Tekijä: Sini Sadeharju

Kun tuli tieto että avoimien ovien pajat alakerrassa on peruttu, sovin opettajani Sirpan kanssa ohjauksen näyttö päiväksi 17.11. Pajassa ohjaan suunnittelemiani kierrätyskoruja metalli/kaluste artesaani linjan ensimmäisen vuoden opiskelijoille ja yläkerran ohjaaja opiskelijoille. Suunnittelemani korut, ovat samat kuin mitä suunnittelin avoimien ovien pajoihin, muutoksena vain se että tässä tulevassa pajassa voi kierrätyskoru riipuksen lisäksi tehdä kierrätys metallista korvakorut.

Pajan suunnittelu:

• Tekniikan ja materiaalien valinta (kylmävalssattu metalli levy, valmiit ympyrän muotoiset lätkät, kupari ja pronssi levy)
• Tavoite pajalle on perehtyä kierrätysmateriaalien käyttöön. Ideoida eri kierrätysmateriaalien käyttöä jatkossa, esimerkiksi omissa tai asiakastöissä. Uuden kokeilu, onnistumisen tunteet, yhdessä tekeminen, uudesta innostuminen.
• Mallien valmistus
• Mallien teon kuvaus ohjetta varten
• Ajankohdan sopiminen
• Hinnoittelu
• Ohjaussuunnitelman kirjoitus ja palautus sähköpostiin Sirpalle
• Kirjallisten työohjeiden kirjoitus ja palautus sähköpostiin Sirpalle
• Kutsun kirjoitus ja tulostus pajan oveen, ja yläkerran tekstiilipuolelle
• Ohjauspajan valmistus hiljaisen työskentelyn tilaan metalli pajalle (tarvikkeiden ja materiaalien paikalleen laittaminen, mallien esille laitto, ohjeiden esille laitto)
• Ohjaustoiminnan toteutus
• Siivous
• Loput kirjalliset ja kuvat blogiin, omat mietteet ja itsearviointi pajan pitämisestä ja ohjauksesta
• Arviointi

Elämäni päätti kahta viikkoa ennen näyttöä heittää kuperkeikkaa ja kaikki muuttui kertaheitolla, näin ollen tämän näytön jälkeen en enää tule palaamaan Kankaalle fyysisesti opiskelemaan, vaan teen loput tarvittavat kurssit etänä. Polkuni johtaa tällä hetkellä pois Kankaalta, mutta Kangas ei lähde koskaan minusta pois. Tulen kantamaan muistoissa kaikki hyvät kokemukset, uuden oppimisen, tutor toiminnan, saadut ystävät ja mahtavat opettajat muistoissani joista ammennan voimaa tulevaisuuteeni.

Torstaina 17.11.2022 pidin ohjauspajan kierrätysmetalli koruista/avaimenperistä tilanteen poikkeuksellisuuden takia vain ensimmäisen vuoden metalli/kaluste artesaani opiskelijoille.

Aloitimme pajan klo. 10.00 että opiskelijoilla oli mahdollisuus käydä syömässä aamupuuro ennen pajan alkua.

Aloitin pajan esittelemällä itseni, vaikka osalle ensimmäisen vuoden opiskelijoista olinkin tuttu naama koululla, kertomalla mitä tulemme tänään tekemään eli kierrätyskoruja tai avaimenperiä, ja että tämän pajan pito kuuluu opintoihini näyttönä. Kerroin että kuvaan heidän tekemät työni opintojani varten, ja että ne tulevat vain ja ainoastaan opiskelu käyttööni, eivät mene sosiaaliseenmediaan.

Kertomalla pajan tavoitteet eli yhdessä olon viimeisenä päivänäni Kankaalla, käsillä tekemisen ilon, kierrätysmateriaaleihin tutustumisen ja niiden käytön hyödyntämisen tulevaisuudessa. Esittelin materiaalimme jota meillä oli käytössä, kylmävalssattua metalli lätkiä paksuudeltaan 1,5mm, sekä kupari ja pronssi levyä.

Kertasin myös työturvallisuuden, eli turvakengät ja kuulosuojaimet, koska osasta korujen teosta lähtee ääntä, ja vaikka ei juuri itse tekisikään sitä ääntä lähtevää vaihetta, joku muu voi sitä tehdä ja näin ollen itsekin altistuu meluhaitalle. Opiskelijat kuuntelivat hyvin, ja noudattivat annettuja työturvallisuus ohjeita.

Kun olin kertonut pajan tavoitteet ja työturvallisuuden, annoin heille aikaa lähteä ideoimaan omia koruja/avaimenperiä, ja esittelin omia valmiita esimerkkejäni mistä voisivat ammentaa inspiraatiota. Osalla ideat syntyivät heti, ja osalla meni hetki aikaa idean keksimiseen, mutta jokainen kuitenkin sai korun/avaimenperän itselleen tehtyä.

Kun opiskelijat olivat saaneet ideoitua korun/avaimenperän kävin heidän kanssaan työvaiheet läpi, miten korua tai avaimenperää lähetään työstämään.

Iloinen pauke ja tekemisen meininki näkyi ja kuului pajalla! Opiskelijat jotka tiesivät tilanteeni, olivat todella ymmärtäväisiä ja kunnioittavia ja ottivat kaiken irti mitä heille minulla oli vielä antaa. Neuvoja, ideoita, kannustavia sanoja.

Pajaa pitäessäni oli mahtava huomata miten jokaisella oli erilainen idea lähteä hyödyntämään kierrätysmateriaalia ja mitä kaikkea siitä syntyikään!

Pajalla syntyi riipuksia, korvakoruja ja avaimenperiä, yksinkertaisia tekniikoita hyödyntäen. Oli upeaa huomata miten osa innostuikaan tekemään kierrätyskoruja, ja toivon että tämä innostus jatkuu heillä vielä pitkälle ja he tulevat luomaan upeita koruja!

Opiskelijat pyysivät ja lähestyivät minua hyvin, jos he tarvitsivat apua tai joku asia mietitytti. Tämä minua jännittikin eniten pajan pitämisessä, että uskaltavatko he lähestyä minua jos tarvitsevat apua, koska en kuitenkaan ole opettaja, mutta hyvin sekin sujui.

Perustekniikoina käytimme metallipinnan kuviointia koruvasaroilla, pylväsporakonetta kupari ja pronssi kappaleiden reikien poraukseen, poranteriä oli kahta erikokoa 2 ja 3mm terät. Leikkureita millä opiskelijat muotoilivat halutun muodon metalli kappaleeseen ja vasaroita. Osa myös käytti eri karkeusasteisia hiomapapereita pinnan kuviointiin ja kiillotukseen.

Osa opiskelijoista päästövärjäsi koruja kanssani töhöllä.

Lakkasimme osan koruista/avaimenperistä maalaus tilassa kirkkaalla mutta himmeys asteelta himmeällä metallilakalla, näin saimme koruille ja avaimenperille lisää käyttöikää, koska pronssi tummuu ajan kanssa, ja kupari alkaa ajan kanssa vihertämään.

Tarvikkeet, koneet ja laitteet:

• Koruvasaroita
• Vasaroita
• Alasin
• Pylväsporakone
• Reijittäjä
• Kupit + sieni
• Korupihtejä
• Töhö
• Koukkuja ja välirenkaita
• Nyöriä
• Hiomapaperia
• Leikkurit
• Akkuporakone
• Metallilakka

Työturvallisuus:

• Turvakengät
• Kuulosuojaimet
• Tarvittaessa suojalasit

Pajan kesto oli noin 3,5h, koska aloitimme siivoamaan pajaa noin 13.30.

