Vaihtomme aikana kaikki tiistait ovat koulupäiviä, koulupäivän pituus 9-10 tuntia. Sisältää tunnin lounastauon. Luokkahuoneet ovat hieman erillaiset kuin kotomaassa. Pöydille luokanpuolelle voidaan virittää metallinen työskentelytaso esim. suklaaja pikeeritöitä varten.

Koulussa oppilailla on leipurintakit kaapissa, jotka he pukevat näitä osioita varten päälle. Sekä kuvausta. Tässä meidän luokka, hyvin sulauduttiin joukkoon.

Luokan takana on erillinen huone josta löytyy pieni siirrettävä kaasuhella, kaulain, monitoimikone, kylmiöt, työskentelypöytä ja muut tarvittavat välineet. Suklaat ja marsipaanit.

Kokeita varten löytyy siirrettävät puiset väliseinät, jotka sijoitetaan oppilaiden väliin.

Edellisenä tiistaina kun muut oppilaat tekivät koetta saimme me läjän kirjoja nenän eteen, kirjoja marsipaani ja suklaatöistä. Aika kului hyvinkin rattoisasti noita selatessa. Saatoin napata ”muutaman” kuvan talteen.

Iltapäivällä aloimme tehdä pikeeritöitä.

Joita jatkamme seuraavana koulupäivänä. Vimosena päivänä pelattiin liikuntatunnilla saksalaista polttopalloa. Tykkäsin ihan hirveästi. Vähän niinkuin meidän polttopallo mut molemmat joukkueet rakensivat linnan suojaksi jne. Viimeiseksi muut olivat koonneet loppuun pikeerityöt, kiitos Suville työni kokoamisesta.

Me kun lähdimme koulusta aiemmin Lisan ja Sandran kanssa auttamaan leipuripuolen harjoituskokeen suorittanutta Lucasia loppu töissä.

N. 20 tuotetta aikaa 12 tuntia kahtena peräkkäisenä päivänä. Expertit seuraavat koko ajan työskentelyäsi. Ei ole helppo, suunnitelma ajan käytölle tulee olla hyvä, mitä teet milloinkin.

Suklaata,.. lisää suklaata,.. Aina ku kävelet kaduilla jossain kulmassa tuli vastaan jonkinlainen suklaapuoti. St. Gallenissa kävimme Suvin kanssa vierailulla maailmanmestarin Läderahnin suklaaliikkeessä.

Myriam vei meidät käymään lähellä sijaitsevassa suklaatehdas Chocolariumissa,

Luzernissa kävimme Chocolateworld Bachmannilla, jossa oli aivan ihana suklaata valuva seinä

ja koko reissun huipensi vierailu Caillerin suklaatehtaalla

jossa osallistuimme suklaakurssille ja teimme lampaan.

sekä esittelyyn ja teimme ostoksia myymälässä. Tuliaisiksi kotiin kertyi 4 kiloa suklaata🙈😍🍫🐄

Ensimmäinen viikonloppu meni nopeasti, sitä kun meni yöllä jo yhteen töihin niin päivällä ehti touhuta vaikka ja mitä. Lauantaiaamuna kun pääsimme töistä suuntasimme matkamme Lisan kanssa Ebenalpeille, köysiradalla nousi ylös kesti muutaman minuutin. Ja ylhäällä odotti henkeäsalpaavan kauniit näkymät 1645 korkeudessa.

Laskeuduimme polkuja ja vuorenviertä pitkin parin sadan metrin verran alaspäin, missä sijaisi Ravintola Äscher, nautimme ravintolassa kuumat kaakaot ja nautimme huikeista maisemista.

Kaakaoiden jälkeen jatkoimme laskeutumista kapeita polkuja ja jonkinlaisia portaita pitkin alaspäin, maisemat koko matkalla olivat huikeat ja äänet mitä kuulin, koostuivat vesiputouksen kohinasta ja lintujen laulusta. Kun pääsimme vuorelta ns. ihmisten ilmoille suuntasimme matkamme vielä kohti Seealpseeta, pienen nousin jälkeen avautui upea maisema, pienine järvineen ja jylhine vuorineen. Täältä syrjästä löytyi muutama hotellikin ja tänne pääsee ainoastaan kävellen. Kokonaisuutena huikea ja rentouttava kokemus.

Loppupäivä (muutama tunti) menikin syödessä ja mennessä ajoissa klo 16 nukkumaan. Ni jaksoi taas herätä yöksi töihin. Sunnuntaina työntekijöitä on töissä vain neljä, teimme jotain leipiä ja paljon Zopfeja. Töistä päästyämme, söimme kämpillä aamiaisen ja suuntasimme jo kymmeneltä kohti Bischofszelliä, jossa pidetään perinteinen Rennenflossom (paikallinen olutkellunta), Lisan ystävä perheineen oli myös paikalla. Heille tämä tapahtuma on jokavuotinen perinne. Normaalisti tapahtuma on äitienpäivänä, mutta tänä vuonna sitä jouduttiin siirtämään viikolla koska vesi oli niin korkealla edellisviikolla. Ensimmäinen osio n. 30 ”venettä” oli ns. Karnevaalikilpailu.

