Valtaetäisyys: suuri – pieni

Valtaetäisyys on käsite, joka kertoo millainen ero on tilanteessa hallitsevan ja hallittavan välillä eli esimerkiksi pomon ja alaisen. Puhutaan pienen ja suuren valtaetäisyyden maista. Valtaetäisyys kertoo myös kuvaa sitä, miten yhteiskunta ja yhteiskunnan arvomaailma hyväksyy nämä erot. Valtaetäisyys tulee ilmi esimerkiksi perheenjäsenten ja suvun toiminnassa, työpaikoilla, oppilaitoksilla sekä myös asiakaspalvelutilanteissa.

Suuren valtaetäisyyden kulttuureissa auktoriteettia kunnoitetaan, totellaan eikä hänen päätöksiään kyseenalaisteta. Esimerkiksi opettajat ja pomot päättävät asiat eivätkä kysele oppilaiden tai alaisten mielipiteitä. Tämä näkyy myös niin, että auktoriteetteja kunnoitetaan, heitä ei arvostella julkisesti eikä vastaan väitetä. Suuria valtaetäisyyden maita ovat esimerkiksi Venäjä, Kiina ja Ranska. Maita, joissa valtaetäisyys on pieni ovat mm. Pohjoismaat ja Itävalta.

Suuren valtaetäisyyden maissa opettaja päättää eikä kysele. Opettaja on auktoriteetti, eikä opiskelijan mielipiteitä kysellä. Opiskelijat eivät myöskään väitä vastaan tai arvostele opettajaa julkisesti. Opiskelijoiden on vaikeaa vastata avoimiin kysymyksiin.

Hupsheijaa. Huomasin, että juttuja on tullut kirjoitettua, mutta tallennettua vain luonnoksina. Laittelen niitä nyt tänne vielä. Vähän ovat ehkä vielä tynkiä, mutta päivitetään sitten.

Kollektiivisuus – yksilöllisyys

Maat voidaan jakaa kollektiivisiin ja yksilöllisiin (ja sille välille). Kollektiivisuus tarkoittaa lähinnä yhteisöllisyyttä. Maissa, jotka ovat kollektiivisia, asiat tehdään ryhmänä ja myös esimerkiksi mielipiteet tuodaan esille ryhmän mielipiteinä. Ihmisiä ajatellaan enemmänkin ryhmän jäseninä.  Nämä ryhmät, kuten esimerkiksi perhe on tärkeää. Tärkää kollektiivissa maissa on säilyttää kasvonsa. Näissä maissa yleensä vältetään myös omien mielipiteiden ja vastaväitteiden esittämistä.

Yksilöllisyyttä painottavissa kulttuureissa ihmiset haluavat erottua ryhmästä. He tuovat omia näkemyksiään erille. Ihmiset toimivat myös enemmän ”yksin”. Suomi on enemmän yksilöllisyyttä painottava maa kuten esimerkiksi USA, kun taas Espanja on enemmän kollektiivisempi, mutta ei niin kollektiivinen kuin esimerkiksi jotkut Aasian maat.

Miten tämä tuli esille

Näitä esimerkkejä on nyt aika vähän vielä, täytyy kaivella vähnä muistia. Päällimmäisenä jäi mieleen se, miten espanjalaiset toimivat enemmän ryhmässä: syömään mentiin yhdessä, kinkut ja leivät jaettiin ruokatauoilla, kokemuksia jaettiin ja juteltiin enemmän kuin Suomessa. Työkaverit kertoivat enemmän perheestään, näyttivät lastensa kuvia jne. Suomessa en ihan heti ajattelisi uuden työkaverin tulevan esittelemään lastensa kuvia…

Lisäksi koulun opettaja, Fuensanta selitti, että perhe on hänelle kuten yleensä espanjalaisille: todella tärkeä.  Hän kertoi mm. viikonlopuista ja  lomista, missä käydään isän ja siskon perheen kanssa. Suomessa tuo olisi ehkä liian iso poppoo. Oman ydinperhe on Suomessa tärkeä, mutta harvoin noin isolla kokoonpanolla lähdetään liikkeelle jatkuvasti. Tosin hänen poikaystävänsä ei ole niin ”kollektiivinen”, koska tuntuu että haluaisi olla enemmän yksinään. Ihmisestä riippuu siis kuitenkin tässäkin tapauksessa.

Jokainen, joka on ollut työelämäjaksolla Suomessa tai ulkomailla kirjoittaa tästä loppuraportin. Olen kuitenkin kirjoitellut matkanvarrella tänne blogiin asioita…. Kokoan tähän vielä mitkä olivat tavoitteeni työelämäjaksolleni ja miten ne saavutin. Kyseessä on siis loppuraportti – tosin mielestäni tämä ei loppunut vielä…

Mistä kaikki lähti – miksi työelämäjaksolle Espanjaan?

