys / OHTO+-hanketiimi
Keskustelua ohjauksen tulevaisuuden näkymistä / Sara Peltola, Jyväskylän yliopisto, Sari Miettinen, Turun yliopisto, Topias Kähärä, Opetushallitus, Tea Remahl, OSAO, Tarja Juurakko-Koskinen ja Jukka Kemppi, OHTO+-hanketiimi
Päivän yhteenveto ja loppusanat/ Lyömättömät ja Jose Ahonen

Ilmoittautuminen tapahtumaan on avautunut. Tervetuloa mukaan kuulemaan ajankohtaista puhetta ja aistimaan tunnelmia digitaalisuuden aallonharjalle!

Tapahtuma järjestetään torstaina 15.9.2022 klo 10-15. Ilmoittautuminen sulkeutuu 13.9.2022.

Ilmoittautumiseen tästä.

Hankkeen kevätkuulumisia

Kirjoitan uutena projektipäällikkönä kevään kuulumisia. Olen ehtinyt pidellä OHTO+-hankkeen lankoja käsissäni pari kuukautta. Hyppääminen hankkeen puikkoihin tapahtui nopeasti, ja niin eteni myös kevät sen jälkeen.

OHTO+ on tuottanut kevään aikana webinaareja ja yhteiskehittämisen työpajoja. Maaliskuussa kohtasimme vertaisoppimisen työpajassa tutkien virtuaalitodellisuutta ohjauksen työkaluna ja pohdimme, kuka yhteiskunnassa rakentaa tulevaisuutta. Tuotiin esille tekniikan käyttämisen haasteita ja sen myötä todettiin, että myös he ja me, jotka emme ole tekniikan edelläkävijöitä, rakennamme tulevaisuuttamme.

Huhtikuussa webinaarimme ja työpajamme keskittyivät aivoergonomiaan ja digitaaliseen hyvinvointiin. Keskustelimme vuorovaikutuksesta verkossa, digiähkystä ja etsimme keinoja palautua digitaalisesta kuormasta. Nostaisin vielä mietintämyssyyn ajatuksen vireystilan huomioimisesta. Miten ymmärtäisimme, miksi toinen ei juuri sillä hetkellä ole vastaanottavainen? Miten voi helpottaa digiähkystä kuormittuneen vuorovaikutustilannetta verkossa?

Olemme hankkeessa keskittyneet ohjaajien työn tehostamiseen digitaalisten työvälineiden ja verkkotyöskentelyn näkökulmasta. Parin viime vuoden aikana digitaalisuus on noussut tärkeäksi opiskelijoiden ja hakijoiden saavuttamisessa. Toukokuussa pääsimme pilotoimaan hankkeessa kehitettyä ohjaajan itsearviointityökalua, jonka avulla omaa digitaalisen ohjaamisen osaamista voi arvioida ja pohtia. Olemme hankkeen aikana todenneet moneen otteeseen, että tekniikka on työväline, ja ihmisen ja ohjauksen tarpeet eivät muutu teknologian käytön myötä. Niinpä hankkeessa on käsitelty ohjausta monesta näkökulmasta ja tuotettu koulutuksia laajasti vastaamaan ohjauksen osaamisen kehittämisen tarpeita.

Nyt on aika koota tuloksia kokoon. Hankkeen mielenkiintoiset webinaarit ovat edelleen katsottavissa hankkeen kanavalla. Syksyllä hankkeessa on luvassa vielä päätösseminaari torstaina 15.9.2022 otsikolla Digiohjauksen aallonharjalla. Tapahtuma järjestetään verkossa, joten osallistumaan pääsee ympäri Suomen. Ohjelmassa on digitalisaation asiantuntija, tietokirjailija ja biohakkeri Teemu Arinan puheenvuoro, sekä mielenkiintoisia katsauksia digitaalisen ohjauksen teemoihin, paneelikeskustelua ja letkeää väliohjelmaa. Tapahtuman juontaa mentalisti Jose Ahonen. Tapahtumaan ilmoittautuminen aukeaa elokuussa.

Kirjoittaja on hankkeen tuore projektipäällikkö Janniina Määttä Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradiasta.

tekoÄlykäs ohjaus tarvitsee apua

Ehkä tässä vielä oppii leijumaan bittiavaruudessakin.

