Tänään piirustelin erilaisia kuoseja koululla.
Musta, vihreä ja pinkki olivat päivän värit. Viinilasit pohjautuvat tekemiini piirustuksiin. Toinen kuosi on kehitetty neulakinnastekniikalla tehdystä pintastruktuurista.
Kuoseja
Kuosin suunnittelua
Tammikuun alussa aloin todella panostaa Illustratorilla tehtäviin painokuoseihin. Näihin saisi menemään aikaa vaikka kuinka paljon!
Kuvioiden tekemistä on hankaloittanut ohjelmien ja kuvien raskaus suhteessa koulun koneiden kapasiteettiin. Itse pidän väreitä, niin kuositkin ovat monivärisiä ja raskaampia työstää. Tässä kuitenkin jonkinlaisia lopputuloksia.
Pionien kuosi on yhdistelty kesällä vesiväreillä maalamistani puutarhakasveista ja muokkailtu kuosiksi. Tämä kävisi vaikka tapetiksikin
Daalioiden ja kultapallojen kuosiin minulla jäi liikaa sävyjä ja kone ei oikein jaksanut sitä käsitellä, mutta oppia tämäkin.
Joutsen on piirretty harjoitustehtävänä koulutunnilla ja tein siitä oman kuosin.
Sadepisaroita kuvasin ikkunalasista syksyllä ja muokkasin niistä erilaisia värivaihoehtoja. Ihan kivoja nämäkin.
Ohjausryhmän pajat
Syksy on ollut täynnä kiirettä ja sairastelua, mutta aika moneen pajaan kerkesin osallistumaan. Näistä muutaman mainitakseni.
Tuijan Ekoprint-paja
Tanjan Ruma-joulupaita -paja
Tuulin Kehräyspaja
Chikakon joulukoristepaja
Huopaa ja rukkasia
Lokakuusta joulukukuuhun osallistuin ohjausryhmäläisten pajoihin sekä valmistelin omaa näyttöäni aiheesta. Tein samaan aikaan näyttöä kulttuurilähtöisestä tuotteistamisesta. Kulttuurilähtöisen tuotteistamisen aiheena tutkin rukkasten historiaa ja käsiin liittyvää tapakulttuuuria sekä karjalaista kinnasperinnettä.
Tästä johdin aiheen myös ohjaustoiminnan näyttööni. Ajatukseni oli, että pitäisin huovutus- ja ompelupajan, jossa tekisimme rukkasia kierrätysmateriaaleista muiden opiskelijoiden kanssa. Käytin useanmman viikon hieroen rukkasten kaavoja, keräämällä tietoa ja testaamalla rukkasten malleja.
Ensin oli suunnittelu
Ajatuksena oli harjoituspajassa huovuttaa ohutta levyhuopaa, joka tulisi osaksi kierrätysrukkasia ompelupajassa. Harjoittelin ensin itse tekemään tasohuopaa, joka olisi sopivan vahvuinen rukkasten selkämyksiin. Otin mittoja, että sain tehtyä huovutusohjeet pajaohjelmaa varten.
Suunnittelin myös ompeluohjeita ja keräsin ihmisten käden kuvia malliksi kaavojen suunnitteluun.
Huopahaaveilu
Huopahaaveilu paja onnistui hyvin ja sain ohjata 5 eritasoista huovuttajaa tasohuovan valmistukseen. Moni teki kauniita tasohuopia ja jopa parempia kuin itse teen. Harmi ettei tullut otettua kuvia enempää.
Kinnaskaaos
Kinnaskaaos pajan tarkoituksena oli madaltaa kynnystä lähteä ompelemaan.
Olin hankkinut kierrätyskeskuksesta jäätävän määrän materiaaleja esim. rukkasten turkisvuoriksi.
Koska pajaa jouduttiin sairastumiseni takia siirtämään kaksi viikkoa, moni huopakurssille osallistunut ei päässyt paikalle. Onneksi muita kiinnostuneita riitti ja moni toi omia materaalejaan ja sain peräti 9 ohjattavaa kinnaskurssille. Paja meni hienosti!
Valon kaupungissa
Kuvia Valon kaupunki -tapahtumasta. Valon kaupunki oli kiinnostava ja erilainen kokemus. Ensimmäisenä iltana olin mukana kasvivärjäysnäytöksessä. Värjäsimme hevonhierakalla villoja ja kerroimme kasvivärjäyksen maailmasta. Teemana Valon Kaupungissa tänä vuonna oli Fantasiametsä. Suositeltavaa oli laittaa jotain teemaan sopivaa vaatetusta. Kaivelin kaapista vuosia vanhan Hobitti-asun ja kunnostin sen. Asu herättikin paljon kiinnostusta.
Toisena iltana olin mukana vetämässä Lupa Loistaa -pajaa jossa opetimme heijastavien asusteiden valmistusta non-stoppina. Huomasin tässä vaiheessa olevani aikalailla sidottu ohjaamaan ompelukoneella ompelua. Ompelukoneen käytön ohjaaminen olikin minulle luontevaa. Ilta oli todella kiireinen, mutta kerkesin käydä kierroksella katsomassa muiden osastojen töitä.
Omaa osuuttani valon kaupungissa oli myös Hatun tekijä -teos, joka oli esillä toisen kerroksen aulassa. Työ sai paljon kehuja ja kiinnostusta osakseen.
