Hmm. Kauheessa nuhakuumeessa ei näköjään ihan heti kaikki onnistu. Muokkasin aiemmin jo aloittamaani joten laitan tämän nyt tähän kokonaan. Sitten nukkumaan. Jos on kirjoitusvirheitä tai muita niin voin sanoa, että pää on pehmeä tällä hetkellä.

Yleistä Eroskista

Yllä Eroskin nykyinen liikemerkki. Slogan ”contigo” tarkoittaa ”sinun kanssasi”. Eroskin nimi on yhdistelmä baskin kielen sanoja ”erosi” (= comprar = ostaa) ja ”toki” ( = lugar = paikka ). Sen voi siis kääntää ”paikaksi mistä ostaa”. Tässä myös Eroskin vanha liikemerkki:

Kuten jo tuo nimikin kertoo, Eroski on perustettu Baskimaahan vuonna 1969. Eroski syntyi, kun kymmenen liikettä yhdisti voimansa, jotta saisivat toimintaansa yksinkertaistettua. Kuitenkin vasta vuonna 1981 perustettiin ensimmäinen hypermarketti Vitoriaan. Eroski on ketju, jonka toimialoja ovat ruoka sekä muut tuotteet sekä logistiikka. Tällä hetkellä hetkellä Eroskilla on Espanjassa yli 50.000 työntekijää sekä 2.400 liikettä. Eroskiin kuuluu myös Grupo Caprabo, ja Eroski kuuluu suurempaan ryhmittymään Corporacion Mondragoniin, mutta en näistä nyt kerro enempää. Eroskilla on myös omia tuotemerkkejään, esimerkiksi Visto Bueno (tekstiilit), Eroski Sannia (terveelliset tuotteet), Belle (kauneudenhoito) ja monta muuta…

Ruokaan liittyvät liikkeet ovat (mainitsen tässä vain Eroskiin kiinteästi kuuluvat):
– hypermarketit (Eroski), 103 kappaletta
– Supermarketit (Eroski City 150 kpl, Eroski Center 477 kpl, Eroski Merca 9 kpl, Caprabo 338 kpl)
– itsepalvelumarketit (Aliprox, 499 kpl)

Muita toimialoja ovat
– optikkoliikkeet (Eroski Opptica), 37 kpl
– huoltoasemat (Estaciones de Servicio Eroski), 60 kpl
– matkatoimistot (Eroski Viajes, Viajes Caprabo), 197 kpl
– kauneudenhoitoon liittyvät liikkeet (Perfumerias IF) 278 kpl
– urheiluliikkeet (Tiendas de Deporte Forum), 37 kpl
– vapaa-aikaan ja kulttuuriin liittyvät (ABAC), 4 kpl

Tässä muutama kuva:

Eroskilla on liikkeitä myös esimerkiksi Ranskassa: 584 itsepalvelukauppaa, 4 hypermarkettia, 16 supermarkettia ja 17 huoltoasemaa. Aika iso ketju siis…

Työntekijät

Eroskin työntekijät ja kuluttajat omistavat ketjusta osan ja ovat niin sanottuja omistajajäseniä. Eroskilla on reilut 14.000 työntekijäomistajaa sekä noin 628.000 kuluttajajäsentä. Varsinaisen hallituksen lisäksi on organisaatiossa vertaishallitus, jonka jäsenistä puolet ovat työntekijöitä ja puolet kuluttajaomistajia. Jokaisella työntekijällä on myös yksi ääni yleiskokouksessa. Lisäksi varsinaiseen hallitukseen valitaan joka neljäs vuosi jäsenet työntekijäomistajien ja kuluttajaomistajien keskuudesta.

Kuluttajien toiveita kuunnellaan toki myös muutoin. Eroskilla on paljon myynnissä paikallisia tuotteita (kts. yksi vanhempi juttuni). Tarkoitus on siis tarjota paikallisia tuotteita, palvella paikallisia ihmisiä heidän haluamallaan tavalla, tukea lähi-alueen tuottajia ja muutoinkin sopeuttaa toimintaa paikkakunnan malliin. Lähialuetta tuetaan myös kantamalla erinomaisesti omat korret kekoon yhteiskuntavastuun alueella. Itse olen huomannut, että täällä ihmisille on oma kotipaikka tärkeä. Sen huomaa siis myös yrityksien toiminnasta.