Aika monena vuonna olen miettinyt työelämäjaksolle lähtemistä. Opettajana on tullut häärittyä jo vuodesta 2007. Tässä ajassa asiat muuttuvat ja itse hieman erkanee siitä ”oikeasta työstä” vaikka työpaikkaohjaajana pysyykin hyvin ajan hermoilla ja tutustuu erilaisten yritysten toimintatapoihin pintaa syvemmältä.

En ole aiemmin oikein raaskinut lähteä, koska lapset ovat olleet niin pieniä. Keväällä näin jälleen intrassa ilmoituksen ja tajusin ajan olevan nyt sopivan. Ensin mietin Suomessa työskentelyä, mutta sitten huomasin että saman asian voi tehdä ulkomailla, jonne olen jo pitkään halunnut ”takaisin”. Ensin tarkoitus oli lähteä Malagaan töihin sekä Mangoon tekemään lähinnä visuaaliseen myyntityöhön liittyviä juttuja sekä Eroskiin Kaupan työt ja toiminnan -kurssiin liittyviä asioita sekä vahvistamaan suhteita. Mango kuitenkin ilmoitti kesällä etteivät pysty ottamaan työssäoppijaa  (tästä oma juttunsa aivan ensimmäisten postausten joukossa).

Työhöni liittyvät tavoitteet työelämäjaksolla

Yksi tavoitteistani oli vahvistaa suhteita Eroskin sekä Jyväskylän ammattiopiston välillä. Eroskilla on ollut ja tulee olemaan oppilaitoksestamme jonkin verran työssäoppijoita. Ajattelin, että on helpompaa olla yhteydessä henkilöihin, jotka jo vähän tuntee. Toinen tavoitteeni oli laajentaa omaa tietämystäni Espanjasta, espanjalaisesta kulttuurista sekä Eroskin toimintatavoista sekä tuoda Suomea ja suomalaisuutta tutuksi. Mietin, että olisi tärkeää tutustua yrityksen työssäoppimisen ohjaajiin ja heidän minuun. Mielestäni tämä voisi auttaa sekä oppilaitamme, yritystä että kv-opettajan työtä.  Yhtenä asiana mielessäni oli myös tutkailla oppilaiden mahdollisuutta hyödyntää sosiaalista mediaa, kun ovat työssäoppimassa Espanjassa. Halusin myös tarkistaa, että työssäoppimiseen liittyvä prosessi on selvillä ja toimii myös Eroskin puolelta. Tavoitteenani oli nähdä, mitä oppilaani Eroskilla tekevät. Näin pystyisin paremmin oheistamaan lähtijöitä.

Koska teen yhteistyötä paikallisen koulun  – C.E.S Santa María de Los Ángeles – kanssa, oli mielestäni tärkeää vahvistaa suhteita myös sinnepäin. Halusin tutustua paremmin opettajiin, joidenka kanssa teen yhteistyötä. Halusin myös tutustua Jyväskylään saapuviin oppilaisiin etukäteen sekä tarkistaa heidän kielitaitoaan sekä kertoa koulustamme ja Jyväskylässä olevista työpaikoista Suomeen haluaville. Ajattelin, että tämä helpottaisi molempien osapuolien työskentelyä tulevaisuudessa. Työelämäjakso kuitenkin tulee tehdä paikallisessa yrityksessä, eikä koulussa. Sen vuoksi tämän osion tein työpäivien ulkopuolella.

kuva: Clipart

Henkilökohtaiset tavoitteeni

Henkilökohtaisina tavoitteinani oli parantaa espanjan kielen taitoani. Tarvitsen sitä yhteydenpitoon espanjalaisiin yrityksiin sekä tänne tulevien oppilaiden kanssa. Olen aiemmin huomannut, että Espanjasta tänne tulevilla opiskelijoilla ei englanti aina välttämättä kunnolla suju.

Halusin myös syventää ja päivittää tietotaitoni aineisiin, joita opetan. Harmikseni Mangon kanssa kävi, miten kävi, joten tiesin näyteikkunoiden tekemisen jäävän tällä kertaa väliin. Eroskilla ajattelin lähinnä virkistäväni tietoja Kaupan työt ja toimita -kurssiin sekä asiakaspalvelun kurssiin liittyen sekä myös muiden opettamieni aineiden tiimoilta.

Ajattelin myös verkoston luomisen olevan yksi tärkeä asia työssäoppimiseni kannalta.

Tavoitteet saavutettu?

Tähän voin rehellisesti ja hyvällä mielellä vastata: Kyllä.

