Ennen hiihtolomalle siirtymistämme, saimme tietoon tulevan Valonkaupunki tapahtuman aiheen. Aihe valikoitui Gradian Luovan Kampuksen opiskelijoiden, opettajien ja muun henkilökunnan kesken. Ruokalan oven vieressä oli fläppi taulu, johon jokainen sai jättää ideoitansa tapahtumaa varten, ja jättää äänensä itseään miellyttävimmälle idealle. Äänet ratkaisivat että tuleva teema Gradialla Valonkaupunkiin on fantasiametsä, ja sitä aloimme miettimään ja napostelemaan ennen hiihtolomalle siirtymistä, ja hiihtolomalta palattuamme olikin aika alkaa ideoimaan ja suunnittelemaan työtä.
Päädyimme siihen että Valonkaupungin tilataideteos tehdään luokan kesken ryhmätyönä. Ryhmääni kuuluu minun lisäkseni 5 luokkatoveriani.
Suunnittelun aloitimme tekemällä yhdessä ajatuskartan, johon jokainen antoi erilaisia ideoita ja aiheita mitä tulee mieleen aiheesta metsä, ja varsinkin mitä tulee aiheesta fantasiametsä mieleen?
Miellekartan teon aikana, ryhmäläisemme Kalle heitti ilmoille idean hämähäkinseitistä, ja ryhmämme aika yksimielisesti päätyi ratkaisuun että se on meidän tilataideteoksen aihe, jonka pohjalta lähdemme suunnittelemaan itse teosta, sen muotoa, korkeutta, esittääkö teos jotain vai ei?
Tätä pähkäillessämme meiltä kaikilta tuli erilaisia ideoita muodolle. Suurimman suosion sai kuitenkin pyöreä ja pallomainen muoto, mutta ajassa (n. 1kk teko aikaa) se osoittautuikin hieman haastavaksi, mutta emme me tähän pettyneet! Sillä opettajamme Sirpa näytti meille hänen valokuvaamaansa hämähäkinseittiä joka taipui kauniisti kaarelle tuulessa, josta hän keksikin idean että tekisimme sateenvarjon. Yhteisymmärryksessä päädyimme sitten siihen että tilataideteoksemme tulee olemaan hämähäkinseitistä tehty sateenvarjo.
Kokoa ja materiaalia miettiessämme, valikoimme materiaaliksi 12x12mm neliöteräksen ja varjon halkaisijan kooksi 2000mm eli 2metriä.
Varjon runkoa tehdessämme jokainen meistä pääsi kokeilemaan uutta konetta koululla, mitä kukaan meistä ei vielä aikaisemmin ollut käyttänyt. Tällä koneella me niin sanotusti mankeloimme metalli tangon haluamaamme muotoon. Testin tehtyämme tangolla, totesimme että tällä koneella onnistuu tehdä varjon rungon palat, ja ryhmästämme osa alkoikin niitä tekemään. Minun tehtäväkseni tuli tehdä ”lätkät” joihin varjon rungon osat ja nuppi kiinnittyisivät.
Materiaalina ”lätkiin” käytin 2mm teräslevyä. Levyleikkurilla leikkasin oikean kokoisen pätkän levyä, johon harpilla piirsin halkaisijaltaan noin 60mm ympyrän. Leikkasin levyleikkurilla ylimääräiset materiaalit pois, ja siirryin siitä nauhahiomakoneelle hiomaan ”lätkät” ympyrän muotoon, eli hioin terävät reunat pois ja lätkistä tasaiset.
”Lätkien” teon jälkeen autoin ryhmäläisiäni taivuttamaan mankeloidut rungon osat mallikappaleemme muotoon, ja merkkasin päät, että takojallemme Sakulle on selkeää kummasta päästä hän saa tyssätä päät. Ennen kuin hän pääsi päitä tyssäämään, piti taivutetut rungon kappaleet sahata oikeaan pituuteen. Autoin tässä myös sahaamalla muutamat kappaleet vannesahalla oikeaan mittaan.
Kun saimme rungon kappaleet taivutettua, aloitin ryhmäläiseni Jarin kanssa kasaamaan jikiä, joka tulisi auttamaan meitä koko varjon kasaamisessa, aina rungosta sen kaariin asti.
Kun saimme jikin valmiiksi, olikin vuorossa isojen kaarien hitsaus siihen kiinni, että saisimme sateenvarjollemme oikean muodon. Kaaret hitsattiin jikin vihreiksi spreijattuihin kohtiin.
Ennen kuin pääsisimme hitsaamaan seuraavia kaaria, jotka ovat tämän työn seitit, hitsasimme alas pyöröteräksen pätkät, jotta jänneväli jokaisen kaaren kohdalla pysyisi samana, ja merkitsimme kaarien kohdat jokaiseen isompaan kaareen. Sovimme väliksi 11cm, turvallisuus syistä, ettei esim. pienen lapsen pää mahtuisi välistä ja jäisi jumiin. Emme kuitenkaan halunneet ottaa omalletunnollemme sitä että tilataideteokseemme joku voisi loukkaantua.