Seuraavaksi lisään opiskelijoiden tekemistä koruista/avaimenperistä kuvia että millaisia tuotteita pajallani syntyi.

Syntyi koruja ja avaimenperiä.

Osasta tulevista korvakoruista puuttuu välirenkaat ja koukut, koska sovimme tekijän eli Jennin kanssa että hän laittaa ne itse kotona, kun häneltä sieltä löytyy myös koukkuja ja välirenkaita.

Omat mietteeni pajasta:

Päällimmäiseksi tunteeksi minulle tuli helpotus, että vau mä oikeasti pystyin siihen vaikka elämä heittääkin ja heittikin härän pyllyä? Koska alunperin en ollut ollenkaan varma itsestäni että pystyisinkö pitämään pajaa, tai ylipäätään tulemaan Kankaalle, mutta pystyin! Ja olen siitä ylpeä. Näin jälkikäteen tiedän, että jos en olisi Kankaalle tullut enkä tätä pajaa pitänyt olisin tullut katumaan sitä vielä pitkään. Sain Kankaalaisilta, opiskelu kavereiltani, ja kanssa tutoreiltani voimaa että pystyn pitämään pajan, ja uskoa tulevaisuuteen että kaikki järjestyy ja kaikki on minulla vasta edessä, että aikani Kankaalla ei ole hukkaan heitettyä, vaan lähden sieltä jatkamaan matkaani kokemusta ja ystäviä rikkaampana.

Olen ylpeä itsestäni vaikka hankalassa tilanteessa ja isossa elämän muutoksessa kaikki tuntuu vaikealta, pystyin pitämään pajani ja antamaan ensimmäisen vuoden opiskelijoille jonkin pysyvän muiston minusta!

Omasta mielestäni suoriuduin pajan pitämisestä paremmin kuin tässä tilanteessa itseltäni odotin. En antanut omalle ahdistukselleni valtaa, vaan keskityin täysin siihen mistä nautin. Käsillä tekemiseen ja muiden kanssa työskentelyyn ja ohjaukseen. Olisihan paja varmasti onnistunut ja sujunut paremmin jos tälläistä tilannetta ei olisi ollut, mutta tilanteeseen nähden suoriuduin omasta mielestäni hyvin ja pajalaiset saivat upeita tuotteita aikaan!

Taputan itseäni selkään että tähän pystyin, ja tästä opin että vaikka elämässä tulisi mitä vastaan, minä pystyn silti tekemään asioita mistä nautin ja opin jokaisesta hetkestä uutta. Myönnän etten täysin läsnä ollut pajalla, mutta siinä hetkessä annoin itsestäni kaiken mitä pystyin antamaan ja sen mukaan suoriuduin, aina on parantamisen varaa ja aina on parannettavaa ja uuden oppimista edessä, mutta näillä on mentävä mitä elämä on nyt antanut ja näin ollen Sadeharju kiittää ja kuittaa ja toivottaa ihanaa joulun odotusta!

Tapaamisiin ystävät, tutor toverit, opiskelijat ja opettajat. Tämä ei ole minkään loppu vaan uuden alku!

Meillä on marraskuussa avoimet ovet kampuksellamme 1-3.11.2022 eli avoimet ovet kestävät 3 päivää, joissa pidän ohjauspajaa, missä ysiluokkalaiset jotka tulevat tutustumaan kouluumme pääsevät vähän kokeilemaan metallia materiaalina, ja miten sitä työstetään, jos vaikka joku löytäisi kipinän hakea tälle alalle opiskelemaan.

Hankaluuksia tähän ohjauspajan suunnitteluun loi aika raja, missä ajassa tutustujien pitäisi keretä tekemään tuote ja samalla tutustua alaamme.

Opettajani Sirpan avustuksella lähdimme työstämään kierrätysmetallista ohjauspajaan tuotetta, ja näin syntyi kierrätyskorut ja avaimenperät, jotka tutustujat kerkeävät aika rajan puitteissa tekemään. Korut ja avaimenperät ovat yksinkertaisia mutta metallin pintaa koruvasaralla muokkaamalla ja päästövärjäämällä, saa koruista ja avaimenperistä yllättävän näyttäviä, eikä niiden tekoon tarvitse käyttää muuta kuin omia käsiään ja luovuuttaan. Eli ei isoja koneita eikä laitteita tarvita!

Tuotteen teko alkaa valitsemalla kahdesta kierrätysmetalli lätkän koosta jommankumman tai vaikka molemmat. Lätkät ovat kylmävalssattua metalli levyä, jotka ovat valmiina jo pyöreässä muodossa.

Kun on saanut valittua kummasta lätkästä lähtee korua ja/tai avaimenperää tekemään siirrytäänkin seuraavaan vaiheeseen, eli reijän tekoon mistä joko pujotetaan korun nauha tai avaimenperä rinkula.

Kun lätkään on lävistetty haluamaan kohtaan reikä, on seuraava työvaihe metallipinnan kuviointi. Kuviointiin voi käyttää erilaisia koruvasaroita, hiomapaperia, viilaa, stansseja joissa on kirjaimia ja numeroita, mitä vaan itse haluakaan käyttää.

Kun haluttu kuvio on naputettu lätkän pintaan, lätkästä voi halutessaan tehdä kuppimaisen, mutta tämäkään ei ole pakollista.

Kuppimaisen muodon tekoon tarvitaan nämä työkalut.

Lätkä asetetaan kupin pohjalle, ja sienimäinen työkalu asetetaan sen päälle, ja vasaralla naputetaan sienen päätä joka painaa lätkää kupin pohjaa vasten, ja näin muodostuu kuppimainen muoto.

Kun halutut lätkät ovat valmiina, niitä yhdistelemällä voi tehdä joko korun tai avaimenperän. Seuraavissa kuvissa tästä lätkästä, ja isommasta lätkästä tuli koru.

Asettelin eri kokoiset lätkät päällekkäin ja pujotin sopivan pituisen nahkanauhan molempien lätkien reikien läpi.

Työnsin nauhan vaapana olevat päät vasemalle puollelle jäävästä lenkistä läpi ja kiristin.

Kun olimme saaneet varjomme valmiiksi, aloin ohjaussuunnitelman lisäksi suunnittelemaan avopuolisolleni uutta tietokonepöytää entisen tilalle. Entinen pöytä on hänen tarpeisiinsa liian iso, joten otimme yhdessä suuntaa antavat mitat, keskustelimme millaista pöytää hän toivoo, millaista kantta esimerkiksi? Puuta vai metallia? Ja mitä muuta? Tämän pohjalta tein luonnoksia ja päädyimme yhdessä tähän luonnokseen, jonka pohjalta tein 3D – mallinnuksen ja työpiirustukset.

Kun olin saanut työpiirustukset ja mallinnukset tehtyä, hyväksytin työni opettajaltani Sirpalta, ja tulostin työpiirustukset ja aloin hommiin.

Työt aloitin sahaamalla kaikki kappaleet joissa oli jiiri kulmat yhdellä kertaa vannesahalla. Materiaalina pöytään tulen käyttämään 25×25 huonekaluputkea jota käytin myös sohvapöydän tekoon.

Kun olin saanut kappaleet sahattua, menin nauhahiomakoneelle hiomaan kappaleisiin viisteet. Viisteiden hiomisen jälkeen siirryin pylväsporakoneelle poraamaan reiät joihin kansi kiinnittyy. Porasin reiät 6mm terällä.

