Preppaa perustaitoja päivät! OHJELMA

9.11 – 12.11.2020, vko 46

Tervetuloa Preppaa perustaitoja päiville! Vahvistu verkossa hankkeen päätöstapahtumaan. Ohjelmassa mm. asiantuntijaluentoja ja käytännön esimerkkejä perustaitojen, mm. digitaitojen, lukemisen ja kirjoittamisen vahvistamisen menetelmistä.

Ohjelma toteutetaan kokonaan verkon välityksellä live tapahtumina, tallenteina, videoina. Osallistuminen ei edellytä ennakkoilmoittautumista. Linkki live tapahtumiin on http://tiny.cc/PreppaaPerustaitoja2020 joka löytyy myös alla olevasta ohjelmasta tapahtuman kohdalta. Live tapahtumat tallennetaan ja ne ovat nähtävissä kahden viikon ajan tapahtuman jälkeen. Live tapahtumat toteutetaan Zoom videotapaamispalvelun kautta. Zoomia ei tarvitse asentaa, sitä voi käyttää suoraan nettiselaimesta klikkaamalla linkkiä tapahtumaan. Myös puhelimesta tai tabletista voi liittyä Zoom tapahtumaan, Tarvittaessa lisätietoja/ ohjeita Zoom käyttöön saa täältä https://www.ilonait.fi/zoom-ohjeet

Videoiden/ tallenteiden linkit, jotka julkaistaan lähempänä ajankohtaa löytyvät myös ohjelmasta tapahtuman kohdalta.

Ohjelma tarjoaa ajankohtaisia teemoja ja näkökulmia opettajille, ohjaajille, opiskelijoille tai opiskelijoiksi hakeutuville, asiantuntijoille ja kaikille meille, joille perustaitojen vahvistaminen on lähellä sydäntä jostakin näkökulmasta 🙂 tervetuloa mukaan!

Kaikki Live tapahtumat tallennetaan ja ne ovat nähtävissä tapahtuman jälkeen 26.11.2020 asti (vko 48).

Palautetta, kommentteja, huomioita ja keskustelua tapahtumien aikana tai niiden jälkeen voi tehdä täällä https://padlet.com/vavepoke/preppaaperustaitoja

Maanantai 9.11
Klo 9 -11
Saavutettavuus opetuksessa luento, Avu Oy Mirlinda Kosova-Alija/
Materiaali

Klo 13 -14
Digitaidot kirjastokortilla Kirjastot.fi, Päivi Litmanen – Peitsala, Otavia/
Materiaali

Klo 14.15 – 15
Case hernekeitto, matematiikkaa uusin ajatuksin, Ilkka Lampila, Sasky/
Tiistai 10.11
Klo 9 -10
”Helppohan niitä hyviä on opettaa” Tanja Äärelä, erityispedagogiikan dosentti KT, Lapin yliopisto/ Materiaali

Klo 10 – 11
Saavutettavuus työelämässä teknologian avulla – Thinglink Aleksi Komu /
webinaari n. 30 min + kysymykset,
Esityksen materiaali

Klo 13.00 – 13.45
Elokuvaprojekti perustaitojen vahvistamisessa, Miia Oikarinen, Äidinkielen & kirjallisuuden ja S2-opettaja Kainuun Opisto/
Keskiviikko 11.11
Klo 9 – 9.30
Opiskeleva vankila esittäytyy: Tuula Tarvainen, Jyväskylän vankilan johtaja, opettaja Minna Viitanen, Gradia
Videotallenne n. 17 min.

Klo 10 – 10.30
Työllistävät alat ja työmahdollisuudet sekä tarvittavat perustaidot, Keski-Suomen TE-palvelut, Eero Janhonen Asiantuntija, Työvoimapalvelujen suunnittelu
Videotallenne n. 26 min.

Klo 13 – 14
Orientaatiolla onnistumisiin, Anniina Oksanen, Pirkko Pinola ja Minna Takalo – Eskola, Poke/

Klo 14 – 14.30
Vahvistu virtuaalimaailmassa. Poke, opettaja Anniina Oksanen ja digitaalisten oppimisympäristöjen asiantuntija Jukka Seppänen.
Videotallenne n. 7 min.
Torstai 12.11
Klo 9 – 10
Perustietoa selkokielestä lukutaidon kehittämisen näkökulmasta SELKOKESKUS, Ella Airaksinen/ Materiaali

Klo 10 – 11
Kykykartalla suuntaa ja suunnitelmia, Jukka Tikkanen, Kari Hintikka ja Anne Rongas, Otavia/

Klo 13 – 13.30
Perustaitotestistä, perustaitotesti.fi, TAIKOJA II –hanke, Mika Sihvonen ja Maarit Mäkinen
Videotallenne n. 12 min.

