Tekijä: Sini Sadeharju

Saimme 1.11.2021 tehtävänannoksi suunnitella ja valmistaa metallisen huonekalun (20x20x1,5mm) huonekaluputkesta. Aloitin suunnittelu työn miettimällä omaan kotiini huonekalua mikä puuttuu/mitä tarvitsisin. Päädyin tämän pohdinnan johdosta suunnittelemaan sohvapöydän, koska huonekaluliikkeistä ei löytynyt tarpeeksi matalaa sohvapöytää. Tv-tasoni on siis todella matala, ja kaupan sohvapöydät sen verran korkeita että en olisi niiden yli nähnyt tv – ohjelmien tekstityksiä.

Käytin suunnitteluun ja ideointiin yhteensä 2h. Tässä muutamia luonnoksia sohvapöydästä.

Sohvapöydästä on siis tulossa ”kaksikerroksinen” pidemmällä ja lyhyemmällä jalalla. Ja metallin lisäksi toisena materiaalina on puu.

Luonnostelun jälkeen opettaja Heikin avulla lähdin tekemään 3D mallinnusta ja työpiirustukset tuotteesta. Tähän upposikin se 8h aikaa. En ole siis vielä mestari Fusionin käytössä, haha.

Aloitin tuotteen valmistuksen tekemällä puu puolella koivusta liimapuu levyä, joista tulee pöydän kannet. Liimapuun tekoon aikaa käytin n. 3h.

Kun pöydän kannet valmistuivat, jatkoin tuotteen metalli osien valmistusta. Sahasin vannesahalla lyhyemmän jalan osat. Tärkeintä tässä vaiheessa oli sahata tehtävänannon mukaiset 45 asteen jiirikulmat osiin. Aikaa tähän meni n. 30min kun ei käsin tarvinnut sahailla.

Kun jalan kaikki osat (jiirikulmineen) oli sahattu, siirryin nauhahiomakoneelle hiomaan pienet viisteet jiirikulmiin, että ne muodostaisivat pienen ”v:n” mihin hitsisauma sitten tulisi. Aika arvio hiontaan n. 15 – 20min.

Ennen kuin pääsin hitsaamaan osia yhteen, piti porata ylä kappaleeseen pylväsporakoneella reiät, mihin kansi sitten porataan kiinni. Porasin reiät 4,5mm poranterällä. Tämän jälkeen pääsinkin hitsaamaan osia yhteen.

Aloitin hitsaamisen tekemällä pienet hepit jiirikulmiin, ennen kuin hitsasin osat ”lopullisesti” yhteen. Heppien avulla on vielä mahdollista liikutella kappaletta, jos ristimitta olisikin liian iso. Onni onnettomuudessa, tämän kappaleen ristimitta oli hyvä, seuraavan jalkani ristimitta ei sitten ollutkaan, joten se vaati pientä kikkailua. Ristimitta heitti isommassa jalassa yli sentillä, ja se ei todellakaan ole hyvä asia!

Kun ristimitta oli hyvä, ja hepit olivat kehän molemmin puolin, pääsinkin hitsaamaan koko kehän ”lopullisesti” yhteen.

Hitsausten jälkeen siirryinkin hiomahuoneeseen/luokkaan hiomaan hitsattuja kohtia kulmahiomakoneella.

Valmistin isomman jalan samoilla menetelmillä kuin tämän pienemmänkin.

Kun olin saanut molemmat jalat samaan pisteeseen, kävin vannesahalla leikkaamassa 1000mm sarja palat, joihin jalat kiinnittyvät. Tämän jälkeen ei muuta kuin sitten kasaamaan runkoa.

Rungon kasaaminen olikin sitten oma haasteensa, koska sarja oli 1000mm eli metrin pituinen, ei koululta löytynyt tarpeeksi isoa puristinta. Joten käsipelillä, opettajan ja luokkalaisen avustuksella runko saatiin kasaan.