Poraamisen jälkeen aloin hitsaamaan pöydän jalkoja kasaan mig – hitsillä. Ensin heppasin pienesti haluamani kappaleet kiinni, ja otin ristimitan ennen kuin hitsasin kappaleet kokonaan kiinni toisiinsa.

Hionnan jälkeen, sahasin neliöteräksestä jalkoihin tulevat koristeosat, jotka jaloissa sijoittuvat poikittain. Sahasin neliöteräs kappaleet käsin.

Kun olin saanut mallattua koristekappaleet paikoilleen, merkitsin kohdat mihin kappaleet hitsataan.

Hitsasin koristekappaleet paikalleen mig – hitsillä.

Kun olin saanut molempiin jalkoihin koristeet hitsattua paikalleen, sahasin samasta huonekaluputkesta 920mm kappaleet, joihin porasin myös pylväsporakoneella reijät kantta varten. Ennen kuin kuitenkaan hitsasin pöytää kasaan, hioin koristeiden hitsaus jälkiä siistimmiksi, ja viimeistelin hiomalla muutenkin pöydän jalkoja käsin.

Kun olin saanut pöydän hitsattua kasaan, jatkoin hiomista ja viimeistelyä. Pöytään pitäisi vielä hitsata yksi koristekappale taakse, ja jatkaa viimeistelyä hioen, ennen kuin pöytä lähtisi jauhemaaliin. Kun pöytä on jauhemaalattu, menen puupuolelle koululla tekemään liimapuulevy pöydän kannen, jonka vielä tulen pintakäsittelemään.

Koska Taitokeskuksella ei tällä hetkellä ole pystynyt valmistamaan tuotetta näyttönä, sovin opettajani Sirpan kanssa että teen ohjauksesta näytön, ohjaus suunnitelmana, ilman että konkreettisesti toteuttaisin suunnitelmassa olevaa tuotetta. Suunnitelma on jos ohjaisin kyseisestä tuotteesta pajan/muun esim. kässä koulu tunnin, niin näin sen toteuttaisin. Ikäryhmäkseni valikoitui sama ikäryhmä, mitä olen myös Taitokeskuksella ohjannut, eli 8 – 13 vuotiaat.

Aloin lähestymään asiaa kirjoittamalla ylös mitä tuotetta / tuotteita ja niiden tekoa voisin ohjata? Mikä olisi sopiva tuote ikäryhmälle jota ohjaan? Onko se tarpeeksi mielenkiintoinen lapsesta, että sen jaksaisi toteuttaa? Osaisinko itse tehdä kyseisen tuotteen? Koska en tietenkään voisi lähteä ohjaamaan tuotteen tekoa, jos en myös itse osaisi tehdä sitä, ja tuote olisi mieluiten metallista valmistettava, koska olenhan metalli artesaaniksi opiskelemassa. Taitokeskuksella pääsääntöisesti nikkarit ovat nytten tehneet puutöitä, joten lähestyin asiaa ensiksi siltä kannalta että tuote olisi puinen? Mutta tyrmäsin idean kuitenkin siihen, ettei minulla ole tarpeeksi kokemusta puisen tuotteen valmistuksesta, että voisin sitä ohjata lapsille/nuorille.

Pitkän pohdinnan ja erivaihtoehtojen ylös kirjaamisen jälkeen, päädyin naulakkoon, koska olen itsekin sellaisen valmistanut, joten osaisin ohjata sen teon ja materiaalina pystyisi käyttämään metallia. Naulakko tulisi olemaan seinälle laitettava.

Naulakon materiaaliksi valikoitui minulle tuttu materiaali, eli pyöröteräs koska olen sitä käyttänyt muun muassa juurikin naulakon tekoon, mutta olen myös siitä valmistanut äidilleni kukkatelineen.

Tutun materiaalin valitsemisen jälkeen aloin pohtimaan että miten ohjaisin lapsia työskentelyssä, sen turvallisuudessa ja materiaalin käytössä? Miten konkreettisesti ohjaisin hitsauksen lapselle/nuorelle joka ei sitä ennen ole tehnyt? Näitä pohdittuani ja muisteltuani omaa hitsauksen oppimista kirjoitin ohjaus ohjeet ohjaus suunnitelmaan, josta laitan muutamat kuvat tähän, mutta jonka kokonaisuuden lähetän sähköpostitse opettajalleni. Hitsauksen ohjauksen lisäksi esille toin ohjaus suunnitelmassa sitä, miten hitsata turvallisesti, koska turvallisuus ennen kaikkea! Koska kun on turvallista työskennellä, on myös hauska työskennellä.

Ohjauksen ”ohjeiden” lisäksi ohjaus suunnitelmaani sisällytin materiaali valinnan, koneet ja muut työvälineet, miten työn voi viimeistellä, ja mitkä on ohjaajan tehtäviä. Ohjaus suunnitelmasta löytyy myös lapsen / nuoren kannalta pohdittuja asioita, esim. mitä uutta lapsi / nuori voi oppia? Mitä taitoja tämän tuotteen teko lapsessa / nuoressa kehittää? Koin nämä tärkeäksi osaksi ohjausta suunnitellessani, ja halusin siksi sisällyttää ne mukaan.

Ohjaus suunnitelma sisältää 5kpl suuntaa antavia luonnoksia siitä millainen naulakko voisi olla, ja 5 sivua itse tekstiä suunnitelmasta.

Ohjaus suunnitelmassa huomioin myös sen ettei lasta / nuorta saa pakottaa tekemään mitään mitä hän ei uskalla / halua tehdä. Pakottaminen ei tuo mitään hyvää, ja voi pahimmillaan aiheuttaa lapselle pitkän, ellei jopa ikuisen pelon, tiettyjä käsitöitä kohtaan. Käsityöt ja käsin tekeminen kuuluu kaikille, ja se on semmoinen asia mistä jokaisen käsillään tekevän ihmisen, niin lapsen kuin aikuisenkin, tulisi nauttia eikä pakosta tehdä.

Loput osat ohjaus suunnitelmastani lähetän tosiaan vastuu opettajalleni sähköpostilla, niin en täytä koko blogiani niiden ohjaus suunnitelman sivujen kuvilla.

Loppuun lisään että ohjaus suunnitelman olen tehnyt kotona, en Taitokeskuksella, mutta Taitokeskuksesta ja nikkari – ryhmistä sain hyvää pohjaa ja perspektiiviä tämän näytön teolle.

Meillä alkoi 25.4.2022 n. 5viikkoa kestävä työharjoittelu jakso, alan työpaikoissa. Harjoittelu on aika välillä 25.4 – 3.6.2022. Olin itse aikaisin hakemassa harkka paikkaa jo Tammikuussa, ja sainkin sen Taitokeskus Jyväskylästä.

Taitokeskus Jyväskylä on muotoilu ja käsityökoulu Jyväskylän Kivääritehtaalla, osoitteessa Kivääritehtaankatu 6 G 40100 Jyväskylä.

Aloitin harkkani 25.4 ensin tutustumalla paikkaan, tilojen ja pajojen läpikäynnillä ja henkilökunnan esittelyllä. Iltapäivästä saapuikin kässä koululaiset, eli nikkarit, joiden ohjauksessa avustin Perttiä, tuttavallisemmin Pertsaa. Maanantain nikkarit tekivät itse suunnittelemiaan töitä, pääosin puusta, mutta avustin ja käytin isompia koneita (vannesahaa) mitä lapset eivät itse saa käyttää.

Tätä kirjoittaessani olen ollut harkassa jo kolmatta viikkoa, ja pääsääntöisesti Taitokeskuksella olen tehnyt talon töitä, korjaillut mm. vannesahaan puisen korjaus kappaleen, josta lisäilen kuvia tänne ja kerron tarkemmin työvaiheista. Talon töihin korjailujen lisäksi kuului siivousta, kun metallipaja muutti toiseen isompaan rakennukseen, pysyen kuitenkin samassa kiinteistössä.

