Tekijä: Anne-Maria Kinos

tekoÄlykäs ohjaus tarvitsee apua

Ehkä tässä vielä oppii leijumaan bittiavaruudessakin.

Helmikuun 2022 OHTO+ webinaarissa teemana oli tekoäly ja oppimisanalytiikka ohjauksessa. Teeman myötä moni opinto-ohjaaja, kasvatustieteilijä, joutui hyppäämään osaamisvajeensa mustaan aukkoon. Xamkin tutkimuspäällikkö Milja Manninen sai kuitenkin luotua tekoälyyn ja oppimisanalytiikaan johdattelevassa puheenvuorossaan kuulijalle sellaisen tunteen, että ehkä tässä vielä oppii leijumaan bittiavaruudessakin. Ennen kaikkea hän antoi monia hyviä syitä siihen, miksi meidän ohjaajien tulee oppia ymmärtämään ja olla kiinnostuneita algoritmien maailmasta. Yritänkin seuraavassa tehdä ymmärrettäväksi omia oivalluksiani. Kaikki tekstin virheet, joita en todennäköisesti edes huomaa, ovat omia virheitäni.

Aloitetaan alusta eli siitä, mitä tekoäly tarkoittaa. Maailma on tulvillaan tietoa. Tekoälyn avulla informaatiota voidaan käsitellä siten, että sen tekemistä ei tarvitse jatkuvasti avustaa tai valvoa. Algoritmi on ihmisen ohjelmoima yksityiskohtainen ohje siitä, miten tietoa käsitellään, jotta haluttu ongelma voidaan ratkaista. Tekoäly adaptoituu eli oppii toistuvista samankaltaisista tapahtumista mukauttamaan toimintaansa ja toimii jokseenkin siihen suuntaan kuin se on ohjelmoitu. Esimerkiksi oppilaitosten chattibotit on opetettu löytämään usein kysyttyihin kysymyksiin vastauksia ilman, että kukaan ihminen on oikeasti tai reaaliaikaisesti vastaamassa kysymyksiin.

Oppimisanalytiikka puolestaan kerää, mittaa, analysoi ja raportoi tietoa, jota oppijasta on saatu lupa kerätä. Tässä kohtaa vertaan asiaa oman työtietokoneeni käyttöjärjestelmään, joka mm. seuraa kalenteriani ja kertoo säännöllisin väliajoin sähköpostiviestillä, että ”nyt kannattaisi varata aikaa palavereilta keskeytymättömälle työajalle”.

Olen Milja Mannisen kanssa yhtä mieltä siitä, että tekoälyn ja oppimisanalytiikan käyttöön koulumaailmassa ja ohjauksessa liittyy SUURIA eettisiä kysymyksiä. Ensinnäkin, kun ohjauksen tavoitteena on toimijuuden tukeminen, on pohdittava mitä ohjaus on, millaisia prosesseja siinä on ja miten tekoälyä voitaisiin hyödyntää. Millaista ohjausajattelua ja ihmiskäsitystä tekoälyn perustana käytetään? Miten suureen dataan perustuvat tekoälyratkaisut taipuvat huomioimaan yksilölliset prosessit? Mitä lisäarvoa tekoäly tai oppimisanalytiikka tuo tai vie? Miten varmistetaan, että ohjattava on tietoinen ja päätäntävaltainen omaan prosessiinsa ja siitä oppimiseen? Miten varmistetaan prosessin eri vaiheiden läpinäkyvyys? Kenellä on vastuu ohjauksesta?

Näitä perustavanlaatuisia kysymyksiä on paljon, paljon enemmän. Niitä ratkomaan tarvitaan ennen kaikkea ohjausalan osaajia. Lohdullista tässä onkin, että me ohjaajina voimme vaikuttaa tekoälyn oppimiseen, sillä koneet eivät ohjelmoi itse itseään. ­­­Ainakaan vielä.

Tutkimuspäällikkö Milja Manninen Xamkista vieraili OHTO+ hankkeen webinaarissa 18.2.2022. Hänen esityksensä pohjalta asiaa pohdiskeli OHTO+ hankkeen asiantuntija Tarja Juurakko-Koskinen, ohjauksen lehtori Tampereen ammattikorkeakoulusta, Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta.