Tutustuin erittäin hyvin Eroskilla työskenteleviin henkilöihin. Minut otettiin vastaan yhtenä työntekijänä ja pääsin heikosta espanjankielentaidostani huolimatta juttuihin sisälle – ja hauskaa oli. Minulle sanottiin (pyytämättäni), että he tulevat kommentoimaan oppilaiden tekemisiä ja aiempien oppilaiden kommelluksistakin kuulin… Nyt minulla on sekä ”työ-yhteydet” Eroskin porukkaan, että henkilökohtaiset yhteydet (esim. Facebook, puhelinnumerot jne.). Selvitin myös, että työssäoppimiseen liittyvä prosessi toimii myös Eroskilla työskentelevien mielestä hyvin.

Laajensin tietämystäni ja tietojeni määrää etsimällä sitä sekä aktiivisesti etukäteen että paikan päällä. Kyselin myös asioita työpaikalla ja minulle myös automaattisesti valaistiin esim. Espanjassa olevaa työttömyyden tilaa, korruptiota, Kuningashuonetta mutta myös ihan ”turismikohteita” eli missä kannattaa vierailla. Vein työpaikalla myös esitteitä Suomesta ja Jyväskylästä. Kerroin suomalaisuudesta ja Suomesta ja osa varmaan tuli esiin myös tekemisieni kautta. Jätin Eroskiin myös tekemäni ”kirjan”, jotta pääsevät muistelemaan yhteisiä puheenaiheitamme sekä Suomeen liittyviä asioita.

Harmikseni huomasin, että jos oppilailla ei ole puhelimessaan nettiä (espanjalaista liittymää) sekä älypuhelinta, ei ole mahdollista olla esim. Facebookin tai Connect Pron kautta yhteydessä opettajaan Suomessa. Oppilaiden asunnossa ei nettiä ole, työpaikalla se toimii vain jossain, eikä koulullakaan ollut juuri mahdollisuuksia netin käyttöön. Toki muutamalla aukiolla oli ilmainen wi-fi sekä kahviloissa/nettikahviloissa sitä sai käyttää. Tätä täytyy siis vielä miettiä…

Paikallisen oppilaitoksenkin kanssa sain tavoitteeni saavutettua. Kävin koululla muutamia kertoja. Ensimmäisellä kerralla tutustuin Suomessa nyt oleviin oppilaisiin ja yritin helpottaa heidän lähtöjännitystään. Kävin myös parilla oppitunnilla kertomassa Suomesta, suomalaisuudesta ja koulustamme. Tuntui, että innokkaita Suomeen tulijoita löytyisi. Tutustuin opettajanhuoneessa muutamaan uuteen opettajaan esimerkiksi tulostaessani lentolippuja tuttujen opettajien ollessa oppitunneilla (printteri ei toiminut). Jo aiemmin tuntemaani opettajaan tutustuin paremmin käydessäni hänen kanssaan syömässä, kahvilla sekä Malagaan tutustumassa muutamaan otteeseen.

Kaiken tämän lisäksi opin myös erilaisia tapoja esimerkiksi laittaa kampanjoita esille. Aina se ei vaadi juuri niin jämptiä ohjeistusta… Tiedän, että eri yritysten välillä on pajon eroja siinä, miten asioita tehdään, mutta huomasin eroja myös Suomen ja Espanjan välillä. Minulla on paljon, mistä ammentaa asioita eri kursseille opetettavaksi.

Tärkeimmät oppimani asiat sekä tulevat kehittämiskohteeni

Opin paljon, paljon uutta. Syvensin myös jo tietämiäni asioita. Tärkeimpinä asioina näen kuitenkin ihmissuhteiden luomisen ja lujittamisen. Yhtenä tärkeistä asioista on tietysti myös se, että tavallaan muistini palasi pätkittäin. Tällä tarkoitan sitä, että huomasin tuttuja asioita ”kentällä” olemisesta sekä aloin ajatella enemmän asioita Espanjaan työssäoppimaan lähtevän opiskelijan kannalta. Opin myös paljon sanoja, ilmaisuja, slangia ja kulttuuriin liittyviä asioita. Tähän liittyy myös kehittymiskohteeni, jota seuraavaksi lähden työstämään lisää: espanjan kielen taito. Sopivaa kielikurssia etsimässä siis… Malagassa harva puhuu englantia. Ravintolassa, kaupassa jne. asiointi tapahtuu pääasiassa espanjaksi. Vaikka kyseessä olisikin nuori asiakaspalvelija. Turisteja on vähän. Tiesin etukäteen, että Malagassa on ”enemmän Espanjalainen meininki” (jonka vuoksi sinne halusin), kuin esim. Fuengirolassa, mutta jotenkin oletin että englantia puhuttaisiin paremmin. Se olisi tosin ollut itselleni liian helppoa, eikä oppimista, epävarmuuden sietämistä ja itsensä ylittämisiä esim. asiakaspalvelussa olisi niin paljoa tullut.

Miten tulen hyödyntämään oppimaani opetuksessa ja työssäni?