Tässä hieman kuvia talon töistä mitä olen kerennyt tekemään.

Ylemmässä kuvassa näkyvä punainen suoja, oli käytössä hajonnut ja helpoin korjata muovinen tuote, oli ottaa siitä malli ja piirtää paksummalle vanerille sen muoto, ja vannesahalla leikata se muotoonsa, välillä hioen nauhahiomakoneella. Tehtiin varalta muutama kappale, koska puu ei ole kuitenkaan niin kestävää materiaalia vannesahan korjaukseen, kun vannesahalla sahataan sitä puuta.

Talon töihin on myös kuulunut korjailun lisäksi, uusien ”tuotteiden” tekoa, mitkä helpottavat Taitokeskuksen henkilökuntaa, ja muita kävijöitä. Ylemmässä kuvassa tein vanerisen naulakko osan(?) vaneriin porasin maalauksen jälkeen 3 kappaletta naulakoita kävijöitä varten, että he voivat jättää laukkunsa, reppunsa ja takkinsa niihin.

Kiinnitimme myös tilapajaan kaksi naulakkoa, aikuisille ja lapsille johon he voivat jättää takkia ja reppua. Naulakot on tehnyt Anna Punamaa.

Näiden naulakoiden kiinnitys olikin hieman haastavaa, kun seinä on tiiltä, mutta kunnon terällä ja iskuporakoneella sekin onnistui!

Nikkarit, joita olen pääsääntöisesti ohjannut (muiden talon töiden ohessa) ovat tehneet kaikenlaista puusta ja esimerkiksi finnfoamista. Aloimme torstain nikkari ryhmän kanssa tekemään sahalaudasta linnunpönttöjä Punamaan Annan ohjeistuksella, ja pönttöjen teko ja niiden ohjaus sujui hyvin. On ollut hienoa nähdä lasten työstävän erilaisia materiaaleja, ja luomalla niistä oman mielikuvituksensa tuotteita.

Suurin osa lapsista on käyttänyt töissään puuta, joten metallin parissa en ole heitä päässyt ohjaamaan. Lapset ovat laidasta laitaan tehneet kaikenlaista, on tehty arkkua, laivaa, miekkoja, lauttaa, pingis mailaa, elektroniikka tuotteita yms. Niitä on sitten viimeistelty niin spraymaaleilla, kuin pellavaöljylläkin.

Talon töiden lisäksi, että olen tehnyt Taitokeskukselle niin sanottuja ”avustavia” tuotteita, olen myös korjannut siellä käyttöön tuotteita ja oven! Tilapajan, parkkipaikan puoleinen ovi ei mennyt kunnolla kiinni, ja alhaalta kävi vetoa, joten yhdessä Pertsan kanssa korjasimme sen siten, että hitsasimme putken pätkän oven alaosaan jossa oli metallia, kiinni että ovi lukittuisi kunnolla, eikä alas jäisi rakoa josta sitten talvella kävisi veto. Onnistuimme tässä omasta mielestäni hyvin!

Sen lisäksi että olen päässyt korjaamaan ovea, aloitin korjaamaan Taitokeskuksella olevia tuoleja, että ne saataisiin takaisin käyttöön. Tuoleissa on ongelmana se, että ne eivät ole tarpeeksi tukevia, ja niin sanotusti joustavat liikaa. Pertsa oli tehnyt/korjannut malliksi yhden tuolin, jonka mukaan aloitin korjaamaan muita samanlaisia tuoleja.

Aloitin tuolin korjauksen merkkaamalla pohjaan merkit, joista poraisin reiät läpi, että saisin laitettua huonekalu ruuvit läpi puusta ja metallista, kiristäen ja näin vakauttaen tuolin, ettei se keikkuisi ja joustaisi istujan alla niin paljoa. Näin tuolilla on mukavampi ja vakaampi istua.

Kun olin porannut reiät kokonaan tuolista läpi, katkaisin huonekalu ruuvit rautasahalla sopivaan mittaan, koska alkuperäisessä koossa ruuvit olisivat olleet liian pitkiä tähän tarkoitukseen.

Ruuvien sahauksen jälkeen viilasin terävät räippeet pois, että saisin pyöritettyä paremmin mutterin paikalleen, joka toimii tässä tapauksessa lukituksena ettei ruuvit lähde irti paikoiltaan tuolista. Väliin laitoin vielä varmuuden vuoksi holkin.

Tuoleja on toodella monta, joten muiden talon töiden ohella tulen korjailemaan näitä, että Taitokeskus saisi nämä mahdollisimman pian käyttöön.

Sen lisäksi että olen ollut työharjoittelussa ohjaamassa, olen tekemässä ohjauksesta näyttöä, josta kirjoitan vielä oman blogi tekstin, pitääkseni sen ja tämän artikkelin mahdollisimman selkeänä itselleni, ja lukijoille.

Tuolien korjauksesta teimme vielä toisen koe vedon korjaukseen, ja se olikin parempi tapa korjata tuolit, kuin tämä ensimmäinen. Kävimme K – Rauta Tourutornissa hakemassa oikean mittaisia ruuveja, jotka porasin ”kolmion” malliin pohjaan niin, että se vakautti tuolin. Nopeaa ja helppoa, eikä niin näkyvää kuin ensimmäisessä tuolin korjaus koe vedoksessa. Näitä uudella tavalla korjattuja tuoleja korjasin n. 4-5 kappaletta, ja nyt kaikki tuolit onkin korjattu, joten ne pääsevät takaisin käyttöön Taitokeskuksella.

Tuolien korjausten lisäksi, pääsin kokeilemaan / harjoittelemaan koneiden huoltoa. Vaihdoin nauhahiomakoneeseen lähes kokonaan yksin, ohjaajani pienellä avustuksella uuden hioma nauhan, ja pääsin harjoittelemaan kaasu ahjon käyttöä samalla! Ahjon sytytys perinteisesti on itselle tuttua, ja sen osaankin, mutta kaasu ahjo olikin ihan uusi tuttavuus itselle. Mutta senkin käytön opettelu sujui hyvin, ja nyt osaan myös käyttää sitäkin.

Sen lisäksi että nikkarit käytävät kovia materiaaleja töissään, he myös purkavat vanhoja tietokoneita, ym muita laitteita ja tutkivat niitä.

Lisäilen tähän vielä muutamia kuvia ohjauksesta ja nikkarien töistä. Tänään, 30.5 juhlin omia synttäreitä ja Suomen MM – kultaa menemällä Taitokeskukselle auttamaan aikuisopiskelijaa työnsä kanssa joka tulee näytille Taitoshoppiin!

Kuvassa aloimme nikkarin kanssa kovertamaan finnfoam laivan pohjaa, että saisimme kiinnitettyä vanerista tehdyn kölin sinne, jotta laiva ei sitten vesillä ollessa kippaisi ympäri. Autoin työssä niin, että pidin kiinni laivasta samalla kun nikkari mattopuukolla ja viiltosuojahanskat kädessä koversi pohjasta sopivaa palasta pois. Köli kiinnitettiin paikalle sitten kuumaliimalla.

Viimeisimpinä ”töinäni” oli vanhan, mutta hyvän ja kestävän jakoavaimen puhdistus maalista takaisin entisen näköisekseen.

Pääsin myös kokeilemaan ja harjoittelemaan puikkohitsausta. Minulla on vain kokemusta mig – hitsillä hitsauksesta, ja pistehitsistä, joten tämä oli itselle uusi ja opettava kokemus!

