Kuten monet muutkin opettajat, että toppikäynneiltä kerääntyy takkiin paljon tietoa. Osa siitä on oman ammattitaidon päivittämiseen liittyvää, osa esim. tiettyjen  ketjujen toimintatapoihin kohdistuvaa ja osa on jotain aivan uutta.

Itselläni on tällä hetkellä menossa Kaupan työt ja toiminta -kurssi. Siinä käydään läpi otsikonkin mukaan kaupan töitä ja toimintoja, mutta myös tulevaisuuden työtapoja, yhteiskuntavastuuta, työpaikan pelisääntöjä ja  vaikka mitä. Onki hyvä, että toppikäynnit sattuvat samalle jaksolle, sillä kun asiat pyörivät päässä tuntien suunnittelemisen puitteissa asiaa auttaa se, että käy työpaikoillakin vähän kurkkailemassa mitä siellä tapahtuu.

Yksi noheva työpaikkaohjaaja opetti opelle paikallisessa Siwassa muutamia pieniä asioita, jotka hyödyttävät sekä käytännössä että opettaessa. Ensimmäinen oli etälukulaitteen käyttö. Jotenkin tuo oli mennyt itseltäni ohi, mutta tulipahan nyt päivitettyä tiedot siitäkin. Eipä tarvi enää naputella PIN -koodeja kännykällä kun kyseessä on alle 25e ostos. Tosin keskustellessani tästä oppilaiden kanssa, joku tiesi että silti pistokokeen tavoin tuota joskus kysytään. Ajan tasalla olevia oppilaita siis.

Toinen asia oli appis, jonka voit ladata puhelimen: Cardu Olen kauan jo ihmetellyt että onko pakko kantaa kaikkia kolmeakymmentä plus kanta-asiakaskorttia mukana kun seikkailee kaupungilla. Ei enää. Vältttämättä. Cardun avulla voi puhelimeen ladata tiettyjä kanta-asiakaskortteja. Joihinkin se lataa viivakoodin, jota ei muuta kuin tarvitse vilauttaa kassalla. Joistakin näkyy vain numerokoodi, joka pitää ensi itse syöttää appikseen ja kasssaneitosen sitten myöhemmin. Ehkä vähän hankalaa siis kuitenkin, mutta varmaan kehittyy ”vanhetessaan”.

Itse olen pari kertaa tuota appista nyt testaillut. Helpottavaa toisaalta, mutta toisaalta en ole kehdannut sitä käyttää jos takana on ollut jono. Tai kassaneito ollut kärttyisä. Menee meinaan jokin verran aikaa, kun ensin kaivaa puhelimen esiin ja sitten jos vielä numero pitää syöttää. Toisaalta, kestää se kukkarosta oikean kortinkin etsiminen…

Näin sitä tuli taas päivitettyä tietämystään. Vähän täytyy tutkailla näitä asioita vielä lisää.

Kirjoittelen tännekin lyhyen kommentin kun uutta tuli kokeiltua ja vähän opittuakin asioita. Pidempi versio löytyy blogista: https://blogit.gradia.fi/mobiilit ohjaajat.

Mobiliit -ohjaajat hankkeen puitteissa olen saanut testattavakseeni Windows -tabletin. Jo se on tuonut paljon uutta oppia, mutta myös pientä vastarintaa. Pidän yhä parempana laitteena iPädiä sen paremman toimivuuden vuoksi. Päätin kuitenkin antaa jälleen mahdollisuuden Windowsille ja ulkoiluttaa sitä vähän toppipaikoilla.

Pennasen Heinin kanssa meillä on TOP -luokillamme käytössä ohjausblogi, josta löytyy tietoa mm. luokan opetuksesta, projekteistamme sekä erityisesti toppitehtävistä. Oppilailla on vastaavasti oma bloginsa, mihin he kirjoittavat vastauksensa toppitehtäviinsä eli sen, mitä ovat oppineet asiasta ja miten syventäneet oppimistaan. Oppilaiden blogeissa on tietysti myös heidän omia kokemuksiaan projekteista, kuvia vaikkapa tekemistään esillepanoista ja sen sellaista. Oppilaiden blogi toimii näin siis heidän osaamisCV:nään, jota voi näyttää työpaikkaa hakiessaan. He koostavat samalla kolmen vuoden aikana myös opinnäytetyötään.

Päätin ottaa tablettin toppipaikoille mukaan koulutussopimuksien tekotilaisuuksiin. Koulutussopimuksissa on Heinnin ja minun työstämäni teksti, jossa kerromme asiasta ja mainitsemme mm. kuvausluvista. Kerroin ensin nämä asiat läpi ja sen jälkeen otin tabletin esille. Esittelin siis blogimme ihan käytännössä näyttäen toppitehtävät ja muut – silloin kuin tabletin SIM -kortti suostui muodostamaan verkkoyhteyden. Tosin tähänkin keksin ratkaisun parin harmillisen kerran jälkeen: tabletin kieltäytyessä yhteistyöstä näytin asiat omasta iPhonestani. Se kun toimii varmasti, vaikka ruutu pieni onkin.

Oli jännä huomata, miten erilaisia suhtautumistapoja ohjaajilla oli. Osa oli aidon kiinnostuneita asiasta, keksivät mistä oppilaat voisivat blogeihinsa kirjoitella ja muutoinkin kiinnostus paistoi silmistä. Osa ohjaajista oli taas aika kylmäkiskoisia asian suhteen. Pientä muutosvastarintaa ehkä…? Omat haasteensa tietysti aiheuttaa se, että kaikilla työpaikoilla ei ole nettiä käytössä, joten innokkaimmat ohjaajat sitten käyttävät omaa aikaansa oppilaan blogin seuraamiseen jos niin haluavat.

Visuaalisena ihmisenä haluan itse nähdä kaiken kuvina ja ”oikeasti” miltä ne näyttävät. En tiedä kaikkien toppiohjaajien visuaalisuudesta, mutta tämä tuntui olevan hyvä keino saada asia konkreettisemmaksi. Ehkäpä asian näyttämällä se ennakkoluuloisuus blogeja kohtaan pieneni?