Oltuani kolmisen viikkoa yskässä ja räkätaudissa olo heikkeni ja kuulo lähti. Aloin selvittää työpaikan ja paikallisen koulun opettajien avulla, minne mennä. Ei oikein tuntunut englantilaista tohtoria löytyvän ja suosittelivat jotain muuta, kuin terveyskeskusta.

Nooo, ei kuin etsimään. Netistä kaivoin expat.com -sivuilta parin englantia puhuvan lääkärin numeron. Soitin ensimmäiseen. Ystävällinen nuoren naisen ääni ilmoitti paikan olevan mainostoimisto. Seuraava numero. Tärppäsi. Tosin vastaanottovirkailija puhui vain espanjaa. Ajattelin, että mitäs tuosta jos lekuri puhuu englantia niin enköhän saa asiat selviksi ja apua.

Seuraavana päivänä marssin lääkärille. Pienen etsinnän jälkeen löysin toisen kerroksen sisäpihan toisesta kerroksesta vastaanoton. Ovessa luki, että lääkäri oli erikoistunut ruoansulatukseen. Ohhoh, se ei taida korviin auttaa, ajattelin. Aika oli sovittu klo 8.30 ja olin paikalla klo 8.20. Ketään muita siellä ei sitten näkynytkään. Odotin tovin ja mietin, että mitäs sittten. Tasan klo 8.30 lääkäri ja vastaanottovirkailija marssivat paikalle.

Esittelyn ja odottelun jälkeen pääsin itse vastaanotolle. Lääkäri ei puhunut englantia. Ranskaa kyllä. Ja suomea viisi sanaa: kova kipu, maksa, maha, munuaiset. Ei auttanut korviin sekään. Sain kuitenkin selitettyä asiani, minut tutkittiin ja sain kolmet lääkkeet. Lisäksi sain kuulla, että lääkärin lapset kyllä puhuvat englantia, mutta hän ei. Isänsä oli sitä mieltä, että ranskaa on parempi lukea. Kuulin myös, että suomea hän osasi, koska joskus oli työskennellyt suomalaisen lääkärin kanssa. Ja muita yksityiskohtaisia tietoja lääkärin elämästä. Näitä ei Suomessa olisi herunut… Mukava tapahtuma, vaikka asia oli ikävä.

Kaiken kukkuraksi sain käskyn soittaa parin päivän päästä lääkärille. Hän halusi kysyä vointiani ja varmistaa, että oloni oli kohentunut.

Kuitti kirjoitettiin käsin, samoin lääkkeiden tiedot ja maksukin suoritettiin käteisellä. Hoitaja soitettiin paikalle tutkimuksen ajaksi, koska minun piti riisua paitani. Tällaisia erovavaisuuksia siis…

Kaikeksi onneksi kolme kertaa päivässä otettavat tropit auttoivat. En tosin halua edes tietää, mitä niissä oli. Tärkeintä oli, että muutaman päivän nukkumisen jälkeen pääsin taas jaloilleni ja töihin ihanien ihmisten pariin.

Sivuhuomautusta aikakäsityksestä:

Aikakäsitys voi olla lineaarinen tai syklinen. Espanjalaiset elävät enemmän syklisessä ajassa, kun taas suomalaiset lineaarisessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että espanjalaisilla ajalla ei ole niinkään väliä. Suomessa ajalla on aina alku ja loppu sekä kalenterit ovat tärkeitä. Aikatauluja kuuluu noudattaa ja niitä noudatetaan tarkasti.

Töissä tämän olen huomannut siitä, että aika jotenkin ”valuu”. Tosin työajoista pidetään kiinni, tauoista myös, mutta niissäkään ei olla niin tiukkaotsaisia kuin Suomessa. Lääkäri – no, kyllä he ajoissa olivat, mutta suomalaiseen mentaliteettiin verrattuna tulivat myöhässä, kun eivät olleet odottamassa.

Tästä tulee mieleen erään tapakouluttajan kertoma tarina siitä, kun hän meni erään diplomaatin illalliskutsuille. Hieno kutsu tuli postissa ja siinä kerrottiin illallisen alkavan klo 19. Tapakouluttaja avecceineen saapui suomalaiseen tapaan tasan klo 19. He saivat odottaa aulassa puoli tuntia, koska diplomaatin rouvalla oli papiljotit vielä päässä ja muuta alkoivat saapua illallisille vasta yli puolen tunnin päästä…