Helmikuun 2022 OHTO+ webinaarissa teemana oli tekoäly ja oppimisanalytiikka ohjauksessa. Teeman myötä moni opinto-ohjaaja, kasvatustieteilijä, joutui hyppäämään osaamisvajeensa mustaan aukkoon. Xamkin tutkimuspäällikkö Milja Manninen sai kuitenkin luotua tekoälyyn ja oppimisanalytiikaan johdattelevassa puheenvuorossaan kuulijalle sellaisen tunteen, että ehkä tässä vielä oppii leijumaan bittiavaruudessakin. Ennen kaikkea hän antoi monia hyviä syitä siihen, miksi meidän ohjaajien tulee oppia ymmärtämään ja olla kiinnostuneita algoritmien maailmasta. Yritänkin seuraavassa tehdä ymmärrettäväksi omia oivalluksiani. Kaikki tekstin virheet, joita en todennäköisesti edes huomaa, ovat omia virheitäni.

Aloitetaan alusta eli siitä, mitä tekoäly tarkoittaa. Maailma on tulvillaan tietoa. Tekoälyn avulla informaatiota voidaan käsitellä siten, että sen tekemistä ei tarvitse jatkuvasti avustaa tai valvoa. Algoritmi on ihmisen ohjelmoima yksityiskohtainen ohje siitä, miten tietoa käsitellään, jotta haluttu ongelma voidaan ratkaista. Tekoäly adaptoituu eli oppii toistuvista samankaltaisista tapahtumista mukauttamaan toimintaansa ja toimii jokseenkin siihen suuntaan kuin se on ohjelmoitu. Esimerkiksi oppilaitosten chattibotit on opetettu löytämään usein kysyttyihin kysymyksiin vastauksia ilman, että kukaan ihminen on oikeasti tai reaaliaikaisesti vastaamassa kysymyksiin.

Oppimisanalytiikka puolestaan kerää, mittaa, analysoi ja raportoi tietoa, jota oppijasta on saatu lupa kerätä. Tässä kohtaa vertaan asiaa oman työtietokoneeni käyttöjärjestelmään, joka mm. seuraa kalenteriani ja kertoo säännöllisin väliajoin sähköpostiviestillä, että ”nyt kannattaisi varata aikaa palavereilta keskeytymättömälle työajalle”.

Olen Milja Mannisen kanssa yhtä mieltä siitä, että tekoälyn ja oppimisanalytiikan käyttöön koulumaailmassa ja ohjauksessa liittyy SUURIA eettisiä kysymyksiä. Ensinnäkin, kun ohjauksen tavoitteena on toimijuuden tukeminen, on pohdittava mitä ohjaus on, millaisia prosesseja siinä on ja miten tekoälyä voitaisiin hyödyntää. Millaista ohjausajattelua ja ihmiskäsitystä tekoälyn perustana käytetään? Miten suureen dataan perustuvat tekoälyratkaisut taipuvat huomioimaan yksilölliset prosessit? Mitä lisäarvoa tekoäly tai oppimisanalytiikka tuo tai vie? Miten varmistetaan, että ohjattava on tietoinen ja päätäntävaltainen omaan prosessiinsa ja siitä oppimiseen? Miten varmistetaan prosessin eri vaiheiden läpinäkyvyys? Kenellä on vastuu ohjauksesta?

Näitä perustavanlaatuisia kysymyksiä on paljon, paljon enemmän. Niitä ratkomaan tarvitaan ennen kaikkea ohjausalan osaajia. Lohdullista tässä onkin, että me ohjaajina voimme vaikuttaa tekoälyn oppimiseen, sillä koneet eivät ohjelmoi itse itseään. ­­­Ainakaan vielä.

Tutkimuspäällikkö Milja Manninen Xamkista vieraili OHTO+ hankkeen webinaarissa 18.2.2022. Hänen esityksensä pohjalta asiaa pohdiskeli OHTO+ hankkeen asiantuntija Tarja Juurakko-Koskinen, ohjauksen lehtori Tampereen ammattikorkeakoulusta, Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta.

Ohjaaja tulevaisuuden mahdollistajana

Ohjaajan perustehtävä ei kuitenkaan tule toivottavasti muuttumaan. Meidän tehtävänämme on tulevaisuudessakin ohjata ohjattavia suuntautumaan tulevaisuuteen mahdollisuutena.

