Kuukausi: toukokuu 2019

Ciao!

Lentokentältä Milanosta kirjoitellaan. Selvittiin check in:stä ja turvatarkastuksesta läpi, vaikka veihän ne oman aikansa, kun oli niin paljon ihmisiä. Tunnin ja viiden minuutin kuluttua lähtisi Finnairin nokka takaisin Suomeen. Tuntuu ihan uskomattomalta, miten nopeasti aika loppujen lopuksi meni ja, että ollaan oikeasti menossa kotiin.

Tän neljän ja puolen viikon aikana tuli kyllä huomattua monia Italian miinuksia ja plussia (tai oikeastaan Torinon, koska eihän me tiedetä onko näin muuallakin Italiassa :D).

PLUSSIA:

+julkinen liikenne (voi seisoskella pysäkillä, busseja tulee muutamien minuuttien välein, trämit on oikein hyödyllisiä)

+Mozzarella (koska sitä saa joka kaupasta ja se on vaan niin hyvää, arvailla voi vaan kuinka paljon me sitä syötiin!)

+Osa vihanneksista ja hedelmistä on paaljon halvempia kuin Suomessa

+Nähtävyydet tottakai! Päällimmäisenä niistä voi kai mainita Supergan, mikä oli ihan mielettömän hieno! (Se on siis sellanen vanha kirkko Piemontessa Torinossa vuoren päällä)

+Vihreetä ympäri vuoden, näyttää niin ihanalle, koska kesä on parasta aikaa!

+Pizzat ja jäätelöt! Ai että niitä tulee ikävä, ihan taivaallista. Varsinkin sipuli pizzassa on mun ehdoton uus suosikki. Ja joo, muutama jäätelökin syötiin. Hasselpähkinä oli aika kova, lakritsi ja pistaasikin pääs suosikkilistalle 🙂

+Halpa pepsi, vaikka ei Suomessa oikein tule juotua limsoja, niin tätä halpaa pepsiä tuli juotua muutama tölkki 😀 (0,33 l maksoi 0,31 snt)

+Google Maps! Yllättävää kyllä, mutta google maps pelasti yllättävän monet eksymiset ja bussireittien etsinnät. Niin kätevää, kun sieltä pystyi katsomaan milloin tulee seuraava bussi ja mistä se tulee ja google kertoi reitinkin. (plussaa oli myös se, että google mapsin avulla pystyi seurata, missä bussi oli menossa)

+Vaikka sää meidän oloaikana ei aina ollut mikään hehkein, silti se lämpö ja kaikki muukin oli ihanaa! Pari ukkostakin me koettiin, ja sähkökatkosta kotona. (Tosin sähkökatkot ei johtuneet ukkosesta)

MIINUKSET:

-Autoilijat. Italialaiset ajaa ihan törkeän kovaa ja mitä ahtaimmistakin väleistä, päin punaisia. Aina piti katsoa huolella suojatietä ylittäessä, että kukaan ei varmasti aja päälle mistään kulman takaa. Tähän samaan voi kai mainita siitä tööttäilystä. Jokaisissa liikennevaloissa, liikenneympyröissä ja ihan missä vaan. Aina töötättiin edessä olevalle. Se oli aluksi niin outoa, kun Suomessa töötätään tyyliin vaan, jos on pakko.

-Ei puhuta englantia. Harmillista sinänsä, sillä niin monelta vastoinkäymiseltä ja mutkalta olis vältytty, jos ihmiset oikeesti ois puhuneet englantia.

-Harmillista kyllä, mutta meillä ei ollut kunnon peittoja, nukuttiin vaan sellasilla lakanoilla, joiden sisässä oli fleecepeittoja. Kyllä siihen ajan mittaan tottui, mutta aluks oli vähän kylymä.

-Kierrätys kuuluis sekä plussiin että miinuksiin, mutta koska kukaan ei kierrättänyt Italiassa, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus niin siksi tälle iso miinus!