Oppimaani on jo tullut hyödynnettyä työssäni kv-yhteysopettajan. Olen tavannut ja ”hengannut” tänne tulleiden malagalaisten oppilaiden kanssa sekä yrittänyt auttaa heitä käytännön asioissa. Lisäksi huomasin, että pienessä hädässä oli espanjalaisen yhteysopettajan helpompi soittaa minulle. Tätä hän ei ole ennen tehnyt, mutta palattuani näin kävi. Uskoisin, että on myös helpompaa työskennellä Eroskiin päin, koska lähes päivittäin Eroskin työkaverini ovat kommentoineet tai itse olen kommentoinut Facebookissa kuvia ja kirjoituksia.

Opetuksessa tulen myös hyödyntämään kokemuksiani ”kentältä”. On luultavasti helpompi integroida asioita kursseille, kun ne ovat tuoreemmassa muistissa. Opin myös asioita, joita olen aiemmin tehnyt eritavalla tai joiden olemassaolosta en ollut ennen tietoinen. Ehkä myös osaan ottaa paremmin työssäoppimaan lähtevien tuntemuksia huomioon.

Yhteistyön jatkuvuus

Yhteistyö tulee jatkumaan. Ja uskoisin, että entistä hedelmällisempänä ja helpompana. Aloin suunnitella lomamatkaa Malagaan ja minua vannotettiin tulemaan käymään aina, kun Malagassa vain olisin.

Tästä on oikeasti hyvä jatkaa hyvillä mielin eteenpäin sydän täynnä Malagaa. 

Vuohi

Lupasin ”teaserissa” kertoa, miten taustakuvion vuohi liittyy oppimiseeni, tavoitteisiini ja työssäoppimiseeni. Ensinnäkin, vuohi on tärkeä eläin Malagan seudulla. Se on erittäin tuottoisa esim. maidon kannalta ja sen lihaa syödään ja arvostetaan paljon. Sitä tuli syötyä muutamia kertoja… Lisäksi vanhassa keskustassa oli aina välillä jos jonkilaista taidepläjäystä, projektia, infoa tai muuta esillä. Yhtenä tällaisena taideprojektina olivat vuohipatsaat, jotka valloittivat keskuskadun koko pituudeltaan noin parin viikon ajaksi. Vuohia oli kymmeniä ja ne olivat maalattu todella hienosti. Aiheet liittyivät kiinteästi Malagaan, Malagassa toimiviin yrityksiin ja organisaatiohin. Yksi vuohi oli maalattu FC Malagan väreihin, yksi kertoi Malagan ”mauista” (tästä lisää yhdessä postauksessa), yksi oli Fiestapuvussa, yksi kertoi vuohesta yleensä jne. Vuohi jäi mieleeni siis yhdeksi Malagan symboleista. Lisäksi vuohipatsas, jonka taustakuvaksi valitsin on hieman kirjava. Erilaiset ”alueet” siinä kuvaavat minulle eri asioita, joita opin ja koin työssäoppimiseni aikana.

Loppuraportti on tuloillaan. Saat tutustua siihen 18.11 alkaen viimeistään… Ehkä kerron siinä myös taustavuohen tarinan…

😉

Viimeisten päivien kunniaksi pääsin sitten tänään tekemään tähän asti eniten asioita, oppimaan uutta sekä tietysti huomaamaan, että opittu on.

Aiemmin on tullut lähinnä järjestettyä ja frontattua leluja ja kirjoja, vaihdettua hintalappuja, inventoitua, käymään kirjojen toimistuslistoja läpi, hälytettyä ja hinnoiteltua kirjoja, tulostettua erilaisia hintalappuja, palveltua asiakkaita (!), vaihdettua kirjojen top -listauksia jne.

Tänään sitten pääsin vaihtamaan uutta kampanjaa keskikäytävälle. Olin iltavuorossa, joten lelut oli jo kärrätty paikoilleen. Järjestelin niitä sekä laitoin julisteita sekä niiden telineitä paikoilleen. Isa kävi välillä auttamassa mutta pääasiassaa oma kätteni jälki näkyy tuossa kuvassa isojen hintojen (A4) ja kaikkien julisteiden kohdalla.

Sinänsä jännä, että täällä näinkin isossa ketjussa ei ole mitään tarkkaa ohjeistusta siihen, mitä laitetaan mihinkin. Suomessa tuntuu, että kaiken pitäisi olla juuri eikä melkein ohjekaavioiden mukaan. Juan Carlos kävi vain alussa ennen kotiinlähtöään kertomassa, että mikä juliste tulee mihinkin. Aika suurpiirteisesti (kättä heiluttamalla). Ainoa, missä oli tarkka, niin se, että ikkunajulisteet tulee olla tarkasti edellisten teippausten päällä. Tärkeämpää tuntui olevan lähtöpusujen anto, koska emme enää tule näkemään. Ei minua sinänsä haitannut. Kertonee kulttuurista aika paljon. 🙂

Iltavuoro oli hyvä, koska koko viikon olin ikävöinyt Isaa. Jätkien kanssa oli hauskaa varastossa (kun olivat lähettyvillä), mutta aika tylsää vain lätkiä yksikseen hintoja ja hälyjä sekä etsiä oikeita laatikoita. Toni (Antonia) välillä käväisi seurana, mutta Tonin aksentti oli niin haastava, ettei keskustelu ole oikein sujunut. Emme ole löytäneet sitä ”yhteistä” kieltä oikein muutoinkaan.

