Kevääseen ovat kuulunut myös ohjauspajalaisten viimeiset pajat. En ole vielä tullut kertoneeksi niistä, kun olen ajatellut pääseväni useampiin. Valitettavasti moni jäi minulta pois sairastelun takia.
Chikako piti meille ystävänpäivän aikaan origami- ja kalligrafiapajan, jossa teimme ystävänpäivätervehdyksiä. Mukavaa puuhailua hyvässä hengessä, niin kuin aiemmikin Chikakon pajoissa.
Näistä harakanvarpaista olin erityisen ylpeäKotona harjoittelin vielä kurkien taittelua
Mimosa puolestaan piti alkukeväästä metallilankapajoja, joista kahteen pääsin osallistumaan. Toisessa pajassa teimme haltiakorvia kuparilangasta oman korvan malliin ja toisessa miniatyyrikristallikruunuja. Oikeita helmiä nämäkin pajat. Korvanlehtikoruja olen satunnaisesti käyttänytkin.
Rakensin koulun kevätnäyttelyyn taulun neulakinnastekniikasta. Taululla on eri tyyleillä valmistamiani näytteitä sekä lyhyt kuvaus neulakintaiden valmistuksesta.
Neulakintaita Suomeksi 2+2, Räisälän tyyliin (Suomeksi 2+1) ja Kuolemajärveltä (Suomeksi 2+2 ½)
Hansenin koodi
Hanseninkoodi on yksi tapa kirjoittaa ohje neulakinnastekniikoihin. Hansenin koodissa langan kulkua merkitään O ja U kirjaimilla sen mukaan, meneekö lanka edellisen langan yli (O, over) vai ali (U, under).
Jos tarkastellaan esim. Räisälän tyyliin tehtyä kinnasta, jonka koodi on UUO/UOOU F1 Kintaan pujottelutekniikassa mennään ensin kahden langan ali, yhden yli/ yhden ali, kahden yli sekä lopuksi neulalangan alitse. Neulalangan alitse meneminen lopussa tekee tyylille tunnusomaisen lettireunuksen pistoille.
Suomeksi 2+1 , lettireunus, Räisälä Hansenin koodi UUO/UOOU F1
Suomeksi 2+2
Kokeilin erilaisia pistelytyylejä ja huomasin nopeasti, että mikä tyyleissä oli erona. Suosituin tyyli Suomessa on 2+2. Sen valmistus on nopeaa, ja melko tiivistä. Kintaasta tulee mukavan joustava ja loistava esim. rukkasen aluskintaaksi.
Suomeksi 2+2Suomeksi 2+2
Suomeksi 2+1 lettireunus Räisälästä
Räisälän tyyli on kaunista ja rustiikkisen näköistä. Sen valmistus on nopeaa, mutta langan on hyvä olla paksuhko tai kintaasta tulee harva. Räisälän tyyliin tehty kinnas ei jousta yhtä hyvin kuin 2+2 kinnas.
Venäjäksi 2+2+2
Venäläistä tyyliä kerkesin hiukan sivuamaan ja totesin, että se oli todella tiivistä, joustamatonta ja hidasta tehdä. Kokeilemassani venäläistyylissä silmukoita poimitaan myös takakautta ja tämä hidastaa työn kulkua kovasti. Pinnasta tulee paksu ja se sopii loistavasti paksuun, jopa vedenpitävään kintaaseen. Tuskastuin tekemisen hitauteen, mutta ehkä joskus vielä kokeilen uudelleen.
Venäjäksi 2+2+2, kokeiltu kaksivärisenä
Suomeksi 2+2½, Kuolemajärveltä
Kuolemajärven tyyli nousi yhdeksi suosikeistani. Se on suhteellisen tiivis myös ohusta langasta, mutta nopeampi valmistaa kuin venäläinen tyyli. Kuolemajärven tyylissä kolmas lankalenkki halkaistaan menemällä neulalla langan läpi. Käytin kintaiden tekemiseen happoväreillä viimevuonna värjäämääni villalnkaa. Huomasin, että pätkävärjätyty langat, jotka monesti tekevät neuleesta levottoman, toimivat kauniisti neulakinnastekniikassa. Neulakinnastekniikalla pistellessä, työskentely pysyy kauemmin paikallaan, kun neuloessa tulee enemmänkin pitkää vaakaraitaa. Pätkävärjätyt langat toimivat kauniisti, jos väriraportti on edes jonkun mittainen.