Ohjaaja tulevaisuuden mahdollistajana

Ohjaajan perustehtävä ei kuitenkaan tule toivottavasti muuttumaan. Meidän tehtävänämme on tulevaisuudessakin ohjata ohjattavia suuntautumaan tulevaisuuteen mahdollisuutena.

Miltä sinusta kuulostaisi, että jatkossa opiskellaan biosalapoliisiksi, etäkokiksi, peukutusmanageriksi, AI-psykologiksi tai kaupunkiviljelijäksi? Näetkö ne mahdottomina, hassuina, järjettöminä, pelottavina vai kenties mahdollisuuksien urina? Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun faktantarkistaja ja somevaikuttaja kuulostivat utopistisilta. Silti heidän ammattikuntansa ovat tärkeä osa tätä päivää. Ohjaajan tehtävä yhteiskunnassamme on vanhaa perua, mutta sekin on kokenut vähintään muodonmuutosta; on opinto-ohjaajia, uraohjaajia, yksilövalmentajia, opintoneuvojia jne. Ja varmasti muutos kaikilla saroilla tulee jatkumaan – tehtävät monimuotoistuvat ja spesifioituvat.

Ohjaajan perustehtävä ei kuitenkaan tule toivottavasti muuttumaan. Meidän tehtävänämme on tulevaisuudessakin ohjata ohjattavia suuntautumaan tulevaisuuteen mahdollisuutena. Haasteena ja samalla myös mahdollisuutena on Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkö Johanna Ollilan mukaan se, että tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, ei ennustettavissa eikä kenenkään hallussa. Jokainen voi vaikuttaa omilla teoillaan ja valinnoillaan. Ohjaaja vaikuttaa oman työnsä ja suhtautumisensa kautta siihen, miten ohjattavat tulevaisuuteen katsovat.

Tulevaisuususkon syntyminen ja kokemus toimijuudesta perustuu siihen, että yksilö kokee olevansa merkityksellinen osa ympäristöään esimerkiksi koulussa, erilaisissa ryhmissä, harrastuksissaan ja perheessään. Lisäksi hänen tekemillään valinnoilla on merkitystä – vähintäänkin hänen omaan tulevaisuuteensa. Tulevaisuususkon synnylle otollinen maaperä löytyy identiteettipohdiskelussa. Siinä ohjaaja, mutta myös vertaiset ovat merkittäviä rinnalla kulkijoita. Tulevaisuususko ei perustu tiedon jakamiseen, vaan on aktiivista uusien näkökulmien luomista ja uskallusta katsoa pidemmälle vaikeidenkin kysymysten äärellä.

Ennen kaikkea ohjaajan tehtävänä on itsekin uskoa tulevaisuuteen ja sitä kautta luoda tilaa vaihtoehtojen näkemiselle, pohdiskella ohjattavien kanssa mahdottomiakin mahdollisuuksia ja kasvattaa valmiuksia kohdata muutoksia.

Tutkimuspäällikkö Johanna Ollila Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta vieraili OHTO+ hankkeen webinaarissa 21.1.2022. Hänen esityksensä pohjalta blogia kirjoitti OHTO+ hankkeen asiantuntija Tarja Juurakko-Koskinen, joka toimii ohjauksen lehtorina Tampereen ammattikorkeakoulussa, Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

Tietoturva ja tietosuoja digitaalisessa ohjauksessa

Uudet teknologiat ja sosiaalinen media tarjoavat ohjauspalveluille runsaasti uusia mahdollisuuksia, mutta samalla ne vaativat ohjaajilta uutta osaamista ja asennoitumista.

Digitaalisuus, etätyökalujen käyttö ja verkkokohtaaminen ovat kaikki tulleet osaksi jokaisen opettajan ja ohjaajan työnkuvaa pandemia-ajan arjessa. Tehdyissä kansallisissa kartoituksissa on havaittu, että merkittävä osa oppilaitosten opettajista ja ohjaajista hyppäsi koronajunaan ilman, että digitaalisuutta ja sen ominaispiirteitä erityisesti otettiin huomioon toiminnassa. Toisin sanoen pyrittiin toimimaan digiympäristössä samalla tavalla kuin oltaisiin vielä luokkahuoneissa. Verkon käyttöön ohjauksessa liittyy kuitenkin paljon sellaisia asioita, jotka on jatkossa otettava huomioon. Eräs keskeisimmistä opinto-ohjauksen muutoksista liittyy tietosuojaan ja tietoturvaan.