Pajatöitä
Kaikkia pienpajojen töitä en ole kerennyt saada valmiiksi uuden pajan alkaessa, mutta laittelen kuvia sitä mukaa kun töitä valmistuu. Viimeisimpänä tekniikkana opettelin tuftausta tuftausneulalla. Käytin siihen vanhoja, kaappiin unohtuneita sukkalankoja. Aika mukava, kuvallinen, tekniikka oli tämäkin vaikka alkuun tuntui hiukan haastelliselta hahmottaa, millaista jälkeä tuftaamalla saa aikaan.
Ryijyn kuvan olen unohtanut laittaa, vaikka se on ollut jo pitkään valmiina. Ryijyyn käytin kasvivärjättyjä lankoja ja merinovillatupsuja. Merinotupsut tekevät ryijyyn utuista tunnelmaa vaikka tässä kuvassa se näyttää lähinnä sottaiselta. Kutoessani ryijyä ajattelin loppukesän maalaismaisemia. Ehkäpä silmiä siristämällä tästä voisi maiseman saadakin.
Ohjaustoiminta
Ohjaustoiminnan tunneilla saimme tehtäväksi suunnitella askartelupajaa 7-9 vuotiaille lapsille. Pajan nimeksi tuli Valonkaupungin teemaa mukaillen Kiiltomatoja ja tulikärpäsiä.
Yllättävän haasteellista oli miettiä, millaisia askarteluja sen ikäinen lapsi jaksaa tehdä. Lupasin viikonlopun aikana valmistaa pari versiota muotista, jossa voi taitella rautalankaa siipien muotoon. Pyysin myös omia lapsia askartelemaan ötököitä testatakseni, onko askartelu kiinnostava lasten mielestä. Valitettavasti materiaalivaihtoehdot olivat kotona aika rajalliset.
9-vuotias käytti askarteluun 30 minuuttia ja lopun aikaa leikkimiseen ”Toukka Lentokaisella”. Kysyin häneltä, että olisiko halunnut toukalle silmät, jotka liikkuvat tai ainakin tussilla piirtää sille silmät. Vastasi, että toukka ei tarvitse tarvitse silmiä, kun näkee hyvin ilmankin.
11-vuotias askarteli tunnin ja harkitsi enemmän helmien yms. valintaa eikä jäänyt leikkimään, mutta palasi myöhemmin askartelemaan erilaisen version.
Päällimmäisenä ajatuksena mieleeni jäi, että mielikuvitus on lapselle tärkeämpää kuin materiaalien moniaisuus tai laadukkuus.
Hatuntekijästä
Lupasin tuoda tällä viikolla Keke-päivänä aloittamani kierrätyskollaasin koululle. Torstaina 8.9.2022 ajoinkin koulun pihaan ja kannoin Hatuntekijän yläkerran aulaan. Ohjaustuntien alkaessa en kerinnyt opettajille sanoa, että olin tuonut työn. Pian he tulivatkin hakemaan minua ja haastattelivat työstä. Gradian omassa blogissa on haastatteluni liittyen Hatuntekijään. Työ on esillä Valonkaupunki-tapahtumassa 29.-30.9. 2022
Värjäys jää taakse
Kasvivärjäystä olisi ollut mukava jatkaa pidempäänkin. Viimeisenä väripäivänä keskityin lähinnä purettamiseen ja jälkivärien käyttöön enkä halunnut tehdä uusia väriliemiä. Jälkiväreillä sain aikaan vaaleita sävyjä.
Tuuli teki keskiviikkona värimataralla kyyppivärjäyksen, jossa lankojen väri muuttui siniseksi tullessaan ilman kanssa tekemisiin. Värin kehittymistä oli mielenkiintoista seurata vaikka haju luokassa oli aika voimakas. Värjäys oli mukavaa ja upeita värejä saimmekin aikaan.
Koulun pajat alkavat
Koulun syksy on alkanut erilaisiin tekniikkoihin tutustumisella. Yhdistetty ryhmämme jaettiin kolmeen osaan ja näissä pienryhmissä aloimme tutustumaan erilaisiin tekniikoihin muutaman päivän jaksoissa. Pajat ovat olleet kiinnostavia, mutta niiden sisältämiin tekniikoihin olisi ollut mukavanpi paneutua hiukan pidemmäksikin aikaa.
Ensin opettelimme ryijyjen tekniikkaa, mikä olikin minulle mielenkiintoista hommaa. Sain tehtyä pienen ryijyn kasvivärjätyistä langoista.
Seuraava jakso sisälti kuvansiirto- ja kovetustekniikoita. Harmikseni olin tuossa välissä kipeänä ja tämä jäi minulta kokematta.
Kolmas paja oli punomista ja solmeilua eri materiaaleista. Teimme kierrätyshuovasta istuinaluset. Harjoittelin myös punomaan paperista eri tavoilla. Tästä ehkä tuonnempana kuvaa, kun saan työn kotosalla valmiiksi..
Syyskuun alussa pienryhmämme siirtyi kasvivärjäyksen kurssille. Aloitimme ihan perusteista vaikka asiat olivat minulle ennestään tuttuja. Toin kouluun materiaaliksi pussin pakastettuja veriseitikkejä ja värjäsin niillä alpakka-silkki -lankaa.
Perjantaina 2.9. menimme koulusta ARTAPESTRY6 kuvakudosnäyttelyyn Keski-Suomen museolle. Näyttely oli kiinnostava ja museossa oli muutakin nähtävää.
