Ajattelin nyt kirjoittaa v\u00e4h\u00e4n kulttuurishokistakin, jatkan sitten kun asioita tulee lis\u00e4\u00e4. Ja yrit\u00e4n olla kirjoittamatta esseit\u00e4, kuten tapanani on ja on ollut.<\/p>\n
Kulttuurishokkihan tarkoittaa sit\u00e4, miten sopeudumme vieraaseen kulttuuriin. Sopeutuminen toisiin olosuhteisiin yleens\u00e4 aiheuttaa stressi\u00e4, ja voimme oirehtia sit\u00e4 psyykkisesti tai jopa fyysisesti. Jokaisella ihmisell\u00e4 (ja jokaisessa tilanteessa) n\u00e4m\u00e4 oireet ovat erilaisia – toisilla voimakkaampia kuin toisilla. Aina ei tarvitse siirty\u00e4 toiseen maahan. Kulttuurishokkia syntyy my\u00f6s esimerkiksi vaihtaessamme ty\u00f6- tai opiskelupaikkaa.<\/p>\n
Kulttuurishokista l\u00f6ytyy nelj\u00e4 eri vaihetta: Honeymoon eli kuherruskuukausi, kynnysvaihe, sopeutuminen sek\u00e4 paluushokki. Ensimm\u00e4isess\u00e4 vaiheessa kaikki on aivan kuin uudessa suhteessa: vieras kulttuuri n\u00e4hd\u00e4\u00e4n positiivisessa valossa ns. vaaleanpunaisten silm\u00e4lasien l\u00e4pi. Huonoja puolia ei tule huomattua. <\/p>\n
Seuraava vaihe, kynnysvaihe alkaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jo el\u00e4m\u00e4n realiteetteja. Pienet asiat alkavat \u00e4rsytt\u00e4\u00e4. Se voi olla ihan vain sit\u00e4, ett\u00e4 ovet avautuvat v\u00e4\u00e4rinp\u00e4in. Uuden kulttuurin huonot puolet ja el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ilmenev\u00e4t ongelmat alkavat tulla esiin. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy v\u00e4symyksen\u00e4, masennuksena ja koti-ik\u00e4v\u00e4n\u00e4. Sit\u00e4 yleens\u00e4 helpottaa, jos on joku, jolle purkaa syd\u00e4nt\u00e4\u00e4n tai jonka kanssa verrata n\u00e4it\u00e4 kokemuksia.<\/p>\n
Sopeutumisessa ihminen alkaa tuntea itsens\u00e4 kotoisaksi uudessa paikassa, h\u00e4nen on helpompi kommunikoida ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 my\u00f6s non-verbaaleja viestej\u00e4 sek\u00e4 syit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytymisen takana, eri tilanteissa on helpompi tulla toimeen ja niit\u00e4 tautstoja muutoinkin alkaa jo l\u00f6yty\u00e4.<\/p>\n
Viimeinen vaihe, paluushokki syntyy tietysti siirrytt\u00e4ess\u00e4 takaisin koti-kamaralle, jos sinne tulee palattua. T\u00e4m\u00e4 voi joskus olla jopa suurempi shokki kuin l\u00e4htiess\u00e4. Oma kulttuuri voi n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 vieraalta kun kokemuksia ja tapoja on tarttunut takkiiin enemm\u00e4n kuin on huomannutkaan. Jos l\u00e4hd\u00f6st\u00e4 on kulunut pitk\u00e4 aika, on mahdollisesti my\u00f6s kotimaassa tapahtuneet muutokset aiheuttavat stressi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 voi n\u00e4ky\u00e4 my\u00f6s kielellisesti – aina ei ole helppo ”k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 aivoja” takaisin toiseen suuntaan. Itse puhuin mm. pankkirikosta kerran tarkoittaessani vararikkoa.<\/p>\n
Malleja on yleens\u00e4 monia, t\u00e4h\u00e4nkin l\u00f6ytyy my\u00f6s niin sanotun ABC -malli Affective adaptation, Behavioural adaptation, Cognition). Halutessasi voit sen googlettaa, en t\u00e4t\u00e4 ala nyt sen syvemmin k\u00e4sitell\u00e4.<\/p>\n
Ep\u00e4ilen, ett\u00e4 paluushokki tulee olemaan t\u00e4ll\u00e4kin kertaa itselleni pahin. Toiset aina hehkkuttavat kotiin p\u00e4\u00e4semist\u00e4, mutta itse alan siin\u00e4 vaiheessa mietti\u00e4 ett\u00e4 mihin seuraavaksi. Uskoisin ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa jo ilmaston muutos tekee teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4: pari kymment\u00e4 astetta taitaa tulla l\u00e4mp\u00f6eroa siit\u00e4 maiseman harmaannuttamisesta puhumattakaan. No, t\u00e4st\u00e4 voin turista sitten palattuani. Ehk\u00e4.<\/p>\n