Tietosuoja ja tietoturva ovat sisäkkäisiä käsitteitä, jotka usein sekoitetaan keskenään. Lyhyesti sanottuna tietosuojan tavoite on rekisteröidyn eli esimerkiksi yksittäisen ohjattavan opiskelijan, jonka tietoja käsitellään, yksityisyyden ja oikeuksien turvaaminen henkilötietoja käsiteltäessä. Tietoturvan tavoitteena puolestaan on suojata kaikkia oppilaitoksen toiminnan kannalta tärkeitä tietoja.

Uudet teknologiat ja sosiaalinen media tarjoavat ohjauspalveluille runsaasti uusia mahdollisuuksia, mutta samalla ne vaativat ohjaajilta uutta osaamista ja asennoitumista. Siinä missä aikaisemmin suuri osa henkilökohtaisista tai ryhmämuotoisista keskusteluista on tapahtunut kasvotusten, on pandemia-aika kasvattanut verkkovälitteistä ohjausta huimasti. Verkon yli tapahtuva videokuvan ja äänen sisältävä ohjaus tuo kuvioon uusia haasteita. Haasteet liittyvät erityisesti siihen, miten syntyvää multimediaa tulee käsitellä, oli se sitten reaaliaikaista tai tallennettua.

Koulutusorganisaatioiden tulisi näin ollen tarjota koulutusta ohjauksen ammattilaisten osaamisen kehittämiseen tietosuoja- ja tietoturvakysymyksissä, kuten EU:n tietosuoja-asetukseen liittyvissä asioissa. Toukokuussa 2018 käyttöön tullut GDPR (General Data Protection Regulation) -asetus tiukensi huomattavasti oppilaitosten henkilötietojen käsittelyn vaatimuksia. Tämä tarkoitti koulujen tietosuojaan liittyvien toimintojen merkittävää uudelleen tarkastelua. Esimerkiksi erilaisten opiskelijoihin liittyvien turhien rekisterien luomiseen tulee kiinnittää huomiota.

Monikanavaisen ohjauksen tulee olla yhdenvertaista ja eettisten periaatteiden mukaista. Merkittävän osan eettisyydestä muodostavat erilaisten digitaalisten välineiden kautta tapahtuvaan dialogiin liittyvät tietosuojan kysymykset. Ohto+ -hankkeessa hahmotetaan ohjausalan ammattilaisten digitaalisuuteen liittyvää tietosuojaosaamista muun muassa tekemällä itsearviointikysely. Kyselyn avulla yksittäinen ohjaaja voi tarkastella omaa ohjausosaamistaan digitaalisissa ympäristöissä. Lisäksi hankkeessa järjestettiin keväällä 2021 webinaari, jossa oli puhujana yksi Suomen tietotekniikkakehityksen johtavista asiantuntijoista, Petteri Järvinen.

Ohto+ kartoitti hankkeen kumppanioppilaitosten käytössä olevia digitaalisia välineitä ohjauksen eri vaiheisiin liittyen. Välineet voidaan jakaa hakeutumisvaiheen ohjauksen, opintojen aikaisen ohjauksen, opiskelijahallinnon ja uraohjauksen ohjelmistoihin ja alustoihin. Osa välineistä on formaaleja joko oppilaitoksille räätälöityjä tai julkishallinnon virallisia ohjauksen työkaluja, osa taas geneerisiä sosiaalisen median välineitä, joita käytetään erityisesti opintojen aikaisessa ohjauksessa. Erityisesti sosiaalisen median kanssa toimittaessa tietoturva- ja tietosuoja-asioihin tulee kiinnittää huomiota. Muun muassa WhatsApp ei välttämättä tarjoa riittävästi tietoturvaa.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että Ohto+ haluaa omalta osaltaan parantaa kaikkien ohjauksen ammattilaisten digitaalisia valmiuksia, joihin vahvasti liittyy myös tietoturvan ja tietosuojan osaaminen.

Kirjoittaja Mikko Turunen on Tampereen ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajankoulutuksen lehtori ja OHTO+ -hankkeen digi- ja ohjausalan asiatuntija.