Miltä sinusta kuulostaisi, että jatkossa opiskellaan biosalapoliisiksi, etäkokiksi, peukutusmanageriksi, AI-psykologiksi tai kaupunkiviljelijäksi? Näetkö ne mahdottomina, hassuina, järjettöminä, pelottavina vai kenties mahdollisuuksien urina? Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun faktantarkistaja ja somevaikuttaja kuulostivat utopistisilta. Silti heidän ammattikuntansa ovat tärkeä osa tätä päivää. Ohjaajan tehtävä yhteiskunnassamme on vanhaa perua, mutta sekin on kokenut vähintään muodonmuutosta; on opinto-ohjaajia, uraohjaajia, yksilövalmentajia, opintoneuvojia jne. Ja varmasti muutos kaikilla saroilla tulee jatkumaan – tehtävät monimuotoistuvat ja spesifioituvat.

Ohjaajan perustehtävä ei kuitenkaan tule toivottavasti muuttumaan. Meidän tehtävänämme on tulevaisuudessakin ohjata ohjattavia suuntautumaan tulevaisuuteen mahdollisuutena. Haasteena ja samalla myös mahdollisuutena on Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkö Johanna Ollilan mukaan se, että tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, ei ennustettavissa eikä kenenkään hallussa. Jokainen voi vaikuttaa omilla teoillaan ja valinnoillaan. Ohjaaja vaikuttaa oman työnsä ja suhtautumisensa kautta siihen, miten ohjattavat tulevaisuuteen katsovat.

Tulevaisuususkon syntyminen ja kokemus toimijuudesta perustuu siihen, että yksilö kokee olevansa merkityksellinen osa ympäristöään esimerkiksi koulussa, erilaisissa ryhmissä, harrastuksissaan ja perheessään. Lisäksi hänen tekemillään valinnoilla on merkitystä – vähintäänkin hänen omaan tulevaisuuteensa. Tulevaisuususkon synnylle otollinen maaperä löytyy identiteettipohdiskelussa. Siinä ohjaaja, mutta myös vertaiset ovat merkittäviä rinnalla kulkijoita. Tulevaisuususko ei perustu tiedon jakamiseen, vaan on aktiivista uusien näkökulmien luomista ja uskallusta katsoa pidemmälle vaikeidenkin kysymysten äärellä.

Ennen kaikkea ohjaajan tehtävänä on itsekin uskoa tulevaisuuteen ja sitä kautta luoda tilaa vaihtoehtojen näkemiselle, pohdiskella ohjattavien kanssa mahdottomiakin mahdollisuuksia ja kasvattaa valmiuksia kohdata muutoksia.

Tutkimuspäällikkö Johanna Ollila Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta vieraili OHTO+ hankkeen webinaarissa 21.1.2022. Hänen esityksensä pohjalta blogia kirjoitti OHTO+ hankkeen asiantuntija Tarja Juurakko-Koskinen, joka toimii ohjauksen lehtorina Tampereen ammattikorkeakoulussa, Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

Tietoturva ja tietosuoja digitaalisessa ohjauksessa

Uudet teknologiat ja sosiaalinen media tarjoavat ohjauspalveluille runsaasti uusia mahdollisuuksia, mutta samalla ne vaativat ohjaajilta uutta osaamista ja asennoitumista.

Digitaalisuus, etätyökalujen käyttö ja verkkokohtaaminen ovat kaikki tulleet osaksi jokaisen opettajan ja ohjaajan työnkuvaa pandemia-ajan arjessa. Tehdyissä kansallisissa kartoituksissa on havaittu, että merkittävä osa oppilaitosten opettajista ja ohjaajista hyppäsi koronajunaan ilman, että digitaalisuutta ja sen ominaispiirteitä erityisesti otettiin huomioon toiminnassa. Toisin sanoen pyrittiin toimimaan digiympäristössä samalla tavalla kuin oltaisiin vielä luokkahuoneissa. Verkon käyttöön ohjauksessa liittyy kuitenkin paljon sellaisia asioita, jotka on jatkossa otettava huomioon. Eräs keskeisimmistä opinto-ohjauksen muutoksista liittyy tietosuojaan ja tietoturvaan.