-Ei ruisleipää, voi kun sitä olikin niin ikävä!

-Kaikki ruuat ja muut ostokset pakataan muoviin. Ihan turhaa jätettä, kun banaanitkin pakataan muovi- ja pahviastioihin. 🙁 Tähän voi varmaan lisäks mainita sen, että italialaiset juo ihan törkeesti pullovettä, vaikka se hanavesikin on ihan juomakelpoista. Tääkin on melko turhaa muovijätettä, ja kun kysyttiin miks ihmiset siellä oikeesti juo pullovettä, vastaus oli vaan, että se on tapa.

-Kuuma ja kylmä vesi, hanasta tuli joko kuumaa tai kylmää vettä ja voi kuinka usein sitä poltti kätensä, kun hanasta tuli suoraan jotain 80 asteista vettä. Onneks meillä Suomessa on sopivan lämpöstä vettä. Ja huonot tiskialtaat, ei ole kuin yksi allas ja siinä oli hieman vaikea tiskailla, kun ne oli niin pieniä.

Loppujen lopuksi kuitenkaan miinuksista huolimatta reissu oli kaikin puolin unohtumaton kokemus!

Tässä vielä muutama kuva meidän asunnosta 🙂

5 päivää 10 tuntia ja 5 minuuttia siihen, että lähdetään kotia kohti

Viikko oli aikas tavallinen niin kuin yleensäkin. Vähän täytellään esimerkiksi tuulihattuja ja sitten tiskataan ja siivotaan, mutta kyllä sekin ihan mukavaa rupesi jo olemaan, kun samalla voi jutella työkavereiden kanssa.

Täällä on nyt tosi kylmää ja sataa vettä, niin ei kauheasti ole mitään viitsinyt tehdä.

Tiistaina oli tavallinen päivä, paitsi että Roberta oli ihana ja toi jäätelöä töihin ja voin sanoa, että mangojäätelö on edelleenkin aivan superhyvää!

Keskiviikkona tehtiin puolipallon muotoisia kakkuja, joiden nimi oli ehkä mimosa

Yksi päivä päästiin kokeilemaan myös hieman perusteellisempaa siivoamista. Täällä siivotaan kaapit joka viikko, kun koulussa ne putsataan kahdesti vuodessa. Mitään tikkaitahan ei löytynyt vaan sanottiin, että kiipeä kaulintakoneen päälle. Vähän tuli mietittyä, että mitähän meidän opettaja sanoisi, jos näkis meidät kiipeilemässä koulullakin tuolla tavalla.

Ollaan tehty myös panna cottaa, eli siis kermaa, liivatetta ja sokeria pistetään silikonimuotteihin. Tuota härveliä oli hauska käyttää.

Perjantaina me käytiin syömässä työkavereitten ja heidän poikaystävien kanssa syömässä, syötiin kummatkin spagetti carbonaraa ja oli kyllä ihan hauskaa, vaikka rupesikin illalla väsyttämään niin paljon, että kummatkin vaan koomasi siinä ruokapöydässä. Kuvia ei nyt siltä reissulta saatu, kun nälkä oli niin kova, heh.

Aina mekään ei jakseta mitään gourmet-ruokia kokkailla kun menee aina iltaisin niin myöhään, joten syötiin vaan kinkku-paprika-munakasta ja oli yllättävän hyvää kun on syönyt pastaa melkein koko ajan. Kulutetaan aivan liikaa maissikakkuja ja mozzarellaa, mutta ehkä se on ihan fine 😀

Cecilia pääsi yksi päivä tekemään suklaalevyjä tummasta suklaasta suklaalaboratorioon, ja minä sitten pakkailin niitä mukavasti muutaman tunnin.