Kun olin rungon saanut hitsattua kasaan, mittasin seuraavat osat joihin kannet tulevat kiinni, siirryin käyttämään tutuksi tullutta vannesahaa ja jiirikulmia että työ etenisi siihen pisteeseen asti että, kannet voitaisiin kiinnittää paikoilleen.

Tein osan johon kannen tulen kiinnittämään, samalla tavalla kuin molemmat jalat. Eli jiirikulmat ovat tulleet tutuiksi!

Sahasin vannesahalla samanlaisen, mutta vain pienemmän osan ja hitsasin sen kasaan ennen kiinni hitsaamista, pöydän runkoon.

Mallasin viimeiset rakenne osat paikoilleen, magneetteja apuna käyttäen ja hitsasin kiinni.

Kun olin saanut viimeiset osat hitsattua runkoon kiinni, viimeistelin rungon hiomalla hitsausjäljet kulmahiomakoneella. Sitten vain maalausta odottelemaan.

Runko on tarkoitus maalata mustalla RAL sävyllä, jauhemaalaamossa ensi vuoden, eli siis vuoden 2022 tammikuussa.

Sohvapöydän kannet toteutin osana kulttuurilähtöisen tuotteen suunnittelun ja valmistuksen valinnaista tutkinnon osaa.

Sohvapöydän kansia aloin työstämään marraskuun lopulla, kulttuuri valinnaisen merkeissä, josta tuleekin oma blogi postaus.

Materiaalia runkoon käytin yhteensä 7500mm.

Työvälineet ja koneet:

• Vannesaha
• Mig – hitsauskone
• Kulmahiomakone
• Nauhahiomakone
• Pylväsporakone

Työturvallisuus:

• Kuulosuojaimet kulmahiomakonetta ja nauhahiomakonetta käyttäessä
• Suojalasit kulmahiomakonetta, nauhahiomakonetta, vannesahaa ja pylväsporakonetta käyttäessä
• Hitsausmaski hitsatessa

Tiistai 14.9.2021

Saimme seuraavaksi työksemme aloittaa jalometallityöt, eli korujen valmistuksen. Niin kuin, edellisessäkin työssäni aloitin työskentelyn ideoinnilla ja suunnittelulla. Minulle pienet ja yksityiskohtaiset työt ovat erittäin hankalia, lähdin ideoimaan ja suunnittelemaan vähän isompaa kaulakorua kaiverruksilla. Päädyinkin suunnitelmissani miettimään mikä minulle on tärkeää ja siitä se idea lähtikin. Poronsarvi kaiverruksilla. Lappi ja pohjoinen on omista henkilökohtaisista ja sukulaissyistä erittäin tärkeä, joten halusin lähteä työstämään korua sen pohjalta.

Kun olin saanut korun suunniteltua, leikkasin mallin paperista ja liimasin sen vahaan kiinni ja siirryin sahaamaan lehtisahalla vahaa haluttuun sarven muotoon. Kun olin saanut sarven muodon vahasta otin viilan ja aloin viilaamaan vahasta niin sanottuja huonoja kohtia pois, jonka jälkeen olinkin valmis siirtymään muodon hakemiseen vähän hienommalla viilalla. Kun olin saanut sarveen halutun pyöreähkön muodon tein siihen kaiverrukset.

Kaiverrusten jälkeen kolvia käyttäen sulatettiin koruun lenksut, mistä tulevan ketjun saa pujotettua läpi. Sen jälkeen lähdimme tekemään koru ”kuusta” mihin meidän kaikkien työt kiinnitettiin kipsivalua varten. Kerralla on parempi valaa monta korua / tuotetta koska valamisessa menee suht kauan aikaa, joten suurin osa valusta onkin sitä odottelua ja yksittäisen tuotteen valaminen on myös suht kallista. Kipsivalun jälkeen kipsin annettiin kuivua ja seuraavana päivänä eli torstaina 23.9 lähdimme uunissa kuumentamaan / polttamaan kipsiä että pääsisimme tekemään pronssivalun muottiin mikä kipsistä meille on tullut.

