Todellisuudesta virtuaalitodellisuuteen ja takaisin

Taas on käyttöä Aleksis Kiven Nummisuutareiden sanonnalle Niin muuttuu maailma, Eskoni, kun seikkailen New Yorkissa tai ihmisen verisuonistossa tai teen puunkorjuuhommia luokkahuoneesta käsin. Maailma on muuttunut sangen ihmeelliseksi. Teknologian avulla saavutamme asioita, joita emme osanneet vähän aikaa sitten edes kuvitella.

Uusimpia opiskelumaailmaakin kiinnostavia keksintöjä lienevät virtuaalitodellisuus ja virtuaalitodellisuuslasit eli VR-lasit, joiden käyttö on pitkään mielletty pelkkään pelimaailmaan kuuluvaksi huvitukseksi. Sittemmin niitä on käytetty esimerkiksi terveydenhuollossa erilaisten pelkojen hoidossa ja kivunlievityksessä. Nyt koulumaailmakin haluaa osansa. Lähdin kyselemään Pohjoisen Keski -Suomen ammattiopiston (Poke) digitaalisten oppimisympäristöjen asiantuntija Jukka Seppäseltä tarkempia tietoja ja kokemuksia, mistä ihmeestä kirjaimellisesti on kyse. Seppänen mainostaa Pokea opiskelumaailmassa edelläkävijäksi VR-lasien käytön kehittäjänä opetuksessa.

Seppänen tietää taustoittaa, että Pokella idea lasien käytölle on lähtenyt Biotalouskampuksen ja logistiikkapuolen simulaattoreista. VR-lasit lisäävät pelitermein immersiota, eli kansanomaisesti ilmaistuna niiden avulla pääsee uppoutumaan simulaattorin tilanteeseen huomattavasti paremmin kuin vain katsomalla näyttöpäätettä. Kokemuksesta tulee hyvin aidon tuntuinen. Puunkorjuukoneen kauhan osia ja auton moottorin toimintaa voi opiskella lämpimissä sisätiloissa ilman, että sormet sotkeutuvat. Toki suurempia hyötyjä lienee, että vaarallisia ja kalliita harjoituksia voi harjoitella turvallisesti ja edullisesti. Nyt lasien käyttöä halutaan juurruttaa opetukseen ja laajentaa monien eri alojen opetuksen osaksi.

Seppänen kertoo viimekeväisestä tapahtumasta EDUXR 2020 https://www.youtube.com/channel/UCRKC05AmlxI0fexpp3uHZ5w/videos, joka oli yhteistyöprojekti Poken sekä Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen kanssa. Projekti alkoi olemassa olevien kontaktien kautta, ja koko teknisestä toteutuksesta vastasi Poke: ympäristöjen rakentamisesta, tapahtuman kulusta ja striimauksesta. Tapahtumassa vieraili tavalla tai toisella yli 100 henkilöä, joten hyöty oli varsinaisen sisällön lisäksi virtuaalitekniikan käyttöönoton edistäminen, niin yleisesti kuin Pokellakin. Seppänen jatkaa, että pienempiä tapahtumia samalla tiimillä on järjestetty jälkeenpäin muutaman kerran.

Seppäsen mukaan lasien on vielä kehityttävä, jotta VR-lasien käyttö nytkähtäisi kunnolla käyntiin opetuskäytössä. Tämänhetkinen tekniikka on riittävä simulaattoreille ja moneen ammatillisen koulutuksen opetukseen, teollisuuden perehdyttämiseen ja varsinkin turvallisuuskoulutukseen. Seppänen on ehdottoman varma, että virtuaalitodellisuuden käyttäminen tai eritoten ainakin AR-tekniikka (Augmented Reality) lisääntyy. Jälkimmäisellä tarkoitetaan täydennettyä tai lisättyä todellisuutta, jossa siis todellisuus ja tekotodellisuus yhdistyvät: nyt jo on palveluita, joissa voi esimerkiksi sovittaa uutta virtuaalista huonekalua omaan olohuoneeseensa. Seppäsen mukaan AR on haastavampaa luoda, mutta paljon helpompi käyttää.  

Pelkkää varauksetonta hehkutusta tekotodellisuus ja VR-lasit eivät saa osakseen niin kuin tuskin mikään muukaan uutuus. Bussissa pahoinvoiva voi tuntea lasien käytön aiheuttavan samoja haittoja kuin aito menopeli. Joku jopa nappaa pahoinvointilääkettä pystyäkseen pelaamaan lempipeliään lasit päässä. Onkin siis ilmeistä, että lasien käyttö on joillekin erityisen innostavaa ja jopa koukuttavaa. Seppänen sanookin, että lasien käyttö pitää ehdottomasti itse kokea. Hänen mukaansa 99 % vaikuttuu laseista positiivisesti.

Suurin este käytölle on Seppäsen mukaan ennakkoluuloisuus. Hän houkutteleekin ihmisiä rohkeasti antamaan nykytekniikalle mahdollisuuden. Joka tapauksessa koronan kurittama kansa tulee palaveeraamaan ja kommunikoimaan yhä enemmän etäyhteyksin. Virtuaalietäily voisi olla tasoittava askel kohti tosielämää. Virtuaalimaailma mahdollistaa myös kansainvälistä yhteistyötä.

Kielten opetukseen kaupitellaan jo nyt verkossa kiinnostavan näköisiä opetuspaketteja. On tunnettua, että moni asia jää mieleen aidossa ympäristössä paremmin kuin ruudulta luettuna. Kun näkee virtuaalisen kahvilan ja tarjoilijan, on helpompi harjoitella café au laitin tai churron tilaamista.  Ammattikoulutuksen äidinkielen viestinnän ja vuorovaikutuksen opettajana olen erityisen kiinnostunut, miten VR-tekniikkaa pääsisi soveltamaan oppiaineeseeni. Esiintymisjännityksen lieventämiseen tekniikasta saattaisi olla apua. Kommunikointi voi olla jollekin helpompaa VR-ympäristössä. Niinpä askelia otetaan siihen suuntaan: Poke onkin lähtenyt Vahvistu verkossa -hankkeessa kehittämään tällaista virtuaalimaailmaa, jossa esiintymistä voi harjoitella. Virtuaalimaailman käyttö ei tarkoita, että se korvaisi todellisuutta, vaan sen on tarkoitus auttaa tosimaailmassa. Ajattelen opettajana, että kaikki keinot, jotka auttavat opiskelijaa olemaan parempi kommunikoija, ovat tervetulleita minunkin työkaluvalikoimaani.

Virtuaalisuudesta on myös ratkaisevaa apua ympäristöongelmiimme. Seppänen sanookin virtuaalitekniikan erittäin tärkeäksi myös ympäristön kannalta, kun voidaan vähentää lentomatkustamista ja tehdä moni niin ekologisesti kuin ekonomisesti kuluttava asia virtuaalisesti. On vaikea keksiä, miksi virtuaalimaailmaan ja VR-lasien tarjoamiin mahdollisuuksiin pitäisi lähtökohtaisesti suhtautua kielteisesti. Aina voi antaa mahdollisuuden, kokeilla, tuumailla ja testailla, jotta osaa muodostaa perustellun käsityksen. Maailma muuttuu.

Teksti ja blogin kirjoittaja: Anu Degerman, äidinkielenopettaja, Poke

Hanketyöntekijät Pokelta tutustuvat VR-maailmaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.