Eroski Malaga, Avenid de la Aurora

Malagassa Eroskeja on monia. Itse työskentelen hypermarketissa Avenida de la Auroralla. Olen vieraillut myös asuntoni lähellä olevassa Eroski Cityssä joka oli siis pieni supermarketti. Kyselin töissä vähän työpaikan tietoja. Työntekijöitä on noin 80 kymmentä, joista 6 on pomoja. Eli vastaa lelu- ja urheiluosastosta, José paperitarvikkeista, Isa kirjaosastosta, Paco työkaluista ja elektroniikasta, Pepe ja yksi toinen (nimeä en muista) ruokapuolesta. Lisäksi hallinnossa on noin kymmenen työntekijää.

 
Lähteet:
– haastattelut
– www.eroski.es
– http://es.wikipedia.org/wiki/Eroski

No niin. On taas opittu ja huomioitu asioita.

Korjaan tuota lounastaukojuttuani lähinnä. Eräänä päivänä minulta kysyttiin, että mihin aikaan mennään syömään aamupalaa. Lamppu taisi syttyä pääni päälle, kuten sarjakuvissa on tapana. Ei ihme, että täällä syödään ”lounaalla” leipää, sehän on paikallisten aamupala. Aamulla vedetään naamaan kahvit tai tuoremehut, aamupala syödään varsinaisestiklo 11-12. Klo 15 syödään varsinainen lounas vasta. Olisihan tämä pitänyt muistaa/tietää, mutta näköjään on liikaa sisäistettävää. Illallinen syödään sitten vasta silloin, kun suomalaiset kömpivät kotiinsa.

Tänään koitti sitten Suuri Päivä. Itseänikin vähän jännitti.

Maanantaina töihin mennessäni huomasin tarjouskujalla tuoleja ja puhujanpömpelin. Hämmästyksestäni selvittyäni aloin kyselemään, että mitäs tämä tarkoittaa… Kysessä oli Malaga -päivä: paikanpäälle tuli ensimmäistä kertaa ikinä Iso Pomo Bilbaosta (koko Eroskin pomo siis), muita tärkeitä johtajia, politikkoja istumaan niille tuoleille, telkkari, radio, yleisöä. Ja kaikkien ympärille oli viritetty kaikkia alueen tuotteita hyllyille ja esittelypisteille. Oli Malagasta ja sen historiasta kertovia kirjoja (jotka minä hälytin), viiniä, olutta, oliiveja, öljyä, leipää, makkaraa, juustoa ja ties vaikka mitä.

Tämä piti näkyä telkkarissa alueen kanavan uutisissa, mutta en sitä itse ainakaan bongannut. Uutisviedon sijaan tässä on teille nyt kuvia tapahtumasta.

Yleiskuva sisääntulosta

Flamenco -asuun pukeutunut tyttö maistattamassa Malaga Dulce -viiniä

Makkarapöytä (yksi neljästä). Huomaa, että tämän lisäksi oli kaikkien muiden tuotteiden standit ja maistatuspisteet!

Tätä et näe Suomessa: setä maistaa tavaratalossa makkaraa ja olutta sekä San Miguelin baaritistki tavaratalon sisällä

Iso pomo pitää puhetta

Hyvässä seurassa

Työkavereita

Flamencolaulajat (ruokatauolla keksittiin vähän hupia, kun Isalla sattui jalka ja hartiat. Flamencolaulu kuulostaa aika lailla valitusvirreltä, jota tänään piti sitten kaikille laulaa kuorossa. Ja tämänhän minä olen oppinut paikalliselta katulaulajalta…)

Ja lopuksi vielä se arkinen työpöytäni – silloin kun en ole osastolla

Stereotypiahan tarkoittaa yleistystä. Mielikuvaa toisista ihmisistä. Miten ryhmittelemme asioita tai ihmisiä, yleistämme piirteitä. Tämän käsityksen muodostamme monesti tiedon tai olettamuksen pohjalta, kun olemme saaneet vain muutamia kosketuksia esimerkiksi tiettyyn ihmisryhmään tai tietyn kansalaisuuden omaaviin ihmisiin. Yleensä stereotypiat ovat kielteisiä. Tai no, ruotsalaisethan ovat meidän mielestä aina kauniita. Eli kuten ennakkoluulomme, stereotypiamme voivat olla sekä myönteisiä että kielteisiä.