Kun merkit oli merkkailtu, olikin pienempien kaarien taivutuksen aika. Pienemmät kaaret tulevat olemaan samaa materiaalia, eli neliöterästä, mutta 6x6mm paksua. Mittailimme pienemmän kaaren mitat ja Saku sahasi ne vannesahalla, minulle oikeaan mittaan. Kaaret taivutin käyttämällä mankelia.
Kun kaikki 16 kappaletta kaaria olin saanut taivutettua, alettiin niitä hitsaamaan isompiin kaariin kiinni mig – hitsillä. Teimme vielä lattaraudasta jigit, että jokainen kaari tulisi samassa asennossa hitsattua kiinni. Jigit kiinnitimme isompiin kaariin puristimilla.
Laitoimme vielä kuparilevyn palan kaarien ja jikin väliin, ettemme vahingossakaan hitsaisi kaaria jikiin kiinni. Virrat tässä hitsatessa saikin olla aika isot, että varmasti sulaisi ja pysyisi kunnolla kiinni.
Olemme jatkaneet hitsausta ja kaarien tekoa samalla tavalla eteenpäin. Olemme edenneet aina yksi kerros kerrallaan, koska kaarien pituus vaihtelee mitä korkeammalle etenemme työssä.
Kun palasimme kesälomalta kouluun jatkoimme tilataide teoksen tekoa, ja aloimme luokkalaiseni Elinan kanssa tekemään sateenvarjoon sen vartta, kun muut ryhmäläisemme jatkoivat kaarien hitsaamista varjoon.
Vartta varten ja varren kahvaa varten meillä oli putkea, joka tarvitsi muutaman osan lisää että siitä tulisi kokonainen kahva. Varren teon aloitimme siis sateenvarjon kahvasta. Sahasimme kahvaan kaksi putken palasta vannesahalla.
Kun saimme palat sahattua, hioimme nauhahiomakoneella putken palojen molempiin päihin viisteet, että palojen paikalleen hitsaaminen olisi helpompaa ja että hitsausjäljestä tulisi hyvä.
Kun olimme Elinan kanssa saaneet viisteet hiottua, otimme palat huonekaluputkea ja harjoittelimme hitsausta siihen, ennenkuin hitsasimme sahatut putken palat kahvaan kiinni. Tämän teimme siksi, koska kummallekkaan pyöreän kappaleen hitsaus ei ollut ennestään tuttua.
Heppasin ensimmäisen palan kiinni muutamalla hepillä, jotta pystyimme varmistamaan että pala on oikeassa kohdassa, jos jostain syystä ei olisi ollut olisimme vielä pystyneet liikuttelemaan palaa kohdilleen. Totesimme yhdessä että ensimmäinen pala oli oikeassa kohdassa paikoillaan, ja näin ollen pystyimme hitsaamaan ensimmäisen palan kiinni varjon kahvaan. Hitsasimme palat kiinni saumalla.
Hitsasimme samalla tavalla kahvan puuttuvat osat kiinni, ensin hepit, tarkistus että osat ovat oikealla kohdalla, ja sitten saumalla hitsaus kiinni. Kahteen valmiina olevaan palaan meidän ei tarvinnut hioa viisteitä, koska niissä ne olivatkin jo valmiina.
Kun olimme saaneet Elinan kanssa hitsattua varjon kahvan kasaan, siirryimme hiontaluokkaan hiomaan saumat tasaiseksi kulmahiomakoneella.
Kun olimme saaneet kahvan hiottua, hitsasimme itse varren kahvaan kiinni. Varren hitsaus ja esi valmistelut ennen hitsauksen aloitusta olivat samat kuin kahvankin kanssa. Ensin hiottiin viisteet, sitten mallailtiin kappale oikeaan kohtaan, hepattiin kiinni, kun olimme yhtä mieltä siitä että on oikeassa kohdassa kiinni, hitsasimme saumalla varren kiinni, ja siirryimme hiontaluokkaan hiomaan kulmahiomakoneella.
Vasta kun olimme saaneet varren kiinni, muistimme että kahvaan pitäisi porata kaksi reikää kuuma sinkkiä varten, tämä siksi että kun työ upotetaan kuuma sinkki altaaseen, sinkki pääsee valumaan pois rei’istä eikä näin ollen kahva räjähdä rikki. Reikien poraamiseen saimme apua opettajaltamme Sirpalta, koska kappale oli niin iso (yli 2metriä ja painoa jonkun verran) ettemme olisi itse saaneet aseteltua sitä turvallisesti pylväsporakoneeseen, ja saaneet porattua reikiä siihen turvallisesti. Pienen taiteilun jälkeen loppu hyvin, kaikki hyvin ja rei’ät saatiin porattua. Näin varjon varsi kahvoineen olikin kasassa.