Kuolemajärvi 2+2½
Suomeksi 1+1 Oslolainen pisto, Korpilahti
Viimeisenä tutustuin Oslolaiseen pistoon, Suomeksi 1+1. Oslolainen pisto on Suomessa ollut käytössä Muuramessa, silloisen Korpilahden alueella. Korpilahtelaisena halusin tietenkin tutustua pistoon paremmin.
Pisto sopii hyvin paksulle langalle, koska peukalon kanssa kiristäen se jää harvaksi. Kun opettelin tekemään piston neulalle kiristäen sain siitä tiheää. Piston tekeminen neulalle kiristäen on todella hidasta. Kintaasta tulee joustamatonta ja tiivistä, mutta pintakuvio on kaunis. Tein kokeiluni luonnonväreillä pätkäväräjäämälläni langalla.
Suomeksi 1+1, Oslolainen tyyli, Korpilahti, Muurame Hansenin koodi UO/UOO F1 (tai F2)
Tänään piirustelin erilaisia kuoseja koululla. Musta, vihreä ja pinkki olivat päivän värit. Viinilasit pohjautuvat tekemiini piirustuksiin. Toinen kuosi on kehitetty neulakinnastekniikalla tehdystä pintastruktuurista.
Tammikuun alussa aloin todella panostaa Illustratorilla tehtäviin painokuoseihin. Näihin saisi menemään aikaa vaikka kuinka paljon!
Kuvioiden tekemistä on hankaloittanut ohjelmien ja kuvien raskaus suhteessa koulun koneiden kapasiteettiin. Itse pidän väreitä, niin kuositkin ovat monivärisiä ja raskaampia työstää. Tässä kuitenkin jonkinlaisia lopputuloksia.
Pionien kuosi on yhdistelty kesällä vesiväreillä maalamistani puutarhakasveista ja muokkailtu kuosiksi. Tämä kävisi vaikka tapetiksikin
Daalioita ja Kultapalloja
Daalioiden ja kultapallojen kuosiin minulla jäi liikaa sävyjä ja kone ei oikein jaksanut sitä käsitellä, mutta oppia tämäkin.
Joutsenia
Joutsen on piirretty harjoitustehtävänä koulutunnilla ja tein siitä oman kuosin.
Sadepisaroita kuvasin ikkunalasista syksyllä ja muokkasin niistä erilaisia värivaihoehtoja. Ihan kivoja nämäkin.
Lokakuusta joulukukuuhun osallistuin ohjausryhmäläisten pajoihin sekä valmistelin omaa näyttöäni aiheesta. Tein samaan aikaan näyttöä kulttuurilähtöisestä tuotteistamisesta. Kulttuurilähtöisen tuotteistamisen aiheena tutkin rukkasten historiaa ja käsiin liittyvää tapakulttuuuria sekä karjalaista kinnasperinnettä.
Tästä johdin aiheen myös ohjaustoiminnan näyttööni. Ajatukseni oli, että pitäisin huovutus- ja ompelupajan, jossa tekisimme rukkasia kierrätysmateriaaleista muiden opiskelijoiden kanssa. Käytin useanmman viikon hieroen rukkasten kaavoja, keräämällä tietoa ja testaamalla rukkasten malleja.
Ensin oli suunnittelu
Ajatuksena oli harjoituspajassa huovuttaa ohutta levyhuopaa, joka tulisi osaksi kierrätysrukkasia ompelupajassa. Harjoittelin ensin itse tekemään tasohuopaa, joka olisi sopivan vahvuinen rukkasten selkämyksiin. Otin mittoja, että sain tehtyä huovutusohjeet pajaohjelmaa varten.
Suunnittelin myös ompeluohjeita ja keräsin ihmisten käden kuvia malliksi kaavojen suunnitteluun.
Huopahaaveilu
Huopahaaveilu paja onnistui hyvin ja sain ohjata 5 eritasoista huovuttajaa tasohuovan valmistukseen. Moni teki kauniita tasohuopia ja jopa parempia kuin itse teen. Harmi ettei tullut otettua kuvia enempää.
Kinnaskaaos
Kinnaskaaos pajan tarkoituksena oli madaltaa kynnystä lähteä ompelemaan. Olin hankkinut kierrätyskeskuksesta jäätävän määrän materiaaleja esim. rukkasten turkisvuoriksi. Koska pajaa jouduttiin sairastumiseni takia siirtämään kaksi viikkoa, moni huopakurssille osallistunut ei päässyt paikalle. Onneksi muita kiinnostuneita riitti ja moni toi omia materaalejaan ja sain peräti 9 ohjattavaa kinnaskurssille. Paja meni hienosti!