Pertsa ohjeisti vieressä, ja ennen kuin itse pääsin hitsaamaan, hän opetti ja ohjeisti puikon käytön, miten valokaari syttyy, ja miten ylipäänsä puikolla hitsataan. Yleistähän on se, että puikko jää kiinni hitsattavaan kappaleeseen, ja näin myös minulle kävi, että puikko suli kiinni kappaleeseen, juuri kun hitsaus alkoi sujumaan, mutta vain tekemällä oppii!

Puikko hitsaus oli uusi, ja jännittävä kokemus, ja olen kiitollinen että pääsin sen kokemaan. Lisään tähän parit kuvat omista sauman hitsaus yrityksistäni, ne eivät ole nättejä, mutta jostain se on aloitettava!

Valonkaupunki tilataideteoksemme jälkeen alkaakin huhtikuussa valinnainen, johon valitsin Tuotteen kunnostus – valinnaisen, sillä kotoani löytyi tuote / huonekalu joka vaatiikin kunnostusta. Avopuolisoni mielestä tämän tuolin elämä on jo eletty, ja se pitäisi heittää roskiin, mutta olin itse eri mieltä ja päädyin pelastamaan tuolin hellään huomaani ja kunnostamaan sen taas käyttöön.

Tuolin runko itsessään on hyvässä kunnossa, mutta tuolin alkuperäinen keinonahka verhoilu on alkanut kulumaan käytössä irti. Tuoli tarvitsee siis vain uuden verhoilun.

Kävin Eurokankaassa kartoittamassa erilaisia verhoilukankaita ja löysinkin ale / poistuvista kankaista itseäni silmää miellyttävää 100% polyesteristä valmistetun Date verhoilukankaan, eikä kangas ollut hinnalla pilattu, 5€ metri.

Ostin kangasta 1,20 metriä, ja hintaa kankaalle tuli 6€.

Kankaan valinnan ja oston jälkeen alkoikin vanhan verhoilun ratkominen. Aloitin ratkomisen pohjasta ratkomalla pohjakankaan ja irrottamalla niitit tuolin pohjasta.

Ratkoin ympäriinsä koko pohjan, ja käänsin tuolin ja aloin ratkomaan aikaisempaa verhoilua pois, kappale kerrallaan, koska näistä kappaleista tulisi kaavat minkä mukaan leikata uudet verhoilupalat.

Kun olin saanut tuolin ratkottua, ja merkattua kaikki kappaleet olikin vuorossa kaavojen leikkaus Dante – verhoilukankaasta.

Kun sain kaavat leikattua ja merkattua mikä on mikäkin, ja tuolin tuotua kotiin, alkoikin kaavojen ompelu ja mallailu tuoliin että verhoilusta tulisi oikeanlainen.

Sain lainaan ompelukoneen anopiltani, joka helpotti kaavojen ompelua.

Koska olin ratkonut tuolista kaavat, niissä oli valmiina sentin saumavara, joten niitä minun ei tarvinnut erikseen kaavoihin enään piirtää.

Ompelin koneella siis sentin saumavaran mukaisesti palat kiinni toisiinsa.

Aloitin verhoilun ompelemisen alhaalta, ompelemalla ensimmäiseksi alemman muotokaistaleen istuin osan kappaleeseen kiinni. Ommellessa pitää muistaa asettaa kankaan oikeat puolet vastakkain, että ommel jää nurjalle puolelle piiloon.

Jatkoin ompelua siten että seuraavaksi ompelin istuin osan kappaleeseen yläkaistaleen kiinni, yläkaistaleeseen tuolin takakappaleen, ja siitä siirryin ompelemaan molemmin puolin menevät muotokaistaleet kiinni. Aina välillä mallailin kappaleiden sopivuutta tuolin runkoon.

Ennen hiihtolomalle siirtymistämme, saimme tietoon tulevan Valonkaupunki tapahtuman aiheen. Aihe valikoitui Gradian Luovan Kampuksen opiskelijoiden, opettajien ja muun henkilökunnan kesken. Ruokalan oven vieressä oli fläppi taulu, johon jokainen sai jättää ideoitansa tapahtumaa varten, ja jättää äänensä itseään miellyttävimmälle idealle. Äänet ratkaisivat että tuleva teema Gradialla Valonkaupunkiin on fantasiametsä, ja sitä aloimme miettimään ja napostelemaan ennen hiihtolomalle siirtymistä, ja hiihtolomalta palattuamme olikin aika alkaa ideoimaan ja suunnittelemaan työtä.

Päädyimme siihen että Valonkaupungin tilataideteos tehdään luokan kesken ryhmätyönä. Ryhmääni kuuluu minun lisäkseni 5 luokkatoveriani.

Suunnittelun aloitimme tekemällä yhdessä ajatuskartan, johon jokainen antoi erilaisia ideoita ja aiheita mitä tulee mieleen aiheesta metsä, ja varsinkin mitä tulee aiheesta fantasiametsä mieleen?

Miellekartan teon aikana, ryhmäläisemme Kalle heitti ilmoille idean hämähäkinseitistä, ja ryhmämme aika yksimielisesti päätyi ratkaisuun että se on meidän tilataideteoksen aihe, jonka pohjalta lähdemme suunnittelemaan itse teosta, sen muotoa, korkeutta, esittääkö teos jotain vai ei?

Tätä pähkäillessämme meiltä kaikilta tuli erilaisia ideoita muodolle. Suurimman suosion sai kuitenkin pyöreä ja pallomainen muoto, mutta ajassa (n. 1kk teko aikaa) se osoittautuikin hieman haastavaksi, mutta emme me tähän pettyneet! Sillä opettajamme Sirpa näytti meille hänen valokuvaamaansa hämähäkinseittiä joka taipui kauniisti kaarelle tuulessa, josta hän keksikin idean että tekisimme sateenvarjon. Yhteisymmärryksessä päädyimme sitten siihen että tilataideteoksemme tulee olemaan hämähäkinseitistä tehty sateenvarjo.

Kokoa ja materiaalia miettiessämme, valikoimme materiaaliksi 12x12mm neliöteräksen ja varjon halkaisijan kooksi 2000mm eli 2metriä.

Varjon runkoa tehdessämme jokainen meistä pääsi kokeilemaan uutta konetta koululla, mitä kukaan meistä ei vielä aikaisemmin ollut käyttänyt. Tällä koneella me niin sanotusti mankeloimme metalli tangon haluamaamme muotoon. Testin tehtyämme tangolla, totesimme että tällä koneella onnistuu tehdä varjon rungon palat, ja ryhmästämme osa alkoikin niitä tekemään. Minun tehtäväkseni tuli tehdä ”lätkät” joihin varjon rungon osat ja nuppi kiinnittyisivät.

Materiaalina ”lätkiin” käytin 2mm teräslevyä. Levyleikkurilla leikkasin oikean kokoisen pätkän levyä, johon harpilla piirsin halkaisijaltaan noin 60mm ympyrän. Leikkasin levyleikkurilla ylimääräiset materiaalit pois, ja siirryin siitä nauhahiomakoneelle hiomaan ”lätkät” ympyrän muotoon, eli hioin terävät reunat pois ja lätkistä tasaiset.

”Lätkien” teon jälkeen autoin ryhmäläisiäni taivuttamaan mankeloidut rungon osat mallikappaleemme muotoon, ja merkkasin päät, että takojallemme Sakulle on selkeää kummasta päästä hän saa tyssätä päät. Ennen kuin hän pääsi päitä tyssäämään, piti taivutetut rungon kappaleet sahata oikeaan pituuteen. Autoin tässä myös sahaamalla muutamat kappaleet vannesahalla oikeaan mittaan.

