Tekijä: Cecilia Pannula

Ciao!

Lentokentältä Milanosta kirjoitellaan. Selvittiin check in:stä ja turvatarkastuksesta läpi, vaikka veihän ne oman aikansa, kun oli niin paljon ihmisiä. Tunnin ja viiden minuutin kuluttua lähtisi Finnairin nokka takaisin Suomeen. Tuntuu ihan uskomattomalta, miten nopeasti aika loppujen lopuksi meni ja, että ollaan oikeasti menossa kotiin.

Tän neljän ja puolen viikon aikana tuli kyllä huomattua monia Italian miinuksia ja plussia (tai oikeastaan Torinon, koska eihän me tiedetä onko näin muuallakin Italiassa :D).

PLUSSIA:

+julkinen liikenne (voi seisoskella pysäkillä, busseja tulee muutamien minuuttien välein, trämit on oikein hyödyllisiä)

+Mozzarella (koska sitä saa joka kaupasta ja se on vaan niin hyvää, arvailla voi vaan kuinka paljon me sitä syötiin!)

+Osa vihanneksista ja hedelmistä on paaljon halvempia kuin Suomessa

+Nähtävyydet tottakai! Päällimmäisenä niistä voi kai mainita Supergan, mikä oli ihan mielettömän hieno! (Se on siis sellanen vanha kirkko Piemontessa Torinossa vuoren päällä)

+Vihreetä ympäri vuoden, näyttää niin ihanalle, koska kesä on parasta aikaa!

+Pizzat ja jäätelöt! Ai että niitä tulee ikävä, ihan taivaallista. Varsinkin sipuli pizzassa on mun ehdoton uus suosikki. Ja joo, muutama jäätelökin syötiin. Hasselpähkinä oli aika kova, lakritsi ja pistaasikin pääs suosikkilistalle 🙂

+Halpa pepsi, vaikka ei Suomessa oikein tule juotua limsoja, niin tätä halpaa pepsiä tuli juotua muutama tölkki 😀 (0,33 l maksoi 0,31 snt)

+Google Maps! Yllättävää kyllä, mutta google maps pelasti yllättävän monet eksymiset ja bussireittien etsinnät. Niin kätevää, kun sieltä pystyi katsomaan milloin tulee seuraava bussi ja mistä se tulee ja google kertoi reitinkin. (plussaa oli myös se, että google mapsin avulla pystyi seurata, missä bussi oli menossa)

+Vaikka sää meidän oloaikana ei aina ollut mikään hehkein, silti se lämpö ja kaikki muukin oli ihanaa! Pari ukkostakin me koettiin, ja sähkökatkosta kotona. (Tosin sähkökatkot ei johtuneet ukkosesta)

MIINUKSET:

-Autoilijat. Italialaiset ajaa ihan törkeän kovaa ja mitä ahtaimmistakin väleistä, päin punaisia. Aina piti katsoa huolella suojatietä ylittäessä, että kukaan ei varmasti aja päälle mistään kulman takaa. Tähän samaan voi kai mainita siitä tööttäilystä. Jokaisissa liikennevaloissa, liikenneympyröissä ja ihan missä vaan. Aina töötättiin edessä olevalle. Se oli aluksi niin outoa, kun Suomessa töötätään tyyliin vaan, jos on pakko.

-Ei puhuta englantia. Harmillista sinänsä, sillä niin monelta vastoinkäymiseltä ja mutkalta olis vältytty, jos ihmiset oikeesti ois puhuneet englantia.

-Harmillista kyllä, mutta meillä ei ollut kunnon peittoja, nukuttiin vaan sellasilla lakanoilla, joiden sisässä oli fleecepeittoja. Kyllä siihen ajan mittaan tottui, mutta aluks oli vähän kylymä.

-Kierrätys kuuluis sekä plussiin että miinuksiin, mutta koska kukaan ei kierrättänyt Italiassa, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus niin siksi tälle iso miinus!

