Valtaetäisyys: suuri – pieni
Valtaetäisyys on käsite, joka kertoo millainen ero on tilanteessa hallitsevan ja hallittavan välillä eli esimerkiksi pomon ja alaisen. Puhutaan pienen ja suuren valtaetäisyyden maista. Valtaetäisyys kertoo myös kuvaa sitä, miten yhteiskunta ja yhteiskunnan arvomaailma hyväksyy nämä erot. Valtaetäisyys tulee ilmi esimerkiksi perheenjäsenten ja suvun toiminnassa, työpaikoilla, oppilaitoksilla sekä myös asiakaspalvelutilanteissa.
Suuren valtaetäisyyden kulttuureissa auktoriteettia kunnoitetaan, totellaan eikä hänen päätöksiään kyseenalaisteta. Esimerkiksi opettajat ja pomot päättävät asiat eivätkä kysele oppilaiden tai alaisten mielipiteitä. Tämä näkyy myös niin, että auktoriteetteja kunnoitetaan, heitä ei arvostella julkisesti eikä vastaan väitetä. Suuria valtaetäisyyden maita ovat esimerkiksi Venäjä, Kiina ja Ranska. Maita, joissa valtaetäisyys on pieni ovat mm. Pohjoismaat ja Itävalta.
Suuren valtaetäisyyden maissa opettaja päättää eikä kysele. Opettaja on auktoriteetti, eikä opiskelijan mielipiteitä kysellä. Opiskelijat eivät myöskään väitä vastaan tai arvostele opettajaa julkisesti. Opiskelijoiden on vaikeaa vastata avoimiin kysymyksiin.
Pienen valtaetäisyyden maissa taas opettaja kyselee ja kuuntelee. Opettajan oletetaan kohtelevan opiskelijoita tasavertaisesti. Aloitteellisuus ja itseohjautuvuus ovat pieneen valtaetäisyyteen kuuluvia termejä.
Käytännössä
Espanja on valtaetäisyydessä siinä keskipaikkeilla jos näin voi sanoa. Jotenkin ajattelin etukäteen, että tämä näkyisi ”suuremmin”. Olin valmistautunut siihen, että alussa teitittelen muita työntekijöitä ja sekä erityisesti pomoja. Ja tietysti asiakkaita. Jossain vaiheessa tuli Isan kanssa keskustellessa ilmi, että kaikkia työntekijöitä (myös pomoja) voi hyvin sinutella. Jos kyseessä on iso pomo – kuten Bilbaosta saapuva koko ketjun johtaja – on syytä teititellä. Luonnollisesti. Myös asiakkaita kuuluu teititellä. Jossain meni siis ajatukseni oikein. Tämän myös huomasin käytännössä. Minulle monesti sanottiin, että Eroskilla kaikki ovat tasa-arvoisia. Siltä se tuntuikin.
Olin myös ajatellut, että paikallisella koululla suurempi valtaetäisyys tulisi jotenkin ilmi.: että opettajaa teititeltäisiin tai puhuteltaisiin lähes Rouva Opettajana, nätisti viitattaisiin jne. No, ei se nyt niin mennyt vaikka valtaetäisyyttä näytti enemmän olevankin… Oppilaat sinuttelivat opettajaa, huutelivat viittaamatta. Tosin kun eräs poika oli vähän levoton eikä kerralla opettajan sanomiset menneet perille, tämä nätisti poistui kun opettaja kerran niin sanoi. Ei vastaväitteitä, ei sormimerkkejä, ei kirosanoja, ei mitään. Poika myös kiltisti odotti oven ulkopuolella ja pyysi päästä seuraavalle tunnille. Voi tietysti olla tyypistä kiinni, mutta luulen että Suomessa ei opettajia ihan näin paljoa ajatella auktoriteettina. Oppilaat ja opettajat tuntuivat kyllä Espanjassa olevan toisaalta erittäin läheisiä. Ehkä tämä menee sitten yhteisöllisyyden piikkiin taas. Luokassa opettajalla oli valta muutoinkin, ja opiskelu oli erilaista. Opettaja luetutti kirjasta asioita kappale kappaleelta, alleviivautti niitä sekä tarkisti läksyt kysyen kulloin keltäkin. Ei purnaamista, ei vastaväitteitä, tehtävät oli kaikilla tehty jne. Oli ihanaa tämä huomata… Heillä tosin tämä oli myös yksi opetusmuoto.
Tosi kiva oli lukea sun työelämäjakson kokemuksia! Mielenkiintoista tuo miten koit yhteisölllisyyden espanjalaisessa kulttuurissa..