Isan kanssa tuli taas tänäänkin juteltua ja kyselin myös tänään työpaikan asioista niitä näitä. Ja opin paljon uutta. Kunpa olisin tuon kaiken tietänyt heti ja paljon muuta. Harmi, että olin juuri melkein viimeisellä yhteisellä viikolla sairaana… Mutta minkäs teet. Kun olisin tiennyt, niin olisin pyytänyt vuoron vaihtoa iltavuoroon aiemmin. Eipä tullut mieleen. Onneksi Isa kysyi minulta, kun yhtenä päivänä nähtiin jäätyäni työvuoron jälkeen turisemaan Lolin kanssa…

Asiakkaat lähestyivät taas tänään, kun pääsin pois varaston syövereistä. Ilokseni sain huomata, että kielitaitoni on kasvanut. Varaston syövereissä sitä ei kovin hyvin ole huomannut. Tai no, olenhan ymmärtänyt jo jätkien juttuja ja kysellyt vaikka mitä. Ymmärsin kaikki asiakkaidenkin kysymykset. Vain vastaaminen on vielä vähän haastavaa. Välillä joutui pyytämään, että asiakas puhuisi vähän hitaammin. Tuo espanja kun soljuu osalta niin tuhottoman nopeasti. Itse voisin ehkä siis miettiä, miten puhun kun joku ulkomaalainen puhuu minulle suomea… Osa vastaamisen vaikeudesta johtuu osittain siitä, ettei kaikkien tuotteiden paikkoja ja ”prosedyyrejä” tiedä isossa marketissa, mutta kaikkia osasin auttaa jollain tavalla. 🙂 Tosin kielitaitoni huutaa kielikursseja! Tuli kyllä taas mieleen omat ajat ”kentällä”… No, tässä on sitä motivaatiota lisää opiskella espanjaa. Tosin en taida enää tarvita lisämotivaatiota, koska olen jo muutoinkin yli-innokkaana säntäämässä kurssille. Sydän jää tänne.

Tässä kuva tämän päivän aikaansaannoksestani (ja muiden tietysti):

Voin siis sanoa, että työssäoppimiseni tavoitteet ovat jo nyt lähes kaikki saavutettu. Ainoa, mikä jäi, oli näyteikkunoiden tekeminen. Sen huutava poissaolo joutuu siitä, että alunperin minun piti olla osa aika töissä Mangossa. Tämä ei byrokraattisista syistä onnistunut. Hyvä niin, sillä Eroskilla oli hyvä olla. Mangon kanssa on aiemminkin ollut ”vaikeuksia”. Näyteikkunoita pääsen kertaamaan varmaan jossain muutoinkin…

Pääsin juttelemaan paljon asioista myös johdon kanssa. Kaikki asiat tuntuvat oikeasti rullaavan, eikä ole mitään ”kaunopuhetta”. Nyt on kontaktit entistä syvemmät ja helpompi lähestyä ihmisiä, jotka oikeasti tuntee. Ja jotka tuntevat minut. Kuulemma ihmisen, joka aina vain vastaa kaikkeen ”si, si”. (tajusin syyn olevan, se, että Suomessa aina sanotaan joo, joo. Täällä enemmän valle tai ok…). Osasin kyllä oikessa kohdassa sanoa ”ei”, kun samainen ihminen heitti asiasta vitsiä.

Kaiken lisäksi näin vapaa-ajalla paikallisen koulun opettajaa ja kävin koululla parilla tunnilla. Tämä syvensi yhteistyötämme entistä enemmän. Tunnen kontaktiopettajan nyt hyvin, meillä on yhteisiä asioita joista jutella, ja ymmärrän ehkä heidän toimintatapojaan, kultturiaan, olosuhteitaan ja kieltään paremmin.

Uskon, että kaikki tämä tulee auttamaan minua ”oikeassa” työssäni. Osaan entistä paremmin ohjeistaa Eroskiin työssäoppimaan lähteviä opiskelijoita. Tiedän, miten asioita Eroskilla tehdään, mitä siellä tarvitsee tietää, tunnen Malagan lähes kuin omat taskuni (kierretty on….), tiedän ja ymmärrän kulttuurista jälleen vähän enemmän, tunnen kontaktihenkilöt, tiedän mitä toiveita meille oppilaita lähettävällä koululla on jne.

