Pajatöitä

Kaikkia pienpajojen töitä en ole kerennyt saada valmiiksi uuden pajan alkaessa, mutta laittelen kuvia sitä mukaa kun töitä valmistuu. Viimeisimpänä tekniikkana opettelin tuftausta tuftausneulalla. Käytin siihen vanhoja, kaappiin unohtuneita sukkalankoja. Aika mukava, kuvallinen, tekniikka oli tämäkin vaikka alkuun tuntui hiukan haastelliselta hahmottaa, millaista jälkeä tuftaamalla saa aikaan.

Tuftaustöitä
Ryijy

Ryijyn kuvan olen unohtanut laittaa, vaikka se on ollut jo pitkään valmiina. Ryijyyn käytin kasvivärjättyjä lankoja ja merinovillatupsuja. Merinotupsut tekevät ryijyyn utuista tunnelmaa vaikka tässä kuvassa se näyttää lähinnä sottaiselta. Kutoessani ryijyä ajattelin loppukesän maalaismaisemia. Ehkäpä silmiä siristämällä tästä voisi maiseman saadakin.

Ohjaustoiminta

Ohjaustoiminnan tunneilla saimme tehtäväksi suunnitella askartelupajaa 7-9 vuotiaille lapsille. Pajan nimeksi tuli Valonkaupungin teemaa mukaillen Kiiltomatoja ja tulikärpäsiä.

Yllättävän haasteellista oli miettiä, millaisia askarteluja sen ikäinen lapsi jaksaa tehdä. Lupasin viikonlopun aikana valmistaa pari versiota muotista, jossa voi taitella rautalankaa siipien muotoon. Pyysin myös omia lapsia askartelemaan ötököitä testatakseni, onko askartelu kiinnostava lasten mielestä. Valitettavasti materiaalivaihtoehdot olivat kotona aika rajalliset.

9-vuotias käytti askarteluun 30 minuuttia ja lopun aikaa leikkimiseen ”Toukka Lentokaisella”. Kysyin häneltä, että olisiko halunnut toukalle silmät, jotka liikkuvat tai ainakin tussilla piirtää sille silmät. Vastasi, että toukka ei tarvitse tarvitse silmiä, kun näkee hyvin ilmankin.

Toukka Lentokainen

11-vuotias askarteli tunnin ja harkitsi enemmän helmien yms. valintaa eikä jäänyt leikkimään, mutta palasi myöhemmin askartelemaan erilaisen version.

Päällimmäisenä ajatuksena mieleeni jäi, että mielikuvitus on lapselle tärkeämpää kuin materiaalien moniaisuus tai laadukkuus.

Hatuntekijästä

Lupasin tuoda tällä viikolla Keke-päivänä aloittamani kierrätyskollaasin koululle. Torstaina 8.9.2022 ajoinkin koulun pihaan ja kannoin Hatuntekijän yläkerran aulaan. Ohjaustuntien alkaessa en kerinnyt opettajille sanoa, että olin tuonut työn. Pian he tulivatkin hakemaan minua ja haastattelivat työstä. Gradian omassa blogissa on haastatteluni liittyen Hatuntekijään. Työ on esillä Valonkaupunki-tapahtumassa 29.-30.9. 2022

Värjäys jää taakse

Kasvivärjäystä olisi ollut mukava jatkaa pidempäänkin. Viimeisenä väripäivänä keskityin lähinnä purettamiseen ja jälkivärien käyttöön enkä halunnut tehdä uusia väriliemiä. Jälkiväreillä sain aikaan vaaleita sävyjä.

Tuuli teki keskiviikkona värimataralla kyyppivärjäyksen, jossa lankojen väri muuttui siniseksi tullessaan ilman kanssa tekemisiin. Värin kehittymistä oli mielenkiintoista seurata vaikka haju luokassa oli aika voimakas. Värjäys oli mukavaa ja upeita värejä saimmekin aikaan.

Tässä kuvassa ovat kuivumassa kaikki keskiviikkona värjätyt langat.
Verihelttaseitikin ja alpakan liittoon olen ylen tyytyväinen. Hauska kokeilu oli myös kurkumapainotteisella yrttiteellä värjätty sukkalanka.

Koulun pajat alkavat

Koulun syksy on alkanut erilaisiin tekniikkoihin tutustumisella. Yhdistetty ryhmämme jaettiin kolmeen osaan ja näissä pienryhmissä aloimme tutustumaan erilaisiin tekniikoihin muutaman päivän jaksoissa. Pajat ovat olleet kiinnostavia, mutta niiden sisältämiin tekniikoihin olisi ollut mukavanpi paneutua hiukan pidemmäksikin aikaa.

Ensin opettelimme ryijyjen tekniikkaa, mikä olikin minulle mielenkiintoista hommaa. Sain tehtyä pienen ryijyn kasvivärjätyistä langoista.

Seuraava jakso sisälti kuvansiirto- ja kovetustekniikoita. Harmikseni olin tuossa välissä kipeänä ja tämä jäi minulta kokematta.

Kolmas paja oli punomista ja solmeilua eri materiaaleista. Teimme kierrätyshuovasta istuinaluset. Harjoittelin myös punomaan paperista eri tavoilla. Tästä ehkä tuonnempana kuvaa, kun saan työn kotosalla valmiiksi..

Syyskuun alussa pienryhmämme siirtyi kasvivärjäyksen kurssille. Aloitimme ihan perusteista vaikka asiat olivat minulle ennestään tuttuja. Toin kouluun materiaaliksi pussin pakastettuja veriseitikkejä ja värjäsin niillä alpakka-silkki -lankaa.

Tässä puretetut langat on siirretty siivilöityyn väriliemeen. Lämpötila on maltillinen. Jätin langat yöksi liemeen.
Aamulla huuhtelin langat. Saas nähdä millaisiksi tulevat kuivuttuaan.
Vasemmalla liemi, jonka keitin sienistä saadakseni kaiken värin irti ja oikealla lankojen värjäyksestä jäänyt jälkiväriliemi. Nämä liemet yhdistin ja jatkan värjäystä ensi viikolla.

Perjantaina 2.9. menimme koulusta ARTAPESTRY6 kuvakudosnäyttelyyn Keski-Suomen museolle. Näyttely oli kiinnostava ja museossa oli muutakin nähtävää.

Historiallista Jyväskylää esittävä kartta museon keskikerroksessa.
Museossa oli paljon toinen toistaan mielenkiintoisempia kuvakudoksia.