Klo 14 – 15
DigiLukiseula-kokemusten vaihtotori. Case 10xLUKI Nettilukiossa, case – esittely, Annika Auronen ja Anne Rongas Otavia /
Lisätietoja viikon tapahtumista:
Vahvistu verkossa hanke, projektipäällikkö Annukka Norontaus, p. 040 341 5196, annukka.norontaus@gradia.fi


Todellisuudesta virtuaalitodellisuuteen ja takaisin

Taas on käyttöä Aleksis Kiven Nummisuutareiden sanonnalle Niin muuttuu maailma, Eskoni, kun seikkailen New Yorkissa tai ihmisen verisuonistossa tai teen puunkorjuuhommia luokkahuoneesta käsin. Maailma on muuttunut sangen ihmeelliseksi. Teknologian avulla saavutamme asioita, joita emme osanneet vähän aikaa sitten edes kuvitella.

Uusimpia opiskelumaailmaakin kiinnostavia keksintöjä lienevät virtuaalitodellisuus ja virtuaalitodellisuuslasit eli VR-lasit, joiden käyttö on pitkään mielletty pelkkään pelimaailmaan kuuluvaksi huvitukseksi. Sittemmin niitä on käytetty esimerkiksi terveydenhuollossa erilaisten pelkojen hoidossa ja kivunlievityksessä. Nyt koulumaailmakin haluaa osansa. Lähdin kyselemään Pohjoisen Keski -Suomen ammattiopiston (Poke) digitaalisten oppimisympäristöjen asiantuntija Jukka Seppäseltä tarkempia tietoja ja kokemuksia, mistä ihmeestä kirjaimellisesti on kyse. Seppänen mainostaa Pokea opiskelumaailmassa edelläkävijäksi VR-lasien käytön kehittäjänä opetuksessa.

Seppänen tietää taustoittaa, että Pokella idea lasien käytölle on lähtenyt Biotalouskampuksen ja logistiikkapuolen simulaattoreista. VR-lasit lisäävät pelitermein immersiota, eli kansanomaisesti ilmaistuna niiden avulla pääsee uppoutumaan simulaattorin tilanteeseen huomattavasti paremmin kuin vain katsomalla näyttöpäätettä. Kokemuksesta tulee hyvin aidon tuntuinen. Puunkorjuukoneen kauhan osia ja auton moottorin toimintaa voi opiskella lämpimissä sisätiloissa ilman, että sormet sotkeutuvat. Toki suurempia hyötyjä lienee, että vaarallisia ja kalliita harjoituksia voi harjoitella turvallisesti ja edullisesti. Nyt lasien käyttöä halutaan juurruttaa opetukseen ja laajentaa monien eri alojen opetuksen osaksi.

Seppänen kertoo viimekeväisestä tapahtumasta EDUXR 2020 https://www.youtube.com/channel/UCRKC05AmlxI0fexpp3uHZ5w/videos, joka oli yhteistyöprojekti Poken sekä Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen kanssa. Projekti alkoi olemassa olevien kontaktien kautta, ja koko teknisestä toteutuksesta vastasi Poke: ympäristöjen rakentamisesta, tapahtuman kulusta ja striimauksesta. Tapahtumassa vieraili tavalla tai toisella yli 100 henkilöä, joten hyöty oli varsinaisen sisällön lisäksi virtuaalitekniikan käyttöönoton edistäminen, niin yleisesti kuin Pokellakin. Seppänen jatkaa, että pienempiä tapahtumia samalla tiimillä on järjestetty jälkeenpäin muutaman kerran.

Seppäsen mukaan lasien on vielä kehityttävä, jotta VR-lasien käyttö nytkähtäisi kunnolla käyntiin opetuskäytössä. Tämänhetkinen tekniikka on riittävä simulaattoreille ja moneen ammatillisen koulutuksen opetukseen, teollisuuden perehdyttämiseen ja varsinkin turvallisuuskoulutukseen. Seppänen on ehdottoman varma, että virtuaalitodellisuuden käyttäminen tai eritoten ainakin AR-tekniikka (Augmented Reality) lisääntyy. Jälkimmäisellä tarkoitetaan täydennettyä tai lisättyä todellisuutta, jossa siis todellisuus ja tekotodellisuus yhdistyvät: nyt jo on palveluita, joissa voi esimerkiksi sovittaa uutta virtuaalista huonekalua omaan olohuoneeseensa. Seppäsen mukaan AR on haastavampaa luoda, mutta paljon helpompi käyttää.  