Niin, ja ymmärrän paremmin omia opiskelijoitani: miten haastavaa on olla uudessa yritysessä töissä uusien ihmisten kanssa, millaista on oppia jotain täysin uutta, uskaltaa heitttäytyä, uskaltaa kysyä ”tyhmiä”… Tämä kaikki on minulta jo ehtinyt unohtua vuosien saatossa. Uskon, että osittain osaan myös opettaa paremmin juuri tämän vuoksi. Muistia on hyvä virkistää välillä käytännön opeilla.

Ei voi muuta sanoa, kun opittu on – ja paljon!

Katsotaan vielä, millaiset loppuhuipentumat saan aikaan viimeisinä päivinä. 🙂

Oltuani kolmisen viikkoa yskässä ja räkätaudissa olo heikkeni ja kuulo lähti. Aloin selvittää työpaikan ja paikallisen koulun opettajien avulla, minne mennä. Ei oikein tuntunut englantilaista tohtoria löytyvän ja suosittelivat jotain muuta, kuin terveyskeskusta.

Nooo, ei kuin etsimään. Netistä kaivoin expat.com -sivuilta parin englantia puhuvan lääkärin numeron. Soitin ensimmäiseen. Ystävällinen nuoren naisen ääni ilmoitti paikan olevan mainostoimisto. Seuraava numero. Tärppäsi. Tosin vastaanottovirkailija puhui vain espanjaa. Ajattelin, että mitäs tuosta jos lekuri puhuu englantia niin enköhän saa asiat selviksi ja apua.

Seuraavana päivänä marssin lääkärille. Pienen etsinnän jälkeen löysin toisen kerroksen sisäpihan toisesta kerroksesta vastaanoton. Ovessa luki, että lääkäri oli erikoistunut ruoansulatukseen. Ohhoh, se ei taida korviin auttaa, ajattelin. Aika oli sovittu klo 8.30 ja olin paikalla klo 8.20. Ketään muita siellä ei sitten näkynytkään. Odotin tovin ja mietin, että mitäs sittten. Tasan klo 8.30 lääkäri ja vastaanottovirkailija marssivat paikalle.

Esittelyn ja odottelun jälkeen pääsin itse vastaanotolle. Lääkäri ei puhunut englantia. Ranskaa kyllä. Ja suomea viisi sanaa: kova kipu, maksa, maha, munuaiset. Ei auttanut korviin sekään. Sain kuitenkin selitettyä asiani, minut tutkittiin ja sain kolmet lääkkeet. Lisäksi sain kuulla, että lääkärin lapset kyllä puhuvat englantia, mutta hän ei. Isänsä oli sitä mieltä, että ranskaa on parempi lukea. Kuulin myös, että suomea hän osasi, koska joskus oli työskennellyt suomalaisen lääkärin kanssa. Ja muita yksityiskohtaisia tietoja lääkärin elämästä. Näitä ei Suomessa olisi herunut… Mukava tapahtuma, vaikka asia oli ikävä.

Kaiken kukkuraksi sain käskyn soittaa parin päivän päästä lääkärille. Hän halusi kysyä vointiani ja varmistaa, että oloni oli kohentunut.

Kuitti kirjoitettiin käsin, samoin lääkkeiden tiedot ja maksukin suoritettiin käteisellä. Hoitaja soitettiin paikalle tutkimuksen ajaksi, koska minun piti riisua paitani. Tällaisia erovavaisuuksia siis…

Kaikeksi onneksi kolme kertaa päivässä otettavat tropit auttoivat. En tosin halua edes tietää, mitä niissä oli. Tärkeintä oli, että muutaman päivän nukkumisen jälkeen pääsin taas jaloilleni ja töihin ihanien ihmisten pariin.

Sivuhuomautusta aikakäsityksestä:

Aikakäsitys voi olla lineaarinen tai syklinen. Espanjalaiset elävät enemmän syklisessä ajassa, kun taas suomalaiset lineaarisessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että espanjalaisilla ajalla ei ole niinkään väliä. Suomessa ajalla on aina alku ja loppu sekä kalenterit ovat tärkeitä. Aikatauluja kuuluu noudattaa ja niitä noudatetaan tarkasti.

Töissä tämän olen huomannut siitä, että aika jotenkin ”valuu”. Tosin työajoista pidetään kiinni, tauoista myös, mutta niissäkään ei olla niin tiukkaotsaisia kuin Suomessa. Lääkäri – no, kyllä he ajoissa olivat, mutta suomalaiseen mentaliteettiin verrattuna tulivat myöhässä, kun eivät olleet odottamassa.