Itsell\u00e4ni Honeymoon -vaihe on kyll\u00e4 ainakin nyt p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Aurinko paistaa, ihmiset ovat ihanan puheliaita ja muutoinkin ihanania, kaupoista l\u00f6ytyy jos jonkinlaista sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 ja kolttua, kieli sujuu jotenkin ja muutoinkin aurinko paistaa sek\u00e4 ulkona ett\u00e4 p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4. No, ne negatiiviset jutut tiedostan realisminkin puitteissa jo. Erilaista on, mutta niin se kuuluukin. Mutta ainakin viel\u00e4 on tunne, ett\u00e4 t\u00e4nne voisi vaikka j\u00e4\u00e4d\u00e4…<\/p>\n
V\u00e4lill\u00e4 alkaa jo pikkuhiljaa pukata kyll\u00e4 kynnysvaihetta vaihe p\u00e4\u00e4lle. Vai onko se realismia vai mit\u00e4. Korttelin juoppo flamencolaulaja ei ole en\u00e4\u00e4 klo 1 y\u00f6ll\u00e4 kovin eksoottinen tapaus, ja v\u00e4lill\u00e4 tekisi muutoinkin heitell\u00e4 m\u00e4ti\u00e4 tomaatteja kadulla y\u00f6ll\u00e4 p\u00f6l\u00f6tt\u00e4vien ihmisten niskaan. Ikkunoiden (ja rakennusten ) tiivistys ei ole Suomi -luokkaa. Juoppo laulajaset\u00e4 tosin laulaa flamencolauluja ihan hyvin ja on hyv\u00e4\u00e4 huvia seurata, miten set\u00e4 tappelee v\u00e4lill\u00e4 itsens\u00e4 kanssa ja sitten lehtikioskin myyj\u00e4n kanssa siit\u00e4, ett\u00e4 saako olutta vai ei. Tosin tuo kadun m\u00f6l\u00f6tys loppuu yleens\u00e4 klo 1 ihmisten menness\u00e4 nukkumaan. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 kadut ovat sitten siit\u00e4 l\u00e4htien tyhji\u00e4 tuonne yhdeks\u00e4\u00e4n aamulla. Kahdeksalta ei ole ruuhkaa, eik\u00e4 juurikaan t\u00f6ihin menevi\u00e4 ihmisi\u00e4 samassa mittakaavassa kuin meill\u00e4. Aurinko laskee niin menn\u00e4\u00e4n nukkumaan ja aurinko nousee niin her\u00e4t\u00e4\u00e4n. Simppeli\u00e4, luonnollista ja ihailtavaa. Itsell\u00e4ni tuo sis\u00e4inen suomalainen kelloni tosin v\u00e4h\u00e4n viel\u00e4 purnaa vastaan niiden m\u00e4tien tomaattien muodossa. <\/p>\n
Niin ja toinen asia, mik\u00e4 pist\u00e4\u00e4 silm\u00e4\u00e4n. Johtuu ehk\u00e4 isosta kaupungista, ehk\u00e4 v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, kulttuurista tai mist\u00e4 lie, mutta n\u00e4it\u00e4 en sied\u00e4: Yhten\u00e4 iltana noin kymmenen vuotias poika rikkoi alhaalla kadulla yleis\u00f6puhelimen ensin hakkaamalla ja sitten tunkemalla sinne paperia. Vierest\u00e4 katseli ohikulkijat ja 3 aikuista, joista yksi oli lehtikioskin t\u00e4ti. Joku tuli t\u00e4m\u00e4n tapauksen j\u00e4lkeen soittamaan puhelimella ja kun meni valittamaan lehtikioskin t\u00e4dille, h\u00e4n vain selitteli jotain ja nosti harteitaan. En sitten alkanut huutaa ikkunasta pojalle, vaikka mieli olisi tehnyt. <\/p>\n
Kaupassa kyll\u00e4 mulkaisin parikin kertaa, kun pikkutytt\u00f6 s\u00f6i katkarapua kassajonossa ja aivan pokkana kuori ravun siihen lattialle pylv\u00e4\u00e4n viereen. Kukaan ei ensin sanonut mit\u00e4\u00e4n, mutta ilmeisesti mulkoiluni her\u00e4tti vieress\u00e4 olevan is\u00e4n omatunnon tai jotain ja h\u00e4n jotain tyt\u00f6lle mainitsi asiasta. Ei mulkaissut minua takaisin sent\u00e4\u00e4n. Ja tytt\u00f6 jatkoi katkaravun kuorintaa. \u00c4lyt\u00f6nt\u00e4 ja uskomatonta!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ajattelin nyt kirjoittaa v\u00e4h\u00e4n kulttuurishokistakin, jatkan sitten kun asioita tulee lis\u00e4\u00e4. Ja yrit\u00e4n olla kirjoittamatta esseit\u00e4, kuten tapanani on ja on ollut. Kulttuurishokkihan tarkoittaa sit\u00e4, miten sopeudumme vieraaseen kulttuuriin. Sopeutuminen toisiin olosuhteisiin yleens\u00e4 aiheuttaa stressi\u00e4, ja voimme oirehtia sit\u00e4 psyykkisesti tai jopa fyysisesti. Jokaisella ihmisell\u00e4 (ja jokaisessa tilanteessa) n\u00e4m\u00e4 oireet ovat erilaisia – toisilla voimakkaampia … Jatka lukemista Katkaravunkuoria ja muita kulttuurishokkeja<\/span>