Tietosuoja ja tietoturva ovat sisäkkäisiä käsitteitä, jotka usein sekoitetaan keskenään. Lyhyesti sanottuna tietosuojan tavoite on rekisteröidyn eli esimerkiksi yksittäisen ohjattavan opiskelijan, jonka tietoja käsitellään, yksityisyyden ja oikeuksien turvaaminen henkilötietoja käsiteltäessä. Tietoturvan tavoitteena puolestaan on suojata kaikkia oppilaitoksen toiminnan kannalta tärkeitä tietoja.

Uudet teknologiat ja sosiaalinen media tarjoavat ohjauspalveluille runsaasti uusia mahdollisuuksia, mutta samalla ne vaativat ohjaajilta uutta osaamista ja asennoitumista. Siinä missä aikaisemmin suuri osa henkilökohtaisista tai ryhmämuotoisista keskusteluista on tapahtunut kasvotusten, on pandemia-aika kasvattanut verkkovälitteistä ohjausta huimasti. Verkon yli tapahtuva videokuvan ja äänen sisältävä ohjaus tuo kuvioon uusia haasteita. Haasteet liittyvät erityisesti siihen, miten syntyvää multimediaa tulee käsitellä, oli se sitten reaaliaikaista tai tallennettua.

Koulutusorganisaatioiden tulisi näin ollen tarjota koulutusta ohjauksen ammattilaisten osaamisen kehittämiseen tietosuoja- ja tietoturvakysymyksissä, kuten EU:n tietosuoja-asetukseen liittyvissä asioissa. Toukokuussa 2018 käyttöön tullut GDPR (General Data Protection Regulation) -asetus tiukensi huomattavasti oppilaitosten henkilötietojen käsittelyn vaatimuksia. Tämä tarkoitti koulujen tietosuojaan liittyvien toimintojen merkittävää uudelleen tarkastelua. Esimerkiksi erilaisten opiskelijoihin liittyvien turhien rekisterien luomiseen tulee kiinnittää huomiota.

Monikanavaisen ohjauksen tulee olla yhdenvertaista ja eettisten periaatteiden mukaista. Merkittävän osan eettisyydestä muodostavat erilaisten digitaalisten välineiden kautta tapahtuvaan dialogiin liittyvät tietosuojan kysymykset. Ohto+ -hankkeessa hahmotetaan ohjausalan ammattilaisten digitaalisuuteen liittyvää tietosuojaosaamista muun muassa tekemällä itsearviointikysely. Kyselyn avulla yksittäinen ohjaaja voi tarkastella omaa ohjausosaamistaan digitaalisissa ympäristöissä. Lisäksi hankkeessa järjestettiin keväällä 2021 webinaari, jossa oli puhujana yksi Suomen tietotekniikkakehityksen johtavista asiantuntijoista, Petteri Järvinen.

Ohto+ kartoitti hankkeen kumppanioppilaitosten käytössä olevia digitaalisia välineitä ohjauksen eri vaiheisiin liittyen. Välineet voidaan jakaa hakeutumisvaiheen ohjauksen, opintojen aikaisen ohjauksen, opiskelijahallinnon ja uraohjauksen ohjelmistoihin ja alustoihin. Osa välineistä on formaaleja joko oppilaitoksille räätälöityjä tai julkishallinnon virallisia ohjauksen työkaluja, osa taas geneerisiä sosiaalisen median välineitä, joita käytetään erityisesti opintojen aikaisessa ohjauksessa. Erityisesti sosiaalisen median kanssa toimittaessa tietoturva- ja tietosuoja-asioihin tulee kiinnittää huomiota. Muun muassa WhatsApp ei välttämättä tarjoa riittävästi tietoturvaa.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että Ohto+ haluaa omalta osaltaan parantaa kaikkien ohjauksen ammattilaisten digitaalisia valmiuksia, joihin vahvasti liittyy myös tietoturvan ja tietosuojan osaaminen.

Kirjoittaja Mikko Turunen on Tampereen ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajankoulutuksen lehtori ja OHTO+ -hankkeen digi- ja ohjausalan asiatuntija.