Kun saimme rungon kappaleet taivutettua, aloitin ryhmäläiseni Jarin kanssa kasaamaan jikiä, joka tulisi auttamaan meitä koko varjon kasaamisessa, aina rungosta sen kaariin asti.

Kun saimme jikin valmiiksi, olikin vuorossa isojen kaarien hitsaus siihen kiinni, että saisimme sateenvarjollemme oikean muodon. Kaaret hitsattiin jikin vihreiksi spreijattuihin kohtiin.

Ennen kuin pääsisimme hitsaamaan seuraavia kaaria, jotka ovat tämän työn seitit, hitsasimme alas pyöröteräksen pätkät, jotta jänneväli jokaisen kaaren kohdalla pysyisi samana, ja merkitsimme kaarien kohdat jokaiseen isompaan kaareen. Sovimme väliksi 11cm, turvallisuus syistä, ettei esim. pienen lapsen pää mahtuisi välistä ja jäisi jumiin. Emme kuitenkaan halunneet ottaa omalletunnollemme sitä että tilataideteokseemme joku voisi loukkaantua.

Kun merkit oli merkkailtu, olikin pienempien kaarien taivutuksen aika. Pienemmät kaaret tulevat olemaan samaa materiaalia, eli neliöterästä, mutta 6x6mm paksua. Mittailimme pienemmän kaaren mitat ja Saku sahasi ne vannesahalla, minulle oikeaan mittaan. Kaaret taivutin käyttämällä mankelia.

Kun kaikki 16 kappaletta kaaria olin saanut taivutettua, alettiin niitä hitsaamaan isompiin kaariin kiinni mig – hitsillä. Teimme vielä lattaraudasta jigit, että jokainen kaari tulisi samassa asennossa hitsattua kiinni. Jigit kiinnitimme isompiin kaariin puristimilla.

Laitoimme vielä kuparilevyn palan kaarien ja jikin väliin, ettemme vahingossakaan hitsaisi kaaria jikiin kiinni. Virrat tässä hitsatessa saikin olla aika isot, että varmasti sulaisi ja pysyisi kunnolla kiinni.

Olemme jatkaneet hitsausta ja kaarien tekoa samalla tavalla eteenpäin. Olemme edenneet aina yksi kerros kerrallaan, koska kaarien pituus vaihtelee mitä korkeammalle etenemme työssä.

Kun palasimme kesälomalta kouluun jatkoimme tilataide teoksen tekoa, ja aloimme luokkalaiseni Elinan kanssa tekemään sateenvarjoon sen vartta, kun muut ryhmäläisemme jatkoivat kaarien hitsaamista varjoon.

Vartta varten ja varren kahvaa varten meillä oli putkea, joka tarvitsi muutaman osan lisää että siitä tulisi kokonainen kahva. Varren teon aloitimme siis sateenvarjon kahvasta. Sahasimme kahvaan kaksi putken palasta vannesahalla.

Kun saimme palat sahattua, hioimme nauhahiomakoneella putken palojen molempiin päihin viisteet, että palojen paikalleen hitsaaminen olisi helpompaa ja että hitsausjäljestä tulisi hyvä.

Kun olimme Elinan kanssa saaneet viisteet hiottua, otimme palat huonekaluputkea ja harjoittelimme hitsausta siihen, ennenkuin hitsasimme sahatut putken palat kahvaan kiinni. Tämän teimme siksi, koska kummallekkaan pyöreän kappaleen hitsaus ei ollut ennestään tuttua.

Heppasin ensimmäisen palan kiinni muutamalla hepillä, jotta pystyimme varmistamaan että pala on oikeassa kohdassa, jos jostain syystä ei olisi ollut olisimme vielä pystyneet liikuttelemaan palaa kohdilleen. Totesimme yhdessä että ensimmäinen pala oli oikeassa kohdassa paikoillaan, ja näin ollen pystyimme hitsaamaan ensimmäisen palan kiinni varjon kahvaan. Hitsasimme palat kiinni saumalla.

Hitsasimme samalla tavalla kahvan puuttuvat osat kiinni, ensin hepit, tarkistus että osat ovat oikealla kohdalla, ja sitten saumalla hitsaus kiinni. Kahteen valmiina olevaan palaan meidän ei tarvinnut hioa viisteitä, koska niissä ne olivatkin jo valmiina.

Kun olimme saaneet Elinan kanssa hitsattua varjon kahvan kasaan, siirryimme hiontaluokkaan hiomaan saumat tasaiseksi kulmahiomakoneella.

Kun olimme saaneet kahvan hiottua, hitsasimme itse varren kahvaan kiinni. Varren hitsaus ja esi valmistelut ennen hitsauksen aloitusta olivat samat kuin kahvankin kanssa. Ensin hiottiin viisteet, sitten mallailtiin kappale oikeaan kohtaan, hepattiin kiinni, kun olimme yhtä mieltä siitä että on oikeassa kohdassa kiinni, hitsasimme saumalla varren kiinni, ja siirryimme hiontaluokkaan hiomaan kulmahiomakoneella.

Vasta kun olimme saaneet varren kiinni, muistimme että kahvaan pitäisi porata kaksi reikää kuuma sinkkiä varten, tämä siksi että kun työ upotetaan kuuma sinkki altaaseen, sinkki pääsee valumaan pois rei’istä eikä näin ollen kahva räjähdä rikki. Reikien poraamiseen saimme apua opettajaltamme Sirpalta, koska kappale oli niin iso (yli 2metriä ja painoa jonkun verran) ettemme olisi itse saaneet aseteltua sitä turvallisesti pylväsporakoneeseen, ja saaneet porattua reikiä siihen turvallisesti. Pienen taiteilun jälkeen loppu hyvin, kaikki hyvin ja rei’ät saatiin porattua. Näin varjon varsi kahvoineen olikin kasassa.

Kun olimme saaneet varren valmiiksi, autoimme varjon kanssa. Hitsasimme Elinan kanssa kaaret alhaalta kiinni, että varmasti pysyvät paikoillaan ja että rakenne näin ollen on kestävä.

Kun kaikki kaaret saatiin hitsattua paikoilleen, niin ylhäältä kuin alhaaltakin, käänsimme työn ja aloimme suunnittelemaan ja tekemään varjon tukirakennetta. Varjon painohan tukeutuu sen varren varaan, joten siksi se vaati tukirakenteet että paino jakautuu ja että varsi kestää koko painon.

Tukipalat tehtiin samasta neliöteräs materiaalista kuin varjon kaaretkin. Sahasimme 6 800mm pituista neliöteräksen palaa, joista tuli tukirakenteet jotka hitsattiin varjon varteen, ei vielä varjoon! Varjon kasaan hitsaamista emme voi tehdä sisällä, koska työstä tulisi niin iso ettemme saisi sitä enään ulos ovista.

Kun tukipalat oltiin saatu hitsattua varteen kiinni, rälläköimme akku rälläkällä kaarista pyöröteräs palat pois, jotka pitivät varjoa muodossa kaarien hitsauksen ajan.

Kun olimme rälläköineet tuki pyöröteräs palat pois, hioimme kohdat joissa palat olivat olleet kiinni kulmahiomakoneella.

Viimeistelimme kulmahiomakoneella hiotut kohdat viilalla ja hiomapaperilla.

Hionta kohtien viimeistelyn jälkeen astuin sisälle varjoon ja hitsasin paksummasta materiaalista olevan ympyrän muotoisen lätkän alkuperäisen lätkän päälle, siksi että rakenteesta tulisi varmasti tukeva ja kestävä.