Tästä tulee mieleen erään tapakouluttajan kertoma tarina siitä, kun hän meni erään diplomaatin illalliskutsuille. Hieno kutsu tuli postissa ja siinä kerrottiin illallisen alkavan klo 19. Tapakouluttaja avecceineen saapui suomalaiseen tapaan tasan klo 19. He saivat odottaa aulassa puoli tuntia, koska diplomaatin rouvalla oli papiljotit vielä päässä ja muuta alkoivat saapua illallisille vasta yli puolen tunnin päästä…

Ajattelin laittaa tänne myös kuvia Malagasta pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Niitä, joita ei ole noissa postauksissa. Ja vähän myös itse kaupungin ulkopuolelta Malagan ”läänistä”. Kannattaa tsekata tätä postausta jos maisemat kiinnostavat.

Kuva Gibralfaron näköalatasanteelta:

La Malaguetan ranta:

El Loro, vihreä papukaija (niitä on paljon):

Keskustan ”kukkasilta”

Rannan ”kävelypromenadi”:

Café Central – Malagan kahvit:

Ronda – kannattaa käydä!

Fiestaa Flamencopukuineen Fuengirolassa ”tivolilaitteiden alueella”:

Parvekkeita nro 1:

Yksi parhaista ravintoloista, El Pimpi (nimi suomalaisen helppo muistaa):

Kuivunut joki ja sen aktiviteetit (koiran ulkoilutus, skeittaus, sillan alla nukkuminen):

Kävelykatua historiallisesta keskustasta:

Parvekkeita nro 2

Joku taitaa tykätä näistä parvekkeista:

Larios -kadun taide/mainosvuohista osa. Vuohet siis tärkeitä tällä alueella.

Katedraalista:

Vanhasta keskustasta yleensä:

Ruusupuisto

Modernin taiteen museosta

Kukkiva piikkipuu, mikähän on:

c

Cordoba

Yleisiä ohjeita Cordoban kartassa:

El Palo:

Työpäivän jälkeen käymässä paikallisessa koulussa:

Hotel Palacion näköaloja:

Fuensanta, paikallisen koulun ope:

Hmm. Kauheessa nuhakuumeessa ei näköjään ihan heti kaikki onnistu. Muokkasin aiemmin jo aloittamaani joten laitan tämän nyt tähän kokonaan. Sitten nukkumaan. Jos on kirjoitusvirheitä tai muita niin voin sanoa, että pää on pehmeä tällä hetkellä.

Yleistä Eroskista

Yllä Eroskin nykyinen liikemerkki. Slogan ”contigo” tarkoittaa ”sinun kanssasi”. Eroskin nimi on yhdistelmä baskin kielen sanoja ”erosi” (= comprar = ostaa) ja ”toki” ( = lugar = paikka ). Sen voi siis kääntää ”paikaksi mistä ostaa”. Tässä myös Eroskin vanha liikemerkki:

Kuten jo tuo nimikin kertoo, Eroski on perustettu Baskimaahan vuonna 1969. Eroski syntyi, kun kymmenen liikettä yhdisti voimansa, jotta saisivat toimintaansa yksinkertaistettua. Kuitenkin vasta vuonna 1981 perustettiin ensimmäinen hypermarketti Vitoriaan. Eroski on ketju, jonka toimialoja ovat ruoka sekä muut tuotteet sekä logistiikka. Tällä hetkellä hetkellä Eroskilla on Espanjassa yli 50.000 työntekijää sekä 2.400 liikettä. Eroskiin kuuluu myös Grupo Caprabo, ja Eroski kuuluu suurempaan ryhmittymään Corporacion Mondragoniin, mutta en näistä nyt kerro enempää. Eroskilla on myös omia tuotemerkkejään, esimerkiksi Visto Bueno (tekstiilit), Eroski Sannia (terveelliset tuotteet), Belle (kauneudenhoito) ja monta muuta…

Ruokaan liittyvät liikkeet ovat (mainitsen tässä vain Eroskiin kiinteästi kuuluvat):
– hypermarketit (Eroski), 103 kappaletta
– Supermarketit (Eroski City 150 kpl, Eroski Center 477 kpl, Eroski Merca 9 kpl, Caprabo 338 kpl)
– itsepalvelumarketit (Aliprox, 499 kpl)

Muita toimialoja ovat
– optikkoliikkeet (Eroski Opptica), 37 kpl
– huoltoasemat (Estaciones de Servicio Eroski), 60 kpl
– matkatoimistot (Eroski Viajes, Viajes Caprabo), 197 kpl
– kauneudenhoitoon liittyvät liikkeet (Perfumerias IF) 278 kpl
– urheiluliikkeet (Tiendas de Deporte Forum), 37 kpl
– vapaa-aikaan ja kulttuuriin liittyvät (ABAC), 4 kpl

Tässä muutama kuva:

Eroskilla on liikkeitä myös esimerkiksi Ranskassa: 584 itsepalvelukauppaa, 4 hypermarkettia, 16 supermarkettia ja 17 huoltoasemaa. Aika iso ketju siis…

Työntekijät

Eroskin työntekijät ja kuluttajat omistavat ketjusta osan ja ovat niin sanottuja omistajajäseniä. Eroskilla on reilut 14.000 työntekijäomistajaa sekä noin 628.000 kuluttajajäsentä. Varsinaisen hallituksen lisäksi on organisaatiossa vertaishallitus, jonka jäsenistä puolet ovat työntekijöitä ja puolet kuluttajaomistajia. Jokaisella työntekijällä on myös yksi ääni yleiskokouksessa. Lisäksi varsinaiseen hallitukseen valitaan joka neljäs vuosi jäsenet työntekijäomistajien ja kuluttajaomistajien keskuudesta.