-Ei ruisleipää, voi kun sitä olikin niin ikävä!

-Kaikki ruuat ja muut ostokset pakataan muoviin. Ihan turhaa jätettä, kun banaanitkin pakataan muovi- ja pahviastioihin. 🙁 Tähän voi varmaan lisäks mainita sen, että italialaiset juo ihan törkeesti pullovettä, vaikka se hanavesikin on ihan juomakelpoista. Tääkin on melko turhaa muovijätettä, ja kun kysyttiin miks ihmiset siellä oikeesti juo pullovettä, vastaus oli vaan, että se on tapa.

-Kuuma ja kylmä vesi, hanasta tuli joko kuumaa tai kylmää vettä ja voi kuinka usein sitä poltti kätensä, kun hanasta tuli suoraan jotain 80 asteista vettä. Onneks meillä Suomessa on sopivan lämpöstä vettä. Ja huonot tiskialtaat, ei ole kuin yksi allas ja siinä oli hieman vaikea tiskailla, kun ne oli niin pieniä.

Loppujen lopuksi kuitenkaan miinuksista huolimatta reissu oli kaikin puolin unohtumaton kokemus!

Tässä vielä muutama kuva meidän asunnosta 🙂

Kokonainen työviikko jo takana, nyt istun tässä keittiön pöydän äärellä ja mietin vaan, miten melkosen nopeasti tästä jo tuli rutiinia. Aamulla 8.30 töihin, 12.30 tauolle. Ja 15.30 takaisin. Päivät menee ihan käsittämättömän nopeasti, kun 5 päivää viikosta käytetään kokonaan töihin. Tottakai siinä välillä käydään kaupassa, tehdään ruokaa, pestään pyykkiä ja siivotaan omaakin kotia. (parasta on se, kun tätä kämppää voi kutsua Italia-kodiksi)

Töissä ollaan päästy jo tekemään vähän muutakin kuin tiskaamaan ja ylipäänsä siivoamaan, mikä on ihan mielettömän kivaa. Näytettiin myös kuvia kaikista jutuista mitä me ollaan päästy koulussa tekemään, ja työkaverit oli aika ihmeissään, miten erilaista leivontakulttuuri voikaan olla.

Me valitettiin ihan todella kauan siitä, että täältä ei mistään kaupasta löytynyt edes kaurahiutaleita. Kerrottiin siitä sitten meidän yhelle työkaverille Robertalle, joka sitten sanoi että niitä saattaa löytyä läheisestä Esselunga-supermarketista. No mepä lähdettiin sitten tauolla sinne shoppailemaan ja löydettiin kaurahiutaleita. Elämänpelastus! Samana päivänä iltavuorossa kun oltiin, Roberta toi meille kaupasta vielä lisää kaurahiutaleita. Se oli niin ihana illan piristys!

Ollaan myös ensviikolla menossa Robertan ja Ciaran kanssa pizzalle, koska ne kummatkin järkyttyi, kun kuuli, että me ollaan oltu täällä kohta 2 viikkoa ja syöty vaan kerran pizzaa. He lupasivat myös kierrättää meitä Torinon keskustassa ja muutenkin viettää aikaa meidän kanssa. Ihan parasta! <3

Vaikka aluks tuntukin siltä, että ei oikein tiennyt mitä tästä paikasta piti ajatella ja koti-ikävä vaivasi, niin nyt voi sanoa, että täällä rupee olemaan jo aika kivaa! 🙂

Enspostauksiin

Tänään meillä oli ensimmäinen työpäivä. Aamulla heräiltiin puoli 7 aikoihin ja varattiin oikeasti hyvin aikaa siihen, että kerettäisiin paikalle ajoissa. Tajuttiin kuitenkin aamulla, että tänään (torstai 25.4) on paikallisilla lomapäivä, joten julkinen liikennekkään ei kulje samalla tavalla kuin joka päivä. Joten tulikin sitten aamulla pieni paniikki, että ehditään varmasti töihin.

