Työturvallisuus

HaiPro poikkeamailmoitus

Työturvallisuuden poikkeamailmoitukset tehdään HaiPro järjestelmään.  Esimerkkejä HaiPro järjestelmään tehtävistä ilmoituksista: 

  • Läheltä pititapahtumat 
  • Vaaratapahtuma, joka olisi voinut aiheuttaa haittaa potilaalle. Haitalta vältyttiin joko sattumalta tai siksi, että poikkeama tai vaaratilanne havaittiin ja haitalliset seuraukset pystyttiin estämään ajoissa. Esimerkiksi: ”Tapahtuma, joka sisälsi vaaran potilasturvallisuudelle, joka ei kuitenkaan tässä tilanteessa realisoitunut”. 
  • Haittatapahtumat 
  • Vaaratapahtuma, joka aiheuttaa haittaa potilaalle. 

https://uusi.medikes.fi/public/default.aspx?nodeid=37840

“Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä tehdään vuosittain tapahtumailmoituksia työhön kuulumattomista poikkeavista tilanteista yli 600 kappaletta. Tapahtumista yli puolet käsittelee tilanteita, jossa työntekijä kokee henkisen tai fyysisen väkivallan uhkaa.” 

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/33186/Vahamaki_Anne.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Vanhempien rooli päivystyksestä

Vanhempien ja koko perheen rooli on merkittävä lapsen ollessa sairaalassa. Perhekeskeisyys on lapsen hoitotyön merkittävin erityispiirre. Muita erityispiirteitä ovat yksilöllisyys, omatoimisuus, jatkuvuus, turvallisuus, sekä kasvun ja kehityksen turvaaminen. Lapsen akuutti sairaus ja sairaalaan joutuminen on aina järkytys koko perheellä. Mahdollisesta kiireestä huolimatta on tärkeää huomioida koko perhe tilanteessa. Vanhempien ja lapsen täytyy luottaa hoitohenkilökunnan toimintaan. (Lehtinen & Ravi 2009; Ivanoff ym. 2007, 94.) 

Vain harva vanhemmista oli pettynyt saamaansa apuun, mutta kuitenkin suuri joukko ilmaisi, ettei ollut tietoinen siitä, mitä lapsen hoidossa tapahtuu. Moni koki myös, ettei perheen tilannetta tunnettu ja huomioitu riittävän hyvin hoidon aikana. Yli neljäsosan mielestä yhteistyötä lääkäreiden kanssa oli liian vähän. Vanhempien kokemukset olivat siis kuitenkin pää- Lapsi päivystyksessä –ohje vanhemmille 13 osin myönteisiä, kuitenkin tulokset viittaavat siihen, että tiedon antamiseen ja yhteistyön riittävyyteen on kiinnitettävä huomiota. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa on ollut samankaltaisia lopputuloksia. (Maijala ym. 2011, 19–20.)