Kipsin valun asteet/lämpötilat ja aika:

• 250C 30min
• 350C 30min
• 450C 40min > muotin käntö
• 550C > tai tässä välissä muotin kääntö
• 730C 50min
• 600C n. 25min

Kipsimuotin resepti:

9,5dl kipsiä ja 4dl kylmää vettä

Kun pronssivalu on valmis, lähtee työn viimeistely. Kaikki huonot kohdat ja loput kipsit viilataan koruviilalla pois. Ihan lopuksi työ viimeistellään hiomapaperilla.

Tämä prosessi kesti aika kauan, koska täytyi olla tarkkana ettei muoto lähde liikaa muuttumaan ja että kaikki kipsit mitä korussa vielä oli polton jälkeen lähtee varmasti pois. Aloitin pyöreissä kohdissa viilaamaan viilan pyöreämmällä puolella ja niin sanotuissa tasaisissa kohdissa käytin viilan tasaista puolta.

Kun olin saanut kaikki kipsit ja niin sanotut huonot kohdat viilattua pois, hion vielä kumilaikalla ennen kuin siirryin korun viimeistelyssä hiomapaperiin.

Aloitin viimeistelemään korua 240 karkealla hiomapaperilla. Perjantaina 1.10 en päässytkään kouluun mahdollisen korona altistumisen takia joten korun viimeistely jää hetkeksi tauolle, kun siirryn keskiviikkona 6.10 sepän pajalle harjoittelemaan takomisen perusteita.

Saimme maanantaina 23.8 ensimmäisen tehtävänannon. Tehtävänannossa oli suunnitella ja valmistaa oma kovakuoriainen käyttämällä tiettyjä materiaaleja. Tiettyjen materiaalien lisäksi työn tarkoituksena oli opetella käyttämään erilaisia koneita.

Aloitin suunnittelemaan ötökkää / kovakuoriaista ja käytin suunnitteluun ja ideointiin noin, 3,5h.

Ötökän työstö alkoi palojen leikkauksella käyttäen levyleikkuria, jonka jälkeen hioin teräviä reunoja pois. Halusin ötökän kuoreen hieman eloa, joten koruvasaraa käyttäen taoin metallin pinnalle kuviota.

Seuraavaksi ötökkäni tarvitsikin siivet, johon päädyin materiaalina käyttämään kipinäsuojaverkkoa. Muotoilin siihen siivet apunani käyttäen kaarisaksia. Siipien muotoa oli aluksi hankala hahmottaa ja muotoilla, ja päädyinkin sitten hakemaan siipien muodon käsin takoen ja taivuttaen. Siipien teon lisäksi suunnittelin ja leikkasin muut puuttuvat osat joita oli tuntosarvet, ja ötökän pohjan tukipalat. Ja sitten hitsaamaan!

Tai sitten ei.. Jouduin hieman muokkaamaan ja taivuttamaan pohjan tukipaloja muotoonsa, koska olin valinnut ötökän kuorelle ns. salmiakki muodon. Päädyin samalla muotoilemaan tuntosarvetkin loppuun. No jos nyt pääsisi hitsaamaan!

Ja niin päästiinkin. Hitsasin siivet, ja tuntosarvien pienemmät osat pistehitsillä, ja ötökän tukirakenteet mig – hitsauskoneella. Myönnän, jännitin mig – hitsauskoneella hitsaamista (taas) paljon enemmän kuin pistehitsillä hitsaamista, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, pohjan tukipalat hitsaantuivat hyvin!

Sain myös upean mahdollisuuden päästä sepän pajalle kokeilemaan takomista ötökkää tehdessäni. Voin jälleen myöntää jotain… jäin koukkuun takomiseen! Aluksi myös jännitin sitäkin, mutta kun pahimmasta alku jännityksestä selvisin ihastuin takomiseen aivan täysin. Taoin harjoituskappaleen että tietäisin millaiset jalat ötökälle haluisin. Viihdyin sepän pajalla todella hyvin ja jalatkin valmistuivat hyvin.