Lätkän hitsauksen jälkeen käänsimme varjon vielä takaisin oikein päin ja viimeistelimme hiomalla, viilaamalla ja talttaamalla. Näin saimme hitsauksesta tulleet räippeet pois. Näin työstä tuli kasaamista vaille valmis. Kasaan hitsauksen toteutamme yhdessä ryhmän kanssa ulkona maanantaina 5.9.2022.

Hitsasimme työn kasaan ulkona, lähellä sitä kohtaa johon työ tulee Valonkaupungissa esille. Ryhmäläiseni Jari hitsasi varren varjoon kiinni, ja Elina hitsasi lopuksi varjon kärjen kiinni. Nyt vain jäimme odottamaan että varjo tullaan noutamaan kuuma sinkkiin.

Sillä aikaa kun odotimme että varjo lähtee kuuma sinkkiin, sahasimme Elinan kanssa rhs kappaleet jonka päälle varjo tulee altaassa lepäämään. Jamppa hitsasi nämä rhs kappaleet kasaan puikolla, koska puikolla hitsattu sauma kestää paremmin varjon painoa, kuin mig hitsillä hitsattu sauma.

Jouduimme poraamaan lisää reikiä rhs kappaleisiin, mistä ne kiinnitämme altaan kaiteeseen, koska koulumme ei omista altaan kaidetta, joten siksi siihen emme saa hitsata kappaleita kiinni. Kappaleet kiinnitetään altaan kaiteeseen ja altaan pohjaan pulteilla.

Kun varjomme palasi kuuma sinkistä, se oli sahattu varren kohdilta poikki, koska varjo oli niin iso ettei se mahtunut kokonaisena kuuma sinkki altaaseen, lisää töitä meille, mutta näille ei vaan aina voi mitään. Onneksi Jamppa hitsasi varjon ja varren takaisin kiinni puikolla. Jari hioi hitsaus sauman tasaiseksi, ja minä ja Elina korjasimme hitsatun ja hiotun kohdan sinkki maalilla. Ja näin varjo jäi odottamaan paikalleen laittoa altaaseen.

Torstaina 22.9 heti aamusta saapuikin Gradian logistiikka puolen opiskelijat opettajansa kanssa nostamaan varjon paikalleen. Ennen tätä olimme siirtäneet rhs palkit altaaseen joiden päälle varjo nostetaan. Olin mukana katsomassa, kuvaamassa ja lopulta myös auttamassa sen minkä pystyin varjon paikalleen laitossa. Koska varjomme painoi niin paljon, kävin sahaamassa lisää rhs pätkiä, jotka Jamppa hitsasi alkuperäisiin rhs rakenteisiin kiinni puikolla, siksi aikaa että saamme pultattua altaan pohjasta varjon kiinni. Varjo saatiin kuin saatiinkin turvallisesti ja hyvin paikalleen odottamaan loppuja hienosäätöjä ja valojaan.

Saimme joululomalta palattuamme tehtäväksi suunnitella, ja valmistaa asiakaslähtöinen tuote asiakkaalle. Joko omalle asiakkaalle tai sitten koululle, joka toimisi tässä tilanteessa asiakkaana.

Asiakkaakseni sain äitini, joka halusi kukkatelineen takapihansa pihalaatoitukselle. Lähdin siis konsultoimaan ja kyselemään hänen toiveitaan kukkatelineelle. Minkä kokoinen? Minkä muotoinen? yms. Näiden tietojen pohjalta tein muutamat luonnokset, joiden perusteella äitini valikoi hänelle kiinnostavimman ja sopivimman kukkatelineen muodon.

Ennenkuin aloitin työstämään telinettä tein tarjouksen asiakkaalle johon listasin materiaalit, materiaali ja työkulut ja tuotteen koko hinnan, ja lähetin sen opettajalleni Sirpalle. Tarjouksen kelvattua Sirpalle ja asiakkaalle eli äidilleni, lähdin työstämään telinettä.

Kukkatelineen materiaaliksi valikoitui 6mm paksu pyöröteräs. (Musta pyöröteräs, ei vedetty)

Aloitin työstämisen taivuttamalla pyöröterästä haluttuun ympyrän muotoon. Taivutus onnistui taivuttamalla vastetta vasten.

Opettajani avulla taivutimme aikamoisen kasan pyöröterästä ympyrän muotoon, mistä olikin sitten helppo lähteä työstämään telineen muita osia.

Taivutuksen jälkeen sahailin ympyrät auki ja oikeaan pituuteensa käyttäen apuna paperiin piirrettyä mallia. Sahana käytin perinteistä rautasahaa, kun pyöreää muotoa ei koulun vannesahalla voi sahata.

Kun olin saanut kappaleet sahattua, alkoikin telineen pyöreän muodon kasaus ja hitsaus. Voin näin omasta kokemuksesta sanoa, ettei sen pyöreän muodon hitsaus todellakaan ollut sieltä helpoimmasta päästä. Mutta! Itseään on hyvä haastaa, yrittää uutta, eikä mennä sieltä mistä aita on matalin.

Lyhyempien kappaleiden lisäksi sahasin pohjan mihin pienemmät kappaleet tullaan hitsaamaan kiinni.

Kun aloin hitsaamaan tuotetta kasaan käytin apunani magneetteja ja suorakulma mittaa, että kaikki kappaleet tulevat varmasti samaan asentoon, että muoto pysyy oikeana. Hitsasin telineen kasaan mig – hitsillä.

Kun olin saanut pohjan hitsattua kasaan, lähdin työstämään kehää joka tulee pohjan päälle. Sahasin pyöröteräs renkaista sopivan kokoisen palan, ja hitsasin sen kiinni ympyräksi. Viimeistelin ympyrän hitsaus kohdan viilaamalla.

Kun olin saanut ympyrän viilattua ja viimeisteltyä, huomasimme opettajieni kanssa että muut osat tulevat yli kehästä. Toinen opettajani Tanno keksi, että voisimme taivuttaa yli menevät osat ja saisime tällä tavoin luotua telineeseen hauskan silmiinpistävän yksityiskohdan, joka ei kuitenkaan olisi ristiriidassa tuotteen muun muodon kanssa.

Taivutuksen hoiti Tanno, käyttäen pilliä metallin kuumennukseen.

Taivutuksen jälkeen, hitsasin pistehitsillä kehän kiinni valmiiseen pohjaan.

Kun kehä oli hitsattu pohjaan kiinni, mitoitin telineen jalat ja siirryin vannesahalle sahaamaan jalan osat. Jalkoihin käytin myös pyöröterästä, tällä kertaa hieman paksumpaa, 8millistä.

Ennenkuin hitsasin jalat tuotteeseen, kävin pajalla takomassa jalkojen ”tassut” että tuote pysyy pystyssä.

Jalkojen takomisen jälkeen, hitsasin jalat runkoon kiinni, ja viimeistelin työn hiomalla kulmahiomakoneella.

Hionnan jälkeen teline olikin valmis siirtymään jauhemaalaukseen. Asiakkaan toiveiden mukaisesti, tuote maalattiin mustaksi, RALLIN sävyllä 9005.

Aikaa tuotteen valmistukseen kului n. 4viikkoa, mukaan lukien suunnittelun, ja asiakkaan konsultoinnin.

Materiaalia tuotteeseen meni yhteensä 5723millimetriä pyöröterästä.