Ihmiset valmistelevat ja suunnittelevat veneitään ja pukeutumistaan jopa 10 kuukautta. Tunnin tauon jälkeen oli varsinainen kilpailuosuus jossa oli 6 venekuntaa osallisena ja tässä on nimenomaan tarkoituksena suorittaa 12 kilometrin jokireitti mahdollisimman nopeasti. Kilpailun jälkeen nautimme piknikistä joen varrella. Nuotio oli viritelty jo aiemmin, oli paikallisista grillimakkaraa, perunoita foliossa ja vaikka mitä.

Jälkiruuaksi vaahtokarkkeja nuotiolla. Joen varrelle oli kerääntynyt paljon perheitä nauttimaan yhteisestä ajasta ulkoillen ja syöden. Oli retkituolit mukana ja viltit jne. Sveitsiläiset todellakin nauttivat ulkoilusta!

Pääleipomo jossa työskentelen vaihtoni ajan sijaitsee Appenzellissa, samoin kuin Böhlin kondiittoria, jonka yläkerrassa on yksi Böhlin leipomokahviloista. Tämän lisäksi Böhlillä on leipomokahviloita vielä yksi Appenzellissa, yksi kauppakeskus Coopin yhteydessä Zielissä, Teufenissa, Gaisin kylässä ja Speicherissa. Työntekijöitä kaikkineen Böhlillä on 95, jotka koostuvat leipureista, kondiittoreista, kahvilatyöntekijöistä, toimistotyöntekijöistä ja kuljettajista. Opiskelijoita oppisopimuksella on leipomopuolella 4. Työpäivät ovat olleet välillä pitkiä, täällä kun on ilmoitettu alkamisaika mikä on arkena klo 4 ja pois pääset kun hommat on tehty. Yleensä päivät on venyneet 8,5-9,5 tuntisiksi, sisältäen yhden puolen tunnin lounastauon. Leipomossa työskentelee arkisin 12 tai 13 henkeä ja sunnuntaisin 4. Saapumisaika on arkena porrastettu. Olen pyöritellyt kaikennäköisiä leipiä, rinkeleitä, voidellut sarvia ja Zopfeja. Tehnyt hedelmäpiirakoita jne. Osa tuotteista paistetaan heti, osa leivotaan pakkaseen, osa pakastetaan paistettuna. Taikinantekijä pyörittää 20-30 taikinaa päivässä jauhoja menee päivässä keskimäärin puoli tonnia. Määrät ovat siis suuria. Voitaikina tehdään 100 kilon erissä. Ja esim. Voisarvia tehdään viikossa liki 10 tuhatta kappaletta, onneksi tähän on kone mikä pyörittää sarvet että ne tarvitsee vaan setata kaarevaksi pellille. Päivien lopuksi siivoamme liki kaksi tuntia, mutta ei ole kyllä minkäänlaista ötökkäongelmaa havaittavissa, esim. Koneet ilmapuhalletaan puhtaaksi jauhoista ja lattiat harjataan sekä imuroidaan. Pari kertaa viikossa pestään pesuaineella. Koneita löytyy jos minkälaista, iso arinauuni 4 kerrosta noin kolme metriä syvä, paistettavat siirretään uuniin liinalaudoilla.

Löytyy öytyy kaksi automaattista pinnavaunu-uunia. Joihin on ohjelmoitu lämmöt, ajat ja mahd. höyrytykset tuotteille. Kaulain on automaattinen ja ohjelmoitu. Samoin vaaka, johon on yhdistetty vesi ja jauhosiilo. Löytyy voitelukone sarville ja muille tuotteille joita ei voidella munalla. Perinteinen 30 palleron pyörittäjä toki löytyy ja viinerilinja (pieni malli). Lisäksi iso paloittelijakone, johon tarvittaessa saa radan mikä ohjaa tuotteet kartioriivaajan kautta pitkärullaimeen ja siitä radalliselle pitkälle pöydälle. Tai vastaavasti välirata otetaan pois ja palat ohjataan suoraan pöydälle käsittelyä varten.

Anne

Keskiviikkona kävin tutustumassa St.Gallenin kauniiseen kaupunkiin.

Kävin kauniissa katedraalissa.

Ihania kahvila-leipomoita ja suklaapuoteja löytyy liki jokaisesta kadunkulmasta. Ikealla piti toki käydä nauttimassa kunnon lihapullat.