Kun jalat valmistui, taivutin niitä lattataivuttimella siten että ötökkä tulisi pysymään pystyssä. Ja sen jälkeen mentiinkin taas hitsaamaan! Olen todella epävarma edelleenkin mig – hitsauskoneen kanssa ja itse hitsaamisessa, joten pyysin tällä kertaa tähän apua meidän ohjaaja opiskelijalta. Apu tulikin tarpeeseen ja jalat saatiin yhteisvoimin sujuvasti kiinni tukirakenteeseen. Seuraavana päivänä, opettajani avustuksella hitsasin ötökälleni vielä tuntosarvet kiinni tukirakenteeseen.

Ajattelin, kun jalat ja tuntosarvet saatiin hitsattua kiinni että ötökkä, jonka olin nimennyt Pasiksi, olisi valmis mutta silti tuntui että jotain puuttui. Mutta mitä? No silmät! Ilman silmiä ötökkä (eli Pasi) näytti jotenkin elottomalta. Noh, eikun silmiä tekemään!

Silmät muotoilin vasaraa ja alustaa käyttäen pyöreäksi, mutta sitten tulikin uusi ongelma ratkaistavaksi, miten kiinnittää silmät ötökälle?

Aluksi suunnitelmana oli porata pohjasta reiät, joiden läpi työntää tapit ja hitsata tapin pohjasta se pysymään ötökässä kiinni. Noh, ongelman tässä muodosti että pohja josta läpi olisi pitänyt porata, olikin täynnä tukirakenteita ja tuntosarvia. Ongelma ratkaistiin loppujen lopuksi siten, että otin jämäksi jäänyttä levyä, ja sahasin siitä rautasahalla sopivan kokoisen palan johon kiinnittää silmät. Silmät kiinnitin palaseen pistehitsaamalla, mikä ei ole minusta niin pelottavaa / jännittävää kuin se mig – koneella hitsaus.

Sitten ollaankin jo ötökän valmistumisen loppusuoralla! Jännityksestäni ja epävarmuudesta hitsaukseen johtuen, en heti hitsannut silmiä kiinni, vaan hain metallinkeräys roskiksesta pieniä metallin paloja joita hitsailin yhteen hakien sitä tuntumaa ja varmuutta silmien hitsaukseen.

Ja harjoitus tuottikin tulosta! Nyt Pasi sai silmät, ja näin ollen tuli samalla valmiiksi. Alhaalta löytyy kuva valmiista Pasista.

Suunnitelmani jalkojen ja tuntosarvien suhteen muuttui työskentelyn aikana hieman, mutta silti olen ja olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen, ja varsinkin siihen että pääsin kokeilemaan mm. takomista! Tämän ötökän teko oli erittäin opettavainen, huomasin missä asioissa tarvitsen vielä harjoittelua ja varmuutta, ja mistä asioista pidän (takominen!!) ja miten oma tyyli tehdä tuotteita lähtee pikkuhiljaa kehittymään.

Näillä näkymin oma tarkoitukseni on vielä jatkaa Pasin työstöä kun saan hänet kotiutettua. Tarkoituksenani siis vielä olisi lisätä (huom. jos mahtuu! Sormet ristissä) ledit pohjaan, tukirakenteiden alle niin Pasista tulisi ötökkä lamppu valaisemaan tietokonepöytää kotona.

Lista käytetyistä materiaaleista:

• 6mm pyöröteräs
• Neliöteräs
• Kipinäsuojaverkko
• Tuotannon ylijäämä metalli
• Kylmävalssattu metallilevy

Lista käytetyistä koneista ja muista välineistä:

• Levyleikkuri
• Pullmax metallin yleistyöstökone
• Mig-hitsauskone
• Pistehitsauskone
• Lattataivutin
• Rautasaha
• Viila

Hei, ja tervetuloa! Tämä on ensimmäinen artikkelini ja blogi postaukseni siinä samalla. Tämän blogin tarkoituksena on toimia oppimispäiväkirjanani metalli artesaani opintojen ajan. Blogiin tulee kuvia, havaintoja ja kirjoituksia työvaiheistani kun työstän eri tuotteita.