OHTO+ -webinaarit: ajankohtaisia ja tiiviitä tietoiskuja digitaalisen ohjauksen teemoista

”No niin arvoisat ohjausalan ammattilaiset: kello on 8:30, joten eiköhän aloiteta”.

Näillä tutuilla saatesanoilla Tampereen kesäyliopiston projektipäällikkö käynnistää OHTO+ -hankkeen koulutuswebinaarin, ja suurilukuinen ohjausalan ammattilaisista koostuva kuulijajoukko valmistautuu kuulemaan asiantuntijapuheenvuoroa valitusta digitaalisen ohjauksen teemasta.

Tampereen kesäyliopisto vastaa OHTO+ -hankkeen webinaarisarjan toteutuksesta. Suunnittelutyön tukena toimivat hankekumppanit, Jyväskylän ja Tampereen ammattikorkeakoulujen ammatillisen opettajankoulutuksen asiantuntijat. Yhteisen ponnistelun tuloksena on luotu toimiva kokonaisuus, joka on saavuttanut asetetut tavoitteet kirkkaasti. Yhteistyö hankekumppaneiden välillä on ollut sujuvaa ja kunkin toteuttajan ydinosaamista hyödyntävää. Kesäyliopisto vastaa webinaarien käytännön järjestelyistä, moderoinnista, tiedottamisesta ja markkinoinnista. JAMK:n ja TAMK:n asiantuntijat tuovat suunnittelutyöhön oman kontribuutionsa ajankohtaisen ja mielenkiintoisen sisällön ideoinnissa sekä vastaavat omiin asiantuntija-alueisiinsa liittyvistä alustuksista. Parhaimmillaan webinaareja on seurannut yli 100 ohjausalan toimijaa. Laajan valtakunnallisen vaikuttavuuden taustalla on osaltaan toiminut OHTO+ -hanketta edeltävä projekti: kuuden kesäyliopiston toteuttama OHTO-hanke (2015-2018), jossa luotiin pohja valtakunnalliselle ohjaustoimijoiden verkostolle.

Koulutuswebinaarien tavoitteena on tukea kehittyvän Opintopolku.fi -palvelun käyttöönottoa, ammatillisen koulutuksen lainsäädännön velvoittamaa ohjausosaamista sekä organisaatioiden digitaalisten ohjauspalveluiden kehittämistä. Webinaarikokonaisuudessa tarkastellaan digitaalisen ohjauksen teemoja kokonaisvaltaisesti: käsitellyt teemat ovat vaihdelleet digiohjaajan identiteetistä työvälineisiin ja digitaalisiin ohjausympäristöihin, tietoturvaan, digitaalisen ohjauksen eettisyyteen, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen sekä digitaalisen ohjauksen erityiskysymyksiin.

Laajalle kohderyhmälle suunnatut webinaarit suunniteltiin alun perin lähitoteutukseen. Seitsemän koulutuspäivän suunnitelma vaihtui pandemian myötä 17 webinaarin sarjaksi. Kyseinen ratkaisu oli toki välttämätön, mutta tiiviit tietoiskut ovat osoittautuneet erittäin menestyksekkääksi. Webinaarit kokoavat yhteen oppilaitosten ohjaushenkilöstön, TE-palveluiden asiantuntijat, kuntien työllisyys- ja nuorisopalveluiden henkilöstön, yksityisten uraohjauspalveluja tuottavien yritysten henkilöstön sekä muut ohjaus- ja koulutuspalveluiden asiantuntijat.

OHTO+ -hankkeen webinaarikokonaisuus huipentuu keväällä 2022 viiden toteutuksen sarjaan, jonka sisältöä hanketiimimme suunnittelee parhaillaan. Kevään webinaareissa tulemme keskittymään erityisesti digiohjauksen tulevaisuuteen sekä teknologian että ohjausprosessien näkökulmasta.

Seuraa OHTO+:n hankkeen etenemistä verkossa ja tutustu jo pidettyihin webinaareihin hankkeen Youtube-kanavalla:
Facebook (@Ohtoplus)
Blogi (OHTO+)
Youtube (OHTOplus)


Kirjoittaja Mikko Mattila toimii Tampereen kesäyliopiston projektipäällikkönä ja vastaa OHTO+ -hankkeen webinaarien toteutuksesta yhdessä kollegansa, kesäyliopiston koulutuskoordinaattori Jere Salon kanssa.