OHTO+ -webinaarit: ajankohtaisia ja tiiviitä tietoiskuja digitaalisen ohjauksen teemoista

”No niin arvoisat ohjausalan ammattilaiset: kello on 8:30, joten eiköhän aloiteta”.

Näillä tutuilla saatesanoilla Tampereen kesäyliopiston projektipäällikkö käynnistää OHTO+ -hankkeen koulutuswebinaarin, ja suurilukuinen ohjausalan ammattilaisista koostuva kuulijajoukko valmistautuu kuulemaan asiantuntijapuheenvuoroa valitusta digitaalisen ohjauksen teemasta.

Tampereen kesäyliopisto vastaa OHTO+ -hankkeen webinaarisarjan toteutuksesta. Suunnittelutyön tukena toimivat hankekumppanit, Jyväskylän ja Tampereen ammattikorkeakoulujen ammatillisen opettajankoulutuksen asiantuntijat. Yhteisen ponnistelun tuloksena on luotu toimiva kokonaisuus, joka on saavuttanut asetetut tavoitteet kirkkaasti. Yhteistyö hankekumppaneiden välillä on ollut sujuvaa ja kunkin toteuttajan ydinosaamista hyödyntävää. Kesäyliopisto vastaa webinaarien käytännön järjestelyistä, moderoinnista, tiedottamisesta ja markkinoinnista. JAMK:n ja TAMK:n asiantuntijat tuovat suunnittelutyöhön oman kontribuutionsa ajankohtaisen ja mielenkiintoisen sisällön ideoinnissa sekä vastaavat omiin asiantuntija-alueisiinsa liittyvistä alustuksista. Parhaimmillaan webinaareja on seurannut yli 100 ohjausalan toimijaa. Laajan valtakunnallisen vaikuttavuuden taustalla on osaltaan toiminut OHTO+ -hanketta edeltävä projekti: kuuden kesäyliopiston toteuttama OHTO-hanke (2015-2018), jossa luotiin pohja valtakunnalliselle ohjaustoimijoiden verkostolle.

Koulutuswebinaarien tavoitteena on tukea kehittyvän Opintopolku.fi -palvelun käyttöönottoa, ammatillisen koulutuksen lainsäädännön velvoittamaa ohjausosaamista sekä organisaatioiden digitaalisten ohjauspalveluiden kehittämistä. Webinaarikokonaisuudessa tarkastellaan digitaalisen ohjauksen teemoja kokonaisvaltaisesti: käsitellyt teemat ovat vaihdelleet digiohjaajan identiteetistä työvälineisiin ja digitaalisiin ohjausympäristöihin, tietoturvaan, digitaalisen ohjauksen eettisyyteen, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen sekä digitaalisen ohjauksen erityiskysymyksiin.

Laajalle kohderyhmälle suunnatut webinaarit suunniteltiin alun perin lähitoteutukseen. Seitsemän koulutuspäivän suunnitelma vaihtui pandemian myötä 17 webinaarin sarjaksi. Kyseinen ratkaisu oli toki välttämätön, mutta tiiviit tietoiskut ovat osoittautuneet erittäin menestyksekkääksi. Webinaarit kokoavat yhteen oppilaitosten ohjaushenkilöstön, TE-palveluiden asiantuntijat, kuntien työllisyys- ja nuorisopalveluiden henkilöstön, yksityisten uraohjauspalveluja tuottavien yritysten henkilöstön sekä muut ohjaus- ja koulutuspalveluiden asiantuntijat.

OHTO+ -hankkeen webinaarikokonaisuus huipentuu keväällä 2022 viiden toteutuksen sarjaan, jonka sisältöä hanketiimimme suunnittelee parhaillaan. Kevään webinaareissa tulemme keskittymään erityisesti digiohjauksen tulevaisuuteen sekä teknologian että ohjausprosessien näkökulmasta.

Seuraa OHTO+:n hankkeen etenemistä verkossa ja tutustu jo pidettyihin webinaareihin hankkeen Youtube-kanavalla:
Facebook (@Ohtoplus)
Blogi (OHTO+)
Youtube (OHTOplus)


Kirjoittaja Mikko Mattila toimii Tampereen kesäyliopiston projektipäällikkönä ja vastaa OHTO+ -hankkeen webinaarien toteutuksesta yhdessä kollegansa, kesäyliopiston koulutuskoordinaattori Jere Salon kanssa.

