Ajattelin ensin, että eipäs kesällä tullut opittua mitään mutta kissanviikset. Plakkarissa on paljon uutta kulttuuritietoa, remppataitoja ja ehkä muuta ei-niin-työhönliittyvää. Tärkein oppimani asia on kuitenkin kesälomalle irtoittautuminen. Ja vielä se jatkuu. 😉

Tänään tuli käytyä ralleissa myös Harjulla. Joku voisi vaikkapa opetella säännökset siitä, voisiko ko. tapahtumassa tai ainakin omalla seinällä mainostaa vaikka AO:n autopuolta ja Sepän yrityspajaa. Jäisi kyllä mieleen kun kaikki autot ajavat punaisen ”laitoksemme” ohi…

Kävipä niin, että päätin jatkaa kehittymistäni yrittäjyyden opettajana osallistumalla Valmenna yrittäjyys -koulutukseen tämän kevään ajan. tämän 5 opintopisteen koulutuksen ensimmäisellä kerralla oppimiseni taisi kyllä vähän haksahtaa raiteiltaan…

Itse koulutus oli jälleen milenkiintoinen – teoriaa ja tekemistä oli jälleen yhdistelty loistavalla tavalla sekä oppia jäi itsellekin paljon taskuun. Kokeilimme esimerkiksi ihan oikeasti, miltä maailma näyttää eriväristen silmälasien läpi. Tämän jälkeen mietimme muun muassa sitä, että yrittäjyydessä täytyy joko itse katsoa tekemisiään eriväristen lasien läpi eri rooleissa tai löytää itseään täydentävä kumppani(t) tai verkosto. omaa verkostoamme alammekin pohtia ja täydentää kehittämistehtävämme saralla. Tästä harjoituksesta innostuimme kollegani Heinin kanssa niin, että kokeilemme sitä heti käytännössä vähän muokaten asiaa.

Vaikka paljon jäi oppia ja ideoita yrittäjyyden saralta mieleen, ehkä yllättävin oppi tuli esiin lounasta nauttiessa. Eräs kollega oli koulutuksen aikana kertonut perustaneensa kanatarhan viime kesänä. Lounasta nauttiessani taisin vahingossa oppia kanatarhauksen perusteet ja saimme jopa idean uudesta kanayrityksestä. Kanat ovat ensinnäkin viisaampia kuin koirat. Kollega Eija onkin kanoilleen jo opettanut muutamia temppuja. Ideaa kehittelime niin, että kolmas kollega ostaisi tulevaisuudessa Eijalta koulutetut kanat ja perustaisi kanasirkuksen. Ehkä syynä tähän hullulta kuulostavaan ideaan oli se, että koulutukseen alussa esittelimme itsemme sirkuksen valokeilassa suvussa olevien vanhojen nimien mukaan ammattina lapsuuden toiveammattimme. Lisäksi olimme testanneet ryhmässä yritysidean kehittelemistä harrastuksistamme ja intohimoistamme.

Sen lisäksi, että opin kanojen olevan älykkäitä (se siitä kanaksi haukkumisesta), opin että suurin osa syntyneistä tipuista on poikia (emme syö siis kanaa vaan kukkoa),  kanapoihin ei saisi mennä muita kuin oman perheen jäsenet pöpöjen helpon tarttumisen vuoksi sekä miten loistava voi olla hyvin toteutettu ja hyvin sekä ilman ”nokkimisjärjestystä”  toimivan jäsenpalvelu (munanetti).  Ja tässä vasta oppimisen jäävuoren huippu.

Kerrassaan mainio oppimispäivä niin yrittäjyyden kuin kanamaisuudenkin saralla tuli vietettyä. Kiitos kouluttajille sekä kanssakanailijoille.

Monesti sitä huomaa jämähtäneensä niihin ”tavallisiin” ja ”vanhoihin” tapoihin oppia ja opettaa. Ei silti, niissäkin on omat hyvät puolensa – tietenkin. Viime aikojen ”käytännön kokeilut” vaan toivat uusia mietteitä ja muistutuksen siitä miten paljon paremmin ihminen oppii ollessaan oikeasti kiinnostunut asioista.

