Hannis Järvinen
Neulakintaiden tekeminen toiselle ihmiselle on hiukan vaikeampaa, kun kinnasta ei välttämättä voi tekemisen vaiheissa sovittaa. Apuna voi käyttää kädestä piirrettyä kuvaa.
Neulakintaat kannattaakin tehdä aina keskenään samaan vaiheeseen, jotta niistä saa mahdollisimman saman kokoiset.
Välityönä tein banaanisukat luonnonväreillä värjätyistä langoista. Tässä on käytetty mm. kurkumalla värjättyä lankaa luonnonvärjäyskurssilta. Olipas mukavaa neuloa, kun työ eteni niin joutuisasti!
Kevään aikana tutustuimme myös tilkkumaalaukseen ja vapaaseen konekirjontaan lähemmin. Tilkkumaalaus olikin minulle varsin mieluinen tekniikka ja ostin myös kotikoneeseen kirjontajalan.
Konekirjontaan käytin kirpputorilta ostamiani värikkäitä ompelulankoja ja tilkut ovat kierrätystä myös. En kovin tarkkaan suunnitellut hommaa alussa ja jouduin myöhemmin lisäämään kaistaleen kangasta yläreunaan saadakseni puun oksistolle tarpeeksi tilaa. Kaikki kuitenkin peittyy hyvin tilkkujen alle eikä saumakohtia jää näkyviin.
Ideana tilkkumaalaustekniikassa on ommella tilkkuja päällekäin tyllin tai liimakankaiden avustuksella. Ensimmäisen kerroksen kiinnitykseen käytin tylliä. Myöhempiin kerroksiin ompelin tilkkuja sellaisenaan vapaalla konekirjonnalla.
Lopulta työ on kuorrutettu järjettömällä määrällä vapaata konekirjontaa.
Lainasin kirjastosta Kinnasneulakirjan. Asiallinen perusteos tekniikan perusteista ja kauniita ohjeita.
Pari uutta juttua opin kirjaa tutkimalla. Kirjassa neuvotaan mm. kuinka kinnasneulatekniikkaa voi tehdä edestakaisin tasona spiraalin sijasta. Tutustumisen arvoinen teos tekniikasta kiinnostuneille.
15.3. Värjäsin liukuvärjäyksellä lankaa neulakintaita varten.
Verihelttaseitikin varsista tuli kaunista oranssia. Toinen pää vyyhdistä oli hevonhierakkakylvyssä. Langat olivat hiukan erisävyisiä sukkalankojen jämiä, joita löysin kaapista. Lopputulos oli kaunis.
Aloitin koulussa tekemään kuolemajärven tekniikalla kintaita värjäämästäni langasta. Kintaat ovat lapsen kokoa ja aurinkoisen väriset.
Rakensin koulun kevätnäyttelyyn taulun neulakinnastekniikasta. Taululla on eri tyyleillä valmistamiani näytteitä sekä lyhyt kuvaus neulakintaiden valmistuksesta.
Hanseninkoodi on yksi tapa kirjoittaa ohje neulakinnastekniikoihin. Hansenin koodissa langan kulkua merkitään O ja U kirjaimilla sen mukaan, meneekö lanka edellisen langan yli (O, over) vai ali (U, under).
Jos tarkastellaan esim. Räisälän tyyliin tehtyä kinnasta, jonka koodi on UUO/UOOU F1
Kintaan pujottelutekniikassa mennään ensin kahden langan ali, yhden yli/ yhden ali, kahden yli sekä lopuksi neulalangan alitse. Neulalangan alitse meneminen lopussa tekee tyylille tunnusomaisen lettireunuksen pistoille.
Suomeksi 2+2
Kokeilin erilaisia pistelytyylejä ja huomasin nopeasti, että mikä tyyleissä oli erona. Suosituin tyyli Suomessa on 2+2. Sen valmistus on nopeaa, ja melko tiivistä. Kintaasta tulee mukavan joustava ja loistava esim. rukkasen aluskintaaksi.
Suomeksi 2+1 lettireunus Räisälästä
Räisälän tyyli on kaunista ja rustiikkisen näköistä. Sen valmistus on nopeaa, mutta langan on hyvä olla paksuhko tai kintaasta tulee harva. Räisälän tyyliin tehty kinnas ei jousta yhtä hyvin kuin 2+2 kinnas.
Venäjäksi 2+2+2
Venäläistä tyyliä kerkesin hiukan sivuamaan ja totesin, että se oli todella tiivistä, joustamatonta ja hidasta tehdä. Kokeilemassani venäläistyylissä silmukoita poimitaan myös takakautta ja tämä hidastaa työn kulkua kovasti. Pinnasta tulee paksu ja se sopii loistavasti paksuun, jopa vedenpitävään kintaaseen. Tuskastuin tekemisen hitauteen, mutta ehkä joskus vielä kokeilen uudelleen.
Suomeksi 2+2½, Kuolemajärveltä
Kuolemajärven tyyli nousi yhdeksi suosikeistani. Se on suhteellisen tiivis myös ohusta langasta, mutta nopeampi valmistaa kuin venäläinen tyyli. Kuolemajärven tyylissä kolmas lankalenkki halkaistaan menemällä neulalla langan läpi.
Käytin kintaiden tekemiseen happoväreillä viimevuonna värjäämääni villalnkaa. Huomasin, että pätkävärjätyty langat, jotka monesti tekevät neuleesta levottoman, toimivat kauniisti neulakinnastekniikassa. Neulakinnastekniikalla pistellessä, työskentely pysyy kauemmin paikallaan, kun neuloessa tulee enemmänkin pitkää vaakaraitaa. Pätkävärjätyt langat toimivat kauniisti, jos väriraportti on edes jonkun mittainen.
Suomeksi 1+1 Oslolainen pisto, Korpilahti
Viimeisenä tutustuin Oslolaiseen pistoon, Suomeksi 1+1.
Oslolainen pisto on Suomessa ollut käytössä Muuramessa, silloisen Korpilahden alueella. Korpilahtelaisena halusin tietenkin tutustua pistoon paremmin.
Pisto sopii hyvin paksulle langalle, koska peukalon kanssa kiristäen se jää harvaksi. Kun opettelin tekemään piston neulalle kiristäen sain siitä tiheää. Piston tekeminen neulalle kiristäen on todella hidasta. Kintaasta tulee joustamatonta ja tiivistä, mutta pintakuvio on kaunis. Tein kokeiluni luonnonväreillä pätkäväräjäämälläni langalla.