Monesti olen kuullut, että espanjalaiset ovat kauniita. Espanjalaiset ovat laiskoja. Puhuvat huonosti englantia. Ruoka on hyvää. Syövät pelkästään kinkkua. No joo…

Laiskoiksi en tämän maan kansalaisia sanoisi. Asioita tapahtuu ihan samalla tavalla kuin Suomessakin ja ihmiset ovat erilaisia. Osa puhuu englantia huonosti, osa ei lainkaan. Sitten on esimerkiksi noin kuusikymppinen asiakas, joka tuli kysymään minulta psykologian kirjaa. Hän puhui sujuvaa englantia, kuten moni muukin täällä. Onneksi ei kaikki, niin minun on pakko oppia. 🙂 Samalla lailla kuin vaikka Ranskassa tai Suomessa – eivät kaikki sitä enkkua puhu. Jotkut eivät uskalla, jotkut eivät osaa, jotkut vaativat lämmittelyä. Luulin, että suomalaiset ovat ujoja puhumaan vierasta kieltä, mutta töissä olen huomannut että kyllä sieltä José ja Loli joskus muutaman sanan enkkua uskaltavat jo sanoa. Sönkötän varmaan niin pahasti, että kynnys on madaltunut. 🙂 Ainakin ymmärrämme toisiamme. Ja yritämme.

Ruoka on täällä loistavaa. Kyllä kyllä kyllä. Sitten Kinkku. No. Sitä syödään, mutta enemmän tuolla pohjoisessa. Leipien välissä kyllä. Andalucia on muutoin aika kala- ja äyriäspitoinen paikka. Sitä löytyy jos jonkilaista. Pää meni pyörälle jo kauppahallissa. Nyt minut luvattiin viedä vielä paikallisten (salaisille) markkinoille, eli tulepaahan opittua simpukoiden mallit ja nimet. Tänään opin, että tietyn mallisesta kalan pyrstöstä tietää, onko kalan nahka sininen vai valkoinen.

Espanjalaiset naiset sitten. Jopa minäkin olen pyörällä päästäni naisten kauneudesta. Tosin kun niitä seitsemää (!) ennustajakanavaa selasin, niin tulipahan paikallinen Tuksu ruutuun. Tästä alla olevasta kuvasta voitte vetää omat johtopäätöksenne. Kauneus on katsojan silmissä…

Työajoista piti tehdä lukujärjestys. Ymmärrän tässä kohdin oppilaiden tuskailun (https://blogit.gradia.fi/visu). Joissain työpaikoissa sellaisen voi helposti tehdä, joissain se on mahdotonta tai asiat toistavat itseään.

Eroskilla työvuorot ovat ainakin Isalla, tutorillani klo 7-15 tai klo 15-22. Mikäli en ole väärin ymmärtänyt. Työpäivät sisältävät puolen tunnin ruokatauon. Ei siis Suomessa yleisiä kahvitaukoja. Loli on osa-aikainen ja hän tekee töitä klo 10-14 ilman taukoja. Yleisesti ruokatauko on kaikilla, jotka työskentelevät 6-8 tuntia. Tämän sain tarkistettua. Eli jos on töissä 4 tuntia, kuten Loli, taukoja ei ole.

Itse työ sitten. Aivan kaikkea en ole saanut selville, mitä muut tekevät. Sen tiedän, että ennen ja jälkeen sulkemisajan laitetaan tavaroita hyllyyn, ettei olla asiakkaiden tiellä. Tosin esimerkiksi tänään klo 14-15 aikaan siirrettiin uudet, laskemani 1e kampanjatuotteet ”kampanjakäytävälle”. Kampanjoille on siis erilliset alueet ja tuotteet vaihtuvat noin kahden viikon välein.

Oma näkökulmani on sitten kirja-, lelu-, ja sporttiosastolla.Työni on ollut lähinnä hintojen tarkistelua, hintalappujen vaihtamista, tsikitsikiä eli pimpimiä eli pistoolilla tarkistamista, inventointia ja tuotteiden laskemista, leluhyllyjen fronttausta (tuotteet eteen ja väärissä paikoissa olevat omille paikoilleen), varashälyttimien laittamista karttoihin, lähetyslistojen läpikäymistä, kirjojen paikkojen vaihtoa sen mukaan mikä on top kahdessakympissä eri osa-alueittain, asiakaspalvelua (kyllä joo, siltä ei voi välttyä enkä haluaisikaan, kun siinä huomaa kehittyneensä) ja kaikkea muuta maan ja taivaan välillä. Lisäksi ylhäällä toimistossa on tullut käytyä ja siellä tulee käytyä varmaan tulevaisuudessa lisää. Asiakirjojen kanssa on tullut peuhattua. Ihan perusjuttuja joo, mutta me gustas.

Tästä nyt ei mitään ruudukkoa saa aikaan, mutta se olikin tavoitetila. 🙂 Opittua on tullut monta juttua, mitä ei ole tullut tehtyä aiemmin ennen opejuttuja, ja lisää varmaan vielä oppii. Onhan tässä vielä yli puolet aikaa…

On vähän kiirettä pukannut ja nettikin oli alhaalla jonkin aikaa johtuen siitä että yritys meni konkurssiin eikä ilmoittanut siitä kenellekään. No, saatiinpahan uusi toimimaan viikon sisällä kuitenkin.