Mies katsoi netflixistä sarjaa Kultakuume ja luetteli aivan uskomattomia juttuja sen tiimoilta. Lopulta tokaisi, että meni vähän paremmin kuin aiemmat kemian tunnin opit. Kävimme läpi mm. kullan ja muiden aineiden painot, kivilajit ja vaikka mitä.

Itse luin Herman Lindqvistin kirjan: Madame de Pompadour – äly, kauneus, valta. Suosittelen sen lukemista kaikille . Se toi hyviä lukuhetkiä, nauratti ja kiinnosti.  Opin siinä sivussa paljon historiasta. Vaikka historiasta olen aina pitänyt, voin sanoa että enemmän opin kuin millään oppitunnilla aikoinaan. Opin paljon historian lisäksi esimerkiksi Ranskan kulttuurista mutta myös esim. Englannin sanan eonism synnystä seuraava kappale kertoo siitä. Kirja oli tällaisia helmiä täynnä. Tämä tarina löpytyy kokonaisuutena kirjan sivuilta 312 – 313.

Diplomaatti Chaarles d’Eon de Baumont valittiin Lontooseen salaisen agentin tehtäviin Kuningas Ludvig XV:n toimesta. Hän oli aiemminkin toiminut salaisissa tiedustelutehtävissä Pietarissa naiseksi pukeutuneena. Virallisesti d’Eon oli suurlähettiläs Guerchyn avustaja.  Mukana hänellä oli tulenarka paperi, jossa oli valtuutus Kuninkaalta toimia salaisissa urkintatehtävissä. Kävi niin, että koko projekti epäonnistui d’Eonin riitauduttua suurlähettilään kanssa. Riita oli niin paha, että suurlähettiläs vangittiin d’Eonin lukittauduttua huoneeseen huutaen että suurlähettiläs aikoo tappaa hänet. Tämä aiheutti järkyttävän skandaalin. Kuningas halusi takaisin salaisen määräyksen, mutta pyysi sitä turhaan. d’Eon alkoi kiristää asiakirjalla. Kävi kuitenkin niin, että d’Eon alkoi esiintyä naisena väittäen että kuningas oli niin käskenyt. Diplomaattipassi peruutetiiin, mutta muutaman vuuuoden päästä d’Eon annettiin palata Ranskaan naisen vaatteissa. Hän väitti olevansa nainen, jonka jälkeen kuningas määräsi lääkäreiden tutkimaan hänet. Llääkärit totesivat d’Eoinin olevan nainen. Sen jälkeen hän palasi Lontooseen ja eli loppuelämänsä toimien naisten miekkailunopettajana. Kun hän kuoli vuonna 1810 lääkärit totesivat d’Eonin olevan mies. Jälleen ihmisten huomio oli kiinnitetty d’Eonin tekoisiin. Asia sen verran ilmeisesti järkytti kansaa, että englannin kieleen jäi sana eonism. Se tarkoittaa ihmisen taipumusta pukeutua vastakkaisen sukupolven vaatteisiin. Että näin…

Itse Madame de Pompadour oli myös todella kiinnostava ja  ihmeellinen nainen: loi oman potpour -tuoksunsa, rakennutti ja sisusti linnoja, eteni kuninkaan rakastajasta vastaamaan Ranskan asioista sodan aikana, toimi kuninkaan neuvonantajana,  loi reseptejä kuten ”Siveä Kurstisaani” (parsaa) ja ”Kananrintaa terävien kielten kera”, pelasi korttipelin lisäksi ties millaisia hienovivahteisia vihjepelejä viuhkan merkkijärjestelmää käyttäen, perusti posliinitehtaan ja Ranskan sotilasakatemian, tuki taiteiliojoita ja kirjailijoita ja vaikka mitä. Ja se määrä astioita, hevosia ja muita asioita mitä Pompadourilla oli, U s k o m a t o n t a.  Lempikengänkorkonikin on saanut häneltä nimensä… Voi kyllä sanoa että tuo täti oli yksi, joka oppi ja omaksui asioita nopeasti.

