Diabeetikoilla on suurentunut riski altistua kroonistuneille jalka-/säärihaavoille. Jalan haavaumia edes auttavata diabettikolla yleensä ääreishermoston sairaudet kuten neuropatiaa. ” Neuropatian oireita ovat polttava tai pistävä kipu erityisesti öisin sekä kuuma- ja kylmätuntemukset. Iho voi myös kuivua ja halkeilla, lihasten toiminta heiketä ja jalkaterään tulla asentomuutoksia.” -Käypähoito.
Diabeteksen seurauksena syntynyt haava on tyypillisesti päkiässä tai kantapäässä, joskus varpaissa. Diabeettisen haavan taustalla on ääreishermojen häiriö eli neuropatia, valtimoverenkierron heikentyminen ja kudosten ja nivelten jäykistyminen. Haavauma alkaa yleensä viattoman näköisestä hiertymästä tai pienestä vammasta, joka herkästi tulehtuu. Haavaumien ehkäisyyn pitää kiinnittää huomiota ja niiden hoito on tärkeää. Jos haava tulehtuu tai pitkittyy, on syytä hakeutua lääkäriin. Syntyneitä haavaumia hoidetaan mm. kävelykipsillä, joka poistaa haava-alueelle kohdistuvan paineen.
Jalkahaavaumien hoito
Hoidosta päättää diabeteksen jalkaongelmiin perehtynyt lääkäri tai koulutettu jalkahoitaja. Jos jalan haavauma on pinnallinen, riittää hoidoksi usein kengän kevennyspohjallinen, jossa haavan kohdalla on ohennettu kohta. Niitä valmistavat jalkojenhoitajat ja jalkaterapeutit. Keventävä pohjallinen vähentää haavaumaan kohdistuvaa painoa.
Syvemmät haavat hoidetaan asettamalla jalkaan kipsi, johon on tehty reikä haavauman kohdalle. Kipsillä saadaan paine kokonaan poistettua haavan kohdalta, ja aukosta voidaan hoitaa haavaumaa. Hoitoon kuuluu haavaumaan liittyvän kuolleen kudoksen poistaminen. Kipsiä pidetään 6–8 viikkoa. Kipsin lisäksi annetaan antibioottia tulehduksen rauhoittamiseksi.
Jos haavan syynä on pääasiassa valtimoiden ahtauma, verenkiertoa parannetaan mahdollisuuksien mukaan lääkkeillä, pallolaajennuksella tai verisuonileikkauksella. – Käypähoito
Jalkahaavaumien ehkäisy
Jalkahaavaumien syntyminen voidaan tehokkaasti estää seuraavilla toimenpiteillä. Ne ovat erityisen tärkeitä viimeistään silloin, kun havaitaan ensimmäiset ääreishermojen häiriöiden eli neuropatian merkit.
- Jalkaongelmia ehkäisevistä toimenpiteistä tärkein on sopivien kenkien valinta. Kenkien, myös juhlakenkien, pitää olla tarpeeksi väljät. Kengän pituus on sopiva, jos sisätila on 1–1½ cm pitempi kuin jalkaterä. Hyvässä kengässä pohja on noin 2 cm paksu mutta kuitenkin joustava, ja korkoa on korkeintaan 1–2 cm.
- Sukkien pitää olla istuvat, mutta ne eivät saa kiristää eikä nilkan kohdalla oleva resori saa olla liian tiukka.
- Jalkojen kunto tarkastetaan joka ilta, kun sukat riisutaan. Erityisesti varmistetaan, ettei ole haavaa, rakkulaa tai tulehdusta kynsivalleissa. Jos jalkapohjiin ei muuten näe, käytetään peiliä.
- Jalat pestään iltaisin haalealla vedellä ilman saippuaa tai miedolla saippualla. Jalat kuivataan huolellisesti, myös varpaanvälit. Jos iho tuntuu kuivalta, jalat rasvataan sopivalla perusvoiteella
- Varpaiden kynnet leikataan noin kahden viikon välein. Kynsiä ei saa leikata liian lyhyiksi, vaan kynnen valkoista osaa jätetään jäljelle noin 1 mm. Kulmat leikataan myötäilemään varpaan muotoa.
- Ei kävellä avojaloin ulkona.
- Kovettumia ja känsiä ei saa ohentaa teräaseilla eikä hiekkapaperilla.
- Jalkoja ei lämmitetä avotulella ja pakkasessa käytetään tilavia kenkiä ja lämpimiä sukkia.
Säärihaava
Laskimoperäinen
Suurin osa kroonisista alaraajahaavoista on laskimovajaatoiminnan aiheuttamia. Suonikohjut ja laskimoläppien vaurioituminen aiheuttavat sääreen turvotusta ja lisäävät laskimopainetta, mikä edesauttaa haavan syntymistä. Myös aiemmin sairastettu syvä laskimotukos tai ruusu altistavat säärihaavalle. Laskimoperäinen haavauma sijaitsee tavallisesti säären sisäsivulla nilkan kehräsluun yläpuolella , ja ympäröivä ihoalue on punertava tai pigmentoitunut. Se on yleensä kivuton, kostea ja kellertäväkatteinen.
Laskimohaava paranee useimmissa tapauksissa melko nopeasti, kun paikallishoidon lisäksi laskimopainetta pienennetään tukisidosten tai hoitosukkien avulla. Haavan paikallishoito valitaan tapauskohtaisesti, ja joskus haava suljetaan ihosiirteellä. Laskimovajaatoiminta hoidetaan tarpeen mukaan kirurgisesti.
Valtimoperäinen
Valtimoperäinen haava on yleensä sääressä tai jalkaterässä. Siihen liittyy usein diabetes. Muita riskitekijöitä ovat ikääntyminen ja tupakointi. Haavassa on mustaa, kuollutta kudosta, ja sitä särkee voimakkaasti. Valtimopulssit tuntuvat huonosti, ja raaja on viileä. Verenkierron tilaa selvitetään ultraäänilaitteella ja varjoainekuvauksen avulla, ja tukoksia ja ahtaumia avataan mahdollisuuksien mukaan pallolaajennuksella tai verisuonikirurgisilla leikkauksilla. Mikäli valtimoverenkiertoa onnistutaan oleellisesti parantamaan, kipu häviää ja haava paranee.