Ajattelin hieman jatkaa tuota Eroskin yhteiskuntavastuuta ja käsitellä tässä tuota sosiaalista ja taloudellista vastuuta. Olen myös oppinut lisää ympäristövastuusta, mutta päivitän sitä jossain vaiheessa tuonne siitä kertovan postauksen joukkoon (ihan vain sillä, jos olet sitä jo lukenut ja kiinnostaa tarkennukset)

Sosiaalinen ja taloudellinen vastuu Eroskilla – tai ainakin se, mitä olen selvittänyt nivoutuvat aika hyvin yhteen. Sen vuoksi kerron niistä molemmista sen enempää erottelematta.

Eroski tuntuu kantavan myös sosiaalista vastuutaan hyvin. Työntekijät ja asiakkaat omistavat sen. Lisäksi työntekijät saavat mahdollisuuden pidenneettyyn äitiyslomaan, ovat tasapuolisia vaikka asuvat avoliitossa, heillä on mahdollisuuksia opiskella ja lisäksi lomaa voi pitää kun saa lapsenlapsen. Aika erikoista Suomeen verrattuna sanon minä. Eroskilla myös 20% ylemmän johdon asemista on naisilla ja työympäristö on muutoinkin tasapuolinen. He palkkaavat myös erilaisia työntekijöitä. Olisiko myös syy siihen, miksi sain töitä. 🙂 🙂

Asiakkaistaan ja sidosryhmistään Eroski huolehtii monin tavoin. Asiakkaita infotaan ja koulutetaan muun muassa kampanjoimalla terveellisemmästä ruoasta. Eroskilla on esimerkiksi Sannia -tuoteryhmä, mikä sisältää vähemmän sokeria ja suolaa sekä paljon kuitua. Kalorit kerrotaan myös tuotetiedoissa (tämä ei ilmeisesti ole tapana). Tähän liittyen on ollut myös kampanja terveellisen aamupalan puolesta. Itse yllätyin, että monessa ruokakaupassa kuten myös Eroskilla on paljon keliakikoille soveltuvia tuotteita. Asiakkaiden toiveita otetaan monin tavoin huomioon. Heidän toiveiden mukaan otetaan valikoimiin uusia tuotteita kuten esimerkiksi paikallisia tai tuoretuotteita. Lisäksi esim. Zarautzin Eroskilla on luokkahuone asiakkaille, mistä saa tietoa esimerkiksi terveellisemmästä elämäntavasta. Tämä oli yksi asiakkaiden toive, mikä toteutettiin. Ihan kiva juttu näin opettajan silmin…

Eroski osallistuu myös hyväntekeväisyyteen ja on sitoutunut taloudellisen vastuunsa kantamiseen. Laatua tarkistetaan jatkuvasti. Esimerkiksi vuonna 2011 suoritettiin 326 laaduntarkastusta. Tämä tarkoitti sekää lihan että käytetyn eläintenruoan tarkastusta. Yhteiskunnalle menee tuotoista 10% takaisin ja Eroski ottaa myös osaa yhteistyötä tekevän alueen sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen. Yhtenä vuonna Eroski lahoitti 492 tonnia tuotteita ja yli 217 tonnia ruokatuotteita Spanis Federaton of Food Banks:ille. Lisäksi Eroski keräsi rahaa 66.000 euroa Lorcan maanjäristyksen uhreile, Eroskilla on erilaisia projekteja Unisefin, Oxfamin ja muiden kanssa. Takuuna sosiaalisen vastuun kantamisesta on SA8000 Social Responsibility -sertifikaatti, jonka Eroski on saanut kahdeksan kertaa. Muuten ihan esimmäisenä espanjalaisena yrityksenä vuonna 2003. Taidan siis olla ihan ylpeä työntekijä. 🙂

Ajattelin nyt kirjoittaa vähän kulttuurishokistakin, jatkan sitten kun asioita tulee lisää. Ja yritän olla kirjoittamatta esseitä, kuten tapanani on ja on ollut.

Kulttuurishokkihan tarkoittaa sitä, miten sopeudumme vieraaseen kulttuuriin. Sopeutuminen toisiin olosuhteisiin yleensä aiheuttaa stressiä, ja voimme oirehtia sitä psyykkisesti tai jopa fyysisesti. Jokaisella ihmisellä (ja jokaisessa tilanteessa) nämä oireet ovat erilaisia – toisilla voimakkaampia kuin toisilla. Aina ei tarvitse siirtyä toiseen maahan. Kulttuurishokkia syntyy myös esimerkiksi vaihtaessamme työ- tai opiskelupaikkaa.