Tässä alla vielä yksi kuva Madame de Pompadoourista kirjan sivulta  157. Kuvan on maalannut Jeannen lempimaalari ( vai pitäisikö sanoa hovimaalari) Francois Boucher. Madame de Pompadour maalautti paljon kuvia itsestään, kuten tuona aikana oli tapana. Tämän kuvan kuriositeettii on se, että ruotsalainen ttaiteilija maalasi osan kuvann puvusta, koska oli erikoistunut kiiltävien kankaiden maalaamiseen.

Kävin tänään Valmenna Yrittämään -koulutuksessa. Luulin päätyäni sisällön puolesta jonnekin ”kuivaan” seminaariin, mutta toisin kävi.

Aalto -yliopiston luennoitsijat Outi Hägg ja Kati Peltonen pitivät sellaisen shown, että ei voinut kuin tykätä. Ja paljon.  Kävimme läpi yrittäjyyteen ja yrittäjyyteen kouluttamiseen liittyviä asioita. Ja teimme välissä hämmästyttäviä harjoitteita. Opettajat eivät olleet pysyä nahoissaan. Tällaisia me haluamme lisää!

Teimme muun muassa alhaalla kuvassa olevia folioveistoksia siitä, mitä yrittäjyys on. Lisäksi mietimme, kenet jätämme laivasta pois (arvopohdintaa), menimme pikkurillijonoihin ja vaikka mitä. Tästä on hyvä ammentaa tunneille ja hämmentää oppilaita.

Lisäksi ihan asiaakin tuli paljon. Opin että on olemassa Rituaalipedagogiikkaa, josta haluan kuulla paljon lisää. Kävimme läpi myös mielenkiintoista EnTree -mallia jonka luennoitsijat ovat kehittäneet.

Tässä myös muutama ”lentävä lause”, jotka kuvaavat oppimiani ja tänään käsittelemiämme asioita lisää. Tästä on hyvä jatkaa opiskelua tälläkin saralla…

• ”Ihminen on kokonaisvaltainen. Jos emme tee mitään käsillä, meistä tulee rusina-aivoja” -Vapaasti lainaten Outi Häggiä
• ”What always make me different was the ability to ask childlike questions” Einstein
• “Yrittäjyys on parhaimmillaan kuin hengittämistä, se on aina mukana” – Outi Hägg
• ”Ainoa tapa tehdä upeaa työtä on tehdä työtä, jota rakastat. Älä tyydy vähemepään. Tiedät kun sen löydät.” – Vapaasti lainaten Steve Jobsia
• ”Jos ajattelet, että pystyt tai ajattelet, ettet pysty – olet todennäköisesti oikeassa.” Henry Ford
• ”If you don’t design your own life plan, changes are you’ll fall into someones else’s plan. And quess what they have planned for you? Not much.”

Lähdin kuuden yrittäjyyden opiskelijan kanssa Tallinnaan kansainväliseen Nuorten Yrittäjien konferenssiin. Tästä matkasta voisi jo kertoa monta juttua vaikka matka on kesken, mutta kerron nyt ainakin ihan alussa tapahtuneen.

Huvittavaa oli se, että löysimme itsemme 7 -lehden bileristeilyltä. Mielenkiintoista kerrassaan.

Tallinnaan päästyämme opin, että TomTomit eivät kaikki toimi ulkomailla. Sen ja vanhan pakaratuntuman avulla löysin kyllä tiemme Länsisatamaan, mutta Tallinnan satamassa se ei sitten enää auttanutkaan. Hotellimme sijaitsee aika laitakaupungilla. No, onneksi olin tulostanut reittioppaasta kartat ja ajo-ohjeet. Silti eksyttiin. Onneksi minulla on iPhonessa netti. Ei toiminut. Onneksi oppilailla on älypuhelimet, joissa on paremmat navigointimahdollisuudet. Ja perille päästiin! Ihan ilman huolto-asemalta kysymistä tai ideoimaani ”seuraa taksia” -leikkiä.