Työvälineet ja koneet:

• Metallisaha
• Mig – hitsauskone
• Pistehitsi
• Kulmahiomakone

Työturvallisuus:

• Kuulosuojaimet takomossa ja kulmahiomakoneella
• Suojalasit takomossa, kulmahiomakoneella, pistehitsillä
• Hitsausmaski hitsatessa

Sain idean tehdä toisen kulttuuriin liittyvän tuotteen, yllättäen opettajaltani Sirpalta.

Harjoituksena tehty ensimmäinen sapluuna liimapuulevylle onnistuikin sen verran hyvin, että päädyin jatkojalostamaan siitä tarjottimen opettajani Sirpan ehdotuksesta.

Tämä tuleva tarjotin on leipä, miksi ei johonkin muuhunkin käyttöön sopiva tarjotin, tai vaikka koriste tarjotin!

Tarjotinta oli helppo lähteä työstämään, kun puu osa olikin valmiina. Kävin puupuolella, puupuolen opettajan avustuksella sahaamassa sirkkelillä tarjottimen oikean kokoiseksi.

Kun tarjotin oltiin saatu sahattua oikean kokoiseksi, kipaisin laittamaan ahjon tulille ja takomaan 8mm pyöröteräksestä kantokahvat.

Kun olin saanut taottua kantokahvat, kävin metallivarastolla etsimässä lattarautaa ja sitä löytyikin niin sanotusti sopiva ”hukka” pala, josta vannesahalla sahasin kaksi 266mm palaa.

Lattarautaan oli siis tarkoituksenani kiinnittää kantokahvat hitsaten kiinni.

Kun lattaraudasta sahatut palat olivat oikean kokoiset, kävin pylväsporakoneella poraamassa ensin 8mm poranterää käyttäen keskelle lattarautaa reiät, joihin kantokahvat sitten hitsaisin kiinni. Samalla porasin lattarautaan 5mm terällä 4 reikää joihin tulisi ruuvit, kun lattarauta kiinnitettäisiin puiseen osaan.

Ennen kuin aloin hitsaamaan kantokahvoja kiinni, lyhensin ne oikeaan mittaan rautasahalla, ja kävin nauhahiomakoneella pyöristämässä niiden päitä, että ne sopisivat porattuihin reikiin siten että pystyisin lattaraudan alta hitsaamaan kantokahvat kiinni. Näin ei tulisi pinnalle näkyviä hitsaus jälkiä.

Lyhentämisen jälkeen, hioin / kiillotin akkuporakoneella kahvoja hieman, koska niihin oli takomisen aikana jäänyt vielä oksidia pintaan, joka ei omaan silmääni näyttänyt, saatikka tuntunut kädessä hyvältä, kun tarkoituksena oli jättää kantokahvat ja lattarauta metallin sävyiseksi.

Hitsasin seitsemän virroilla, mig – hitsauskoneella kantokahvat lattarautaan kiinni.

Odottelin hetken että hitsi paikat jäähtyisivät sen verran, että pääsisin kulmahiomakoneella hiomaan hitsaus paikat tasaiseksi. Samalla myös pyöristin lattaraudan kulmia, että ne eivät olisi terävät.

Kun olin saanut hiottua, siirryin maalaamon puolelle lakkaamaan metalliosat himmeällä metalli lakalla.

Lakkasin metalli osat neljään kertaan, että sain pinnasta hyvän.

Kun lakka oli kuivunut, kiinnitin lattaraudat kantokahvoineen liimapuulevyyn akkuporakoneella. Kiinnitykseen käytin 4x12mm ruuveja sen kahdeksan kappaletta. Kun kantokahvalliset lattaraudat oli kiinnitetty, tarjotin olikin enää pintakäsittelyä vaille valmis.

Ennen kuin menin lakkaamaan puista pintaa, suojasin metalliosat maalarinteipillä.

Lakkasin tarjottimen samalla Unica Super 90 alkydilakalla, millä lakkasin sohvapöydän pöytälevyt. Tarjottimen lakkasin myös kahteen kertaan.

Kun lakka oli hieman kuivahtanut, irrotin maalarinteipin ja tuote olikin sillä valmis.

Työvälineet ja koneet:

• Vannesaha
• Sirkkeli
• Nauhahiomakone
• Kulmahiomakone
• Akkuporakone
• Rautasaha
• Pylväsporakone

Työturvallisuus

• Suojalasit vannesahan, sirkkelin, nauhahiomakoneen, kulmahiomakoneen ja pylväsporakoneen käytössä
• Kuulosuojaimet sirkkelin, nauhahiomakoneen, kulmahiomakoneen ja vannesahan käytössä

Aloitin 29.11.2021 Kulttuurilähtöisen tuotteen suunnittelun ja valmistuksen valinnaisen tutkinnon osan. Idea tähän valinnaiseen lähti opettajaltani Sirpalta, mistä sitten kehittelin koristemaalauksen sohvapöytäni kansille.

Aloitin työn suunnittelulla, mikä on kulttuuria ja miten teen siitä koristemaalauksen kahteen liimapuulevy kanteen?

Kulttuuri voi siis lähes olla mitä tahansa. Se voi olla taidetta, musiikkia, luontoa yms. Joten tämän pohjalta mietinkin, mikä olisi kulttuurillisesti minulle itselleni tärkeää? Ja päädyin (yllättäen) taas valitsemaan luonto aiheisen teeman koristemaalaukselleni. Koristemaalauksen tekniikkana tulisin käyttämään sapluuna tekniikkaa, ja vielä myöhemmin vapaan käden tekniikkaa.

Luonnosta ja kulttuurista esille nousikin karhu, joka on samalla Suomen kansalliseläin, ja siksi osa meidän suomalaisten kulttuuria ja luontoa.

Aloitin koristemaalaus työni piirtämällä karhun, ja kahden karhun pennun kuvat, joista leikkasin veitsellä sapluunat.

Kun olin saanut sapluunat leikattua, tein koulussa muutamat kokeilut ennen kuin tein pöytälevyjeni pinnalle koristemaalausta. Maalina sapluunoiden teossa käytin akryylimaalia, ja vanhasta t – paidasta leikattua kangasta töpöttelyyn.

Annoin testi kappaleiden kuivua, jonka jälkeen vapaalla kädellä lisäilin hieman taustaa, nähdäkseni miltä se voisi näyttää sitten oikeassa pinnassa. Tulisiko kannesta taustan kanssa liian tukkoinen vai ei?

Taustan teon jälkeen testikappaleelle, totesin että tausta ei tee levystä liian tukkoisen näköistä joten päädyin oikeaankin pöytälevyyn tekemään taustat.

Ennen kuin aloin tekemään tuleville pöydänkansilleni mitään koristemaalausta, kävin hiomassa levyn pinnat että maali tarttuisi paremmin.

Kun olin saanut kannet hiottua, asettelin sapluunat kansien pintaan, kiinnitin ne maalarinteipillä ja aloin töpöttelemään.

Kun olin saanut koristemaalauksen valmiiksi, lakkasin levyt kahteen kertaan Unica Super 90 alkydilakalla.

Kun runko saapuu maalaamosta, kiinnittyy kannet paikalleen ja sohvapöytä on viimein valmis!

Tässä työssä yhdistin siis pakollisen tutkinnon osan ja valinnaisen, ja pääsin hyödyntämään vanhaa koulutustani maalarina.

Työvälineet ja koneet:

• Laikkahiomakone
• Veitsi
• Töpötin
• Siveltimet lakkaukseen ja maalaukseen
• Maalarinteippi

Tätä työtä tehdessäni ei ollut oikein työturvallisuus asioita tarpeen ottaa huomioon, kun en lähes ollenkaan käyttänyt koneita.