Hyvää nimipäivää, Ohto!

Tänään 11.10. juhlitaan Ohton nimipäivää. Merkkipäivän kunniaksi pohdiskelkaamme tämän komean nimen historiaa ja sitä, kuinka Ohto päätyi hankkeemme nimeksi.

Kansalliseläimeemme karhuun viittaava Ohto on perinteikäs miehen etunimi, jota on tavattu maassamme jo 1300-luvulla. Silloin tosin Ohtoi-muodossa. Perinteikkyydestä huolimatta Ohto on varsin harvinainen ja vähän käytetty nimi. Digi- ja väestötietoviraston tuoreen tiedon mukaan Ohtoja on Suomessa tällä hetkellä vain 322. Suomen suosituin nimi -vertailussa Ohto pärjäisi kehnosti. Kärkisijaa pitää tällä hetkellä Juha 45 067 nimeämisen voimin.

Projektimaailmassa Ohto on vieläkin harvinaisempi. Rakennerahastotietopalvelun mukaan Euroopan Sosiaalirahastosta on vuosina 2014-2020 rahoitettu lähes 11 000 hanketta, joista ainoastaan kaksi projektia on varustettu Ohto-nimellä: vuosina 2015-2018 toteutettu Ohto ja nyt käynnissä oleva, ensimmäisen Ohto-hankkeen jatkohanke Ohto+.

Molemmissa projekteissa mukana olleena tiedän tarinan projektinimen taustalla. Tiedän, että ensimmäisestä Ohtosta ei pitänyt tulla Ohto. Hankkeen työnimenä oli tylsääkin tylsempi Osaamista osuvaan ohjaukseen. Onneksi rahoittajan edustaja ehti väliin. Kokenut rahoitusasiantuntija ohjeisti, että lyhenteet ja erisnimet vetoavat ihmisiin ja antavat hankkeelle kaivattua boostia. Hänen ehdotuksensa hankkeen nimeksi oli Topi. Täydennyskoulutusta Opintopolku-palveluun.

Ehdotus oli täydellinen. Varsinkin, kun samalla rahoituskierroksella pitkäaikainen kumppanimme Jyväskylän ammattikorkeakoulu sai oman Tessu-hankkeensa läpi. Näimme JAMK:n projektipäällikön kanssa mielessämme jo Disney-tematiikasta ammentavat menestyksekkäät Topi & Tessu -hankekiertueet. Unelmamme kuitenkin murskaantui, kun kuulimme, että Itä-Suomen ESR-alueella Topi-niminen hanke oli jo edennyt rahoitusputkeen. Kuopiolaiset ehtivät ensin, ja meidän piti keksiä uusi nimi.

Tälläkään kertaa rahoittajan edustaja ei jäänyt sanattomaksi. Uusi nimiehdotus oli Ohto. Nimi kuulosti hienolta, mutta projektipäällikkönä pohdiskelin, mistä elementeistä oletettu lyhenne muodostui. Alkuperäistä ideaa kun oli vaikeaa modifioida kyseisen lyhenteen raameihin. Rahoittajan edustaja rauhoitteli kokematonta projektipäällikköä: ei nimen tarvitse olla lyhenne, vakuuttava erisnimi on tärkeämpi. Ja näinhän se todella oli.

Vuodesta 2015 lähtien Ohto on harvinaisesta nimestään huolimatta, tai ehkä siitä johtuen, dominoinut projektikentällä. Ensimmäiseen Ohto-hankkeeseen osallistui satoja ohjausalan toimijoita. Ohto+ -hankkeen webinaareihin ja työpajoihin on tähän mennessä osallistunut vieläkin enemmän ohjausalan ammattilaisia. Projekti tullee ylittämään kaikki sille asetetut tavoitteet. Vanhaa sananlaskua mukaillen, ei nimi projektia pahenna, jos ei projekti nimeä.

Hyvää nimipäivää, Ohto!


Kirjoittaja Mikko Mattila toimii projektipäällikkönä Tampereen kesäyliopistossa. Mikko vastaa Ohto+ hankkeen webinaarien toteutuksesta ja on sitä mieltä, että projekteissa vaikeinta on niiden nimeäminen