Avainsana-arkisto: työturvallisuuskortti

Opo TOPpiin!

Siitä se ajatus sitten lähti, marraskuisesta kehityskeskustelusta, jossa mahdollisuutta työelämäjaksolle tarjottiin paitsi ammatillisille opettajille, myös meille opinto-ohjaajille, ohjausalan ihmisille. Ennen kuin minulla olisi mitään asiaa työmaille, minun piti  hankkia kuvallisen veronumerolla varustetun tunnistekortin lisäksi työturvallisuuskortti. Kulutin Jyväskylän ammattiopiston pulpetin penkkejä kaksi aamupäivää opiskelijana puualan  opiskelijoiden joukossa. Olin mielestäni kuunnellut opetusta tarkkaavaisemmin kuin useimmat muut ryhmän jäsenet ja osallistuin ainakin aktiivisemmin keskusteluihin kuin takarivissä kännyköitään näpläävät tulevat puusepät, mutta niin vaan en ollutkaan ryhmän priimus kokeessa. Työturvallisuusasioitakaan ei siis opita vain istumalla ja kuuntelemalla.

.kuva2

Käytännön tekemisestä minun tapauksessani onkin jo vierähtänyt aikaa ja raksakokemusta kaiken kaikkiaan on kertynyt vain muutaman opettajan mukana tehdyn työssäoppimis (TOP)käynnin ja kahden  omakotirakennuksen ”työnjohtajana” (lainausmerkeissä) vietetyn vuoden verran. Kuusivuotiaana kantakotini rakennuksella olin oppinut, että lasivillaa ei kannata käsitellä (eikä niissä hyppiä) lyhythihaisilla vaatteilla, eikä betonimassaa kannata muovailla paljain käsin. Noin kymmenen vuotta sitten oman talomme rakennuksella olin nähnyt, että huteralle keittiöjakkaralle ei kannata kiivetä edes ihan pientä ja nopeaa asennustyötä varten ja kirjaimellisesti kantapään kautta opin, että työturvakenkiä pitää pitää! Nyt omistan työturvakengät, kypärän sekä yhden muovisen kortin enemmän ja olen viisaampi ja varovaisempi. Don’t worry siis. Työturvallisuuskorttikoulutuksen tarkoituksena on motivoida työntekijät turvallisuuskysymysten äärelle. Koulutus opettaa tunnistamaan ja minimoimaan riskejä ja parantaa kaikkien turvallisuutta työpaikoilla.

Joulukuun alkupuolella aloin kyselemään työelämäjaksopaikkaa. Työpaikaksi valikoitui NCC muutaman muun hyvän vaihtoehdon joukosta. NCC:n kotisivut www.ncc.fi antoivat yrityksestä dynaamisen, positiivisen ja mielenkiintoisen kuvan. Soittelin aktiivisesti ja laitoin sähköpostia harjoitteluasiosta vastaavalle, jonka yhteystiedot sain työturvakorttikouluttajaltani. Kiireisestä ja työntäyteisestä ajankohdasta huolimatta työelämäjakso saatiin järjestymään tammikuulle. Mielenkiintoni työelämäjaksoa kohtaan ei ainakaan vähentynyt käydessäni NCC:n Jyväskylän toimistolla Lutakossa. Siellä tuleva opotoppilainen otettiin hyvin vastaan, kerrottiin monipuolisesti yrityksestä sekä alustavasti siitä, mitä tuleva neliviikkoinen tulee sisältämään. Niinpä tämä kyläkoulujen rakentajan pojantytär aloitti mentaaliharjoittelun. Isoisäni on aikanaan 1900-luvun alkupuolella kulkenut työmatkansa rakennuksille polkupyörällä kuljettaen työkalupakkia tarakallaan. Tarina kertoo myös, että hän teki hirsitaloon pystystä metsästä ikkunan päivässä. Minusta ei varmasti tule rakentajaa sukuun tämän työelämäjakson jälkeenkään, mutta toivottavasti joitain eväitä jää takkiin oppilaitosyhteistyön edelleen kehittämiseksi puolin ja toisin. Odotan tulevaa innolla. Yksi asia vain vähän huolestuttaa… Olisiko NCC:n tutustumiskäynnillä pitänyt sittenkin tilata pari numeroa suuremmat työvaatteet? Joululomalla tuli kerättyä sen verran voimia ja energiaa tulevaa urakkaa varten;-)