Kulttuurishokista löytyy neljä eri vaihetta: Honeymoon eli kuherruskuukausi, kynnysvaihe, sopeutuminen sekä paluushokki. Ensimmäisessä vaiheessa kaikki on aivan kuin uudessa suhteessa: vieras kulttuuri nähdään positiivisessa valossa ns. vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Huonoja puolia ei tule huomattua.

Seuraava vaihe, kynnysvaihe alkaa näyttää jo elämän realiteetteja. Pienet asiat alkavat ärsyttää. Se voi olla ihan vain sitä, että ovet avautuvat väärinpäin. Uuden kulttuurin huonot puolet ja elämässä ilmenevät ongelmat alkavat tulla esiin. Tämä näkyy väsymyksenä, masennuksena ja koti-ikävänä. Sitä yleensä helpottaa, jos on joku, jolle purkaa sydäntään tai jonka kanssa verrata näitä kokemuksia.

Sopeutumisessa ihminen alkaa tuntea itsensä kotoisaksi uudessa paikassa, hänen on helpompi kommunikoida ja ymmärtää myös non-verbaaleja viestejä sekä syitä käyttäytymisen takana, eri tilanteissa on helpompi tulla toimeen ja niitä tautstoja muutoinkin alkaa jo löytyä.

Viimeinen vaihe, paluushokki syntyy tietysti siirryttäessä takaisin koti-kamaralle, jos sinne tulee palattua. Tämä voi joskus olla jopa suurempi shokki kuin lähtiessä. Oma kulttuuri voi näyttäytyä vieraalta kun kokemuksia ja tapoja on tarttunut takkiiin enemmän kuin on huomannutkaan. Jos lähdöstä on kulunut pitkä aika, on mahdollisesti myös kotimaassa tapahtuneet muutokset aiheuttavat stressiä. Tämä voi näkyä myös kielellisesti – aina ei ole helppo ”kääntää aivoja” takaisin toiseen suuntaan. Itse puhuin mm. pankkirikosta kerran tarkoittaessani vararikkoa.

Malleja on yleensä monia, tähänkin löytyy myös niin sanotun ABC -malli Affective adaptation, Behavioural adaptation, Cognition). Halutessasi voit sen googlettaa, en tätä ala nyt sen syvemmin käsitellä.

Epäilen, että paluushokki tulee olemaan tälläkin kertaa itselleni pahin. Toiset aina hehkkuttavat kotiin pääsemistä, mutta itse alan siinä vaiheessa miettiä että mihin seuraavaksi. Uskoisin että tällä kertaa jo ilmaston muutos tekee tehtävänsä: pari kymmentä astetta taitaa tulla lämpöeroa siitä maiseman harmaannuttamisesta puhumattakaan. No, tästä voin turista sitten palattuani. Ehkä.

Itselläni Honeymoon -vaihe on kyllä ainakin nyt päällä. Aurinko paistaa, ihmiset ovat ihanan puheliaita ja muutoinkin ihanania, kaupoista löytyy jos jonkinlaista syötävää ja kolttua, kieli sujuu jotenkin ja muutoinkin aurinko paistaa sekä ulkona että pään sisällä. No, ne negatiiviset jutut tiedostan realisminkin puitteissa jo. Erilaista on, mutta niin se kuuluukin. Mutta ainakin vielä on tunne, että tänne voisi vaikka jäädä…

Välillä alkaa jo pikkuhiljaa pukata kyllä kynnysvaihetta vaihe päälle. Vai onko se realismia vai mitä. Korttelin juoppo flamencolaulaja ei ole enää klo 1 yöllä kovin eksoottinen tapaus, ja välillä tekisi muutoinkin heitellä mätiä tomaatteja kadulla yöllä pölöttävien ihmisten niskaan. Ikkunoiden (ja rakennusten ) tiivistys ei ole Suomi -luokkaa. Juoppo laulajasetä tosin laulaa flamencolauluja ihan hyvin ja on hyvää huvia seurata, miten setä tappelee välillä itsensä kanssa ja sitten lehtikioskin myyjän kanssa siitä, että saako olutta vai ei. Tosin tuo kadun mölötys loppuu yleensä klo 1 ihmisten mennessä nukkumaan. Täällä kadut ovat sitten siitä lähtien tyhjiä tuonne yhdeksään aamulla. Kahdeksalta ei ole ruuhkaa, eikä juurikaan töihin meneviä ihmisiä samassa mittakaavassa kuin meillä. Aurinko laskee niin mennään nukkumaan ja aurinko nousee niin herätään. Simppeliä, luonnollista ja ihailtavaa. Itselläni tuo sisäinen suomalainen kelloni tosin vähän vielä purnaa vastaan niiden mätien tomaattien muodossa.