Kuvia Valon kaupunki -tapahtumasta. Valon kaupunki oli kiinnostava ja erilainen kokemus. Ensimmäisenä iltana olin mukana kasvivärjäysnäytöksessä. Värjäsimme hevonhierakalla villoja ja kerroimme kasvivärjäyksen maailmasta. Teemana Valon Kaupungissa tänä vuonna oli Fantasiametsä. Suositeltavaa oli laittaa jotain teemaan sopivaa vaatetusta. Kaivelin kaapista vuosia vanhan Hobitti-asun ja kunnostin sen. Asu herättikin paljon kiinnostusta.
Kasvivärjäysnäytöksen pöydälle laitoimme esille kaikkien värjäyskurssilla olleiden tekemiä tuotteita ja värjäykseen liittyvää Värjäyskattilan alle sytytettiin oikea tuli.Puolituisena Valojen kaupungissa
Toisena iltana olin mukana vetämässä Lupa Loistaa -pajaa jossa opetimme heijastavien asusteiden valmistusta non-stoppina. Huomasin tässä vaiheessa olevani aikalailla sidottu ohjaamaan ompelukoneella ompelua. Ompelukoneen käytön ohjaaminen olikin minulle luontevaa. Ilta oli todella kiireinen, mutta kerkesin käydä kierroksella katsomassa muiden osastojen töitä.
Heijastinpajan malleja
Omaa osuuttani valon kaupungissa oli myös Hatun tekijä -teos, joka oli esillä toisen kerroksen aulassa. Työ sai paljon kehuja ja kiinnostusta osakseen.
Kaikkia pienpajojen töitä en ole kerennyt saada valmiiksi uuden pajan alkaessa, mutta laittelen kuvia sitä mukaa kun töitä valmistuu. Viimeisimpänä tekniikkana opettelin tuftausta tuftausneulalla. Käytin siihen vanhoja, kaappiin unohtuneita sukkalankoja. Aika mukava, kuvallinen, tekniikka oli tämäkin vaikka alkuun tuntui hiukan haastelliselta hahmottaa, millaista jälkeä tuftaamalla saa aikaan.
TuftaustöitäRyijy
Ryijyn kuvan olen unohtanut laittaa, vaikka se on ollut jo pitkään valmiina. Ryijyyn käytin kasvivärjättyjä lankoja ja merinovillatupsuja. Merinotupsut tekevät ryijyyn utuista tunnelmaa vaikka tässä kuvassa se näyttää lähinnä sottaiselta. Kutoessani ryijyä ajattelin loppukesän maalaismaisemia. Ehkäpä silmiä siristämällä tästä voisi maiseman saadakin.
Lupasin tuoda tällä viikolla Keke-päivänä aloittamani kierrätyskollaasin koululle. Torstaina 8.9.2022 ajoinkin koulun pihaan ja kannoin Hatuntekijän yläkerran aulaan. Ohjaustuntien alkaessa en kerinnyt opettajille sanoa, että olin tuonut työn. Pian he tulivatkin hakemaan minua ja haastattelivat työstä. Gradian omassa blogissa on haastatteluni liittyen Hatuntekijään. Työ on esillä Valonkaupunki-tapahtumassa 29.-30.9. 2022
Kasvivärjäystä olisi ollut mukava jatkaa pidempäänkin. Viimeisenä väripäivänä keskityin lähinnä purettamiseen ja jälkivärien käyttöön enkä halunnut tehdä uusia väriliemiä. Jälkiväreillä sain aikaan vaaleita sävyjä.
Tuuli teki keskiviikkona värimataralla kyyppivärjäyksen, jossa lankojen väri muuttui siniseksi tullessaan ilman kanssa tekemisiin. Värin kehittymistä oli mielenkiintoista seurata vaikka haju luokassa oli aika voimakas. Värjäys oli mukavaa ja upeita värejä saimmekin aikaan.
JälkivärikokeilunikyyppivärjäystäKyypin neste on keltaistaTässä kuvassa ovat kuivumassa kaikki keskiviikkona värjätyt langat. Verihelttaseitikin ja alpakan liittoon olen ylen tyytyväinen. Hauska kokeilu oli myös kurkumapainotteisella yrttiteellä värjätty sukkalanka.