Epäilen syvästi, että täältä taas palaamme kaikki taskut, korvat ja laukut täynnä uusia oppeja ja kokemuksia!

Tulipahan opittua: älä yritä blogata aamuyöllä sängyssä älypuhelimella, jos omaat isot sormet. Takaan, että se ei ainakaan vakuuta Nukku-Mattia. Älä myöskään tee, kuten minä: jatka alakerrassa läppärillä (kun vielä voit läppärin jäädessä kotiin). Sen sijaan, sulje silmäsi, ajattele paratiisisaaren valkoisia hiekkarantoja – ja nukahda!

Tuleepahan nyt kuitenkin kerrottua myös tämä: Opin, että omiin tietoihin ei ehkä kannata ihan kaikkea kertoa juuri siitä blogista, mitä olet kirjoittamassa. Teksti näkyy meinaan myös muissa blogeissa, joihin postaat. Tulipahan muokattua sekin. Kukaan tuskin on nyt niitä vielä lukenut, mutta jos satut kuulumaan yhtä yli-innokkaisiin ihmisiin kuin allekirjoittanut, niin nytpähän tiedät.

Vielä on näköjään vaikeuksia noiden kategorioiden kanssa – en meinaa saada (vieläkään) niihin sisältöä näkyviin. Oppinpahan tässä siis myös sitkeyttä ja ”äläolehätäinen” -meininkiä.

Vaikka alussa mollasinkin, niin tuli huomattua että kyllä sitä älypuhelimella (ja myös sillä pädillä) pystyy blogia ihan hyvin tekemään. Enemmänkin ehkä tulen niitä kuvia laittamaan sitä kautta, koska rakastan kymmensormijärjestelmää ihan jo maatalonisännän kourieni vuoksi. Ne eivät siis ole sirot, pienet ja pehmeät ranskattaren kädet, jotka helposti osuvat kaikkiin täppiin. Suosittelen siis isompia laitteita myös muille suuriluisille jos ei omista norsun hermoja. Pienissä laitteissa ei kyllä mitään vikaa ole: jatkossa (huomisesta lähtien) tulee siis kuitenkin aivan yhtä älyvapaita oppimistuloksia myös Espanjan auringon alta.

Ennen espanjan hehkutusta ja hankaluuksia kerron vielä ihan kotikonnuilla kasvatetuista kannuksista. Olen viime vuoden aikana oppinut, että tekniikkaa ei kannata pelätä eikä antaa oppilaidenkaan sitä arastella. Kimppuun vaan kuin sika limppuun niin nälkä alkaa kasvaa syödessä.

Tässä on tullut tehtyä käänteisen luokkahuoneen kokeiluja, connect pro –esityksiä, bloggauksia ja kaikkea muuta kivan kollegan ja osaavien oppilaiden kanssa. No, on sitä myös lähes itketty ipädien äärellä, kuten tänäänkin. Viime viikolla työstimme oppilaiden kanssa Tulevaisuuden kauppoja tuosta noin vain ilman ennakkoluuloja ja hupsista saimme hyviä videoita aikaan. Tänään oli sitten takkuisempaa. Yksi antisosiaalinen pädi lukkiutui itsekseen päivitystä vaatien ja toinen kieltäytyi yhteistyöstä hukaten tyttöjen ahkerasti työstämät asiakaspalvelun videot. Sitkeitä flikkoja sanon minä. Tekivät työn vielä kolmannen kerran ja homma oli purkissa. Ihmettelen kyllä vieläkin sitä, että apua ei paljoa pyydetty – homma sujui kuin itsestään. Molemmilla luokilla nekin, jotka eivät pädiä olleet käyttäneet työstivät ahkerasti hommia sen kanssa.

Mitä tästä opimme – luovuttaa ei saa kun visio löytyy ja tekniikka potkii eteenpäin eikä pure kun vain haluaa oppia uutta.