Niin ja toinen asia, mikä pistää silmään. Johtuu ehkä isosta kaupungista, ehkä välinpitämättömyydestä, kulttuurista tai mistä lie, mutta näitä en siedä: Yhtenä iltana noin kymmenen vuotias poika rikkoi alhaalla kadulla yleisöpuhelimen ensin hakkaamalla ja sitten tunkemalla sinne paperia. Vierestä katseli ohikulkijat ja 3 aikuista, joista yksi oli lehtikioskin täti. Joku tuli tämän tapauksen jälkeen soittamaan puhelimella ja kun meni valittamaan lehtikioskin tädille, hän vain selitteli jotain ja nosti harteitaan. En sitten alkanut huutaa ikkunasta pojalle, vaikka mieli olisi tehnyt.

Kaupassa kyllä mulkaisin parikin kertaa, kun pikkutyttö söi katkarapua kassajonossa ja aivan pokkana kuori ravun siihen lattialle pylvään viereen. Kukaan ei ensin sanonut mitään, mutta ilmeisesti mulkoiluni herätti vieressä olevan isän omatunnon tai jotain ja hän jotain tytölle mainitsi asiasta. Ei mulkaissut minua takaisin sentään. Ja tyttö jatkoi katkaravun kuorintaa. Älytöntä ja uskomatonta!

Monet ajattelevat, että muissa maissa ei olla lähellekään niin teknologisesti kehittyneitä kuin Suomessa. Varmaan pitää osittain paikkaansa. Ei kai suomalainen operaattori tyhjästä ole Suomen bussipysäkeille nyhjässyt mainoksia joissa sanotaan että muissa maissa tälläkin paikalla olisi palatsi tai suihkulähde, mutta Suomessa tässäkin kohtaa pääset nettiin. On ne palatsit ja suihkulähteet kauniita, mutta arvostan myös sitä nettiä. Vaikka alussa nauroin, että täältähän löytyvät molemmat hienosti! No, se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa, kuka kuuseen kurkottaa ja niin edelleen: en kunnolla ole päässyt tännekään kirjoittamaan viikkoon, kun paikallinen operaattori meni kenellekään ilmoittamatta konkurssiin ja katkaisi kaikki yhteydet. Ajattelin pienessä mielessäni että manjaana -meiningillä en koko aikana pääse sitten nettiin lainkaan (ei yhtään stereotyyppistä ei). Kiitos vuokranantajan, toimiminta on ollut suht nopeaa ja viikon sisään pääsin taas ”verkkottumaan”. No, tulipahan oltua ”pimennossa” facesta, sähköpostista ja muista ”turhakkeista” ja tehtyä kaikkea muuta (lähinnä käveltyä jalat puhki kaupungilla ja uitua).

Itse ajattelin etukäteen, että tuskin Eroskilla on juuri muuta kuin perusnettisivut. Yllättyin suuresti kun aloin niitä ja asiakaslehtisiä yms. käymään läpi. Kävi ilmi, että Eroski on ollut sekä facebookissa että twitterissä jo vuodesta 2010. Tätä voi miettiä siltä kannalta, että moniko suomalainen yritys on ollut samassa ”aallossa”. Lisäksi kumpikaan näistä sosiaalisen median muodoista ei ole mitenkään vain ”kunhan ne nyt on” -moodissa. Niitä oikeasti hyödynnetään ja käytetään moninaisesti. Sosiaalinen media tuntuu olevan täällä muutoinkin ihan hyvällä tolalla: kuuntelin ennen lähtöä kansalliselta radiokanavalta pitkää juttua sen käytöstä. Tässä kuvia asiaan liittyen, joista käy ilmi jotain myös käyttötavoista:

Eroskilla on myös nettisivuilla oma asiakaslehtensä sähköisenä – ja tietoa löytyy. Saman voi tilata myös sähköpostinsa. Nämä molemmat löytyvät sivuilta: www.consumer.es

Lisäksi Eroskin nettisivuilta löytyy ”Makeup Artist”. Sen avulla voit tarkistaa miltä meikkaus näyttää, mitä tuotteita on tarjolla Belle -sarjaan ja myös tuotteiden sävyt. Ei paha. http://www.eroski.es/es/para-nuestros-clientes/belle/bellemakeup/

Sieltä löytyy myös hyviä opasvideoita:
http://www.eroski.es/es/para-nuestros-clientes/belle/bellemakeup/tutoriales.php

Täytyy varmaan itsekin käydä tuolla meikkaamossa, niin jos tulisi sitten oppi ja kaunis meikki päässä takaisin. Heh.