Kun olimme saaneet varren valmiiksi, autoimme varjon kanssa. Hitsasimme Elinan kanssa kaaret alhaalta kiinni, että varmasti pysyvät paikoillaan ja että rakenne näin ollen on kestävä.
Kun kaikki kaaret saatiin hitsattua paikoilleen, niin ylhäältä kuin alhaaltakin, käänsimme työn ja aloimme suunnittelemaan ja tekemään varjon tukirakennetta. Varjon painohan tukeutuu sen varren varaan, joten siksi se vaati tukirakenteet että paino jakautuu ja että varsi kestää koko painon.
Tukipalat tehtiin samasta neliöteräs materiaalista kuin varjon kaaretkin. Sahasimme 6 800mm pituista neliöteräksen palaa, joista tuli tukirakenteet jotka hitsattiin varjon varteen, ei vielä varjoon! Varjon kasaan hitsaamista emme voi tehdä sisällä, koska työstä tulisi niin iso ettemme saisi sitä enään ulos ovista.
Kun tukipalat oltiin saatu hitsattua varteen kiinni, rälläköimme akku rälläkällä kaarista pyöröteräs palat pois, jotka pitivät varjoa muodossa kaarien hitsauksen ajan.
Kun olimme rälläköineet tuki pyöröteräs palat pois, hioimme kohdat joissa palat olivat olleet kiinni kulmahiomakoneella.
Viimeistelimme kulmahiomakoneella hiotut kohdat viilalla ja hiomapaperilla.
Hionta kohtien viimeistelyn jälkeen astuin sisälle varjoon ja hitsasin paksummasta materiaalista olevan ympyrän muotoisen lätkän alkuperäisen lätkän päälle, siksi että rakenteesta tulisi varmasti tukeva ja kestävä.
Lätkän hitsauksen jälkeen käänsimme varjon vielä takaisin oikein päin ja viimeistelimme hiomalla, viilaamalla ja talttaamalla. Näin saimme hitsauksesta tulleet räippeet pois. Näin työstä tuli kasaamista vaille valmis. Kasaan hitsauksen toteutamme yhdessä ryhmän kanssa ulkona maanantaina 5.9.2022.
Hitsasimme työn kasaan ulkona, lähellä sitä kohtaa johon työ tulee Valonkaupungissa esille. Ryhmäläiseni Jari hitsasi varren varjoon kiinni, ja Elina hitsasi lopuksi varjon kärjen kiinni. Nyt vain jäimme odottamaan että varjo tullaan noutamaan kuuma sinkkiin.
Sillä aikaa kun odotimme että varjo lähtee kuuma sinkkiin, sahasimme Elinan kanssa rhs kappaleet jonka päälle varjo tulee altaassa lepäämään. Jamppa hitsasi nämä rhs kappaleet kasaan puikolla, koska puikolla hitsattu sauma kestää paremmin varjon painoa, kuin mig hitsillä hitsattu sauma.
Jouduimme poraamaan lisää reikiä rhs kappaleisiin, mistä ne kiinnitämme altaan kaiteeseen, koska koulumme ei omista altaan kaidetta, joten siksi siihen emme saa hitsata kappaleita kiinni. Kappaleet kiinnitetään altaan kaiteeseen ja altaan pohjaan pulteilla.
Kun varjomme palasi kuuma sinkistä, se oli sahattu varren kohdilta poikki, koska varjo oli niin iso ettei se mahtunut kokonaisena kuuma sinkki altaaseen, lisää töitä meille, mutta näille ei vaan aina voi mitään. Onneksi Jamppa hitsasi varjon ja varren takaisin kiinni puikolla. Jari hioi hitsaus sauman tasaiseksi, ja minä ja Elina korjasimme hitsatun ja hiotun kohdan sinkki maalilla. Ja näin varjo jäi odottamaan paikalleen laittoa altaaseen.
Torstaina 22.9 heti aamusta saapuikin Gradian logistiikka puolen opiskelijat opettajansa kanssa nostamaan varjon paikalleen. Ennen tätä olimme siirtäneet rhs palkit altaaseen joiden päälle varjo nostetaan. Olin mukana katsomassa, kuvaamassa ja lopulta myös auttamassa sen minkä pystyin varjon paikalleen laitossa. Koska varjomme painoi niin paljon, kävin sahaamassa lisää rhs pätkiä, jotka Jamppa hitsasi alkuperäisiin rhs rakenteisiin kiinni puikolla, siksi aikaa että saamme pultattua altaan pohjasta varjon kiinni. Varjo saatiin kuin saatiinkin turvallisesti ja hyvin paikalleen odottamaan loppuja hienosäätöjä ja valojaan.
