Jag inledde min Job Shadowing-vecka på Kungsholmens gymnasium redan den 20 men fick inte mitt lösenord förrän först nu.  Eftersom jag är en sann nordist vid sidan av min ryska identitet så bloggar jag ibland också på svenska.

Kouluni on vielä tällä hetkellä Tukholman yksi eliittilukio, jossa on mm.  valtakunnallisesti ja kansainvälisesti arvostettu eliittilinja sekä kansainvälinen englanninkielinen linja (ei IB- lukio).

Alunperin oli tarkoitus fokusoitua mm. kestävään kehitykseen tässä koulussa, mutta alusta lähtien tuli selväksi, että koulun pedagogiset ratkaisut poikkeavat osittain niin paljon meidä omistamme, että olen observoinut niitä Mac Book sauhuten. Raportoin niistä myöhemmin tarkemmin.

Eilen  ja toissapäivänä Tukholmassa oli liikennekaaos ja lumumyrskyn takia kaupunki oli sekaisin – onnestakin, kun lapset pääsivät pulkkamäkeen ja luistelemaan ulkojäillä. Eilen illalla alkoi sitten kaatosade ja me täällä Kungsholmenilla heräsimme märkään ja mustaan maahan.

Musta oli aamu myös ohjaajallani Lars Swahnilla, joka on muutaman vuotta majoittanut kodissaan aikoinaan alaikäisenä Ruotsiin paperittomana saapunutta afgaanipoikaa. Kaikki oleskelulupahakemukset on nyt monien valitusten jälkeen hylätty ja maanantaina tuli karkoituspäätös.

Så i morse när jag steg in i kapprummet såg jag ”min Lasse” och hans inneboende med mycket allvarliga miner laga killens trasiga lilla resväska med silvertejp. Senare på eftermiddagen ska han ta tåget till Tyskland, ingen vet hur det ska gå vid gränskontrollen: inga pengar, inga ID-handlingar ock kanske ingen framtid heller. Så detta menade jag med dagens rubrik: allt är relativt i vårt lilla liv när killar jämnåldriga men mina egna elever därborta i Finland utvisas från landet där de redan lyckats lära sig landet språk, skaffat många vänner och gått ut gymnasiet.

http://kungsholmensgymnasium.stockholm.se/