Illalla suuntasimme Lisan kanssa Appenzelliin seuraamaan kondiittoripuolen harjoituskoetta. Hieman erillaista kuin meillä. Aikaa kokeen suorittamiseen on max. 18 h, tämä aika on jaettu kahdelle peräkkäiselle päivälle. Apuri saa olla sen verran käytettävissä että auttaa tiskeissä ja tuo joitain välineitä, mutta muuten ihan kaikki tulee tehdä alusta loppuun itse. Osa tuotteista oli määrättyjä ja osa valinnaisia. Esillepano oli hyvin tarkkaa ja huoliteltua. Paikalla oli muutamia muita opiskelijoita kuulemassa vinkkejä ja tekemässä muistiinpanoja. Böhlin ”headchef” oli toki paikalla ja kaksi experttiä arvioimassa lopputulosta.

Kokeeseen sisältyi niin suolaisten, makeiden, keksien, kakkujen, erillaisten leivonnaisten ja konvehtien teko. Arvostelukeskustelun päätyttyä tilaisuuteen saapui paikalle opiskelijan perhettä ja ystäviä. Tarjolla oli viiniä ja muita virvokkeita sekä toki nautimme ja maistelimme kokeeseen tehdyistä tuotteista. Aivan mahtava oli päästä tällainen kokemaan ja näkemään. Ensi viikolla olisi vastaavanlainen leipomopuolella, toivottavasti pääsen myös tähän osallistumaan.

Torstaina kun molemmilla oli vapaapäivä haettiin Suvi kyytiin ja suuntasimme kohti kauniita vuoria.

Pitkän ja mutkaisen nousun jälkeen saavuimme pieneen kylään, Kerenzenbergiin. Pistimme auton parkkiin ja suuntasimme pienelle vaellukselle, katselemaan huikeian kauniita maisemia.

Kävelyn jälkeen laskeuduimme Glaruksen kauniiseen kylään. Täällähän liki kaikki asuvat jonkin vuoren juurella ja saavat nauttia näistä komeista maisemista.

käytiin myös Mollisin pienessä kylässä jäätelöllä.

ei hassumpi vapaapäivä.😍 ollenkaan. Perjantaina alkaakin sitten pitkä työputki.

Tiistaina olikin sitten vuorossa koulupäivä. Minä aloitin koulupäivän jo puoli kahdeksan, koska kuljen Lisan kyydillä. Huomioitavaa ja aika hurjaa, koululla parkkimaksu on 60 frangia päivä! Parkki on yleinen, ei vain koululaisille. Myö laitettiin auto siniseen ruutuun 9fr /päivä. Täällä parkit toimii mobiilisovelluksella. Eka tunti meni ehkä vähän ohi, kun luokka teki jotain kotitehtävään liittyvää ni en ihan ollut mukana. Toiselle tunnille vaihdoin luokkaan ja sain Suvin mukaan. Ryhmä oli myös toisen vuoden opiskelijoita, mutta ilman aiempaa koulutusta ni heillä käytiin läpi elämän perusjuttuja. Keskustelimme perheistä sekä erillaisista perhetilanteista. Miesten ja naisten tasa-arvosta ja siitä miten asiat ovat muuttuneet nykypäivään. Siirryimme jälleen tauon jälkeen toiseen luokkaan ja pääsimme tekemään suklaatöitä. Ohuelle sokerimassalle jäljensimme kirjoitussuklaalla ankan ääriviivät jonka jälkeen värjäsimme sen jonkinlaisilla geeliväreillä. Klo 12-13 oli lounastauko. Tauolta palatessamme huomasimme koulun ilmoitustaululla ilmoituksen… 🙈. Päivän tunneilla kävimme läpi ryhmissä erilaisia hyydyttämisaineita. Pidimme esittelyn Gradiasta, Pandasta ja Jyväskylästä. Ja iltapäivän viimeisinä tunteina; teimme vielä lisää suklaatöitä, ensin kirjoitimme haluamamme tekstin paperille hyvin vanhalla kirjoitustavalla, jonka jälkeen tehtiin sit sama suklaalla. Päivä kokonaisuutena oli hyvinkin antoisa, vaikka kielellisesti ei kaikkea ymmärrettykään. Koulupäivä päättyi klo 17.20, jonka jälkeen vielä palaveerasimme vaihdosta. Terkuin Anne

Sunnuntaina kävimme hostini Lisan kanssa tutustumassa kävellen Teufenin kylään, mikä toimii kotinani seuraavat kolme viikkoa. Hyvin kaunista ja mäkistä seutua. Kyllä näissä maisemissa kelpaa käppäillä. Kävimme myös autoillen tutustumassa lähikyliin ja työpaikkani leipomoihin. Alkuillasta rauhoitumme jo ajoissa unille. Ja klo 4 maanantaiaamuna suuntasimme työmaalle. Iloiset oli tervehdykset niinkin varhain aamuyöstä ja vastaanotto oli innostunut vaikkakin ilmapiiri oli ehkä hitusen jännittynyt. Työkavereita jännitti ihan hirveesti että joutuisivat puhumaan englantia. Työpäivä oli pitkä, mutta sitäkin antoisampi. Paljon tehtiin erilaisia leipiä ja makeita tuotteita. Sveitsissä työtahti on aika vaativa, pitää tehdä priimaa ja nopeasti. Terkuin Anne