Hennis työasussa:

Ensimmäisenä työpäivänä minut perehdytettiin työhön. Mielestäni aika pikaisesti. Minulle näytettiin tavaratalon kartta ja sen poistumistiet. Sitten pitin allekirjoittaa paperi, että olen sen nähnyt. Lisäksi minut kierrätettiin tavaratalossa ja näytettiin, missä on mitäkin sekä esiteltiin varmaan kolmellekymmenelle ihmiselle. Juu, ja muistan toki kaikkien nimet ja kaikki mitä eri käytävillä on – toki espanjaksi vielä…

Ensimmäisinä päivänä olen lähinnä inventoinut, vaihtanut kampanja -alueella oleviin hyllyihin etikettejä sekä frontannut lelu-osastolla olevia tavaroita. Tavaratalossa on siis erillinen alue pääkäytävän lähellä, missä sijaitsevat kaikki kampanjatuotteet. Nyt ne ovat koulun aloituksen kunniaksi vihkoja, kyniä, kansioita. Vierestä löytyy sitten koulupuvut lapsille. Niitäkin olen päässyt laittamaan takaisin hyllyyn, kun asiakkailla on tapana avata kaikki pakkaukset. Sen vuoksi myyjillä on aina taskussaan teippiä.

Tässä kuva hintalappujen pohjasta (jos nyt jotain kiinnostaa):

Sain myös nopean tutustumisen tietojärjestelmään, mutta se vaatii vielä muutaman kerran, että osaan heti löytää oikeat kohdat. Vaikka numerrosarjat ovatkin vihossani ylhäällä, osa asioista tulee kysymyksinä. No, uusia sanoja on tuonkin vuoksi tullut opittua. Kaikki töissä ovat mukavia – minua perehdyttää Isa, joka on aivan mahtava. Hän kertoo ja kertailee kanssani sanoja: pistola, cartel, etiquetas… Uusia sanoja tai lähinnä alan termejä, joita en sanakirjasta löytänyt olen oppinut toooodella monta. Vieläkun kaikki muistaisi. Lisäkseni työssäoppijoita on paikallisesta koulusta kaksi poikaa, Rafa ja Cisco, joiden kanssa työskentelin jonkin aikaa. Cisko on erittäin avulias, kekseliäs ja hauska. Englantia ja espanjaa puhumme sekaisin, mutta kielenä on pääasiassa kyllä espanja. Paikallisilla tuo englanti ei oikein taivu. Työporukka on muutenkin hauska, leikkiä lasketaan eikä oikein tunnu olevan kiire paljon minnekään – mielestäni olen hidas kun ensimmäistä kertaa olen isommassa tavarataloss, mutta tässä porukassa sovin hyvin joukkoon. Olen saanut paljon vinkkejä asumista koskien ja muutoinkin. Ainoa on, että kun Jefe soittaa, niin sitten pitää mennä ja tehdä (ja vähän pyöritellä silmiään).

Espanjaa olen käyttänyt, mutta surkeasti se vielä sujuu. Mutta kyllä se tästä. Ymmärretyksi saan itseni pääosin jo ja jopa asiakkaiden kysymyksiin olen vähän osannut vastata tai ainakin osoittaa oikeat paikat tai käytävät. Kaikkien ihmeeksi. 🙂 Hauskaa oli yhden asiakkaan kanssa, joka elekielellä näytti terveysside -sanan. Olen pääsääntöisesti ainakin mistä on kyse ja saanut asiani jollain tavalla selvitetttyä. Tänään (perjantaina) tosin huomasin, että näin viikon päätteeksi menee englanti, espanja, ranska ja suomi suloisesti sekaisin. Vaikutan aika ”tontalta” omasta mielestäni, mutta onneksi muut rohkaisevat että olen hyvä oppija. Ope oppii siis jälleen. Ja tällä kerralla muchos.

Ja vielä kuva Eroskin kassa-alueesta:

Täällähän syödään todella paljon kalaa ja mereneläviä yleensä. Ihailemani kauppahallin lisäksi myös perusruokakaupasta kuten Mercadonasta ja Carrefourista löytyy kinkkuja pursuavan palvelevanlihatiskin lisäksi myös palveleva kalatiski. Kinkkutiskiltä voi ostaa muun muassa 49 euron hintaan kotiinsa kattoon roikkumaan ihka oikean serranon kinkun. Ei paha.