Tänään eli sunnuntaina ei olla tehty mitään järkevää paitsi käyty kaupassa ja siivottu. Ulkona on tosi kylmää ja sataa vettä niin ei edes viitsi tehdä mitään. Ollaan ehditty kattoo jo Luokkakokous 2 ja kolme jaksoa Armania ja Suomen rikosmysteereitä, mutta meneehän se päivä näinkin. Ehkä sitä huomenna voisi lähteä vaikka Torinon keskustaan seikkailemaan.

Ollaan nyt täällä kolme viikkoa oltu, ja vielä jäljellä 11 päivää, 12 tuntia ja 27 minuuttia siihen, että lähdetään kotia kohti.

Tämä viikko on ollut kyllä aika melkoinen. Tiistaina me lähdettiin syömään pizzaa meidän työkavereiden kanssa, ja voin sanoa että oli muuten hyvää. Ihan erilaista kuin Suomessa ja italialaisten pizzassa ei ole IKINÄ ananasta. Kyllä silti kinkku-ananas-aurajuusto on hyvää. Oli mukavaa viettää aikaa heidän kanssa ja puhua kaikkea. Kiva ilta ja näin, vaikka sitten aamulla väsyttikin.

Keskiviikkona oli tavallinen päivä, oltiin töissä, käytiin kaupassa ja tehtiin ruokaa. Se huono puoli siestassa on, että työpäivät venyy meilläkin ilta seitsemään asti, ja kotona on joskus kahdeksalta. Sitten täytyy käydä kaupassa ja on ruoanlaitto-operaatio, niin nukkumaanmeno venyy. Ollaan muuten valvottu varmaan puoli kahteentoista meidän pyykkikoneen takia, kun saatiin laitettua siihen joku toooosi pitkä ohjelma! Torstai, perjantai ja lauantaikin meni tavallisella tavalla, lukuunottamatta perjantai-iltaa kun saatu palaute aiheutti harmia, vaikka tiedettiin ettei se ole totta.

Sitten tuli sunnuntai ja äitienpäivä. Se on kiireinen päivä Capitano Rossossa, sillä kaikki haluavat ostaa kakun äidilleen. Oli yllättävän kiva päivä, sillä tekemistä riitti paljon ja sai itsenäisesti tehdä kaikkea, tunsi kerrankin itsensä hyödylliseksi. Mentiin töihin puoli yhdeksäksi ja päästiin puoli kolmelta viikonlopun viettoon (eli maanantain).

Maanantaina eli tänään meillä oli tapaaminen Formazione 80:ssa meidän tutorin kanssa. Puhuttiin siellä vaihdon sujumisesta ja muista asioista ja hän kertoi kivoja paikkoja, joissa kannattaa käydä. Sieltä lähdettiin seikkailemaan Torinon keskustaan postikortteja ja etsimään kissakahvilaa, josta tutor oli puhunut (se ei ollut auki). Päädyttiin syömään aivan superhyvää jäätelöä ja miettimään seuraavaa tekemistä. Jotenkin eksyttiin ravintolaan, jonka pizza ei nyt ollut aivan parasta, ja se oli tosi kallista, mutta ainakin saatiin ruokaa. Tämän jälkeen koitettiin löytää kissakahvilan toinen kahvila, mutta sekin oli kiinni :(. Sitten lähdettiin etsimään suihkulähdettä, josta oltiin nähty kiva kuva. (Fountain of the 12 months) Oli kyllä tosi hieno paikka ja siinä vieressä on Parco del Valentino, puisto, josta löytyy hienoja kasveja ja maisemia. Molemmat on kyllä älyttömän upeita paikkoja, kannattaa käydä! Kun oltiin lähdössä ja mentiin odottamaan bussia, niin oli niin lämmintä, että oli kertakaikkiaan aivan pakko käydä ostamassa vielä toisetkin jätskit, heh! Edelleen superhyvää.

Huomenna taas takaisin töihin, ei ole enää kovin montaa työpäivää jäljellä.