Hyvää nimipäivää, Ohto!

Tänään 11.10. juhlitaan Ohton nimipäivää. Merkkipäivän kunniaksi pohdiskelkaamme tämän komean nimen historiaa ja sitä, kuinka Ohto päätyi hankkeemme nimeksi.

Kansalliseläimeemme karhuun viittaava Ohto on perinteikäs miehen etunimi, jota on tavattu maassamme jo 1300-luvulla. Silloin tosin Ohtoi-muodossa. Perinteikkyydestä huolimatta Ohto on varsin harvinainen ja vähän käytetty nimi. Digi- ja väestötietoviraston tuoreen tiedon mukaan Ohtoja on Suomessa tällä hetkellä vain 322. Suomen suosituin nimi -vertailussa Ohto pärjäisi kehnosti. Kärkisijaa pitää tällä hetkellä Juha 45 067 nimeämisen voimin.

Projektimaailmassa Ohto on vieläkin harvinaisempi. Rakennerahastotietopalvelun mukaan Euroopan Sosiaalirahastosta on vuosina 2014-2020 rahoitettu lähes 11 000 hanketta, joista ainoastaan kaksi projektia on varustettu Ohto-nimellä: vuosina 2015-2018 toteutettu Ohto ja nyt käynnissä oleva, ensimmäisen Ohto-hankkeen jatkohanke Ohto+.

Molemmissa projekteissa mukana olleena tiedän tarinan projektinimen taustalla. Tiedän, että ensimmäisestä Ohtosta ei pitänyt tulla Ohto. Hankkeen työnimenä oli tylsääkin tylsempi Osaamista osuvaan ohjaukseen. Onneksi rahoittajan edustaja ehti väliin. Kokenut rahoitusasiantuntija ohjeisti, että lyhenteet ja erisnimet vetoavat ihmisiin ja antavat hankkeelle kaivattua boostia. Hänen ehdotuksensa hankkeen nimeksi oli Topi. Täydennyskoulutusta Opintopolku-palveluun.

Ehdotus oli täydellinen. Varsinkin, kun samalla rahoituskierroksella pitkäaikainen kumppanimme Jyväskylän ammattikorkeakoulu sai oman Tessu-hankkeensa läpi. Näimme JAMK:n projektipäällikön kanssa mielessämme jo Disney-tematiikasta ammentavat menestyksekkäät Topi & Tessu -hankekiertueet. Unelmamme kuitenkin murskaantui, kun kuulimme, että Itä-Suomen ESR-alueella Topi-niminen hanke oli jo edennyt rahoitusputkeen. Kuopiolaiset ehtivät ensin, ja meidän piti keksiä uusi nimi.

Tälläkään kertaa rahoittajan edustaja ei jäänyt sanattomaksi. Uusi nimiehdotus oli Ohto. Nimi kuulosti hienolta, mutta projektipäällikkönä pohdiskelin, mistä elementeistä oletettu lyhenne muodostui. Alkuperäistä ideaa kun oli vaikeaa modifioida kyseisen lyhenteen raameihin. Rahoittajan edustaja rauhoitteli kokematonta projektipäällikköä: ei nimen tarvitse olla lyhenne, vakuuttava erisnimi on tärkeämpi. Ja näinhän se todella oli.

Vuodesta 2015 lähtien Ohto on harvinaisesta nimestään huolimatta, tai ehkä siitä johtuen, dominoinut projektikentällä. Ensimmäiseen Ohto-hankkeeseen osallistui satoja ohjausalan toimijoita. Ohto+ -hankkeen webinaareihin ja työpajoihin on tähän mennessä osallistunut vieläkin enemmän ohjausalan ammattilaisia. Projekti tullee ylittämään kaikki sille asetetut tavoitteet. Vanhaa sananlaskua mukaillen, ei nimi projektia pahenna, jos ei projekti nimeä.

Hyvää nimipäivää, Ohto!


Kirjoittaja Mikko Mattila toimii projektipäällikkönä Tampereen kesäyliopistossa. Mikko vastaa Ohto+ hankkeen webinaarien toteutuksesta ja on sitä mieltä, että projekteissa vaikeinta on niiden nimeäminen