Kalatiski taas notkuu mustekalaa, äyriäisiä ja jos jonkinlaista kalaa. Lohtakin on – halvemmalla kuin Suomessa. Niin Eroskilla kuin muissakin kaupoissa. Voin sanoa, etten Suomesta ole löytänyt yhtä isoja ja maukkaita katkarapuja – kaverin limepuusta noukitut hedelmät puristettuna siihen päälle hyvässä seurassa nautittuna: Nam! Seuraavaksi tuli kokeiltua simpukoita:

Ainoa kalapettymys tuli turisteleimassa Fuengirolassa. Lautaseltani löytyi kuivaa pakasteturskaa kermaliemessä. Vastaavissa paikoissa ehkä pidättydyn pizzalinjalla ja herkuttelen sitten työkavereiden vinkkaamissa ravintoloissa – ja niitä tuntuu riittävän aina Malagasta Andalucian muihin kaupunkeihin asti.

Myös nuo vaaleat leivät tuntuvat olevan suosiossa. Lounaalla kun katselee ympärilleen, ei keneltäkään löydy suomalaista peruslounasta – lämmitettyä eilisen päivän perunaruokaa kastikkeella höystettynä (perunat ovat muutoinkin kalliita). Tai muuta lämmintä. Ruokalasta puhumattakaan. Lounas syödään taukotilassa, josta löytyy kahvi- ja juoma-automaattien lisäksi lentokentillä ja muilla nähtävä automaatti joka tarjoaa sandwichejä ja karkkia. Tai no, on siellä leivänlämmitin, sellainen uunin ja parilan risteytymä. Lähes kaikilla työntekijöillä on lounaana patonkia ja sen väliin laitetaan milloin mitäkin. Yhtenä päivänä seurasin, kun kaksi naista jakoi patongin, ottivat keskeltä osan pehmeästä osasta pois (en käsitä miksi – enkä kehdannut kysyä) ja lykkäsivät kinkkua väliin. Paljon. Välistä pois otettu leipä mytättiin palloksi, joka heitettiin roskiin. Se paras kohta! Leipään ei laitettu voita, ei majoneesia, ei mitään muuta. Ensimmäisenä päivänä sain ihmestystä aikaan, kun noukin leipäni jääkaapista. Lämpiminä ne täällä kuulemma syödään. Selitin vain pilke silmäkulmassa, että Suomessa on kylmä ja me syömme kaiken kylmänä. 🙂 Vitsi onneksi meni perille. Täytyy varmaan ne jäätelönsyöntiluvut esitellä jossain vaiheessa…

Leipiä löytyy myös kaupoista ja kuppiloista jos jonkinlaista. Ja nimi vaihtuu koon mukana. Tietysti. Täällä on esimerksi ravintola, jossa kaikki leivät maksavat euron sisällöstä huolimatta. Ja ne kaikki muutkin maksavat euron: limpparit, oluet ja jädet. Salaatti tosin maksaa jo huimat 2,5 euroa. Menet tiskille ja valitset täytteen on se sitten perunamunakasta, äyriäistä, kanaa, paistettua paprikaa tai mitä vaan, saat sen eteesi eurolla. Ensin kyllä luulin, että eteen tulee pelkkää paprikaa, kanaa tms. mutta kävi ilmi, että ne tulivat minipatongin, montanillon sisällä. Tai ne siis noudettiin tiskiltä sen jälkeen kun etunimi oli kuulutettu. Erikoista ja hauskaa!

Kahvia täälläkin juodaan, luku tuskin taitaa olla Suomen veroinen. Kämpillä itselläni on mutteripannu – eli perinteinen esperessopannu, josta tulee kaksikuppia. Tuolla saa juuri silmät aamulla auki. Paikalliseen tapoihin kuluisi tosin käydä lähikuppilassa höräsemässä kahvit ja turisemassa kuulumiset ennen töihin menoa. Töissä automaattikahvikin on sitä suomalaista automaattikahvia muchos parempi. Anteeksi hehkutus, mutta näin se vaan on. Sitä ei kaikki litki, mutta menee kuitenkin paljon. Lounaalla avasin keskustelun kahvista ja kerroin, että Suomessa ei ole samanlaista variaatiota kahvien suhteen kuin tällä: on kahvi mustana tai kahvi maidolla. No, on meilläkin lattet, macchiatot sun muut, mutta jos peruskahveista puhutaan. Täällä kun on alhaalla olevan kuvan mukainen variaatio ja nimet vaihtelevat sen mukaan, mikä on maidon ja kahvin suhde. Sain sitten siinä sombrea hehkutellessani kuulla, että se onkin vain Malagalainen juttu. Muualla variaatioita ei ole kuin ihan muutama. Ja taas oppittiin uutta… Tässä kuva työpaikan ruokatilan seinältä. Ei ihan yhtä fiini, kun Cafe Centralin seinällä oleva, mutta ajaa asian.