Pelkkää varauksetonta hehkutusta tekotodellisuus ja VR-lasit eivät saa osakseen niin kuin tuskin mikään muukaan uutuus. Bussissa pahoinvoiva voi tuntea lasien käytön aiheuttavan samoja haittoja kuin aito menopeli. Joku jopa nappaa pahoinvointilääkettä pystyäkseen pelaamaan lempipeliään lasit päässä. Onkin siis ilmeistä, että lasien käyttö on joillekin erityisen innostavaa ja jopa koukuttavaa. Seppänen sanookin, että lasien käyttö pitää ehdottomasti itse kokea. Hänen mukaansa 99 % vaikuttuu laseista positiivisesti.

Suurin este käytölle on Seppäsen mukaan ennakkoluuloisuus. Hän houkutteleekin ihmisiä rohkeasti antamaan nykytekniikalle mahdollisuuden. Joka tapauksessa koronan kurittama kansa tulee palaveeraamaan ja kommunikoimaan yhä enemmän etäyhteyksin. Virtuaalietäily voisi olla tasoittava askel kohti tosielämää. Virtuaalimaailma mahdollistaa myös kansainvälistä yhteistyötä.

Kielten opetukseen kaupitellaan jo nyt verkossa kiinnostavan näköisiä opetuspaketteja. On tunnettua, että moni asia jää mieleen aidossa ympäristössä paremmin kuin ruudulta luettuna. Kun näkee virtuaalisen kahvilan ja tarjoilijan, on helpompi harjoitella café au laitin tai churron tilaamista.  Ammattikoulutuksen äidinkielen viestinnän ja vuorovaikutuksen opettajana olen erityisen kiinnostunut, miten VR-tekniikkaa pääsisi soveltamaan oppiaineeseeni. Esiintymisjännityksen lieventämiseen tekniikasta saattaisi olla apua. Kommunikointi voi olla jollekin helpompaa VR-ympäristössä. Niinpä askelia otetaan siihen suuntaan: Poke onkin lähtenyt Vahvistu verkossa -hankkeessa kehittämään tällaista virtuaalimaailmaa, jossa esiintymistä voi harjoitella. Virtuaalimaailman käyttö ei tarkoita, että se korvaisi todellisuutta, vaan sen on tarkoitus auttaa tosimaailmassa. Ajattelen opettajana, että kaikki keinot, jotka auttavat opiskelijaa olemaan parempi kommunikoija, ovat tervetulleita minunkin työkaluvalikoimaani.

Virtuaalisuudesta on myös ratkaisevaa apua ympäristöongelmiimme. Seppänen sanookin virtuaalitekniikan erittäin tärkeäksi myös ympäristön kannalta, kun voidaan vähentää lentomatkustamista ja tehdä moni niin ekologisesti kuin ekonomisesti kuluttava asia virtuaalisesti. On vaikea keksiä, miksi virtuaalimaailmaan ja VR-lasien tarjoamiin mahdollisuuksiin pitäisi lähtökohtaisesti suhtautua kielteisesti. Aina voi antaa mahdollisuuden, kokeilla, tuumailla ja testailla, jotta osaa muodostaa perustellun käsityksen. Maailma muuttuu.

Teksti ja blogin kirjoittaja: Anu Degerman, äidinkielenopettaja, Poke

Hanketyöntekijät Pokelta tutustuvat VR-maailmaan.

Save the Week 46

Viikolla 46/2020 tapahtuu!

Preppaa perustaitoja päivät! ovat Vahvistu verkossa hankkeen päätöstapahtuma vko 46, 9.11 – 13.11.2020.

Maanantaista perjantaihin, joka päivä tapahtuu, pieniä tai isoja asioita: virtuaalisesti, live stream versioina, tallenteina yms. Tapahtumista löytyy tarjontaa niin perustaitojen parissa työskenteleville opetus- ja ohjaushenkilöstölle, asiantuntijoille kuin perustaitoja vahvistaville opiskelijoille.

Viikon ohjelma tarkentuu myöhemmin.

