Biopakkausinnovaatioilla kasvua

Suunnitteluvaihe

Tarve

Zero Gravity Companyn teokseen Liljat(kantaesitys syksy 2019 Jyväskylän kaupunginteatteri, ohjaus Reija Tapaninen)  tarvittiin lavastukseen sermit tai vastaavat rakenteet, jotka esityksen aikana värjäytyisivät valkoisesta tai muusta yksivärisestä pinnasta värikkääksi.

Mies tikkailla kameran kanssa
Kuvaaja Heikki Järvinen

Proton rakentaminen

Sermien (lopulta teoksessa katosta roikkuvia tauluja) erilaisia värjäytymisvaihtoehtoja käytiin läpi avautuvista väripusseista live-tilanteessa maalaamiseen, mutta näissä vaihtoehdoissa aina uusien sermikankaiden hankkiminen tuntui mahdottomalta. Lopulta vaihtoehdoksi nousi lapsen sateenvarjossa nähty reaktio, jossa sateenvarjon kuviot värjääntyivät sateella eri värisiksi.

Tällaisen tekniikan toteuttamiselle etsittiin vaihtoehtoja netistä. Seuraava vaihe oli etsiä Suomesta mahdollista värin maahan tuojaa. Myös värien soveltuvuus erilaisille painomenetelmille oli kartoituksen kohteena.

Prioriteettina oli se, että tauluja voi käyttää esityksissä uudestaan ja uudestaan. Kankaan tulee kestää toistuva kastuminen ilman, että se alkaa käpristelemään tai kutistuu. Maalipinnan piti olla niin ohut, että alla oleva maalaus tulee kirkkaasti esiin, mutta sen verran peittävä, että maalaus pysyy aluksi piilossa katsojilta.

Käyttökokemukset

Esitystä varten Boscon jättimäiset teokset sarjasta OMG! Oh My God Installation kuvattiin ja niistä sopivat osat valittiin painettaviksi. Lavastuksessa päätettiin siirtyä lattialla liikuteltavista sermeistä tauluihin, jotka ripustettiin esitystilaan katosta.

Kun esityksen suunnittelussa oli saatu päätettyä sermien eli taulujen koko, niihin painatettiin sopivat kuvat Boscon töistä. Koepainettuun tuotteeseen testattiin hydrochromen toimivuutta: kuinka sen saa levitettyä, kuinka paksu kerros on sopiva, kuinka pinnasta saadaan tarpeeksi peittävä, etteivät värikkäät maalaukset kuulla liian paljon läpi. Kuinka painokangas reagoi kastumiseen ja kuinka hyvin hydrochrome-maali todellisuudessa toimii ja minkälaista kastelua se kestää. Kokeilimme kastelua vesihöyryllä (kuumuus), kastelemalla vesiletkulla, sienellä, suihkepullolla..

Ensimmäisiä maalauskokeiluja tehdessä meinasi iskeä epätoivo, kun maali ei peittänyt Boscon teosta millään. Varmuuden vuoksi kuitenkin teimme erilaisia koevedoksia erilaisilla maalikerroksilla ja levitystavoilla. Kun tulimme katsomaan tuloksia maalin kuivuttua, kaikki pinnat olivat peittäviä, jopa ohuin. Tämä maalihan on märkänä läpinäkyvää!

Lopputulos oli se, että hydrochromea pitää levittää niin ohut kerros kuin ikinä mahdollista ja maalikerroksen pitää onnistua yhdellä maalauskerralla, joka on haaste, koska maalin ollessa märkää se on läpikuultavaa. Työt olivat myös melko suuria, joka ei ainakaan helpottanut niiden maalausta. Ohut kerros oli todella tärkeä, koska paksumpi maalikerros jäi sumeaksi kalvoksi paljastuvan maalauksen päälle ja teosten värikylläisyys ei päässyt näkyviin.

Maalipinnan tekemisen ja sen kastelumetodien lisäksi meidän piti tutkia, kuinka kauan kastellulla maalilla kestää kuivua eli pinta muuttuu takaisin peittäväksi. Kuivumisnopeudella oli lopulta merkitystä myös teoksen dramaturgialle, mutta jatkuvaa kuvan katoamista ja paljastumista voitiin hyvin käyttää osana teoksen kuljetusta.

Teokset toimivat esityksen kontekstissa hyvin. Mikäli olisi mahdollista, olisi parempi, että hydrochrome kerroksen saisi levitettyä jollain painomenetelmällä, jolloin se levittyisi varmasti tasaisesti ja todella ohuesti.

Hydrochrome-maali kesti moitteettomasti kaikki kastelut ja kuivumiset, eikä pintaan jäänyt merkittäviä valumajälkiä, joita voisi muodostua, kun käytetään isoja vesimääriä.

Paljastuvat ja katoavat maalaukset muodostuivat Liljat-nykysirkusteoksen maagiseksi ja lumoavaksi piirteeksi, jota katsoja ihailivat joka esityksen jälkeen.