Lähdettiin sitten kipittelemään kohti Orbassano Nordia, josta ensin ajateltiin, että otetaan trami, mutta niitä ei tainnut tänään edes kulkea, joten mentiin sitten 2 eri bussilla työpaikalle. Toista bussia sai kyllä pysäkillä odotella, mutta ehdittiin silti töihin ihan ajoissa.

Ensimmäisenä töissä päästiin vaihtamaan vaatteita erittäin pelottavaan kellarissa sijaitsevaan punkkeriin. Sieltä päästiin sitten pienen hukassaolemisen jälkeen ylös ja lähdettiin Gianfrancon kanssa suklaalaboratoriolle. Siellä meille ensin esiteltiin paikkoja ja sitten päästiin näkemään kuinka temperoidusta suklaasta alettiin tehdä konvehteja, päästiin myös itse kokeilemaan sitä, mutta eihän me tosiaan niin mestareita siinä oltu kuin Franco itse. Päästiin myös tekemään temperoidusta suklaasta kakkujen ”koristekylttejä” ja erilaisia suklaakukkia muoteilla. (fun fact: muottien piti olla pakastekylmiä ja niitä pystyi käyttämään vaan yhtä kerrallaan, että suklaan sai niistä paremmin ja nopeammin irti).

Päästiin myös sen ”lomapäivän” takia tänään normaalia paljon aikasemmin, eli joskus 12.30. Normaalisti päästään töistä vasta 18.30-19.30 välillä. Oli kyllä ihana, kun eka työpäivä oli vähän lyhyempi, niin siinä ehti vähän tutustua paikan toimintaan ja huomenna ei ehkä ole ihan niin ulapalla.

Ensimmäinen aamu Italiassa. Heräiltiin puoli 9 aikoihin ja heti ensimmäisenä hypättiin kummatkin suihkuun, koska eilen ei päässyt, kun ei tullut lämmintä vettä. Oli ihanan virkistävää ja paras fiilis kun oli taas puhdas. Sitten rupeskin iskemään vähän nälkä, kun edellisen kerran oltiin syöty edellisenä iltana pizzaa, jonka meidän hostiperhe tarjosi (joka oli muuten ihan sikke hyvää). Me ei kuitenkaan eilen keretty juoksemaan kauppaan, kun oltiin tietyistä syistä vasta aika myöhään perillä, tais olla paikallista aikaa 22.30.

Päädyttiin sitten syömään aamupalaks suklaakeksejä ja jotain nutellatäytteisiä croissantin tapasia asioita. Ei ollu kovin hääviä, koska kummallakin oli aika kova nälkä, eikä herkut oikeen napannut, mutta kyllä niitä nälkäänsä söi. Päätettiinkin sitten lähteä heti ensimmäisenä käymään kaupassa, joka oli ihan muutaman kulman takana sijaitseva paikallinen lähikauppa. Se oli vähän niinkuin Suomen Lidl, mutta vaan eri nimellä. Ensin jouduttiin selvittelemään tarvitseeko irtotuotteita punnita ja onneksi eräs ihana vanhempi nainen kertoi, että ei tarvitse. Ostettiin sitten ihan sikana vihanneksia, koska se aamupala oli saanut aikaan jo ihan super huonon olon valmiiks. Kierreltiin kaupassa ja etiskeltiin vähän mitä tahansa ruokaa. Muun muuassa etittiin sellasta leipää, mikä ei olis pelkkää vehnäleipää ja kyllä me itse asiassa löydettiin! Kaiken lisäks ostettiin siis ihan perus ruokaa ja haluttiin vaan kaupasta ulos nopeesti, koska kumpaakin kävi jo nälkäkiukku ärsyttämään.

Nyt on kuitenkin massu kyllänen ja asiat taas hyvin. Tässä mietiskelläänkin mitähän sitä sitten seuraavaksi tekisi, kun meillä on tänään vapaapäivä.