Kokonainen työviikko jo takana, nyt istun tässä keittiön pöydän äärellä ja mietin vaan, miten melkosen nopeasti tästä jo tuli rutiinia. Aamulla 8.30 töihin, 12.30 tauolle. Ja 15.30 takaisin. Päivät menee ihan käsittämättömän nopeasti, kun 5 päivää viikosta käytetään kokonaan töihin. Tottakai siinä välillä käydään kaupassa, tehdään ruokaa, pestään pyykkiä ja siivotaan omaakin kotia. (parasta on se, kun tätä kämppää voi kutsua Italia-kodiksi)

Töissä ollaan päästy jo tekemään vähän muutakin kuin tiskaamaan ja ylipäänsä siivoamaan, mikä on ihan mielettömän kivaa. Näytettiin myös kuvia kaikista jutuista mitä me ollaan päästy koulussa tekemään, ja työkaverit oli aika ihmeissään, miten erilaista leivontakulttuuri voikaan olla.

Me valitettiin ihan todella kauan siitä, että täältä ei mistään kaupasta löytynyt edes kaurahiutaleita. Kerrottiin siitä sitten meidän yhelle työkaverille Robertalle, joka sitten sanoi että niitä saattaa löytyä läheisestä Esselunga-supermarketista. No mepä lähdettiin sitten tauolla sinne shoppailemaan ja löydettiin kaurahiutaleita. Elämänpelastus! Samana päivänä iltavuorossa kun oltiin, Roberta toi meille kaupasta vielä lisää kaurahiutaleita. Se oli niin ihana illan piristys!

Ollaan myös ensviikolla menossa Robertan ja Ciaran kanssa pizzalle, koska ne kummatkin järkyttyi, kun kuuli, että me ollaan oltu täällä kohta 2 viikkoa ja syöty vaan kerran pizzaa. He lupasivat myös kierrättää meitä Torinon keskustassa ja muutenkin viettää aikaa meidän kanssa. Ihan parasta! <3

Vaikka aluks tuntukin siltä, että ei oikein tiennyt mitä tästä paikasta piti ajatella ja koti-ikävä vaivasi, niin nyt voi sanoa, että täällä rupee olemaan jo aika kivaa! 🙂

Enspostauksiin

Vihdoin ja viimein tuli taas viikonloppu! Tutkittiin ohjelappusta, joka saatiin kun saavuttiin tänne ja siinä puhuttiin Egypti-museosta. Myös mestari Rosso puhui museosta joku päivä.

Eli siis suunta kohti Egypti-museota. Tutkittiin taas Google-Mapsista reitti sinne, ja hypättiin bussiin. Bussi meni melkein museon viereen ja oli niin hienot maisemat, että kulutettiin varmaan tunti vaan Instagram kuvien ottoon ja maisemien ihailuun. Kun sitten päästiin museoon niin oli ihana huomata, että ihmiset puhuivat englantia.

Lippu museoon maksoi 15 euroa ja siihen saatiin kuulokkeet ja joku härveli mistä kuului infoa enganniksi eri museoesineistä. Museo oli tosi hieno ja nähtävää tosi paljon. Oli ihan mielenkiintoista, mutta ehkä nähtävää oli lopulta liikaa ja alkoi kyllästyttämään.

Museon nettisivut:
https://museoegizio.it/en/

Kun päästiin museosta pois niin huomattiin, että oltiin päädytty paikkaan, jossa oli tosi upeita rakennuksia ja paljon ihmisiä, pääteltiin että vissiin löydettiin Torinon oikea keskusta.

Kauppoja Torinon keskustassa oli paljon. Löytyi merkkivaateliikkeitä ja pikkuisia kojuja, mutta parasta oli englannintaitoiset ihmiset ja mukava palvelu. Saatiin koko päivä hyvin kulutettua seikkaillessa eri kauppoja läpi. Nyt löytyy jo muutamat tuliaiset ja saatettiin kumpikin ostaa korkokengät juhlia varten, miten ne sitten mahtuu matkalaukkuun niin hyvä kysymys, heh.