Camilla Tuominen
Viisaus – tuo tuhat kertaa helpompi sana kuin se mitä normaalisti käytän: tunteet.
Mutta jatka silti lukemista sillä “kyky tarkastella asioita monesta näkökulmasta” on yksi keskeisiä viisauden piirteitä kuten selviää tutkija Eeva Kallion haastatteluista (HS 12.1.17 ja Yle 22.1.17)). Innostuin kirjoituksista aivan valtavasti sillä aihe kuulostaa niin paljon siltä mistä minäkin puhun – tunneluennoillani.
Tärkeitä aiheita tunnetyöskentelyssä on mm.:
- Oman itsensä tunteminen, syvä itseymmärrys, tunne-elämän tasapaino. Kyky kohdata negatiivisia tunteita ja asioita.
- Omaan hiljaiseen tietoon pysähtyminen ja siihen luottaminen – kirjatiedon lisäksi.
- Vaatimattomuus ja nöyryys elämän edessä henkseleiden paukuttelun sijaan, vahvuus myöntää “en tiedä” ja tiedostaa oma rajallisuus.
- “Onpa mielenkiintoista, kerro lisää” usein automaattisen ja tiedostamattoman tuomitsemisen, johtopäätösten, pikaleimojan ja ennakkoluulojen sijaan.
- Kyky olla epävarmuudessa, epätietoisuudessa ja hetken aikaa ilman päätöstä.
- Kyky katsoa kauas, pyrkiä eettisyyteen ja hyvään.
Hyvin samoja asioita mitä Eeva Kallion viisautta käsittelevässä tutkimuksessa ilmeni. Hän tiivistää sen haastattelussa kauniisti:
”Mielestäni viisaus ilmenee myös kaukokatseisuutena, kykynä sietää sekä kielteisiä että myönteisiä seikkoja ja kokemuksia. Viisaalla on yhteistä etua korostavat arvot, tilannetajua ja syvää itseymmärrystä, jolloin hän kykenee näkemään omat kielteiset puolensa niiden kivulloisuudesta huolimatta. Se on tietynlaista nöyryyttä elämän edessä.”
Mutta miten teemme tälläisestä viisaudesta trendikästä työpaikoilla? Miten teillä menee viisauden suhteen? Voidaan tehdä testi ja voit miettiä mitä vastaisit näihin kysymyksiin.
- Voiko teillä töissä sanoa: “en tiedä”? (Vai vedetäänkö heti johtopäätös, että et osaa/kykene? Tai rupeaako joku heti pätemään omalla paremmudellaan?) (Kyky sietää epävarmuutta)
- Pysähdytäänkö teillä keskustelemaan? Onko kaikilla oikeasti puheenvuoro, kuunnellaanko heitä mielenkiinnolla ja arvostaen? Vai onko päätös tehty jo? (Tiedon suhteen nöyrä)
- Voiko teillä keskusteluissa sanoa muutakin kuin “faktoja”, lineaarisia ja loogisia argumentteja? Onko tilaa lauseelle kuten: “Minusta tuntuu…”?Väheksytäänkö sellaistä tietoa vai saako se olla yksi osa argumentointia? (Kyky hyödyntää hiljaista tietoa)
- Katsotaanko teillä isoa kuvaa vai onko sanasto enemmänkin kvartaali, tulosluvut ja hyöty nyt? (Kaukokatseisuus) (pyrkimys yleiseen hyvään)
- Saako teillä nauraa, hullutella tai vitsailla? Leimataanko se epä-ammattimaisuudeksi tai höpötykseksi? Entä saako teillä olla hiljainen seinäruusu? Leimataanko se teillä vaikka draivittomuudeksi, innottumuudeksi tai ei-nälkäisyydeksi? (Erilaisuuden ymmärtäminen)
Paine olla samanlainen kiteytyi myös hienosti Eeva Kallion haastattelussa:
“On loukkaus ihmisen narsismia kohtaan, että on olemassa erilaisuutta. Ihmiset haluavat olla omahyväisen tyytyväisiä siihen, että ovat oikeassa. Erilaiset mielipiteet herättävät voimakkaita tunteita, koska kukaan ei halua uskoa, että on väärässä ja rajallinen”.
Kuinka paljon hyvää ja mahtavaa potentiaalia meillä nukkuu käyttämättömänä ja piilotettuna työpaikoilla vain siksi, että tutkimuksessa kuvatun kaltainen viisaus tuntuu liian kenties liian avoimelta? Haavoittuvaiselta? Heikolta? Erilaiselta? Mutta kuten useat tunnetutkimukset todentavat, kuvatut piirteet ovat portti yritysjohtajilta ja työntekijöiltä mm. paljon vaadittuun luovuuteen. Kuten artikkeli Harvard Business Review:ssa (12/2014) kuvasi minusta kauniisti tulevaisuuden työtä (jätän tekstin alkuperäiselle kielelle):
”In the human economy, the most valuable workers will be hired hearts. The know-how and analytic skills that made them indispensable in the knowledge economy no longer give them an advantage over increasingly intelligent machines. But they will still bring to their work essential traits that can’t be and won’t be programmed into software, like creativity, passion, character, and collaborative spirit—their humanity, in other words. The ability to leverage these strengths will be the source of one organization’s superiority over another.”
Tehdään yhdessä tälläisestä viisaudesta – ja tunneälystä ja erilaisuudesta – trendikästä meidän työelämässä.