Syrjäytymisen ja osattomuuden vastaista työtä eristäytyneenä

Syrjäytyminen on karu termi ja sitä käytetään yleisesti, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Kuka on syrjässä ja mistä, vapaaehtoisesti vai pakon sanelemana? Monet mielikuvat syrjäytymisestä liittyvät henkilöihin, joilla ei ole koulutus- tai työpaikkaa, on alkoholisoitumista, päihteiden käyttöä tai mielenterveysongelmia tai näitä kaikkia yhdistettynä. Käytännössä siis elämää monien ongelmien kanssa, usein erossa muista vailla hyvinvointia. Ennen kaikkea syrjäytyminen tarkoittaa syrjään joutumista yhteiskunnan valtavirrasta, osattomaksi jäämistä monista asioista, joita suuri osa meistä pitää itsestään selvinä.

Syrjäytymisen sijaan voisimmekin puhua ulkopuolisuudesta tai osattomuudesta ja siihen liittyvistä tunteista. Näin ilmiö voisi liittyä elämäntilanteeseen eikä osoittaa väestöryhmää, yksilöä, asemaa yhteiskunnassa tai työssä. Syrjäytymisen kokemus voi syntyä kenelle tahansa, myös niille, jolla on ulkoisesti toimeentulo ja työpaikka. Tähän joukkoon moni meistä voi tällä hetkellä tuntea kuuluvansa – tuntea ulkopuolisuutta monesta asiasta. Olemme kuluvan kevään aikana saaneet itse kukin omassa elämässämme kokea, millaista on elää eristäytyneenä työyhteisöstään ja ystävistään. Olemme kuitenkin saaneet pitää perheemme, ja moni meistä myös työnsä. Osalle työstä tulikin yhdessä yössä etätyötä, osan on jatkettava työpaikoilla monien epävarmuuksien ympäröimänä. Silti tämä aivan poikkeuksellinen eristäytyminen on monille meistä ollut haastavaa aikaa. Sosiaalinen media on täyttynyt erilaisista purkauksista koulujen etäopetukseen, lasten kanssa kotona neljän seinän sisällä viihtymiseen, wc-paperin hamstraamiseen ja muihin lieveilmiöihin liittyen.
On hyvä muistaa, että moni elää erilaisissa laitoksissa, syrjässä ja ulkopuolisena työstä ja koulutuksesta, ystävistä, läheisistä, sukulaisista ja kenties muistakin kontakteista. Heille elämä on jonkinlaista poikkeusolosuhdetta ja ulkopuolisuuden kokemusta koko ajan. Mitä kansallinen poikkeustila sitten tarkoittaa niille, joilla ulkopuolisuus muista on osa arkea aina?

Jyväskyläläisen, purkutuomion saaneen kirkon seinään hiljattain ilmestynyt graffiti. Kuva Mikko Jakonen.

Julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa on käsitelty runsaasti eristäytymisen vaikutuksia ihmiseen ja annettu neuvoja tilanteessa selviytymiseen. Esimerkiksi Helsingin yliopiston psykologian professori Marko Elovainiota kommentoi tilanteesta: ”Koronakriisiin liittyy monella paljon ajan tappamista ja odottelua. Silloin kannattaa miettiä sitä, että tämä on vain väliaikainen vaihe, joka vain täytyy lusia. Tunnelin päässä on kuitenkin valoa: kesään mennessä elämä ehkä jo normalisoituu.” (Helsingin Sanomat 1.4.2020) Näkökulma on kiinnostava, erityisesti niiden kannalta, jotka tekevät työtä tai elävät tavallista arkea laitoksissa, esimerkiksi vankilassa tai muutoin eristetyssä ja valvotuissa olosuhteissa. Elovainio kuvaa koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan sietämisestä käyttämällä vankilasanastoa, esimerkiksi ’lusia’-sanaa. Se, mikä meille näyttäytyy poikkeustilanteena, on heille pitempiaikaista arkipäivää. Mielenterveysongelmat, päihteet, sosiaalisen verkoston puute sekä vankilaympäristö ja muut laitoksissa eristyksissä asuvien päivät ovat jatkuvaa ajan tappamista ja odottelua, aina odotetaan jotain.

