Pienet askeleet ovat tulevaisuudessa suuria
Heräsin 8.38. Koulu alkoi 9.15. Koulumatkaa 2km. Ajattelin, että en ehtisi millään. Juoksin. Kenkäni ja vaatteeni kastuivat. Olin ajoissa. Näytin kärsineeltä, rekan alle jääneeltä. Enkä ollut vieläkään oikein hereillä. Viikonlopulta oli jäänyt paljon univelkaa. En olisi uskonut herätessäni, että ehtisin ajoissa.
Kuvaaja (Vili Lehtisalo)
En tiedä mitä minulle on tapahtunut. Ihmiselle joka on ollut aina myöhässä. Ihmiselle jota vähät kiinnosti opiskelu. Koulun alettua, olen yhtäkkiä opintojeni kanssa ajan tasalla ja aina ajoissa. Olen ajatellut, että en valmistuisi koskaan. Uskomatonta, että kuitenkin valmistun kohta. Ja oikeasti todella uskon siihen. Uskon itseeni, päivä päivältä enemmän.
Mitä tapahtuu ihmiselle joka motivoituu ja alkaa uskomaan itseensä. Tuloksia. Ei ihminen tule valmiiksi koskaan. Elämä on elinikäistä oppimista. Joillekin nämä asiat ovat itsestään selvyyksiä. Mutta minulle ne eivät ole olleet koskaan. Kuinka typerältä voi kuulostaa, mutta saan olla ylpeä itsestäni. Että, jaksan joka aamu nousta ylös. Tehdä koulutöitä, jopa vapaa-ajalla. En varmaan koskaan ole elämäni aikana sellaista harrastanut. Olen osannut ajatella tavoitteita, aloitta ne ja epäonnistua.
Kaikesta huolimatta, olen nyt kehittynyt lyhyessä ajassa todella paljon. Asiassa joka on ollut minulle todella vaikea. Motivaatio tekee ihmiselle ihmeitä. Tällä motivaatiolla on tällä kertaa oikea pyrkimys ja asenne tavoitteeseen.
Minulla on oikeasti mahdollisuuksia, vaikka mihin. Meillä kaikilla on. Se vain, että oikeasti tarttuu niihin tilaisuuksiin ja uskoo itseensä. Ja, että saavuttaa ne tavoitteet. Se palkitsee ja siten kasvat suuremmaksi. Pienet askeleet ovat tulevaisuudessa suuria.
Kiitos, olen taas puhunut suuni tyhjäksi (hetkeksi).
Em i l i a