Kuluttajien toiveita kuunnellaan toki myös muutoin. Eroskilla on paljon myynnissä paikallisia tuotteita (kts. yksi vanhempi juttuni). Tarkoitus on siis tarjota paikallisia tuotteita, palvella paikallisia ihmisiä heidän haluamallaan tavalla, tukea lähi-alueen tuottajia ja muutoinkin sopeuttaa toimintaa paikkakunnan malliin. Lähialuetta tuetaan myös kantamalla erinomaisesti omat korret kekoon yhteiskuntavastuun alueella. Itse olen huomannut, että täällä ihmisille on oma kotipaikka tärkeä. Sen huomaa siis myös yrityksien toiminnasta.

Eroski Malaga, Avenid de la Aurora

Malagassa Eroskeja on monia. Itse työskentelen hypermarketissa Avenida de la Auroralla. Olen vieraillut myös asuntoni lähellä olevassa Eroski Cityssä joka oli siis pieni supermarketti. Kyselin töissä vähän työpaikan tietoja. Työntekijöitä on noin 80 kymmentä, joista 6 on pomoja. Eli vastaa lelu- ja urheiluosastosta, José paperitarvikkeista, Isa kirjaosastosta, Paco työkaluista ja elektroniikasta, Pepe ja yksi toinen (nimeä en muista) ruokapuolesta. Lisäksi hallinnossa on noin kymmenen työntekijää.

 
Lähteet:
– haastattelut
– www.eroski.es
– http://es.wikipedia.org/wiki/Eroski

No niin. On taas opittu ja huomioitu asioita.

Korjaan tuota lounastaukojuttuani lähinnä. Eräänä päivänä minulta kysyttiin, että mihin aikaan mennään syömään aamupalaa. Lamppu taisi syttyä pääni päälle, kuten sarjakuvissa on tapana. Ei ihme, että täällä syödään ”lounaalla” leipää, sehän on paikallisten aamupala. Aamulla vedetään naamaan kahvit tai tuoremehut, aamupala syödään varsinaisestiklo 11-12. Klo 15 syödään varsinainen lounas vasta. Olisihan tämä pitänyt muistaa/tietää, mutta näköjään on liikaa sisäistettävää. Illallinen syödään sitten vasta silloin, kun suomalaiset kömpivät kotiinsa.

Tänään koitti sitten Suuri Päivä. Itseänikin vähän jännitti.

Maanantaina töihin mennessäni huomasin tarjouskujalla tuoleja ja puhujanpömpelin. Hämmästyksestäni selvittyäni aloin kyselemään, että mitäs tämä tarkoittaa… Kysessä oli Malaga -päivä: paikanpäälle tuli ensimmäistä kertaa ikinä Iso Pomo Bilbaosta (koko Eroskin pomo siis), muita tärkeitä johtajia, politikkoja istumaan niille tuoleille, telkkari, radio, yleisöä. Ja kaikkien ympärille oli viritetty kaikkia alueen tuotteita hyllyille ja esittelypisteille. Oli Malagasta ja sen historiasta kertovia kirjoja (jotka minä hälytin), viiniä, olutta, oliiveja, öljyä, leipää, makkaraa, juustoa ja ties vaikka mitä.

Tämä piti näkyä telkkarissa alueen kanavan uutisissa, mutta en sitä itse ainakaan bongannut. Uutisviedon sijaan tässä on teille nyt kuvia tapahtumasta.

Yleiskuva sisääntulosta

Flamenco -asuun pukeutunut tyttö maistattamassa Malaga Dulce -viiniä

Makkarapöytä (yksi neljästä). Huomaa, että tämän lisäksi oli kaikkien muiden tuotteiden standit ja maistatuspisteet!

Tätä et näe Suomessa: setä maistaa tavaratalossa makkaraa ja olutta sekä San Miguelin baaritistki tavaratalon sisällä

Iso pomo pitää puhetta

Hyvässä seurassa

Työkavereita

Flamencolaulajat (ruokatauolla keksittiin vähän hupia, kun Isalla sattui jalka ja hartiat. Flamencolaulu kuulostaa aika lailla valitusvirreltä, jota tänään piti sitten kaikille laulaa kuorossa. Ja tämänhän minä olen oppinut paikalliselta katulaulajalta…)

Ja lopuksi vielä se arkinen työpöytäni – silloin kun en ole osastolla