Meillä, jotka olemme poikkeustilanteen takia eristäytyneet vapaaehtoisesti yhteiskunnasta, on kuitenkin jatkuvasti mahdollisuus lähteä vapaasti vailla pakottavia rajoituksia esimerkiksi ulkoilemaan ja kauppaan. Mahdollisuutemme käyttää internetiä yhteydenpitoon ovat käytännössä rajattomat, toisin kuin niillä, joille eristäytyneisyys on arkipäivää. Meiltä ei ole kukaan perunut lomia, vaikka ulkomaille ei tällä kertaa päästykään – perhetapaamisista puhumattakaan. Herättää aika ristiriitaisia tunteita, että me joudumme pohtimaan sitäkin, miten me selviydymme, kun meidän on vietettävä näinä poikkeuksellisina aikoina aiempaa enemmän aikaa oman perheemme kanssa. Samaan aikaan toisaalla osa meistä ei saa tavata omia perheenjäseniään pitkiin aikoihin, ja pahimmillaan syrjäytymisen ja osattomuuden kokemukset perheissä kärjistyvät väkivallan uhkaan asti. Se, että kokee kyllästyvänsä viettämään aikaa samoissa tiloissa oman perheensä kanssa, on itse asiassa melkoista ylellisyyttä näinä aikoina.
Enemmistölle meistä tämä poikkeustilanne näyttäytyy väliaikaisena vaiheena, jonka epämukavuutta meitä tsempataan sietämään. Mutta miten tsempataan pitkäaikaistyöttömiä, mielenterveyden ongelmista kärsiviä, vuosikausien rangaistusta suorittavia? Syrjäytymiseen ja ulkopuolisuuteen ei tarjota juurikaan tsemppausta tai välineitä siitä selviytymiseen. Osattomuuden tunneli ihmisen elämässä saattaa olla niin pitkä, että sen päässä ei ole minkäänlaista valoa odotettavissa aivan heti. On eri asia valita eristäytymisensä kuin joutua eristyksiin tahtomattaan. Ihmiset ovat näissä haastavissa, pitkäkestoisissa eristystilanteissa monesti riipaisevan yksin.

Kuva: Pirita Korpivaara.

Elovainion mukaan myös koronakriisin meille aiheuttama yksinäisyys poikkeaa monista ihmisten kokemista yksinäisyyden kriiseistä, jotka yleensä tulevat yhdessä muiden isojen muutosten, kuten eläkkeelle jäämisen, työttömyyden tai puolison kuoleman kanssa: ”Silloin mieltä kuormittavat samaan aikaan monet asiat kerralla. Ihmisellä on iso riski jäädä yksin ja samaan aikaan vähemmän voimavaroja käsitellä tilannetta.” (HS 1.4.2020) Eri syistä syrjäytyneiden kohdalla tilanne on juuri tällainen. Riskiä lisää olennaisesti se stigma, joka erilaisiin syrjäyttäviin elämäntilanteisiin vahvasti liittyy, olipa sitten kyseessä pitkä työttömyys, vakava, työkyvyttömyyteen johtava masennus tai vankilatuomio.

Vahvistu verkossa -hankkeen ja myös monen muun projektin kokonaisvaltainen tavoite on tasa -arvon, osallisuuden ja yhteisöllisyyden edistäminen. Hankkeen toimenpiteillä tarjotaan tukea, opetusta ja ohjausta osallisuuden lisäämiseksi toisen asteen oppimisympäristössä. Kutsumme tätä työtä ennen kaikkea syrjäytymisen ja osattomuuden torjumiseksi. Se, että olemme joutuneet tekemään työtä poikkeusolosuhteisiin, etätyöhön eristäytyneeksi irti normaalina pitämästämme elämästä, pakottaa näkemään asioita eri näkökulmasta. Se on kuitenkin kapea ikkuna siihen eristäytymiseen, mistä monen elämässä voi olla kysymys. Jokainen meistä on kokenut tänä aikana erityisen tärkeäksi kuulla työkaverin äänen, jutella välillä hetken aikaa puhelimessa tai Teamsin välityksellä, kysyä, mitä kuuluu. Tämä on kokemus, josta meidän tulisi ottaa oppia. Poikkeustilanteelle emme mahda mitään, mutta yhteydenpito toistemme kanssa näinäkin aikoina kannattelee meitä. Se on myös se keino, jolla luomme osallisuutta. Yhteydenpito osattomuutta kokevien kanssa on erityisen tärkeää juuri nyt.

Teksti: Vahvistu verkossa Gradia tiimi Minna Viitanen, Annukka Norontaus, Raija Koskela, Terhi Keskinen